08.11.2012

Posted at 23:37h in Yleinen by
0 Likes

Olenkin kirjoittanut viime lauantain kemutteluista jo pari postausta. Ilta alkoi etkoilemalla Jonnan luona ja päättyi Iinan kanssa Halloween-tunnelmiin. Siinä välissä ehdittiin käydä vielä liikuttumassa Jesse Kaikurannan levynjulkkarikeikalla Pepin järjestettyä meidän tyttöjengin nimet listalle.

Nyyhkyttelin Jessen esityksille jo Voice of Finlandin alusta lähtien ja hän kuului Kimmo Härmän rinnalla suurimpiin suosikkeihini. Jessen kaikki netistä löytyvät herkkis biisit oivat soineet koneellani viimeisten kuukausien aikana kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Juuri nytkin taustalla pyörii Jessen versio Jenni Vartiaisen Minä ja Hän -biisistä. Parasta on, että olen studiolla ihan yksin, joten voin laulaa täysillä mukana tippa linssissä.

Kirjoittelinkin tuossa jokin aika sitten PMMP:n kuvien yhteydessä mun keikkakuvausinnostuksestani ja siitä miten mahtavaa on, kun enää ei tarvitse raahata kilotolkulla kalustoa mukanaan, keikoille mennessään. Viime lauantaina olin liikkeellä pikkuisen clutchin kanssa, joten PEN-kameran (saatu) nokkaan kiinnittyi kiinteä 45 mm 1.8 linssi. Tällaisia kuvia nappailin pikaisesti tuolla kalustolla.

Tykkään itse hirveästi noista mustavalkoisista, jotka on valotettu vain Jessen kasvojen mukaan ja kaikki muu on muutamia valonsäteitä lukuunottamatta mustaa. Pelkistäminen on valokuvissa useimmiten todella hyvä asia.

Mikäli jotakuta nyt tällaisten kuvien speksit enempi kiinnostaa, niin nämä kuvat on kuvattu kaikki aukolla 2,2 ISO luvun ollessa MV-kuvissa 1250 ja värikuvissa 2000. Suljinaika vaihdellut väliltä 1/60 ja 1/125 paitsi tuossa kirkkaansinisessä kuvassa jossa suljinaika on ollut niinkin nopea kuin 1/200. Mustavalkoisissa kuvissa on käytetty ”rakeinen filmi” -nimistä taidesuodinta ja valonmittaustapa on ollut pistemittaus, eli olen mitannut valotusta vain kasvojen alueelta.

Keikkakuvaukseen siis aloittelijoilla sellainen vinkki, että nopeasti vaihtuvien valojen välkkeessä automaattiasetukset kannattaa sitten haudata ihan ensimmäisenä. Jokaisen joka on yrittänyt räpsiä keikalla kuvia yleisön seasta salama räpsyen pitäisi tietää, että sillä salamallahan onnistuu ylensä valaisemaan vain edessä seisovan hujopin niskan.

Jos siis kädessä on tallennusväline jota pystyy itse säätelemään, niin kannattaa kääntää valikko edes aukon esivalinnalle. Suurin mahdollinen aukko kehiin, olosuhteiden mukaan riittävän korkea ISO-luku ja jos ymmärtää kameransa säätöjä riittävästi, niin kannattaa toki vielä tarkastaa, että valonmittaustapa on joko keskipiste tai keskustapainotteinen.

Sitten voikin koittaa sommitella kuvanottohetkellä kuvan niin, että etsimen keskipiste (kamera mittaa valotuksen siitä keskeltä, jos on valinnut mittaustavan oikein) osuu siihen mitä haluaa valottaa oikein. Eli yleensä sitä haluaa saada sen solistin tai muun tyypin lärvin toistumaan suht oikein, joten yritetään tietenkin valottaa se kuntoon, ympäristön jäädessä alivaloiseksi.

Jos puoliautomatiikkaa käyttämällä valonmittauspiste osuu jonnekin tummaan taustaverhoon, yrittää kamera valottaa sen oikein, jolloin suljinaika on huomattavasti pidempi kuin vaalean naaman mukaan valotettuna. Ja sitten ollaan tilanteessa, jossa meillä on heilahtanutta suttua, jossa on tod näk puhki palanut muusikon nassu.

