-Kaupallinen yhteistyö, Olympus

Tänä vuonna viettää 10-vuotissynttäreitään eräs tuote, joka muutti sittemmin myös minun arkeani. Vuonna 2009 nimittäin julkaistiin Olympuksen ensimmäinen PEN-kamera, E-P1. Viime viikolla pyöreitä täyttävä PEN-sarja sai myöskin uuden tulokkaan, kun markkinoille saapui E-PL10. 

Valitsin kolmesta värivaihtoehdosta omakseni tämän tyylikkään mustan. Muut värit ovat valkoinen ja kaunis hiekanruskea. Kamerassa kiinni sen mukana tuleva 14-42 mm zoom-objektiivi.

Minun ja PENin tiet kohtasivat ensimmäisen kerran, kun vuonna 2011 pääsin tutustumaan tuolloin markkinoille tulleeseen PEN E-P3 malliin. Voi kuulostaa ylisanoilta, kun totean, että tuo kamera muutti elämääni, mutta kun se todellakin teki niin. Ja minäpä kerron miksi.

Minä ja PEN E-P3 Wienissä kesällä 2011. Se oli rakkautta ensikuvauksella.

Olin tuolloin jo ammattikuvaaja ja kanniskelin siis painavaa peilijärjestelmäkameraa kaikki työaikani, ei järkkärin mukana kuskaaminen tuntunut enää vapaa-ajalla mielekkäältä. Markkinoilla olleet kaikenmaailman pienet kompaktikamerat eivät kuitenkaan kiinnostaneet tippaakaan, koska niiden pitkälti automatisoidut ominaisuudet eivät vastanneet omia kuvaustarpeitani.

Niinpä mulla ei useinkaan ollut kameraa lainkaan mukana vapaa-ajalla tai lomareissuilla. Olisin halunnut kuvata, mutta painavien kamojen raahaaminen ei vaan maistunut työn ulkopuolella. Ja tämä on se kohta missä Olympus ja PEN astui kuvaan, ratkaisi em. ongelmani ja sai siten minut jälleen innostumaan kuvauksesta. Valokuvaamisesta tuli oikeasti taas kivaa eikä pelkkää työtä.

Rooma. Käytän matkakuvissani usein Pin hole -taidesuodinta. Uudessa E-PL10:ssä osan taidesuotimien voimakkuutta voi säätää.

Viimeiset kahdeksan vuotta onkin siis PENit olleet olennainen osa käsilaukkuni sisältöä niin matkoilla, keikoilla, juhlissa kuin blogihommissakin. Erityisesti olen nauttinut katukuvauksesta matkoilla. On mielenkiintoista tarkkailla ihmisiä ja taltioida pieniä arkisia hetkiä itselle vieraassa ympäristössä.

Rooma, 2014.

Berliini, 2016.

On ihanaa, että matkoillekin on voinut huoletta pakata kameran lisäksi useamman objektiivin eri tarpeisiin sen sijaan, että joutuisi arpomaan, että minkä yhden sitä viitsisi mahdollisesti kantaa.

PENin kanssa käyttämäni objektiivit sujahtavat helposti jopa housujen taskuun, joten ne ovat reissatessakin aina helposti käden ulottuvilla ja vaihdettavissa tilanteen mukaan. Se tekee kuvaamisesta nautinnollista ja inspiroivaa, kun mukana kulkee aina pätevä, mutta kevyt, kalusto.

Viime viikolla tästä mulle kovin rakkaasta kamerasarjasta ilmestyi uusi PEN E-PL10 -malli ja sain sen käsiini heti tuoreeltaan Kööpenhaminassa.

Vuosien myötä on vain ominaisuudet parantuneet ja monipuolistuneet. Ja olenpa päässyt itsekin mukaan kehitystyöhön Olympuksen suunnittelutiimiä tavatessani! Oli aika siistiä päästä kommentoimaan suunnitelmia ja kertomaan omia toiveitaan kameran suhteen.

