-Postaus sisältää mainoslinkkejä-

Mikä on se hetki, josta syksyn voi katsoa alkaneen? Onko se se, kun bongaat työkaverin pyöränkorista lapaset? Vai se, kun vedät ensimmäistä kertaa kuukausiin päällesi pehmoisen ja lämpimän kashmirneuleen? No, molemmat hetket on nyt nähty. 

Viikkojen shortseissa ja hameissa pyörimisen jälkeen kaivoin vihdoin kaapista myös farkut. Ne, t-paita ja Otzin kangastossut ovat olleet tämän viikon työasujeni perusta. Aamun hieman viileämpiin hetkiin työmatkoille olen napannut lämmikkeeksi vaaleanharmaan kashmirneuletakin. Jotenkin musta villaneule tuntuisi tässä kohtaa liian talviselta, mutta vaalea väri ikään kuin huijaa vaatteen ”kesäisemmäksi”. 😀

Farkut, valkoinen t-paita ja harmaa neuletakki kuuluu vaateyhdistelmänä sarjaan ”tylsät, mutta toimivat”. Ilman pirteitä kenkiä en ehkä näihin vaatteisiin osaisi pukeutua, vaan oloni olisi liian vieras ja ankea jos jalassa olisi vaikkapa jotain mustaa. Mutta pieni pinkin pilkahdus on riittävä tekemään olosta kotoisan. 

Tein työpäivän päätteeksi asulle nopean päivityksen pikkuisen siistimmäksi lähtiessäni treffaamaan kaveria kaupungille. Rento t-paita vaihtui siistiin pallopaitapuseroon ja nuhjuiset (mutta töissä niin toimivat!) OTZit jäivät kuvaamon nurkkaan kiskoessani jalkaan pinkit mokkaballerinat. Huulipuna karisti kokonaisuudesta loputkin työpäivän muistot.

Tavallaan samaa, mut ei sit kuitenkaan. 😀

Onhan se nyt ihan eri tasoinen asu, vaikka moni asia kenkien väriä myöden pysyi samana!

Harrastan tällaisia asujen ”korjauksia” aika usein. Valitsen usein esimerkiksi matkoille mukaan kahdet erilaiset kengät (esim tennarit ja toiset siistimmät), mutta samassa värissä, jotta molemmat sopivat kaikkiin pakkaamiini asuihin. Ja koitan valita mukaan monikäyttöisiä vaatekappaleita, joita muokkailla arkisesta hieman siistimmäksi juurikin niillä kengillä, korviksilla tai vaikka laukkua vaihtamalla. Mulla on siis matkoilla aina useammat kengät ja korvakorut, mutta vaatevaihtoehtoja voi olla todella vähänkin!

farkut – Junarose / t-paita – H&M / kangastossut – OTZ / pallopusero – KappAhl XLNT (saatu) / ballerinat – H&M / neuletakki – Ellos

Pehmoiset kashmirneuleet ovat yksi syys- ja talvipukeutumiseni kulmakivistä. Omaan budjettiini sopivia perusneuleita on löytynyt jo usean vuoden ajan Elloksen omasta mallistosta. Tällä hetkellä valikoimista löytyy tuo neuletakki neljässä värissä ja v-aukkoinen neulepusero sinisenä ja mustana. 

Jos siis syksyn ostoslistalla on monikäyttöinen perusneule, niin näille sopuhintaisille kashmirtuotteille multa suositus jo useamman vuoden käyttökokemuksella. Kashmirneuleiden huoltamisesta kampaamalla voit lukea täältä.

Ja kyllä, olen pessyt omani koneessa. Silloin tosi harvoin, kun näitä neuleita ylipäätään pesen. Käytön jälkeinen tuuletus riittää todella pitkälle.


Jalassani nähtyjen farkkujen perään kysellään tuon tuosta. Ne muutamat samat lempparifarkut ne pyörivät mukana asupostauksesta toiseen, mutta ajattelin, että ne olisi hyvä kerrankin koota yhteen ja samaa postaukseen. 

Minulle itselleni omenavartaloisena tärkeintä farkuissa on korkea vyötärö. Siitä en luovu. En tiedä montakaan kammottavampaa asiaa pukeutumisessa kuin keskelle rehevimpiä vatsamakkaroita tiukalle hirtetyt farkut. Se tuntuu niiiin pahalta, eikä se housun kauluksen päälle muotoutuva makkarakaan ilahduta.

