Tämän postauksen ilmestyessä minä huitelen jo Tukholmassa tukka putkella kohti hotellia ja Filippa K.n näytöstä, mutta ennen kuin saadaan ensimmäisiä kuvia muotiviikoilta, niin tarjoilen teille vielä muutamat kuvat viime perjantailta.

Kävi nimittäin niin, että Weekdayssä vastaan tuli vaate, joka oli henkarissa vallan mukavan näköinen, mutta sovituskopissa me emme vain päässeet yhteisymmärrykseen. Nimittäin siitä miten ihmeessä se riepu pitäisi pukea päälle! Ensin hymy hiukan hyytyi, mutta sitten otimmekin Moksun kanssa jo tilanteesta kaiken mahdollisen ilon irti.

Koska asia, jonka kuitenkin päättelin henkarissa roikkuessa mekoksi, ei suostunut ihmeellisen kierteisen ja omituisen pussimaisen liehukemuotonsa vuoksi taipumaan minun päälleni mitenkään mekon näköisesti vaikka kahden naisen voimin sitä kääntelimme ja vääntelimme, niin päädyin tekemään siitä omia versioitani.

ongelma2

ongelma4

ongelma3

ongelma1

ongelma5

kuvista kiitokset Iinalle!

No, sen verran selvisi, että vaikka olisin saanutkin pyöriteltyä rievun oikein päin päälleni, niin se olisi ollut ahterista liian piukka, joten ei jäänyt harmittamaan. Mutta kangaskasalle kokemani tappio tässä älypelissä kirvelsi kyllä mieltä.

Taistelutahtoni vain yltyi pulmapelin mennessä entistä pahemmin solmuun, enkä olisi millään malttanut poistua sovituskopista ennen kuin olisin ratkaissut ongelman, mutta aikaa tähän sotaan ei ollut rajattomasti.

Niinpä päädyime hetken aikaa ährättyämme ja ihmeteltyämme ottamaan muutamat kuvat muistoksi kaksintaistelusta ja palautimme rekkiin omituisen kasan, joka ei enää käsittelyni jälkeen näyttänyt senkään vertaa mekolta kuin ennen kohtaamistamme.

Pukeutumisen luulisi olevan teknisesti niitä asioita, että kun sen kerran siinä n. 2-3 vuoden iässä oppii, niin sen sitten aina taitaa, mutta nyt jouduin kyllä toteamaan, että asia ei suinkaan ole niin yksinkertainen.

Myöhemmin tänään toivottavasti kuulumisia Muotiviikoilta!


Kraah!!! Tukholman muotiviikot siis kutsuvat huomenna ja ikinä ei oo ollu pakkaaminen näin vaikeaa. Kello on yli puolenyön ja kaikki vaatteet on edelleen levällään lattialla. Ihan kuin olisin hieman viime tipassa…

Ongelma ei ole siinä ettenkö keksisi mitään mukaan otettavaa, vaan siinä, etten tiedä mitä jättäisin pois. Ja kaikkea ei vaan voi ottaa mukaan. Joka ikinen vaate jonka päättää jättää pois laukkua täyttämästä aiheuttaa kauhean eroahdistuksen. 🙁

Lähtö aamulla seitsemän aikaan ja puolen päivän aikaan ollaan sitten Nelliinan kanssa Tukholmassa ja syöksytään samontein näytöksiin. Ohjelma on melkoisen hektinen ja todella mielenkiintoinen.

Sitten väliin vielä kuvitukseksi lisäkuvaa eilisestä asusta, sillä lämmikkeeksi päässyt joulukuinen harhaostos on jäänytkokonaan esittelemättä.

290111-asu4

Olin katsonut tuota Vilan kimaltelevaa trikoobleiseriä sillä silmällä jo syksyisestä mainoksesta ja sitten kun sen Helsingissä näin, niin päädyin sen lahjakortillani hankkimaan. Päätöksen vaikutti varmasti se, että Vilan lahjakortti oli nujunnut lompakossani jo puoli vuotta ilman, että olisin saanut mitään hankittua. Suuri syy tuohon kortin käyttämättömyyteen oli se, että ainakaan täällä Porin Vilassa ei juurikaan koskaan ole XL-kokoa mistään vaatteista, joten ei ole ollut mitään ostettavaa.

Jotenkin tuo lörppö olkatoppauksin varustettu taskullinen takkiasia sitten ihastutti minua sovituskopissa ja tekee sitä jollain tavoin edelleen, mutta kotona se sitten yllättäen aiheuttikin kammottavia ”eläkeläismummo Marttojen pikkujouluissa”-fiiliksiä. Jotenkin tuo kimallus on just sellaista mitä näkee ”hieman varttuneempien” naisten päällä juhlatilaisuuksissa. Hoikemman mimmin päällä efekti ei varmaan olis yhtään samanmoinen, mutta toi mun etupuskuri yhdistettynä olkatoppauksiin jotenkin lisää sitä mamma-tunnelmaa.

290111-asu3

Koska palautusaika oli kuitenkin ehtinyt mennä jo umpeen, ennen kuin olin tajunnut rätin todllisen luonteen, päätin antaa sille mahdollisuuden ja koittaa saada sen toimimaan edes jonkin asun kanssa. Tämä oli kauimpana pikkujoulu-Martasta, kun yhdistin tulokkaan pillifarkkujen ja bikerien kanssa. Nähtäväksi jää pääseekö mamma-loimi useamminkin käyttöön vai koituuko kirpputori sen kohtaloksi. Mitäs mieltä te olette?

