Vannoitko joskus teininä, että et todellakaan ala ikinä pukeutua kuin äitisi tai muutenkaan aio olla koskaan niin kuin hän? Itse muistan katselleeni mm. mamman innostusta kullansävyä kohtaan sisustuksessa, että omaan kotiini en ainakaan halua koskaan mitään samanlaista. Mutta niin vaan ne on monet makuasiat menneet silläkin saralla vuosien myötä yksiin.

Pukeutumisen suhteen sen sijaan ei ole koskaan ollut kapinahenkeä, vaan voisin sanoa äidin olleen aina minulle tyylillisesti esikuva ja opettaja. En siis toki tarkoita, että olisin pukeutunut aina samoin kuin mutsi, mutta ylipäätään kiinnostuksen vaatteisiin ja materiaaleihin olen imenyt jo jotakuinkin äidinmaidossa. Myös pukeutumisetiketit ja niiden tärkeyden itselleni olen oppinut jo lapsena kotoa.

Äiti ja tytär

Äidin vaikutus tyyliini on näkynyt aina myös siinä, että hän on kannustanut persoonallisuuteen ja tehnyt parhaansa, jotta tyttärensä voisi pukeutua juuri niin kuin tykkää. Tarkoittipa se sitten jonkun tietyn vaatteen metsästämistä työreissuilla pitkin Eurooppaa tai avustamista milloin missäkin tuunausprojektissa. Ja ehdottomasti se on tarkoittanut myös sitä, että ikinä milloinkaan ei mamma ole pyöritellyt silmiään millekään tyylikokeiluilleni tai paheksunut mitään päälleni kiskomaani. Olipa mulla teininä päällä sitten mitä tahansa revittyä, hakaneuloin kursittua ja hurjan lyhyttä, niin vanhemmillani ei ilme värähtänytkään. Toivottivat vaan hauskaa iltaa ja kysyivät moneltako tulen kotiin.

Lapsena äidin vaikutus tyyliini näkyi tietenkin hänen valitsemina vaatteina. Äitini oli vaatekauppias minun ollessa pieni, joten minullekin vaatteita tilattiin suoraan maahantuojilta. Ja äidin paluu miltä tahansa matkalta oli aina juhlaa, sillä laukusta löytyi joka kerta jokin ihana vaate, josta tiesin, ettei samanlaista tulisi koulukavereilla vastaan.

Yläasteiässä minua alkoi kiinnostaa äidin menneiden vuosikymmenien vaatteet. Kaivelin ullakolta käyttöön mm. 60-luvun hopeisena kimaltelevan liivin, oudon vessanmatolta näyttäneen neuleliivin ja 70-luvun housupuvun. Yhtä 60-luvulla ompelijalla teetettyä silkkimekkoa käytti erinäisissä juhlissa lukioaikoina niin minä kuin paras ystävänikin.  Teini-iän tyyliäni mutsi tosiaan tuki roudaamalla työmatkoillaan mukana kirjoittamiani listoja kaikista niistä ihanista Seventeen-lehdestä saamistani pukeutumisideoista ja haavevaatteista ja koitti parhaansa mukaan toteuttaa toiveitani.

Mitä enemmän on itselle ikää tullut, sitä useammin me on tehty vaatehankintoja yhdessä. Bongattu joko tahoillamme joku ihana vaate ja ostettu heti kerralla kaksi, jotta riittää toisellekin. Tai ostettu jotain kahdessa eri värissä ja sovittu, että vaihdellaan näitä sitten päittäin sen mukaan kumpi on kellekin aina ajankohtainen.  Ja kashmirneulealea ei koskaan ohiteta soittamalla toiselle, että ”otanko sullekin?” Joka kerta nähdessämme jokin vaatekappale vaihtaa paikkakuntaa.

Aarre Label haalari

Yhdessä ollessa vaatteita lainaillaan puolin ja toisin. Tätä toki helpottaa se, että ollaan jotakuinkin samankokoisia ja todella saman mallisia. Tisseviä, keskivartalolihavia molemmat, mutta varustettuna suht siroilla säärillä ja käsivarsilla. Mammalla on pituutta 162 cm, minulla n. kuusi senttiä enemmän. Tuo ero näkyy hyvin näissä haalarikuvissakin. Äidille haalari on täyspitkä, minulla se paljastaa nilkat.

Nämä asukuvat on kuvattu jo viime vuonna loppukesästä, mutta ovat varsin ajankohtaiset nytkin. Minä nimittäin pukeuduin korvakoruja lukuunottamatta täysin näihin samoihin kamppeisiin juuri tänään. Ostin tuon Aarre label Manuela-haalarin itselleni viime elokuussa. Mutsi sitä sitten sovitteli tullessaan minun luokse vierailulle ja ihastui kovasti. Niinpä käveltiin lähes siltä istumalta Katokoon ja äiti hankki itselleen saman ihanuuden. Minulla on haalarista koko XXL, äidilleni meni yhtä kokoa pienempi.

