Hyvin harvoin sähköpostiini kolisevista pressitiedotteista paljastuu mitään sellaista infoa mitä ajattelisin suoraan jakavani täällä blogissa, mutta nyt osui vastaan sellaista infoa mikä kiinnosti itseäni siinä määrin, että halusin vinkata muillekin pluskokoisille. Saksalainen S.Oliver Group on itselleni siinä määrin tuttu, että merkin vaatteita tulee vastaan todella monissa kaupoissa, mutta en nyt ainakaan äkkiseltään muista, että omasta vaatekaapistani löytyisi heidän kamojaan. Nyt kuitenkin tiedote kertoi, että S. Oliver nostaa pluskoon Triangle-mallistonsa omaksi brändikseen.

Tiedotetta lukiessani muistinkin juuri jokunen viikko sitten nähneeni Anttilassa yhden oman kokoiseni mekon jonka niskalapusta muistan lukeneeni nimen Triangle, joka siis oli vielä tuossa vaiheessa itselleni ihan uusi nimi. Noita plus koon -kamppeita on siis ollut S.Oliveria myyvissä paikoissa jo tähänkin saakka, mutta ilmeisesti melko huomaamattomasti siellä kaiken muun seassa eikä mallistoa ole sen kummemmin markkinoitu. Nyt Triangle halutaan kuitenkin tuoda esille selkeästi omana brändinään. Toivottavasti mallistoa olisi hyvin löydettävissä S.Oliveria myyvissä liikkeissä, sillä näkemieni kuvien perusteella ainakin itseäni kyllä kiinnostaa. Esimerkiksi tuo yllä oleva asu kelpaisi kaappiini heti!

 

Triangle-malliston kokoskaala keskittyy välille 40-50, joidenkin tuotteiden yltäessä jopa kokoon 54 saakka. Tuolta S.Oliverin nettisivuilta valikoimaa selatessa näkee, että pääosassa on yksinkertaiset ja helposti yhdisteltävät perusvaatteet. Ei mitään hurjaa trendien aallonharjalla hyppimistä, vaan aika ajatonta fiilistä. Trikoopaitojen ja peruspaitapuseroiden seasta on kuitenkin löydettävissä myös mielenkiintoisempia tuotteita. Ehdottomasti siis aion itse katsastaa Trianglen kamppeita tarkemmin kunhan seuraavan kerran jossain vastaan tulee.

Onko Triangle jo jollekin tuttu?


Viimeinen 9 päivän aamuvuoroputki loppui keskiviikkona ja maanantaina on edessä enää yksi iltavuoro ja mun vuorotteluvapaan sijaisuus olisi sitten taputeltu. Tiistaina odottaa siis paluu takaisin free-kuvaajan arkeen. Vaikka odotankin jo sitä, että saisi hetken jopa ihan lomailla, niin fiilis on samalla kyllä melkoisen haikea. En muista viihtyneeni missään työpaikassani niin hyvin kuin nyt tuolla lehdessä. Pestien loppua juhlistettiin eilen illalla kosteissa merkeissä pian takaisin opiskelupaikakunnilleen palaavien kesätoimittajien kanssa. Mikähän siinä onkin, että baariin eksyessä mun on aina päästävä karaokeen laulamaan Kaija Koon Tinakenkätyttö, näin kävi jälleen eilen. 😀

Tänään on sitten kiinnostanut lähinnä nukkuminen ja sohvalla makaaminen. Päivän kehnoon energiatasoon sopikin mainiosti ystäväni Annin kanssa pidetty leffailta, johon halusimme jonkun huonon elokuvan. Ja voin sanoa, että Fifty Shades of Grey oli kyllä juuri sitä. Aivan järkyttävän kökkö leffa, joka aiheutti vuorotellen huutonaurua ja hirveää ärtymystä. (Kirjoja en ole lukenut, mutta veikkaisin tämän filmatisoinnin perusteella, että aiheuttaisivat minussa halua viilleellä itseäni kirjan sivuilla.) Jossain parinkymmenen kiduttavan tylsän minuutin jälkeen huusimme molemmat turhautuneena yhteen ääneen, että "no panisivat nyt jo!", kun sitähän elokuvan oli mainostettu olevan, seksiä. No ei ollut oikein edes sitä. Löysin elokuvasta arvion, joka on aika suoraan kuin omat ajatukseni. Myös me kotikatsomossa totesimme, kuten tuo domen kriitikkokin, että jopa Twilight leffat voittaa tämän kammottavan tekeleen. Mutta paskojen leffojen iltaan siis aivan täydellinen osuma.

Nämä kuvat ei liity tämän päiväiseen elokuvanautintoon eivätkä edes eilisiin pippaloihin, joissa viiletin lemppareihin ujuttautuneessa punaisessa kotelomekossani, vaan tämä asu on eilisen vapaapäivän releet, kun hengailin kaupungilla. Kullan väriset Calirootsin alesta tilaamani Vansin Slip Onit pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön piristämällä muuten mustaa kokonaisuutta.

housut-S.T.I./rintsikat-Fantasie/neule-Marimekko/takki-Even&Odd/kengät-Vans/laukku-Liebeskind Berlin

Nuo Fantasien olkaimettomat liivit ovat niin simppelit ja peittävät, että niiden kanssa pystyy hyvin käyttämään läpinäkyvää paitaa. En kauhean usein harrasta pukeutumisessa tämän tason "vilauttelua", mutta tuota Marimekon pellavaneuletta tykkään toisinaan käyttää noin ilman alustoppia. Ehdottoman tärkeää silloin kuitenkin, että alaosa nousee riittävän korkealle, että ei tule paljastettua enempää kuin tuo pallean seutu. Koko mahan paljastaminen muualla kuin rannalla sopii mielestäni vain harvoille ja itse en taikinavatsani kanssa todellakaan kuulu heihin. Eipä sillä, että navan vilkkuminen olisi mielestäni järin tyylikästä oikein kenenkään pukeutumisessa. Pallean seudun paljastelu lyhyen topin ja korkeavyötäröisen alaosan välistä sen sijaan on mielestäni kivemman ja siistimmän näköistä.