Itselleni PENissä supertärkeitä ominaisuuksia on mm. 180 astetta kääntyvä näyttö aka. selfienäyttö ja tietenkin sen monipuoliset wifi-toiminnot ja bluetooth-yhteys. Langattoman yhteyden ansiosta onnistuu kuvata itse omat asukuvani ja etenkin matkoilla on kätevää, kun kuvat saa siirrettyä sekunneissa kamerasta puhelimeen.

Minusta ja PENeistä löytyy paljon yhteiskuvia! Uusi E-PL10 on laskujeni mukaan mun viiden PEN-kamera. 

Niin innoissani, kun olenkin aina uuteen kameraan tutustuessani, niin samalla mä hölmö olen myös hieman haikeana. Nytkin mietin Köpiksessä, että ”voi mun E-PL9 parkaa, tuleekohan sille paha mieli, kun palaan reissulta uuden tulokkaan kanssa.” Niin kiintynyt mä aina noihin kameroihini olen!

Paljon onnea siis 10 vuotias Olympus PEN! Parin vuoden päästä juhlitaan sitten meidän yhteisen taipaleen kymppisynttäreitä. Mehän voitaisiinkin rakas PEN lähteä silloin jonnekin ihanalle katukuvausmatkalle yhdessä.. Kuljeskeltaisiin pitkin katuja, tarkkailtaisiin ohikulkevia ihmisiä ja ihasteltaisiin valojen ja varjojen leikkiä. Ihan niin kuin me on aina tykätty yhdessä tehdä.

Kööpenhamina, 2019.

Tuo 25 mm on se objektiivi (kuvassa yllä), jonka valitsen mukaani aina silloin, jos lähden jonnekin vain yksi linssi mukanani. Se on valovoimainen ja sopii polttoväliltään monenlaiseen kuvaamiseen aina maisemista potretteihin.

Löydät muuten paljon selkokielistä lisäinfoa mm. objektiiveista (polttoväli, valovoima jne) ja paljon kuvausvinkkejä mun aiemmista Olympus-postauksista.

EDIT: poistettu linkit päättyneeseen tarjoukseen

EDIT: Uusimman, kesäkuussa 2021 ilmestyneen, PEN E-P7:n esittelyn voit lukea TÄÄLTÄ.


Viime viikon Kööpenhaminan reissulle lähtiessä pakkaamisen piti olla ihan iisi homma. ”Pari mekkoa ja yhdet housut, jalkaan mokkasaappaat ja laukkuun tennarit”. Kun sitten pakkaamisen hetki koitti, näyttivät sääennusteet kohteeseen lähes koko ajaksi sadetta ja tajusin, että ajatus mokkasaappaista ei ehkä olisikaan kovin viisas.

Siinä sitten loikin tunti ennen bussin lähtöä ympäri kämppää vaatekaapilta, pyykkitelineelle ja matkalaukulta kenkätelineelle ja yritin koota palapeliä pikkuiseen lentolaukkuun.

No ei siinä kiireessä hyvin käynyt. Paniikki iski kellon tikittäessä ja mitkään kengät eivät tarjonneet samanlaista yksinkertaista ratkaisua mitä olin mielessäni jo saappaiden ja mekkojen ympärille suunnitellut. Niinpä päädyin paiskomaan kasseihin ihan liikaa kamaa. Sitä sun tätä ja vielä varmuuden vuoksi sitä ja tätä toisen kerran.

Onneksi oli kuitenkin välipysähdys yön ajan Helsingissä Iinan luona, joten tein siellä sitten lopullisen pakkaamisen. Miten voi ihminen saada tuollaisen sekopäisen shown aikaiseksi muutaman päivän reissun vaatteista? 😀

Ihan hyvät asut sinne sitten loppupeleissä päätyi mukaan. Yhtä toppia lukuunottamatta kaikki pakatut vaatteet ehtivät päällekin, eli suht optimaalinen toteutus alun panikoinnin jälkeen. Päätin kuitenkin uskaltautua matkaan rakkailla mokkasaappailla sade-ennusteista huolimatta, kun laukkuun mahtui vaihtokengiksi nilkkurit. 

