-Postaus sisältää mainoslinkkejä. Linkit merkitty *merkillä-

Kokoontumisrajoitukset veivät tältä keväältä ja kesältä festareiden ja monen muun lisäksi myös kaikki kivat messut. Mä itse rakastan etenkin sellaisia tapahtumia, missä pääsee kerralla tsekkaamaan monen kotimaisen vaate-, koru- ja asustebrädin tarjonnan. Etenkin korvakorufriikin lompakolle kaikki käsityö- ja design-messut on melko vaarallisia.

Eihän messut verkossa toki ole sama asia, kun ei tuotteita pääse hypistelemään, mutta *Weecosin tänä viikonloppuna meneillään olevat Ihanat messut on silti varsin kiva pläjäys. Sen lisäksi, että monella merkillä on hyviä messutarjouksia, näkyy messut myös mm. Weecosin instastooreissa ja Ihanat messut FB-ryhmässä arvontojen ja esimerkiksi haastattelujen muodossa.

Mikäli *Weecos ei ole ennalta tuttu, niin kyseessä on siis kauppapaikka-alusta, josta löytää noin 200 vastuullista designbrändiä. Tarjolla on niin vaatteita, asusteita, koruja, kosmetiikkaa kuin sisutustuotteitakin. Jokainen merkki kuitenkin pitää Weecosissa omaa verkkokauppaansa ja toimittaa tuotteet suoraan asiakkaille.

Pitihän ne tarjoukset toki tutkia ja jotain tarttui ostoskoriinkin. Ja käsi ylös kuka yllättyy, että tilasin korvikset! Veikkaan, ettei nouse ainuttakaan räpylää. 😀

Weecos Ihanat messut

*Mamakorun Love-korvikset on niiiiin mun väriset! Olin katsellut näistä samoista jo aiemmin kullanvärisiä pleksiversioita ja nyt kun eteen tuli tällainen vaihtoehto, en enää pystynyt vastustamaan. Löytyy myös mm. violettina ja mustana!

*Woolbergilta mulla on ennestään sekä villaisia talvipantoja, että yksi pellavainen rautalangan avulla muotoiltava kesäpanta (kuva alempana). Ostoslistalla oli ollut jo hetken joku toinen väri pellavapannasta joten nappasin nyt -20% alella tuollaisen leopardikuosisen.

Vaaleanpunaisen himoissani olen etsiskellyt täksi kesäksi roosaa pellavapuseroa ja sellainen tuli vastaan plusmerkki *Excuse My Bon Bonin valikoimista ja hyvällä messualella. Väri näyttäisi ihan just passelilta, mutta malli ja koko hieman jännittää. Lähinnä siis mietityttää jääkö pusero itselle rintojen vuoksi hieman liian lyhyeksi. Mutta pidetään peukkuja, että olisi sopiva!

Alla muutamia kuvia Weecosilta löytyvien merkkien tuotteista omista kokoelmistani.

Weecos Ihanat messut

*La Kiva on parasta korvismarkkinoilla tapahtunutta lähivuosina! Itselläni on näitä Lahdesta tulevia ihanan övereitä killuttimia jo viisi paria.

*Anette Ahokas Designilta on -20% alessa mm. tuo upea haalari ja saman malliston mekko (katso kuva mun päällä). Teollisuuden ylijäämämateriaalista valmistettu haalari on mukavaa, mutta sopivan napakkaa trikoota. Mä olen käyttänyt haalaria niin korkkareiden kanssa hienoilla illallisilla kuin maihareiden kanssa arjen työasunakin.

Weecosilta löytyy useampiakin vaatemerkkejä joilla tarjolla pluskokoja!

Olen edelleen sitä mieltä, että pluskokoisena ei ole vielä ihan helppoa pukeutua pelkästään vastuullisesti ja eettisesti, valikoimat on edelleen melko suppeat, mutta koko ajan kivoja ja kiinnostavia brändejä onneksi tulee lisää.

Viimeisessä kuvassa jo edellä mainittu *Woolbergin turbaanipanta. Rautalankakehikon ansiosta panta pysyy hyvin päässä ja siitä saa helposti muotoiltua erilaisia rusetteja tai ruusukkeita.

Loppuun vielä mun himotuslista!

Weecos Ihanat messut

Jos olisin lakanoiden tarpeessa, niin *Vilpolan hempeän väriset perkaalipuuvillaiset Aamuhetki-lakanat olisivat valintani. Vilpola on merkkinä itselleni ihan uusi tuttavuus. Akaasta lähtöjään olevan yrityksen sisustustekstiilit suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa.