Olisin halunnut jo pukeutua nahkarotsiin, mutta ovesta ulos päästyäni totesin kelin olevan vielä turhan lämmin, joten takki vaihtui ylempänä kuvissa näkyvään ohueen takkiin. Piti kuitenkin kuvata tämäkin rotsiversio asusta, kun tykkäsin siitä kovin. Mutta kyllä mä jaksan vielä odotella niitä rotsikelejä, muutama lämmin kesäpäivä töiden loputtua sopisi suunnitelmiini enemmän kuin hyvin. Mutta saa nyt nähdä ehtiikö tässä juurikaan lomailemaan, sillä muutamia kuvauskeikkoja olis jo heti vireillä ja kalenteri alkaa pikku hiljaa täyttyä myös erilaisista blogiin liittyvistä kuvioista. Taisin jo joskus kesällä blogin fb-sivulla vihjata, että saattaa olla muutoksia luvassa ja nyt asiat muutaman viikon sisällä vihdoin konkretisoituu. Pysykäähän siis kuulolla vaikka seuraamalla Tyyliä metsästämässä fb-sivua, niin kerron lisää varmasti melko pian!

 


"Laihduttakaa te läskit ihmiset!! Oikeasti, olette kirjaimellisesti haitaksi muille."  "Sinä ylipainoinen, joka laittaudut: Mikset laihduta? Kun kerran välität ulkonäöstäsi meikkaamalla, värjäämällä ja laittamalla hiuksiasi, shoppailemalla muodikkaita vaatteita yms. mikset myös laihduta?" "Luulevatko ylipainoiset naiset, että heidän miehensä muka OIKEASTI pitävät heitä viehättävinä??"

Siinäpä muutama keskustelupalstoilta poimittu aloitus, jotka ovat loistava esimerkki siitä miten jotkut kansalaiset kuvittelevat, että jos he oikein kovasti ajatuksiaan huutavat, riittävästi haukkuvat ja asettuvat meidän "tyhmien ja laiskojen läskien" yläpuolella, niin me tajuttais vihdoin tehdä palvelus yhteiskunnalle ja siistiä maisemaa laihduttamalla.

Tähän taktiikkaan olen jo ajat sitten todennut, että ei toimi minuun. Yleinen "läskit on ällöjä","läskit tulee kalliiksi yhteiskunnalle" -huutelu ei väräytä omaa laihdutusintoani sitten tippaakaan.

Törmäsin tänään Facebookissa Thinnerbeauty.org -sivuston kuvapareihin joissa julkkiksia ja plus koon -malleja on photoshopattu laihemmiksi, jotta kyseiset ihmiset motoivoituisivat laihduttamaan. "We take photos of people who should, could, and are starting to lead a healthier, stonger life and show them what that might look like.", kerrottaan sivustolla toiminnan motiiveista.

kuvakaappaus sivustolta thinnerbeauty.org

No pisti nyt sitten ihan kiinnostamaan, että kun ei itseeni tuollainen yllä kuvailtu sanallinen painostus yhtään siihen kilojen pudottamiseen motivoi, niin olisiko nyt kuule jotkut neropatit sitten vihdoin keksinyt keinon, joka toimisi. Niin on kaunis ajatus tässä heillä taustalla eikä tietenkään tippaakaan pilkkaa. 😀 Joten ei muuta kuin omia kuvia photoshoppiin ja liquify-filtterin kanssa laihdutusmotivaatiota metsästämään!

 

Eka yritys oli aika varovainen..

Ehkä parikymmentä kiloa hoikempi..

Tisseistä lähti kuppi jos toinenkin..

Menikö nyt hymy vähän väkinäiseksi..

Reeniä, horo reeniä!!

Tuijottelin kuvia aikani ja yritin kuulostella saisivatko ne vihdoin silmäni aukeamaan ja minut ymmärtämään, että muutaman kymmenen kiloa hoikempana elämäni olisi kaikin puolin upeampaa ja aurinkoisempaa, ihmiset rakastaisivat minua enemmän, saisin lisää liksaa, tulisin kaikkien läskivihaajienkin hyväksymäksi olennoksi ja löytäisin vihdoin sateenkaarenpään ja siellä odottavat sata koiranpentua (suuri haaveeni). Pettymyksekseni jouduin kuitenkin toteamaan, että ei. Ei tullut suurta motivaation puuskaa vieläkään, enkä hoikempia (ja ah, niin hyvin photoshopattuja) kuvia itsestäni katsoessa alkanut inhoamaan todellista itseäni edelleenkään tippaakaan. Se on varmasti läskivihaajille suuri pettymys. On vaan yritettävä keksiä uusia keinoja meidän möhömahojen motivoimiseksi, jotta meistä saatais yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.

Tai, mitä jos annettaiskin kaikkien etsiä sitä motivaatiota itse itsestään ja pohtia itse, että miten haluaa elämänsä elää. Haukkumalla, syyllistämällä ja muita alentamalla harvoin on hirvittävästi hyvää saatu aikaan. Mitä jos keskityttäis kukin niihin omiin elin- ja käytöstapoihin. Oisko ihan mahdoton ajatus?

Ja entäs sitten jos me kaikki ylipainoiset laihdutettaisiin kauheet kasat, niin mistä kaikki läskivihaajat sitten löytäisivät aihetta ylemmyydentunteeseensa?