Jos haluatte nähdä todisteita siitä, että pokkarillakin voi saada mielenkiintoisia ja kameraan nähden hyviä keikkakuvia, kun valitsee asetukset oikein, niin vilkaiskaa pari vuotta sitten stadionilla Canonin Powershotilla nappaamani kuvat U2:sta.

Kannustankin siis kaikkia siihen, että  seuraavalla kerralla, kun haluatte napata kuvia jonkun bändin keikalla, niin testailkaa rohkeasti kökön täysautomaattimaailman ulkopuolelle astumista. Digiaikana raskii räpsiä ruudun jos toisenkin ja homman oppii vain kokeilemalla!

En tiedä miten mä nyt eksyin lässyttämään tällaisia ohjeita, mutta luultavasti siksi, että pitäisi oikeasti tehdä töitä. Tulin yöksi studiolle saadakseni tehtyä muutamat rästi-kuvankäsittelyhommat, mutta kello tulee puoli kaksitoista enkä ole vielä saanut aloitettua. 😀 Ehkä mä nyt painan julkaise-nappulaa ja alan hommiin!

Kertokaas oliko näistä mun kameransäädöt-höpötyksistä iloa kenellekään?


08.11.2012

Posted at 16:08h in Yleinen by
0 Likes

 Tämä saamani Cailap by  Kirsi Nisonen samettinen turbaanipanta vilahtikin jo Fresita-postauksen kuvissa, mutta halusin laittaa vielä vähän selkeämpiä kuvia.

Kuten jo aiemmin esittelemäni Jóna tyllihuivikin, niin myös tämä Bonniera niminen samettipanta hurmasi minut välittömästi. En edes oikein tiedä, että miksi, mutta olen huomannut pitäväni hirmuisesti tuollaisista päähärpäkkeistä jotka voi laittaa päähänsä jotenkin toispuoleisesti. Ehkä se on niin, että pannan tai muun koristeen epäsymmetrisyys huijaa pallonaamaani edes hieman eri muotoiseksi. 😀

Noissa Cailapin kuvissa tuo pannan turbaanisolmu on aseteltu keskelle kuulaa, mutta omassa käytössä huomasin todellakin toispuoleisuuden passaavan paremmin. Vedän solmun usein vielä enempi kohti korvaa kuin tuossa alla olevassa kuvassa.

Pantaa saa kiristettyä oman päänsä mukaan tuosta solmusta vetämällä solmun ”lenksuja” vaan pidemmiksi. Materiaalinsa ansiosta panta pysyy hyvin päässä, eikä solmukaan luista ja löysty sametin nukkapintojen ”tarratessa” toisiinsa. Usein tuntuu, että tällaisia joustavia tai somittavia pantavirityksiä saa olla vähän väliä korjailemassa ja kiristämässä, mutta sekä tämä Bonniera, että tyllistä valmistettu Jónakin ovat osoittautuneet käytössä tämän asian suhteen todella toimiviksi ainakin omassa pallopäässäni.

 Minulla on nyt menossa todella huono tukkakausi, sillä olen ajatellut antaa hiusten kasvaa vielä hetken aikaa ennen kuin menen seuraavaksi kampaajalle. Siinä missä kesällä kaipaan todella lyhyttä mallia, haluan syksyn ja talven tullen saada ainakin etutukkaan sen verran mittaa, että pipojen ja hattujen alta pilkistäisi aina edes muutama hassu karva.

Tämän kampaajatauon vuoksi en mielelläni esiinnykkään missään julkisesti ilman jonkinmoista pantaa, pipoa, rättiä, hattua tai mitä tahansa muuta törkeän ylikasvaneet hiusrajat peittävää naamiontivälinettä. Tähän saumaan nämä Cailap by Kirsi Nisosen nätit pannat tulivat kuin tilauksesta. Voin edes kuvitella näyttäväni hieman nätimmältä kuin karvainen Jeti.

 

 Postauksessa esitelty tuote saatu veloituksetta.


05.11.2012

Posted at 16:30h in Yleinen by
0 Likes

Mistä on loistava tyttöjen ilta tehty? Hyvästä seurasta, paljosta nauramisesta, hiuslakka- ja puuteripilvistä sekä maistuvasta kuohujuomasta. Ihan juuri kaikesta tuosta pääsin nauttimaan lauantaina, kun  suuntasin Jonnan luokse Fresita-etkoille.