Haalarihullu ei voinut olla iskemättä silmiään Aarren *Manuela-haalariin! Pienillä pilkuilla kuorrutettua haalaria löytyy kokoon XXL saakka.

Myös *Vuurran on merkki, joka tuli itselleni eka kertaa vastaan ihan vaan Weecosia selaillessa. Vuurranin vaatteita on mahdollista tilata omille mitoille personoituna ja kaikki valmistetaan alusta loppuun saakka Turussa ja sen lähiseudulla. Kesämallsitossa oli pari kivaa pastellisävyä mustan ja poltetun oranssin rinnalla. Itse ihastuin etenkin noihin hempeän lilan värisiin *Ilmatar -culotteshousuihin. Mittataulukon perusteella suurin koko XL voisi riittää 48 alaosalle. Mutta tosiaan omillakin mitoilla saa tilattua!

Weecosin Ihanat messut käynnissä vielä huomisen eli sunnuntain ajan. Ainakin *korvisfriikkien kannattaa ehdottomasti vilkaista valikoimat. 😀


Tällä saakelin koronakeväällä on varmasti oma osansa siihen, että tunnen paiskautuneeni eksistentiaalisen kriisin myrskyn silmään. Tai no, myrskyn silmä on kyllä täysin väärä metafora. Suon silmäke tämä minut sisäänsä kietonut tunnemytty ennemminkin on. Kaikki on hiljaista ja tunne on kuin vajoaisin ja hiipuisin pikku hiljaa.

Vihaan termiä ikäkriisi, mutta sitäkin tässä on nyt meneillään. Ihan kaikkia s**tanan elämänvaihekriisejä mitä vaan voi kuvitella. Siis tokihan tämä vaihe on alkanut jo muutama vuosi sitten, mutta nämä poikkeukselliset ajat tuntuvat syventäneen merkityksettömyyden ja eksyksissä olemisen tunteita.

Minun piti siis ihan kasuaalisti kirjoitella kuulumisia. Sellaisia blogimaailmaan sopivia ”tätä olen puuhaillut ja sitä ja tätä on suunnitelmissa” -kepeyttä. Mutta kun ei oo kepeetä, ei sitten tippaakaan. Teen työt (niitä on muutaman viikon täyshiljaisuuden jälkeen taas riittänyt!) ja sitten muun ajan jumitan lähinnä omissa ajatuksissani, jotka kuuluvat pääpiirteittäin seuraavasti: ”Mitä helvettiä mä teen tällä elämälläni? Mitä syitä mulla on olla olemassa? Tuleeko elämässä tapahtumaan enää mitään merkittävää? Mitä, jos en mä osaa enää ikinä olla onnellinen?”

Mulla on olo kuin kaikki olisi omalta kohdalta jotenkin loppu ja ohi ja tästä eteenpäin mä vaan hiivun, hiljenen ja katoan loppuelämän mittaiseen harmauteen. Toisaalta tiedostan, että nämä ajatukset ovat osa edelleen olemassaolevaa masennustani, toisaalta pelkään, että mitä jos ne ei olekaan sairauden oire, vaan todellisuus.

Olen ollut nyt jo kolmisen kuukautta ilman mielialalääkkeitä enkä ole vieläkään ihan varma oliko se oikea ratkaisu. Arkinen perus toimintakykyni on ihan ok (näihin kaikkiin ihmisiin varmasti jollain tavalla iskeneisiin poikkeuksellisiin olosuhteisiin nähden), mutta tästä päänsisäisestä universumista on todella vaikeaa ottaa selkoa mikä osa ilmastosta on masennusta, mikä jotain muutoskriiseilyä.

Mitä lääkkeisiin ja mielialaan tulee, niin olen pitänyt vuosikausien jälkeen myös ensimmäisen kerran taukoa ehkäisypillereistäni. Ihan vaan puhtaasta mielenkiinnosta, että mitä kroppa siihen sanoo, millä tolalla on hormonitoiminta. No, ei ole sanonut vielä paljoakaan, mutta on pistänyt miettimään myös pillereiden vaikutusta mielialaan. Olen lukenut useampiakin artikkeleita, jotka kertovat tutkimuksista kuinka minipillereiden käyttö voi lisätä masennuksen riskiä.