Tämä vuoksi valitsen siis farkkuni aina niin, että vyötärön korkeus yltää navan tienoille, jotakuinkin siihen kohtaan, missä voisi kuvitella vyötärön sijaitsevan, jos sellaisen edelleen omistaisi. On siinä itselläni sellainen hieman tissejä ja takamusta kapeampi kohta, mutta ei merkittävästi. 

Toinen lempifarkkujeni kriteeri on edelleen vuodesta toiseen slimmit lahkeet. Saatan aina höyrähtää kokeilemaan hetkellisesti jotain muuta muodin aaltojen mukana, mutta kyllä silti 90% ajasta jalassani nähdään kapeaa lahjetta. Ja mieluusti vielä hieman vajaamittaiseksi käännettynä. 

Tässä siis kolme sellaista farkkumallia ja -merkkiä, jotka ovat pysyneet matkassa jo pidemmän aikaa. Kun entiset hajoavat, hankin uudet. Pesut ja kulutukset hieman vaihtelevat aina mallistojen mukaan, mutta malli pysyy samana.

Junarose

1. Junarosen klassikko JRFIVE-malli on viime vuosien aikana löytynyt kaapissani monessakin värissä ja pesussa. Supersuosikkini on kuitenkin tuo suht vaalea hieman rei’ille kulutettu malli. Näitä on jo toinen pari menossa käytettyäni ensimmäiset ihan ritsahtavaan loppuun saakka. Näissä on tämän kolmen koplan matalin lyhin haara-vyötärö -mitta, omassa koossani 27 cm 

Hinta ja koko: JRFIVEN hinta hieman väristä ja pesusta riippuen 70-80 €. Minulla itselläni useimmiten käytössä koko 44, saatavilla kokoon 54 saakka. Junarosea löydät heidän oman nettikauppansa lisäksi mm. Zalandolta ja Ellokselta. 

KappAhl

2. KappAhin XLNT-malliston Slim Fit -farkku nostaa vyötärön hieman edellistä ylemmäksi haara-vyötärö -korkeuden ollessa 30 cm. Eli yltää aivan mahtavasti mahan yli. KappAhlin nettikaupan tiedoissa vyötärön korkeudeksi kerrotaan ”normaali”, mutta kyllä minä tätä korkeaksi väittäisin.

Slim Fitiä löytyy ainakin tällä hetkellä parissakin hyvin erilaisessa materiaalissa. Jämäkämpi versio sisältää 98% puuvillaa ja 2% elastaania, kun taas saman mallin toinen versio (joka itseltäni löytyy, ja on tuossa kollaasissa) jossa materiaali on puuvillan ja polyesterin sekoitus ja elastaania on mukana 3%. 

(Niin paljon kuin tuota elastaania parjataankin sen ollessa ongelma mm. tekstiilien kierrätykselle, niin täytyy sanoa, että itse en kyllä oman vartaloni malliin löytäisi istuvia farkkuja ilman elastaania.)

Hinta ja koko: Väristä ja pesusta riippuen XLNT:n Slim Fitit maksavat 55-60 €. Kokoja tarjolla 44-52 ja itselläni käytössä koko 48.

H&M

3. HM+ Skinny High kurkottaa vyötäröllä vielä pari senttiä korkeammalle. Omien housujeni haarakorkeus on 32 cm. Ihanaa turvaa vatsamakkaroille! Nämä ovat mallinsa ja istuvuutensa puolesta ehkä kaikista lemppareimmat näistä kolmesta. Kisa näiden ja Junarosen pöksyjen välillä on kyllä todella tiukka ja suosikin paikka vaihtelee muutaman viikon välein.

H&M:n farkkujen värit ja pesut vaihtelevat aika tiuhaankin tahtiin, joten juuri itselläni parhaillaan käytössä olevaa pesua ei ole saatavilla, mutta saatavilla useimmiten ainakin pari kolme versiota kerrallaan.

Hinta ja koko: Hinta 30-40 € ja kokoskaala 44-56. Itselläni käytössä koko 46.

 

Huomasitteko muuten käyttämäni kokonumerot? Joka merkissä eri. Junarosella kokoni on 44, H&M:n Skinny high istuu parhaiten 46 kokoisena ja KappAhlista sain ottaa koon 48. Ja ihan samanlaiset ne mun vartalon mittani ovat noita housuja käyttäessäni. Kaikki kolme paria ovat käytössä koko ajan.