Minä, Jonna ja Iina olemme mukana Indiedaysin ja Fresitan yhteistyökampanjassa ja järjestimme sen tiimoilta pienet kekkerit. Paikalle kutsuttiin myös muutamia muita ihania naisia sekä pari tukka- ja meikkitaikuria tekemään meistä kaikista entistä vieläkin ihanampia.

Illan funktiona oli siis ihan vaan vietää rennosti aikaa yhdessä maistellen erilaisia Fresita-drinkkejä ja illan punaiseen väriteemaan sopivia herkkuja. Olen itse aiemmin juonut mansikanmakuista Fresita-kuoharia ihan vaan sellaisenaan tai kera tuoreiden mansikoiden, enkä ollut tullut edes ajatelleeksi, että sitä voisi käyttää muutenkin. Saatiin kuitenkin aiemmin viikolla hieman oppia Altian baarimestarilta Mikaelilta ja sen myötä aukenikin ihan uusien herkullisten drinksujen maailma.

Mä en tiedä millaisiksi sieniksi meitä mimmejä oikein oltiin ajateltu.. sen verran iso ja kostea lasti kuoharia oli Jonnan ovelle kuskattu. 😀

Illan emännät luottivat jokainen näköjään vähän erilaiseen Fresita-versioon. Iina tykkäsi leikata omasta juomastaan hieman makeutta blendaamalla siihen lempijuomaansa russiania. Jonna puolestaan hörppi Fresitansa ihan sellaisenaan söpöistä pikkupulloista ja minä rakastuin erityisesti limellä ja mintulla maustettuun Fresita-”mojitoon”.

Tuo mojito sen vuoksi lainausmerkeissä, että me teimme lauantaina tuollaisen rommittoman version juomasta, mutta kunnon mojito-juomahan siitä syntyy vasta, kun lurauttaa sekaan myös rommia. Juhlissammekin mukana olleen Mirvan Fresitime -blogista löydät herkullisen Fresita-Mojiton ohjeen.

Hauska yksityiskohta muuten tuon juoman ohjeessa on se, että minttuja ei missään nimessä kuulema saa muussata lasin pohjalle millään nuijalla. Liika mörssääminen saa sen kuulema maistumaan ihan leikatulta ruoholta. Parempi tapa herätellä mintun maut on kuulema sen kepeä ”piiskaaminen” ja läpsyttely. Minttu tykkää sellasesta hellästä kurituksesta. ;D

Täydelliseen iltaan ei kuulu stressaaminen meikistä tai hiuksista, joten meidän kemuihin oli kutsuttu paikalle pari kauneuden ammattilaista. Hiuksistamme ja meikeistämme huolehtivat kuvassa näkyvä Mari Studio Playstä sekä minunkin nassuani Indiedaysin 2 v synttäreille koristellut Jessica Olet Ihana!:sta.

Mä en tiedä mitä ihmettä tuossa Iinan kuvassa tapahtuu, kun se on noin yllättyneen näköinen. Ehkäpä korva on hänen kaikista erogeenisiin pisteensä ja siksi noin iloisen hämmentynyt ilme. ;D Jonna puolestaa näyttää ylevältä barokkiprinsessalta kuohkean tukkansa kanssa.

 Meikissä suurin osa meistä taisi toivoa itselleen juhlien teemaan sopivat huulet ja meitä olikin loppujen lopuksi aika monta kaunista punahuulta. Iinalla huulissa mekkoon mätsäävää punaa ja Joannalla taustalla Fresitan syvän punaiseen täydellisesti sopivaa huulimaalia.

Olen todella yllättynyt, että tuosta Iina & Aino -kauhukaksikosta löytyi muistikortilta näinkin edustava kuva! Tämä on todella harvinaista. Jopa 1v-mukuloista on helpompi saada rauhallisia kuvia joissa kieli on suussa sisällä kuin näistä kahdesta duracellista.

Jonna oli keksinyt laittaa pikkupulloja tarjolle jäillä täytettyyn tiskialtaaseen. Käytännöllinen ja keittiötä kaunistava ratkaisu!