Olen nyt siis ekan kerran noin 15 vuoteen tilanteessa, jossa en syö mielialalääkkeitä enkä käytä hormonaalista ehkäisyä. (Ainoana lääkkeenäni on siis kilpparin vajaatoimintaan syömäni tyroksiini.) Niin onhan tässä nyt tavallaan ihan uusi oma pää tutustuttavana. Että mitäs mä tunnen ja miten mä asioihin reagoin ilman mun mielialaan vaikuttavia ja mahdollisesti vaikuttavia nappeja?

Globaali kriisi, henkilökohtainen kriiseily oman elämän kanssa, masennusoireilu ja parin nuppiin vaikuttavan nappulan lopetus, niin onhan sitä siinä jo tekijöitä, jotka pistää pakkaa vähän sekaisin ja miettimään, että mistä mikäkin ajatus ja tunnesolmu nyt sitten johtuukin. Hirmuinen työmaa koittaa päästä jyvälle, että mikä se on varsinainen ja syvin kipukohta sisällä, mitä tässä pitäis ensisijassa koittaa työstää.

Terapiassa olen luukuttanut aika paljon omaa pettymystäni ja suuttumustani itseäni kohtaan. Olen vihainen itselleni monista tunteistani, koska koen, että jumitan niissä, enkä pääse eteenpäin. (Ja se on ihan tyhmää, turhaa ja armotonta)

Terapeuttini koittaa muistutella, että vaikka aina ei tuntuisikaan siltä, että etenee, niin kyllä sitä koko ajan menee huomaamattaan hieman eteenpäin. Eilisen käynnin lohdullisin ajatus olikin, että ”se, että sua on alkanut vi**ttaa se, että v**uttaa, on jo etenemistä”. 

Etenemisen merkeiksi kirjattiin myös muutamat hieman heränneet haaveet. Esimerkiksi se viime postauksessa mainitsemani haave opinnoista. Vaikken sitä kohti tulisikaan loppujen lopuksi ikinä pyrkimään, on se pieni pieni valon välähdys.

Kun siis haaveettomuus, toivottomuus ja näköalattomuushan ovat olleet (ja ovat edelleen) itselläni masennuksen mukanaan tuomat kumppanit. Ei ole edes kyennyt keksimään mitään mistä haaveilla. Nyt sentään keksii jonkin asian vaikkei vielä tiedäkään riittääkö voimavarat koskaan sitä kohti pyrkimiseen.

Housut ja pusero – Masai

Tennarit – Pavement

Korvikset La Kiva

Mutta, on tässä onneksi sellainen lyhytaaltoisempi mielialakäyrä palannut koronakriisin alun notkahduksen jälkeen taas melko tasaiselle 0-tasolle. Siihen on auttanut se, että huolta aiheuttaneet työ- ja talousasiat ovat taas elpymään päin. Vähentää akuuttia ahdistusta huomattavasti, kun ei tarvitse olla raha-asioista ihan niin huolissaan.

En esimerkiksi joutunut sittenkään turvautumaan lainkaan yrittäjille kesäkuun loppuun saakka mahdollistettuun työttömyyspäivärahaan, koska tällekin kuulle tulikin yllättäviä tuurausvuoroja Satakunnan Kansaan jopa 14 työpäivän verran. Ja kesän toimeentulohuolet vei tiedossa olevat muutaman tonnin veronpalautukset.

Pää on siis yhtä aikaa täysi sekä tyhjä. Täynnä niin isoja myllerryksiä, että pienempiä asioita ei oikein jaksa pakollisia enempää ajatella.

Tunnistaako kukaan mun ajatuksia? Ikäkriisi, eksistentiaalinen kriisi? Anyone? Entä kokemuksia aiheesta ehkäisypillerit ja masennus?


Olen totta kai tykännyt kaikista Suuri Käsityö -lehden kanssa yhteistyössä tehdyistä vaatteistani, mutta tämän huhtikuun lehdessä ilmestyneen maksimekon kohdalla olen ihan erityisen tyytyväinen niin omaan suunnittelutyöhöni kuin myös fyysiseen lopputulokseen.

Mekko on kaikkia yksityiskohtia myöden juuri niin ysärihenkinen kuin halusinkin ja mekon malli kaikin puolin istuva ja hurjan mukava.

Kangasta valitessa mua hieman jännitti tämä itselleni uusi ja vieras väri, mutta lopputulosta katsellessa hempeä vihreä sopi pallokuosin pohjaksi loistavasti ja vie ajatukset omiin teinivuosiin, kun radiossa soi Taikapeili ja Neon2.

