Kirjoittelin muutama viikko sitten käynnistäni S-Pankissa pankkineuvojan luona juttelemassa taloudellisesta tilanteestani ja siitä miten voisin pankkipalveluiden avulla sitä parantaa. Tuolla Indiedaysin ja S-Pankin kampanjaan liittyneellä visiitillä meille mm.  perustettiin ylimääräinen tili taloustilimme rinnalle ja sinne ohjattiin taloutemme S-Bonukset ja maksutapaedusta kertyvät rahat. Se säästötoimenpide siis hoituu kätevästi sen kummempia ajattelematta. Halutessaan säästötilin saldoa ja bonuskertymää voi sitten tarkastella uudistuneessa verkkopankissa.

Onko kellään mulla muuten sellasta pakkomiellettä, että verkkopankissa käydessää on pakko ns. tasata tili? Mä tosi usein siirrän käyttötililtä muutamat eurot säästötilille, jotta saan käyttötilille jonkun tasasummamman. (jos saldo on 324,80 €, niin siirrän sieltä säästöön sen 4,80, jotta saldiksi jää tasan 320 €.) Ihan hullua, tiedän. Mutta musta on vaan kiva poistua verkkopankista niin, että sen päätilini summa on joku nätti tasaluku. No, säästämistä se on sekin neuroosi! 😀

Toinen asia, johon aioin kiinnittää enemmän huomiota säästääkseni, oli työpäivien lounaat ja siinä olenkin onnistunut aika hienosti. Olen onnistunut ostamaan useamman päivän lounaat kerralla, jolloin heräteostosen määrä on vähenytynyt. Uskallan siis väittää, että edelliseen kuuhun verrattuna tässä asiassa on tullut säästöä.

Tässä kuussa ehdottomasti eniten rahojani säästänyt ”toimenpide” oli kuitenkin se, että kuoletin toissaviikonloppuna kaikki maksukorttini, kun luulin hävittäneeni lompakkoni. Tai no, tavallaanhan se hävisikin yön ajaksi, mutta löytyi kyllä sitten seuraavana päivänä ihan kaiken sisältönsä kanssa. Uudet kortit saapuivat vasta eilen, joten voin kertoa, että lähes parissa viikossa säästyy kummasti rahaa, kun ei voi käyttää kortteja! 😀

Tästä käytännön kokemuksesta se ajatus sitten lähti, että taidanpa koittaa enemmänkin siirtyä käteisen käyttöön. Kun nostaa jonkun itsensä kanssa sopiman määrän rahaa tietyksi ajaksi, niin sitä tulee kytättyä kummasti tarkemmin mihin sen oikein pistää. (S-Pankin debit-kortilla sitä käteistä voi nostaa näppärästi vaikka S-ryhmän kauppojen kassoilta. Helpottaa elämää pankkiautomaattien harvetessa.) Ei siis ollut lainkaan ikävä juttu, että jouduin uusimaan kortit, sillä opin sen myötä uusia asioita. Ja opin toivottavasti pian lisää, esim sellaisia asioita kuin uudet tunnusluvut. 😀

Myös teiltä tuli paljon loistavia arjen säästövinkkejä. Kirjoittelinkin niistä jo TÄSSÄ POSTAUKSESSA. Ja totesin jo siinä yhteydessä, että sain sieltä itsekin kipinää alkaa suunnittelemaan ruokaostoksiamme entistä paremmin.

Merkittävin talouden korjausliike olisi itselleni kuitenkin päätä eroon useamman pienen lainan ja luoton kuukausilyhennyksistä kertyvistä kuluista.  Olenkin nyt tuon S-Pankki visiitin jälkeen tehnyt laskelmia saadakseni selvyyden millaisella summalla saisin erinäiset luotot niputettua. Kävi ilmi, että todellisuus ei sittenkään ole ihan niin synkkä kuin ajattelin, sillä kiitos veronpalautusten ja muutaman muun lähitulevaisuudessa napsahtavan lisätulon ansiosta, saan putsattua pöytää jo melkolailla.

Laitoimme kuitenkin pankkineuvoja Annen kanssa pienen joustoluottohakemuksen menemään. Mikäli sieltä tulee myöntävä päätös, niin voin sitten ensi kuun puolella katsoa tilannetta uudelleen, että minkä verran minun tarvitsee sitä enää nostaa sen jälkeen, kun olen käyttänyt veronpalautukset ja ekstratuloni.

Laskelmat näyttävät nyt kuitenkin aika hienosti siltä, että uusi vuosi alkaa taloudellisesti hieman keveämmissä tunnelmissa. Siitä tulee sitten toivottavasti positiivinen kierre, kun rahaa ei enää mene niin paljon erilaisiin korkoihin ja kuluihin. Tuntuu, että ihan pelkkä pankkineuvojan kanssa keskustelukin jotenkin selkeytti ajatuksia ja sai tajuamaan, että jo pienillä muutoksilla sitä voi muuttaa taloutensa kurssia aika oleellisestikin.

Siitä huolimatta, että just nyt tällä hetkellä tili on tyhjä, on mulla taloudellisesti ehkä stressittömin fiilis pitkään pitkään aikaan. Mun uuden vuoden lupaus vois olla vaikka se, että alan talouteni herraksi! Toivottavasti joku teistäkin sai näistä jutuista inspiraatiota ja voimaa tarttua omaa talouttaan sarvista.

Ihanaa viikonlopun alkua kaikille!