Blingbling-bleiseri ei siis pääse mukaan Tukholmaan, mutta uutukaiset housut ja bikerit sen sijaan lähtevät matkaan.

Nyt mä runttaan ton pakkausoperaation loppuun saakka ja painelen sitten nukkumaan ja keräämään voimia reissuun. Hyvät yöt ja palataan Tukholmasta! Koitan ehtiä postailemaan ensimmäistä väliraporttia viimeistään illalla, jos ei kesken päivän ehdi vielä kuulumisia ja kuvia tänne saakka heitellä.


Kävin perjantaina pyörähtämässä H&M:n showroomilla vilkuilemassa tulevan kevään ja kesän tarjontaa. Yllätyksenä ei tullut se asia, että tämään s/s-mallisto ei vaan oo oikein minua varten. Tummiin sävyihin luottava korppi kun ei oikein puuterisävyistä perusta. (ja heti perään vesitän äskeisen lauseen kertomalla, että minulla oli eilen illalla päälläni vaalean hiekan sävyinen pusero!)

Mutta vaikkei kesäkauden trendit itseeni niin iskekään, saattavat ne kiinnostaa jotakuta teistä, joten tässä hieman kuvia showroomin rekeiltä ja hyllyitä.

hm_ss_11-16

hm_ss_11-15

hm_ss_11-14

hm_ss_11-13

hm_ss_11-11

hm_ss_11-08

hm_ss_11-07

hm_ss_11-06

hm_ss_11-04

Pitkiä helmoja, kukka- ja eläinprinttejä, laskeutuvia materiaaleja, ruskeaa nahkaa ja vaaleaa sifonkia. Vaate toisensa jälkeen tarjoili ainakin noita elementtejä.

Yleisfiilis oli kuin olisi kaivellut kotitalon ullakolla. Erityisesti 70-luku oli vahvasti läsnä ja bongasinkin hurjan määrän vaatteita ja asusteita jotka olisivat voineet olla kuin suoraan äitini vaatekaapista muutama vuosikymmen sitten (mamma, ne  Diorin pokiin tehdyt aurinkolasit olis nyt tosi kova juttu! 😀 ) Myös isin ruskeat shortsit 70-luvun lopulta olivat selkeästikin päässeet uudelleen tuotantoon. Ehkäpä suunnittelijat olivat pyörähtäneet omien vanhempiensa ullakoilla.

Haaleiden pastellien ja hiekan sävyjen lisäksi joukossa oli mysös runsaasti kirkkaita karkkivärejä erilaisten printtien muodossa, mutta nekin kuuluvat omalla kohdallani osastoon ”jätän suosiolla muille”. Värirajoittuneena ihmisenä kesä aiheuttaakin välillä pienoisia paniikin tunteita pukeutumisen suhteen, kun itselle sopivia releitä ei tunnu kukaan valmistavan. Pitäisikö minun alkaa kouluttaa itseäni johonkn muuhunkin kuin siihen ainaiseen mustaan?

hm_ss_11-10

hm_ss_11-03

hm_ss_11-09

hm_ss_11-05

Vaikka tyyli ei itselleni iskekään, niin viimeisten neljän kuvan vaatteet sisältävät kuitenkin yhden minuakin ilahduttavan pointin. Ne nimittäin kuuluvat maaliskuussa ainoastaan nettikauppaan myyntiin tulevaan Inclusive-mallistoon, jonka kaikkia 20 vaatetta on saatavilla kokohaitarilla 32-54!

Voitteko kuvitella, kerrankin joku tarjoaa samoja vaatteita niin pienille kuin suuremmillekin naisille. Yleensähän tyydytään vain selittelemään jotakin siitä kuinka samat vaatteet eivät vaan mitenkään toimisi isommissa ko’issa ja sen takia on tehtävä erilliset muita mallistoja tylsemmät pylleröiden mallistot.

Tämä H&M:n Inclusive-mallisto ei kuitenkaan sorru ikiaikaiseen ”läskeille pelkkää trikoota” ajatteluun, vaan samat romanttiset ja muotoja imartelevat pikkumekot, hameet ja topit on laitetu tarjolle monen kokoisile naisille.

Harmitellessani sitä, että nyt kun kerrankin tällainen laaja kokovalikoima olisi saatavilla, niin ikäväkseni mallisto ei sisällä mitään mitä voisin kuvitella itselleni, kertoivat H&M:n naiset, että on hyvin todennäköistä, että samanlaisia teemamallistoja tullaan t näkemään lisääkin. Toivotaan kovasti, että syys- ja talvikaudellakin nähtäisiin jotain samalla idealla.

Mutta olitpa siis lähes minkä kokoinen tahansa ja 50-luvun tyyliset kukka- ja pallokuvioiset mekot, hameet ja alusvaatteet kiinnostavat, niin tarkkaile H&M:n nettikauppaa maaliskuun alussa. Alusvaatteiden kokohaarukasta eivät naiset showroomilla osanneet kuitenkaan sanoa, joten nähtäväksi jää mihin kuppikokoon asti rintaliivejä on tarjolla. Ja ne kun juuri olisivat tuosta mallistosta ainoa iteänikin kiinnostava juttu.