Eurokankaasta löytyvä polka dots -kuosinen polyesterikreppi on valmistettu kierrätetyistä muovipulloista ja sitä löytyy myös esimerkiksi vaaleanpunaisena ja tummansinisenä.

Halusin mekkoon napitettavan liivimekon ulkonäön, mutta ilman rinnuksen kohdalta vahingossa aukeilevia nappeja tai irvistävää nappilistaa, noita etenkin rintavan ihmisen vitsauksia. Ratkaisu oli siis valenapitus.

Helma on ommeltu kiinni vain osalta matkaa ja jätetty alhaalta auki niin kuin alimmat napit olisi unohdettu laittaa kiinni. Kävellessä sääri vilahtaa kivasti halkiosta, joka keventää pitkän mekon ilmettä.

Mekko – Veera X Suuri Käsityö

Farkkutakki – Junarose (saatu)

Kengät – Vans

Korvikset – Aarikka

Rusettipanta – Unelmina (saatu)

Halusin mekon olevan yläosastaan istuva ilman, että mukavuudesta joutuisi tinkimään ja tähän oli ratkaisu kumilangalla tehty poimutus takakappaleeseen. Sen ansiosta mekko joustaa vyötäröltä ja menee päälle helposti ilman vetoketjua. (Tässä minulle tehdyssä mallikappaleessa kyllä on vetoketju, mutta se on tarpeeton.)

Olen sanonut tämän jo ennenkin, mutta sanon taas, tämä on ollut ihan suunnattoman siisti projekti. On ollut mahtavaa päästä työskentelemään yhdessä ammattilaisten kanssa, sillä olen samalla oppinut itse todella paljon uutta erilaisista vaatteen valmistuksen ratkaisuista ja esimerkiksi materiaaleista.

Suuri Käsityö -lehden toimittaja Teija Kolehmaisen kanssa on yhdessä pyöritelty mun ideoita ja hän on ymmärtänyt visioitani ja sanoittanut ne kaavoittajaa varten ammattikielellä. Minä kun en tiedä vaikkapa kaikkien erilaisten taskumallien nimiä, tiedän vain miltä haluan taskun näyttävän. Mutta Teijan kanssa työskennellessä on tullut tutuksi niin halkiotasku, kaitaletasku kuin moni muukin.

Kaikki mun vaatteet on toteutettu idealla yhdet kaavat, kaksi vaatetta. Huhtikuun mekkokaavoilla syntyy hihatoman maksimekon lisäksi myös lyhyt tyttömäinen mekko perhoshihoilla. Omaan mekkooni valitsin kepeän ja himmeästi kiiltävän Savana-viskoosin.

Lyhyessä mekossa ei ole joustavaa poimutusta selässä, joten se vaatii sivusaumaan vetoketjun. Vaatesuunnittelija ja ompelija Outi Pyyn kanssa kerran baarissa tuli puhuttua vetoketjuasioista ja tuskailin sitä miten sivuvetskarit on itselleni tosi hankalia, sillä toinen käsi yltää tosi huonosti kainaloon, kun tissit on tiellä.

Outi sitten kertoi bonganneensa jostain vintage mittatilusvaatteista sivuvetskareita, jotka suljetaankin ylhäältä alas, sillä niin päin vetskarin saa helpommin kiinni yhdellä kädellä. Niinpä tähän mekkoon vetoketju laitettiin juurikin niin päin, sulkemissuunta ylhäältä alas eikä toisin päin niin kuin yleensä.

Jos mekkokaavat kiinnostavat, niin tämä huhtikuun lehti on myynnissä vielä nyt maanantain ja tiistain ajan. Keskiviikkona on sitten luvassa toukokuun numero, jossa on minulta luvassa ihana ja monikäyttöinen pellavajakku ja kimalluksen täyteinen paljettijakku. Suuri käsityö -lehden kaavoista löytyy aina koot 34-54.

Tämä mielenkiintoinen ja opettavainen projekti on saanut mut haaveilemaan… vaatesuunnittelun opinnoista nimittäin! Tämän kevään yhteishaku meni ohi hieman varkain koronakriisin sekoitettua pakkaa, mutta pitää tässä nyt koittaa kartoittaa vaihtoehtoja ja omia mahdollisuuksia. Mutta hienoa on, että mulla on pitkästä aikaa jokin haave, olipa se sitten toteutuskelpoinen tai ei, niin se on silti haave ja jo itsessään arvokas asia.

 

Studiokuvat – Sanoma/Ninna Lindström ja niissä meikki ja hiukset Heidi Reponen.

Mekkojen kankaat – Eurokangas