Mutta aika upeasti pukee sama asu sekä äitiä 72v että tytärtä 39v!

Pluskoon haalari

Haalarit – Aarre 

Turbaanit – Rubylea

Mun tennarit – Pavement

Äidin loaferit – Vagabond

Mun korvikset – MAMAkoru

Äidin korut – Kalevala

Nuo äidin jalassa olevat Vagabondin mokkaloaferit on muuten mun viime vuotinen äitienpäivälahja hänelle. Oli niin mamman näköiset töppöset, etten voinut jättää niitä alehyllyyn. Meidän kengän koko eroaa toisistaan n. puoli numeroa, joten osataan sovittamalla ostaa toisillemme myös kenkiä ja osasta kengistä voidaan käyttääkin samoja. Eri näppärää tämäkin. Tänä vuonna muistin äitiä tilaamalla hänelle kukkalähetyksen. Oranssin ja keltaisen sävyissä tietenkin, ne kun mamman voimavärit.

Jos turbaanit kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti tsekata nuo kotimaista tuotantoa olevat Rubylean upeat päähineet. Niitä löytyy paljon eri mallisia ja monissa väreissä.

Samettiturbaani

Äidin ansiosta mä tiedän kuinka pukeutua millaiseenkin juhlaan ja millaiset sukkahousut kuuluu mihinkin asuun. Mamman oppien avulla mä olen osannut pakkasilla kiskoa päälleni kerroksittain villaa ja kashmiria. Pukeutuminen ei ole vain pinnallisuutta ja ulkonäköä, se on myös käytännöllisyyttä ja käytöstapoja. Mutta ennen kaikkea äiti on esimerkillään näyttänyt, että tärkeintä on olla rohkeasti oma itsensä. On tärkeämpää miellyttää valinnoillaan itseään eikä kaikkia muita. Se pätee niin tyyliin kuin kaikkeen muuhunkin elämässä.

 

Hyvää äitienpäivää tietenkin mun omalle maailman parhaalle ja supertyylikkäälle mammalle, mutta myös kaikille muille äideille ja äidillistä rakkautta ja oppeja läheisilleen jakaville!


Inari Clothing kashmirneule

-Kaupallinen yhteistyö Inari Clothing

Kaikki kuvissa näkyvät neuleet ovat kotimaisen Inari-Clothingin mallistosta. Nappaa postauksen lopusta alekoodi, jolla saat 20% lisäalen!

 

Muutettuani aikoinaan pois kotoa, muistan olleeni aluksi hieman pelokas kashmirneuleideni huoltoon ja pesuun liittyen, ja kuvittelin pilaavani ne. Äiti oli aina huoltanut neuleeni, joten joka kerta minkäänlaista pesutoimenpidettä suunnittellessani soitin paniikkipuhelun mutsille.

”Onko veden lämpötila juuri oikea? Entäs tämä pesuaine, paljonko laitan?” Vuodet ja mamma ohjeet ovat onneksi opettaneet, ettei pehmoisten kashirneuleidenkaan huolto ole rakettitiedettä ja siihen käytetty aika on investointi vaatteiden pitkään ikään.

Jos olet joskus empinyt ylellisen kashmirvaatteen hankintaa sen takia, ettet tiedä miten sitä huolletaan, niin huolet pois, tässä on ohjeet ja ne on varsin yksinkertaiset.

Kashmirneule puhdistuu tuulettamalla

Kashmirneuleiden pesu ja huolto

Tuuletus

Kashmirneuleiden (ja muidenkin villavaatteiden) kohdalla on hyvä muistaa, että niitä ei todellakaan tarvitse pestä usein, vaan useimmiten tuuletus riittää. Kun villaa hoidetaan ohjeiden mukaan eikä sitä pestä liian usein, säilyttää se  luontaisen lianhylkimiskykynsä pidempään.

Kun kashmirneule näyttää muuten puhtaalta, mutta tuoksuu tunkkaiselle, se on parasta puhdistaa tuulettamalla. Vältä kuitenkin laittamasta vaatetta suoraan auringonvaloon.

Jos tuuletusmahdollisuutta ei ole, niin neule raikastuu myös suihkun jälkeen kosteassa kylpyhuoneessa.

Lumipesu

Talvipakkasilla oikeissa olosuhteissa voi tehdä myös lumipesun, se on tehokas tapa poistaa hajuja. Anna neuleen ensin tuulettua hetki. Laita sitten vaate puhtaalle pehmeälle lumelle ja ikään kuin huuhdot neuletta kevyesti lumessa. Harjaa kevyesti loput lumet pois ja jätä neule vielä hetkeksi ulos. Lopuksi anna kuivua huoneenlämmössä ennen kaappiin viikkaamista.