Tämä syksyllä Ratsulasta hankkimani MICHAEL Michael Korsin leopardimekko on mitä parhain matkalaukkuun pakattava. Se kun on materiaaliltaan paksua ja raskaasti laskeutuvaa viskoositrikoota, joka ei rypisty oikeastaan lainkaan. Sen saattaa siis huoletta kiskaista päälle suoraan laukusta ilman minkäänlaisia oikomisoperaatioita. Sellaisia vaatteita pakkaan mieluiten matkoille mukaan. 

Tykkään tästä mekosta ihan hurjasti. Se on todella mukava päällä ja pidän erityisesti sen midimitasta, jonka vuoksi mietinkin sen jo ostovaiheessa nimenomaan noiden saappaiden kaveriksi. Minulla on ennestään yksi MK:n musta niittikoristeinen mekko, joka on ollut luottovaate ja nimenomaan usein matkoille helppoutensa vuoksi pakattava, joten luotan tämänkin kestävyyteen. 

MK:ltahan löytyy myös pluskoon valikoimaa, mutta perusmalliston kootkin yltävät osassa tuotteista kokoon XL/48. Tämäkin mekko siis juurikin kokoa XL. MK:n vaatteita, myös plusmallistoa, myy verkossa mm. Zalando. Ja täällä Porissa merkkiä löytyy tosiaan Ratsulasta.

Mekko – MICHAEL Michael Kors / Saappaat – Högl (saatu) / Laukku – Globe Hope (saatu) / Liivit – Elomi

Globe Hopen Kaste-laukku osoitti olevansa loistava reissukäsilaukku. Se nielee sisäänsä riittävästi tavaraa, myös kameran, mutta on silti melko siro laukku. Hihnan irroittamalla se muuttui illalliskelpoiseksi clutchiksi haalarin ja korkkareiden kaveriksi. 

Mutta tiedättekö mitä pakkasin mukaan ihan yli tarpeiden? Tai siis pakkaan joka kerta. Korvakoruja. Niitä on aina oltava mukana vähintään viidet, mielellään ennemmin kymmenet, olipa reissu sitten miten lyhyt tahansa. Mutta onneksi eivät vie paljon tilaa. 

Pitäisi ehkä miettiä jo valmiiksi joitakin muutaman vaatteen kapseleita, ja kirjata ne ylös, jotta voisi niistä sitten valita sopivan kokonaisuuden mukaansa reissuille.

Mullakin kun näitä 2-3 päivän työreissuja pukkaa vähän väliä, niin säästäisi paljon ärsytystä ja aikaansa, kun ei joka kerta olisi se sama pakkauspaniikki. Sellaisia settejä, missä kaikki käy yhteen keskenään ja mukaan tarvitsee reissun luonteesta riippuen 1-2 kengät ja kaikki mahtuu joko reppuun tai pieneen lentolaukkuun. 

Siis onnistun kyllä usein pakkaamaan ihan kompakteja vaateyhdistelmiä, mutta tuntuu, että ne joutuu joka kerta keksimään uudelleen. Siksi tuo valmiiden ”matkakapselien” suunnittelu ja ylöskirjaaminen olisi fiksua.

Seuraavaksi pakkaan laukun taas torstaina, mutta silloin tiedossa vain yhden yön työpyrähdys Helsinkiin. Siitä luulisi selviävän vaatteiden osalta varsin helpolla. 


Kuvien pusero saatu, STI.

Mun viime viikko oli taas vaihteeksi aika musta. Siis sellainen, kun se masennuksen musta tahmea massa taas koitti kovasti peittää alleen ja ainoa pakokeino oli jälleen uni. En tiennyt miksi olla hereillä. Siispä lähinnä nukuin, jos en tehnyt töitä. 

Itkua on pitänyt nieleskellä tänäänkin moneen otteeseen. Mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, päätin listata 10 asiaa, jotka saavat mut nyt iloiseksi tai ovat muuten vaan hyvin. 

1. Edessä kolme kivaa päivää Kööpenhaminassa. Ensin hieman Olympus-juttuja isolla porukalla ja sitten ihan vaan lomaillaan yhdessä Iinan kanssa.

