Missä mä olen ollut? En oikein tiedä itsekään. Tai siis, fyysisesti olen ollut lähinnä töissä ja edelleen muuttolaatikoiden seassa. Ajatuksen tasolla olen ollut lähinnä hukassa. Jossain välitilassa. 

Uusi koti tuntuu ihan viihtyisältä, mutta sellaisella tavalla kuin olisin vierailulla jossain Airbnb-asunnossa. Ei se minun kodilta tunnu. Käyn siellä vierailuilla. Aivan kuten olen vielä käynyt tavaroita pakkaillessa vierailuilla vanhassakin kodissa. Siinä mikä on nyt riisuttu versio entisestä. Missä asuu se tuttu ja rakas tyyppi ja vaatekaapeissa pyörii vielä mun riepuja. Mutta ei sekään enää kodilta tunnu. Mun koti ei oo täällä, eikä siellä. Olen matkalla jonnekin, mutten tiedä minne.

Mutta just nyt tänään mä olen Tampereella. Heräsin aamulla Helsingistä ja menen nukkumaan täällä Mansessa. Dream Hotellin pienessä, mutta viihtyisässä huoneessa. Tuntuu helpommalta olla näin oikeasti jossain matkalla kuin kodilta tuntumattomassa kodissa. Hotellin lakanoissa on luonnollista tuntea olevansa irrallaan, etäällä omasta arjesta. Omassa virallisessa osoitteessa se tuntuu vain ahdistavalta.

Eilen aamulla Porin katuja koristi ensilumi. Ilma tuntui vihdoin riittävän talviselta, jotta saatoin ottaa käyttöön tuon Ril’sin ihanan takin. 

Yövyimme täällä Dream Hostel & Hotelissa reilu kuukausi sitten bloggaajien tykypäivillä ja tykästyin paikkaan. Niin tähän majoituspuoleen kuin myös samassa yhteydessä toimivan Tullin Saunan palveluihin. 

Nyt palasinkin sitten Olympus-koulutusta pitämään samaan mestaan. Kiva löytää uusia paikkoja missä palvelu pelaa ja fiilis on kohdallaan. Tiedän, että tänne on helppo palata, kun taas tulee koulutustilan tai majoituksen tarve Tampereella. Ja sinne ihanaan saunaankin olisi kyllä ollut kiva tänään ehtiä, mutta piti tehdä töitä! 

Jos on ollut ämmä vähän välitilassa niin niin on ollut kuulkaa garderobikin. Osa vaatteistani on edelleen Tommin luona, sillä minulla on vaatekaappi vasta tilauksessa. Ei ole mitään järkeä viedä kaapissa siististi roikkuvia vaatteita lojumaan mun kämpän lattialle. Ne vaattet, jotka ovat mukanani jo muuttaneet, ovat puolestaan osittain vielä kasseissa ja muuttolaatikoissa. Alusvaateosasto sentään on täydellisessä järjestyksessä lipaston laatikoissa! Kuinkahan kauan sitä järjestystä kestää? 

Uuteen kotiin muuttaessa vallitsee jossain kohti vähän aikaa sama järjestyksen illuusio kuin uuden tietokoneen kanssakin. Aivan ohikiitävän hetken ajan kuvittelet tästä lähtien viikkaavasi kaikki alushousut nätisti niille kuuluvaan laatikkoon ja pitäväsi tiedostokansiot ja kuva-arkistot selkeinä. Tämä optimistinen kuvitelma kuitenkin romahtaa pilvilinnojen lailla ensimmäisen pyykkihelvetin tai kiireisen ja sekavan työviikon myötä. 

Sitä helposti kuvittelee koko elämästä samalla tavalla. Että nyt on uusi alku, nyt pistän kaiken ojennukseen. Alan naiseksi joka syö aamuisin hyvän aamiaisen ja petaa petiinsä kauniin päiväpeiton. Todellisuudessa uudessa elämässä aamiaistarpeet homehtuvat jääkaappiin ja aamulla lähtiessä makuuhuoneeseen jää toisistaan erilleen liukuneet patjat lattialle. (Sänkyrunkokin on tilauksessa!)

Että sekavaa on. Jossain takaraivossa kolkuttelee pieni ääni, joka koittaa vakuuttaa, että kyllä elämä vielä jossain kohti antaa onnentunteita. Mutta isompi ääni huutaa, että en jaksaisi odottaa.