Tahrojen poisto

Pieniä tahroja voi puhdistaa kostealla rätillä kevyesti painelemalla. Älä kuitenkaan hankaa, jottei villa huovutu.

Kashmirneuleen pesu

Silloin, kun kashmirneuleen haluaa pestä ihan kokonaan se tehdään joko käsin tai koneessa villa-/käsinpesuohjelmalla vaatteen pesuohjeiden mukaan.

Käsinpesussa käytetään n. käden lämpöistä (max 40 c) vettä ja villalle tarkoitettua pesuainetta. Myös Marseille -saippua on oiva aine kaikille käsinpesua vaativille tekstiileille.

Neuletta ei saa pestessä vääntää eikä hinkata vaan sitä nostellaan ja pyöritellään vedessä kevyesti. Huuhtele pesuaineet pois useammassa puhtaassa vedessä ja puristele ylimääräiset vedet pois.

Valumavettä voit poistaa myös käärimällä vaatteet froteepyyhkeeseen kuin kääretortun ja painelemalla hellästi.  Levitä neule kuivumaan tasaiselle alustalle ja asettele muotoonsa. Vältä jälleen suoraa auringonvaloa.

Itse olen äidin rohkaisemana pessyt kashmirneuleitani toisinaan myös koneessa. Nykyaikaisten pesukoneiden villaohjelmat ovat hellävaraisia. Etenkin vanhimmat ”kotineuleet” menee mulla surutta koneeseen. Uudempia ns. paraatineuleita pesen aluksi käsin.

Välillä myös lähetän tärkeimpiä neuleitani äidille huoltoon. (joka sitten pesee ne koneessa. :D) Pyysin esimerkiksi joululahjaksi häneltä lempineuleeni huollon. Mikä loistava lahja! Pusero tuli takaisin puhtaana, pari pikku reikää parsittuna ja hieman ohentuneet kainalot vahvistettuna.

Kashmirkampa

Nypyt ja niiden poistaminen

Kashmirille on ominaista, että se nyppääntyy jonkin verran, etenkin paikoista joihin kohdistuu hankausta, kuten kainalot. Tai esimerkiksi laukun hihna voi aiheuttaa nyppyyntymistä.

Näkyvimpiä nyppyjä voi poistaa hellävaraisesti kashmirkammalla. Kampaamisen kanssa ei kannata olla liian innokas ja ahkera sillä se myös kuluttaa neuletta.

Kashmirneule on pehmeä pitkäikäinen kumppani

Omistan lähemmäs parikymmentä kashmirvaatetta. Vanhimmat niistä ovat jo 10 vuotta vanhoja. Sitten, kun ei paikkaaminenkaan enää auta, käytän neuleet vielä loppuun yöpaitoina. Mikään ei ole ihanampaa kylminä talvi-iltoina, kuin hypätä untuvapeiton alle unelmanpehmeässä ja puhki rakastetussa kashmirpuserossa ja housuissa.

Oikein ja hellästi huoltamalla neuleet ovat siis todella pitkäikäisiä vaatteita. Kashmir on myös siitä ihana materiaali, että sopii pehmeytensä ansiosta monelle sellaisellekin, jonka herkälle iholle ei moni muu neulematsku sovi. Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan, todennäköisesti rakastut.

Inari-Clothingilla on meneillään kauden loppualet ja sieltä voi napata itselleen esimerkiksi kuvissa näkyvän neulepuseron tai hameen ihan muutamalla kympillä. Minulla on kaikista tuotteista käytössä koko XL. Saatavilla myös mm. pitkää neuletakkia ja asusteita kuten huiveja, pipoja ja hanskoja.

Alennukset on jo muutenkin -60-70%, mutta käyttämällä koodia VEERA20 saat vielä 20% lisäalennuksen tilauksestasi! Nyt on siis loistava sauma tehdä kashmirhankintoja.

Ostoksille pääset TÄSTÄ.


 

Keittovillatakki

Yksi lähivuosien mahtavimpia työprojekteja on ehdottomasti ollut yhteistyöni Suuri Käsityö -lehden kanssa. Saadessani heiltä yhteydenoton keväällä 2019, en olisi voinut kuvitellakaan, että minun suunnittelemiani vaatteita ehdittäisiin nähdä melkein joka numerossa yli vuoden ajan. Mutta niin siinä kävi, että ekan setin jälkeen pääsin tekemään toista, sitten kolmatta.