Ei siis tuijoteta niitä kokolappuja ja anneta sovituskopissa onnentunteiden olla numeroista kiinni. Valitse ne mitkä istuu ja missä fiilis on hyvä. Vaikka edellisessä kaupassa kokosi olisi ollut 44 ja seuraavassa 48, niin newsflash: sä olet ihan saman kokoinen molempien sovareissa ähistessäsi!

 

 

 

 

 


Minä nyt jatkan pakkaskelien innoittamana näistä villahommista paasaamista. Tai siis omista suosikkijutuistani vinkkaamista. 😀

Osui nimittäin eilen yksi talvipukeutumiseni luottotuote silmiin tarjoushinnan kera, niin täydensin sekä omaa että äitini talvisukkahousuvarastoa. Porin Sokoksella on vielä 4.3. saakka Wolfordin merinovillasukkahousut tarjouksessa hintaan 29,90 normaalihinnan ollessa 47 €. 

Tuo tarjous oli käsittääkseni ihan vaan Satakunnan osuuskaupan oma tarjous, eikä ole voimassa muissa Sokoksissa, mutta nämä sukkikset ovat kyllä hintansa väärti ihan täyshintaisenakin. 49% merinovillaa sisältävät sukkahousut ovat sekä lämpimät että todella miellyttävän tuntoiset päällä.

Mitä kestävyyteen tulee, niin itselläni oli näitä ennestään käytössä tällä hetkellä kahdet, joista toiset on ostettu muistaakseni neljä vuotta sitten. Ovat muuten edelleen ehjät, mutta sen verran nyppyyntyneet, että en viitsi mekkojen kanssa käyttää. Vanhemmat villasukkikset saavat siis lämmittää farkkujen alla, mihin nämä ohuen materiaalinsa puolesta sopivatkin mainiosti, ja nämä pränikät siistit yksilöt saavat olla sitten ne ns. paraatisukkikset. 

Villasukkiksia löytyy toki monelta muultakin merkiltä ja Wolfordia melkoisesti edullisemminkin. Ainakin Norlyn, Falke, Oroblu ja Pierre Robert tulee nyt mieleen merkeistä, joilla olen tuon n. 45-55 % villaa sisältäviä sukkiksia nähnyt. Hintahaitari noilla merkeillä n. 20-40 € välillä. Mutta vaikka ainakin NOrlyniä, Falkea ja Orobluta olen muuten kyllä ehtinyt elämässäni jossain kohtaa käyttää, niin villaiset on kokeilematta. 

Syy miksi olen itse näissä Wolfordeissa pysytellyt, vaikka edullisempiakin on tarjolla, on yksinkertaisesti se, että perheessämme on merkin tuotteista käyttökokemusta jo yli kolmenkymmenen vuoden ajalta. Äitini nimittäin myi merkkiä jo 80-luvulla ja täytti minunkin sukkalaatikon Wolfordin sukkiksilla heti kun olin tarpeeksi iso käyttääkseni aikuisten kokoja. 

Olen siis vaan aikuisenakin ostanut aina tuttua ja hyväksi havaittua merkkiä ”uskaltamatta” hypätä toisiin leireihin vaikka siellä sukkahousuhyllyjen välissä niitä joskus toki harkinnutkin. Mutta olen kyllä useimmiten omat sukkikseni napannut nimenomaan jostain tarjouksesta tuolla noin kolmella kympillä, joka on varsin jees hinta useamman talven kestävistä villasukkahousuista.

Mitä kokopolitiikkaan tulee, niin itse tällaisena 167 cm pitkänä vaatekokoa 48-50 olevan käytän näistä Wolfordeista kokoa XL. Itseäni jonkin verran lyhempi, mutta muuten alavartalosta melko samankokoinen äitini mahtuu kokoon L.

Sukkisten vyötärö on ainakin itselleni just hyvän korkuinen. Yltää tuonne jenkkakahvojen yli kohtaan jossa rintojen ja persuksen välillä on edes hieman kapeampi kohta. (Vyötäröksi en sitä kutsuisi) Ei toki haittaisi vieläkin korkeampi vyörätö, mutta tämäkin jo riittävä ja pysyvät hyvin ainakin oman omenavartaloni päällä. 

Nyt tarttis muuten taas kerran pakata laukku ja sinne varmaan pääsee nämä Wolforditkin. Suuntaan nimittäin huomenna aamulla muutamaksi päiväksi kohti Helsinkiä ja Kuva & Kamera -messuja. Jos olet tulossa messuille, niin mut löytää Olympuksen osastolta kameroita esittelemästä!