Työkiireet tuntuvat tässä kohtaa tervetulleilta. On pakko pysyä liikkeessä. Aika kuluu kuin huomaamatta. Jos oikein kiireisenä pysyn, niin ehkä ihan kohta saankin huomata ruohon jo vihertävän. Ehkä ensi vuosi, seuraava kesä ja joku kiva asia elämässä ovatkin jo ihan nurkan takana. Mutta jos sitä jää sohvan pohjalle hetkeksikään epätoivoisena odottamaan, käy aika pitkäksi ja olo epätoivoiseksi.

Mutta siis, ennen kuin harhauduin tuohon pääni sisäiseen dadaan, niin piti jotain vaatteista sanoa. Että ne on tosiaan vähän sikin sokin ja mullin mallin ja siellä sun täällä, joten pukeutumishommatkaan ei ole ollut ihan ykkösenä mielenpäällä. Olen minä siis joka päivä jotain loimea päälle laittanut, mutta lähinnä sitä mitä on käteen jostain laatikosta osunut. Tänään oli kuitenkin ilo ottaa pitkästä aikaa asukuvia!

Mekko/tunika – S.T.I. (XL)

legginssit – Lindex (L)

neuletakki – J.Lindeberg (L)

kengät – Wonders (Saatu Ziosta)

korvikset – Aarikka (saatu)

 


Jörn Donner lausui mainoksessa, että lukeminen kannattaa aina. Minä puolestaan haluaisin muistuttaa, että myös juhliminen kannattaa silloin tällöin. Eilen ainakin kannatti, kun kokoonnuimme Helsinkiin juhlatila M6:een viettämään pikkujouluja isolla bloggaajaporukalla. Sai kyllä nauraa vatsalihakset kipeiksi! Hyvät juhlat kohottavat mielialaa ja saavat unohtamaan hetkeksi arjessa vaivaavat ajatukset.

Illan primus motorina toimi rakas ystäväni Iina, jolle pitääkin vielä kerran sanoa suuret kiitokset järkkäilyistä. Mahtavaa aina välillä saada kasaan tuota jengiä joista monien kanssa on tunnettu blogihommien myötä jo vuosikymmenen ajan. Allaolevassa luokkakuvassa onkin siis blogikokemusta yhteensä yli parin sadan vuoden verran! 😀

Kuvia ei juuri tullut otettua, sillä piti keskittyä höpöttämään muiden kanssa ja maistelemaan herkullisia drinkkejä. Mutta asukuvat sentään muistettiin napata.

Alunperin suunnitelmissani oli pukeutua joko paljettimekkoon tai isoin strassein koristeltuun Joseph Ribkoffin pikkumustaan, mutta loppujen lopuksi kaipasinkin hieman rennompaa fiilistä kovin juhlavan asun sijaan. Niinpä päälle päätyi keinonahkainen luottohame uuden hapsupuseron kanssa.

Pikkujouluihin sopivaa juhlavuutta kokonaisuuteen toi kuitenkin Ivana Helsingin paljettilaukku, normaalia vahvempi meikki tekoripsineen ja arjesta poikkeava kampaus. Sitä kun osaa itse vaan ne pari tukkatötteröä, on kiva toisinaan juhlia jonkun muun laittamalla tukalla. Tämä pikakampaus loihdittiin Fredalla sijaitsevassa Salon Nyytissä. Varauspalvelu Timman kautta oli helppo etsiä itselle sopiva kampausaika ja vielä ihan oman hotellin läheltä. 

Tällainen kuva löytyi muistikortilta. Kysyn vaan, että missä ihmeessä mun hame on? Se oli kyllä lyhyt, mutta ei sentään näin lyhyt! Mitä tässä tapahtuu? Ja miksi en muista tällaisen kuvan ottamista? 😀 😀

Hame – Ellos / Pusero – Samoon, Ratsula / Kengät – Marks & Spencer / Laukku – Ivana Helsinki / Korvikset – Lindex

Aika mustaa, mutta kokomustat asut ovat mielestäni parhaimmillaan juuri noin erilaisia pintoja ja struktuureja yhdistellen. Samoonin läpikuultava hihainen hapsupusero oli mielestäni tosi hauska löytö. Liikkuessa heilahtelevat ”strysselit” (kuten eiliseen seurueeseen kuulunut mieshenkilö hapsuja nimitti) tuovat eloa asuun.