Väsättiin mainitsemani rommiton Fresita-mojito boolimaisesti kulhoon ja sehän hupenikin melkoista vauhtia. Koska mansikkainen kuohuviini on itsessään aika makea, sopii sen kaveriksi erinomaisesti hieman hapokkuutta tuovat maut kuten sitrushedelmät. Tiistain ”koulutuksessa” Mikael kehotti meitä rohkeasti kokeilemaan erilaisia sekoituksia ja testidrinksut osoittivat, että mansikkaisen juoman sekaan sopivat todella hyvin niin tuoreet hedelmät kuin erilaiset smoothiet ja mehutkin.

Minun nassusta tuli Jessican käsittelystä tällainen. Halusin huomaamattoman silmämeikin ja punaiset huulet. Huulien puna on kuitenkin tämän kuvan ottamishetkellä tainnut olla jossain kuohuviinilasin reunassa, sillä todellisuudessa tulos oli kirkkaampi. Tukkaa koristi Cailapilta saatu Kirsi Nisosen suunnittelema samettinen turbaanipanta.

Kuten huomaatte, niin lasit pysyi räpylässä koko ajan! Vasemmalla Ellen sivuilla Fresita-blogia kirjoittava Mirva arvioi sormimerkein illan fiiliksen ja tarjoilut. Oikealla Joanna näyttää muuten vaan hurmaavalta. Tuo Joanna on muuten oikeesti niin järjettömän kaunis nainen, ettei mitään rajaa. Oon ihan myyty. Kattokaa nyt vaikka seuraavan kuvan vasempaan reunaan.

Tässä koko meidän etkotiimimme puunattuna ja laitettuna. Ei näytä ihan hirveen huonolta!

Kuten tuolla tekstissä jo mainitsinkin, niin käytiin ottamassa viime viikolla oppia Altian baarimestari Mikaelilta, joten tässä vielä muutamia kuvia hänen taikomistaan Fresita-drinksuista. Kuohari muuttui ihan eri juomaksi vaikkapa sekoittamalla se passionhedelmään. Noin vaan puristellaan passionhedelmän sisukset lasiin ja Fresitaa päälle ja herkkujuoma on valmis!

Jos enemmän jaksaa nähdä vaivaa ja haluaa todella kauniin lopputuloksen, niin hedelmien ja marjojen pilkkomisella voi saada aikaan noin upean lopputuloksen kuin vasemman puoleisessa kuvassa.

Yksi suosikkiohjeistani sopii erityisen hyvin pikkujoulukauteen. Glögi-fresita! Kyllä luit aivan oikein. Pikkujoulujen kuuman hikoiluttavan glögimukillisen voi korvata Fresita-kuohuviinilasillisella, jossa lasin pohjalle on lorautettu glögiä. Toimii! Testaa jos et usko! Ja testaa etenkin, jos uskot.

Näitä drinksuohjeita löytyy muuten lisää Fresitan Facebook-sivuilta. Jos on kemuja tulossa, niin suosittelen kurkkaamaan.

Ja koska kyseessä on Indiedays-kamppis, niin tokihan tähän liittyy jotain kivaa teillekin. Tämän postauksen myötä nimittäin käynnistyy lukijakilpailu, jossa omat juhla-vinkkinsä jakamalla voi voittaa 200 € lahjakortin Katri Niskasen putiikkiin.

Osallistuaksesi kilpailuun, klikkaa itsesi Indiedaysin Fresita -kilpailusivulle ja kerro omat parhaat vinkkisi onnistuneisiin juhliin. Kilpailuun pääset osallistumaan TÄSTÄ!

Meidän iltamme ei lauantaina suinkaan päättynyt tähän, vaan jatkoimme iltaa iki-ihanan Jesse kaikurannan tunteikkaalla levynjulkkarikeikalla. Mutta siitä kuvia myöhemmin.. Sen millaisiin tunnelmiin minun ja Iinan ilta päättyi voitte lukea edellisestä postauksesta.

Miltäs muuten vaihtoehtoiset Fresita-drinksut kuulostivat? Itse muuten testasin tiistaina myös Fresitan ja Angry Birds -limun yhdistelmää… 😀 Ei sekään huono ollut!