29.05.2011 I wanna really really really wanna zigazig ha
Välillä sitä aina miettii, että miksi ihmeessa olen säilönyt mm. rasiallisen lukioaikoina hamstraamiani erilaisia tukkapinnejä, karmeat megapohjalla varustetut klohmosaappaat ja vuonna -98 H&M:sta hankitun niittikäsilaukun. Mutta sitten yli vuosikymmen myöhemmin kaikelle tällekin löytyi vihdoin oikeutus, nostalgian täyteiset ysäribileet pomon kolmekymppisten kunniaksi!
Kananpersetukka pinneineen lähes juuri sellaisena kuin se oli vuonna -97 (silloin oli vielä rajumpi tupeeraus) ja ristikoru kuristamassa kaulaa. Tummat huultenrajaukset yhdistettynä vaaleaan kiiltoon ei sentään kuulunut ysärillä omaan habitukseeni, mutta nyt sitäkin piti vihdoin kokeilla.
Voin kertoa, että kolmen korttelin matka kaverin luo näissä tamineissa ja tällä ehostuksella oli varsinainen walk of shame.
Kekkereissä hupia revittiin yläasteaikaisten discohittien ja Singstar kiekumisen lisäksi mm. Suosikin etsintäkuulutuksista ja kysymyspalstoilta.
”Viking Gabriella 2.6.95 Sinä tummatukkainen poika verkkareissa ja valkoisessa paidassa. Muistatko kaksi tyttöä jotka hymyili sulle pelikoneiden vieressä. Mulla oli musta poolo ja siniset levikset. Jäit mieleeni, olis kiva tutustua paremmin. Kirjoittele jos kiinnostaa! Minttu”
”Dear proffa, mua on jo pitkään mietityttänyt yks biisi ja sen esittäjä. Biisin nimi on kait I love rock’n roll ja se oli Wayne’s world -leffassa. Kerro pliiz kaikki tuosta bändistä, oot ainoa toivoni!”
Oih, aika ennen Facebookia ja Googlea, kuinka vaivalloista ja söpöä! 😀