2. Marraskuun alussa työkalenteri näytti taas kerran huolestuttavan tyhjältä. Mutta kas kummaa, vain muutama päivä sen jälkeen, kun olin ääneen huolestani puhunut, ilmestyi jostain taas keikkaa. Pelottavan hiljainen marraskuu kääntyikin rahallisesti varsin hyväksi, mikä taas poistaa painetta joulukuulta.

3. Päätin siis edelliseen viitaten ihan suosiolla lomailla muutaman viikon joulun ja vuodenvaihteen tienoilla. Hiljaisempaa siinä kohti yleensä olisi joka tapauksessa, mutta on tärkeää tehdä selkeä päätös, että antaa itselleen luvan olla stressaamatta siitä, että muutamaan viikkoon ei tee mitään laskutettavaa.

4. Lomalla pääsee käymään kotikotona. Ihana nähdä perhettä ja sukua. Aion silitellä mummin ryppyisiä käsiä, pötköttää sunnuntaipäikkäreillä isän ja äidin välissä, saunoa ystävän luona, hihittää serkun kanssa, nauraa suvun pienimpien jutuille ja halata kaikkia ihania ja tärkeitä.

5. Lähden tänäkin vuonna itsenäisyyspäivänä linnaan kuvaamaan. Vaikka se onkin hikinen, kiireinen ja hieman stressaavakin duunikeikka, niin silti tosi kiva päästä sinne uudelleen. Eka kerta meni vähän harjoitellessa, joten jospa nyt olisi hieman sujuvampi suoritus.

6. Kun itsenäisyyspäivän työrutistuksesta selviää, niin seuraavana päivänä pääsee taas pitkästä aikaa Amorphiksen keikalle. Eli monin tavoin huikea synttäriviikonloppu luvassa.

7. Jo vähäinen salitreeni (1x/vko, joskus 2x) syksyn aikana on vienyt pieniä askelia eteenpäin. Erityisesti iloitsen niistä päivistä, kun olen onnistunut raahaamaan itseni liikkumaan vaikka olo on ollut todella surkea. 

Pusero – S.T.I. (saatu) / Farkut -Ellos / Kengät – Betty London / Korvikset – Aarikka

Nämä seitsemän keksi helposti, mutta sitten alkoi lyödä tyhjää. Mutta en luovuta ennen kuin 10 positiivista juttua on kasassa!

En vaikka pitäisi jo todellakin alkaa nukkumaan, sillä herätys on aamulla viideltä (eli viiden ja puolen tunnin päästä), jotta ehditään hieman seitsemän jälkeen lähtevälle lennolle.

8. Olen saanut paljon kivaa palautetta Suuri Käsityö -lehteen suunnittelemieni vaatteiden tiimoilta ja ilokseni saan työskennellä projektin parissa vielä hetken. 

9. Mua ei just nyt satu. Mulla on kuukausi sitten sattuneen betonirappustapaturman (kaaduin oikein huolella) jälkeen ollut vähän jos jonkinlaista kremppaa. Sain osumaa sen verran moneen kohtaan kehoa, että moni paikka on kipuillut vuoronperään. Ja viime viikolla iski pitkästä aikaa taas hirmuinen tensiopäänsärkykin. Mutta just nyt ei satu yhtään ja se on ilahduttava asia nukkumaan käydessä. Tekee nukahtamisesta kovin paljon helpompaa.

10. Ja viimeisenä: Paljosta mustasta huolimatta, kykenen kuitenkin kokemaan myös iloa ja onnistumisen tunteita! Tämä, jos mikä on tärkeää ja tästä asiasta terapeutinkin kanssa viimeksi puhuttiin.

Vaikka mielialassa on paljon toivomisen varaa, enkä tunne oloani useinkaan kovin toiveikkaaksi tai tulevaisuuteen luottavaiseksi, niin kyllä siellä pinnan alla aina välillä kuplii jotain pientä positiivista. Ja se on hyvä merkki se.

Nyt unille! Herätykseen aikaa 5 tuntia. Instastoryssa @vieruska pääsee seurailemaan Köpisreissun fiiliksiä reaaliajassa.