Vaikka useampikin drinksu ja skumppalasi tuli eilen kumottua, niin vältyin pahalta darralta. Jotain sitä on vihdoin iän myötä oppinut ja muistin juoda illan aikana myös melko paljon vettä. Vältyin siis täysin päänsäryltä ja kömmittiin aamulla reippaana hotelliaamiaisellekin. Eli hyvin juhlittu! 

Kemuista Iinan lisäksi kiitokset ne sponssaneille tahoille: Zadaa, Venuu ja Timma.

 


Tänään on vihdoin sellainen olo, että olen oikeasti muuttanut. Siitäkin huolimatta, että tavaroitani on edelleen vanhassa osoitteessa paljonkin. Mutta nyt minulla on sänky ja omassa jääkaapissa ruokaa. Täällä omassa kodissa on nyt kaikki tarpeellinen, mutta pitää sieltä Tommin luota vielä setviä monta tavarakasaa pois sen tieltä.

Onpa hassua sanoa, että ”Tommin luona”, kun kyllähän se asunto tuntuu edelleen mun kodilta ja tämä uusi paikka siltä kuin olisi jossain käymässä. Meneehän siihen kodintunteen siirtymiseen hetki. Varmaan useampikin.

Sitä olen viime päivinä pohtinut paljon, että miten sitä saisi itsensä elämään rauhassa ihan vaan tässä ja nyt. Siinä kulloinkin käsillä olevassa hetkessä. Kun sitä niin kovasti haluaisi ajan menevän nopeasti eteenpäin, jotta pääsisi näkemään olisiko jossain edessä päin luvassa jotain ihanaa tähän elämään.

Mutta kun joka ikinen minuutti tästä elämästä on koettava oli ne sitten hyviä tai huonoja. Yhtään ei pysty pikakelaamaan, ei eteen, ei taakse. Niin olisi hyvä pystyä keskittymään siihen mitä on nyt. Todeta, että just nyt ei oo ihan hirveen ihanaa ja kivaa, mutta paskempiakin tunnelmia on koettu.

Haluan tarttua lämmöllä siihen ajatukseen, että musta ei tunnu yhtään niin kamalalta, kuin siellä mustimmassa kuopassa. Tyytyä nyt ja tässä siihen, että ei ole mahtavaa, ei suurta onnea ja iloa. Mutta ei ole myöskään ihan kamalaa.

Jossain takaraivossa on pienen pieni aavistus ja toive siitä, että kaikki kääntyy parempaan päin. Se käännös on hidas, mutta se tapahtuu. Nyt on vain pysyteltävä kyydissä ja katseltava hitaasti ohi lipuvia maisemia. 

Moni asia on ihan sikinsokin. Sekä kuvainnollisesti että fyysisesti. Tuota viimeistä on etenkin mun vaatevarastot. Rievut ovat olleet nyt pitkin ja poikin kahdessa osoitteessa, joten on tuntunut helpoimmalta pukeutua viimeisen viikon ajan ihan muutamaan käden ulottuvilla olevaan vaatekappaleeseen. 

Ihmisten ilmoilla liikkuessa olen pukeutunut lähinnä tähän hameen, neuleen ja pitkien saappaiden yhdistelmään. Muuten olen rentoillut vain farkuissa ja hupparissa. 

neule – H&M / hame – Ellos / saappaat – Högl (saatu) / korvikset – Aarikka (saatu)

Huomiseksi pitäisikin sitten keksiä jotain muuta päälle, sillä luvassa on blogimimmien pikkujoulut Helsingissä. En vielä tiedä tarkemmin, mutta kyllä mä haluan ehdottomasti kimaltaa. Makuuhuoneen ovessa roikkuukin nyt kasa paljettia ja strasseja. Arvon niistä sitten aamulla jotain laukkuuni.

Skumpanmakuinen ilta hauskassa seurassa tulee just nyt kyllä hyvinkin tarpeeseen. Kiva saada ajatuksia vähän irti tästä tavaroiden kantamisesta ja uuden elämän pelosta.

Lampsin myös viime viikonloppuisen Helsingin reissun noilla Höglin saappailla ja meinaan suunnata huomenna matkaan samoilla koroilla. Aivan uskomattoman mukavat kengät! Tulee pidettyä paljon hametta ihan senkin takia, että voin kiskoa nämä saappaat jalkaan. 

Kun saan tämän vaatepyörremyrskyni joten kuten taltutettua, niin jospa sitä päälle ja asukuviin päätyisi jo jotain muutakin kuin tuo yksi ja sama hame!