Hiiii! Mä oon vaan niin fiilareissa, kun tuossa työpöytäni vieressä olevan hyllykön toiselle puolelle muutti tuossa reilu viikko sitten täydellinen asukuvaaja! Siinä missä joku pitää tupakkataukoja, niin me pyörähdetään pihalla pikaisella photoshootilla. Tulee samalla haukattua vähän raitista ilmaakin tietokoneen edessä nököttämisestä tukkoisen mielen virkistykseksi. Eli tilanne on ihan win-win!

Ihan melkein tästä uudesta tilanteesta innostuneena halusin tänä aamuna raapia vaatehuoneen kätköistä päälleni, jotain sellaisia vaatekappaleita joita en ole pitkään aikaan älynnyt käyttää.

 

Tukholman Zarasta ostetut leopardikengät ovat ihan täydelliset. Nostavat asun kuin asun fiiliksen astetta korkeammalle. Monkin kesä-alesta kympillä kaapattu oranssi neulemekko on on ihanan vätinen, mutta mallia säkki ja meinannut sen vuoksi jäädä melko vähälle käytölle. Tänään kuitenkin älysin, että kaavun leventävä vaikutus talttuu melkoisesti, kun antaa sille toisella vaatteella tummat raamit. Kokonaisuuden keventäjäksi löytyi myöskin Monkista kotoisin oleva sifonkihuitula. Tykkään hirveästi asun väreistä!

Kuvat: Nelly Stenroos

Niin paljon kuin olenkin ihastunut punaisiin silmälaseihini, niin tänään ne tuntuivat hieman liialta. Onneksi kokoelmassa alkaa olla nyt jo mistä valita. Nämä mustat Tiger of Swedenin metallipokat ovat toiset viime viikolla saamani uutuudet. Simppelit peruslasit, jotka eivät vie liiaksi huomiota.

Nyt voin siis valita lasit jo melko hyvin asun ja fiiliksen mukaan, sillä niitä on kaikenkaikkiaan neljät. Mustat ja valkoiset metallikehykset ja ruskeat ja punaiset muoviset. Pitänee tehdä joku lärvigalleria tänne, niin näette kaikki kerralla!


Ihan alkuun etsintäkuulutus! Nim. Catti (meilios. Cattibrie78) otatko yhteyttä! En ole saanut vastausta meiliini. Sua odottais 100 € S-ryhmän lahjakortti!

Sitten päivän varsinaiseen agendaan, eli asukuviin, joissa jännin ja hienoin asia on rekvisiittana oleva karvainen kaveri.

Mun uuden työkaverin koira 5kk ikäinen Pablo-hauva saapui tänään studiolle kuvattavaksi ja seurakoiraksi. Mä olen niin monta viikkoa vinkunut, että haluaisin päästä paijaamaan koiraa ja nyt mä vihdoin pääsin. Pablo vaan ei ollut kauheen sylissä viihtyvää tyyppiä sillä uuden paikan nurkkien tutkiminen kiinnosti enemmän. Mutta kyllä mä psai. Pienen annoksen karvakaverin lämpöä ja lipaisuja.

Poseerattiin ulkona yhdessä Pablon kanssa. Tylsän työpäivän rentoiluasun kuvat muuttuvat heti astetta kiinnostavammaksi, kun siihen lisää karismaattisen kaverin.

Ja mitkä kaverukset me tuossa yllä olevassa kuvassa ollaankaan! Melkein sama asento molemmilla ja kummallakin tummat kulmat viivoina. 😀

Olen ollut tosi arka pitämään värillisiä sukkahousuja, mutta nyt mä olen hengaillut noilla sukkapöksyillä jo useamman päivän. Ne käy jotenkin niin kivasti yhteen tuon uusimman lempparihuivin ja punaisten silmälasien kanssa.

Hame ja neulepaita jonka etupaneeli on satiinia (polyesteri-sellaista) molemmat H&M, samoin nuo äitiyssukkahousut. Juu, luitte oikein, mammasukkikset. Kaverin suosituksesta testasin, vaikka ei oma maha ei kasvakaan kenestäkään muusta kuin itsestäni johtuen.

Kiroilin joku kerta liian matalalle jääviä ja rullautuvia sukkahousuja, niin kaksi lasta pyöräyttänyt ystäväni kertoi jääneensä mammasukkahousujen käyttäjäksi raskauksien jälkeenkin niiden mukavuuden vuoksi. Ja oikeassahan se oli! Nää ei oo koko päivänä ahistaneet tai rullautuneet vatsamakkaroiden alle. Jeii, voitto! Mä ja mun tynnyrimäinen keskivartaloni kiitetään.  Aion syöksyä ostamaan näitä samoja mustina.

Ja arvatkaa mitä mä pyhästi lupaan tehdä huomenna.. Soittaa vihdoin Maikulle ja varata ajan tukan katkaisuun ja värjäykseen. Jos sitä jonkin ajan kuluttua kehtais taas kulkea ilman pipoakin. Vaikka toisaalta, eihän sitä ilman pian enää tarkene. Mutta silti.

Olispa mulla joka päivä tuollainen ihana pallero mukana kuvissa. Mä suhtaudun itseenikin jotenkin paljon suvaitsevammin, kun samassa kuvassa on tuollainen söpöläinen. Oikea terapiakoira siis.

Loppuun vielä yksi kuva Pablosta studiossa. Hän niin kiltisti poseerasi (aina hetkellisesti). Oiiiii ja aawwwww!

Kaikki postauksen kuvat: Nelly Stenroos