Meistä tuli SK:n toimittajan Teija Kolehmaisen kanssa varsin toimiva tiimi ja löydettiin hyvä työnkulku prosessiin ja meillä oli aina yhdessä työskennellessä tosi hauskaa.  Minä ideoin, toisinaan raapustelin onnettomia luonnoksia vajavaisilla piirustustaidoillani ja toisinaan vain sanallisesti ja kasaamieni inspiraatiokuvien avulla selitin mitä minulla oli mielessä. Sitten pohdittiin mitkä ideat pääsevät jatkoon, Teija piirsi paremmat luonnokset ja minä pähkäilin hihan ja helman pituuksia, taskun malleja, ym. Niiden yksityiskohtien suhteen, joita en itse osannut edes ajatella, Teija tarjoili eteeni vaihtoehdot: ”haluatko rintamuotolaskokset ennemmin näin vain näin?”

Opin hurjasti uusia asioita ja termejä näiden prosessien myötä. Kaitaletasku, napinläpitasku, paikkatasku, halkiotasku, saumatasku.. kyllä minä erilaisia taskuja tiesin ennenkin, mutta ei minulla ollut kaikelle nimeä. Samoin hihojen istutusten ja monen muun asian kanssa. Sanavarasto laajeni ja samoin ymmärrys monesta ompeluteknisestä ratkaisusta, vaikka edelleenkään en itse osaa ommella. Ehkä olisi vihdoin aika opetella. Tai siis palauttaa mieleen vanhat opit, olenhan minäkin joskus jokusen vaatteet elämässäni aikaan saanut.

Mine Güngör korvakorut

Kangaskaupassa minä en välttämättä aina tiennyt kaipaamani materiaalin nimeä, mutta työparini nappasi aina kiinni fiilistelyihini kuten ”haluaisin mekkoon sellaista kepeää ja ohutta, mutta samalla raskasta kangasta”, nappasi hetkessä kiinni kuvailuihini miltä matskun tulisi sormiin tuntua ja kurvasi oikeiden pakkojen ääreen.

Sitten vielä sovitukset, joissa mietittiin tehdäänkö jokin korjaus vain minun mallivaatteeseen, vai onko kyseessä asia, joka täytyy muokata kaavoihin. Ennen kuvauksia suunnittelin vielä vaatteiden ympärille muun asukokonaisuuden ja listasin tarpeet kuvausjärjestelijälle tai metsästin osan kamoista itse. Meikkaajana kaikissa mun Suuri Käsityö -kuvauksissa toimi aina luottotyyppi Heidi Reponen. Kuvauspäivät ja mallina olemisen hauskuus aina kruunasi nämä mahtavat projektit. Reilun vuoden aikana kuvattiin yhteensä kymmeniä asuja ja vaikka olen paljon kameran edessä ollutkin, opetti nämä kuvaukset taas paljon lisää mallina olosta.

Nyt helmikuussa ilmestynyt lehti 2/2021 on ainakin toistaiseksi viimeinen, josta löytyy minun vaatteita. Tällä kertaa kyseessä on bombertakin kaavat, joista lyhyempi versio näkyy näissä kuvissa. Suora helma, raglanhiha, yksityiskohtina vinot taskut ja kullanvärinen paksu vetoketju. Tätä keittovillasta tehtyä vuoretonta takkia tuli käytettyä jo lämpimämmillä keleillä paljon ulkotakkina. Nämä kuvat on otettu joulukuun puolivälissä, jolloin tarkeni hienosti yhdistelmällä villapaita ja tuo bomber. Nyt kylmemmillä keleillä se menee neuletakista sisällä odotellessaan taas kevättä ja ulkotakiksi pääsyä.

Viime kesänä nähdyn maksimekon ja toissasyksyisen lyhyen mekon ohella tämä takki kuuluu ehdottomasti suurimpiin suosikkeihini näistä omista SK-vaatteistani. Ai niin, rakastan mä myös sitä merinovillamekkoa! Ja tammikuun lehdessä olleita kietaisupaitaa ja -mekkoa. Ja viime kesän housut ja shortsitkin on vallan ihanat.. No, onko se kumma, jos kovasti monista tykkään, kun oon saanut itse sanoa mitä tehdään. 😀

Farkut – Calvin Klein / Neule – Alpa (saatu) / Kengät -Palmroth (saatu) /Korvikset – Mine Güngör

 

Näillä samoilla kaavoilla syntyy myös pidempi collegebomber, johon valitsin keväisen vaahtokarkin vaaleanpunaisen värin, raidalliset resorit ja suuret paikkataskut, joissa kulkee mukana arjen tärkeimmät tavarat. Muistan miten lapsena ihailin isosiskoni vaaleanpunaista teddyturkkia, jonka ystävänsä hänelle ompeli. Ällöspön värinen karvatakki suurine nappeineen oli mielestäni ihaninta mitä saatoin kuvitella, ehkä rakkauteni vaaleanpunaisia takkeja kohtaan juontaa juurensa sinne saakka.

Myös tämä takki toimii loistavasti sisävaatteena nyt talvisaikaan, mutta kevään tullen tulen pitämään tätä varmasti todella paljon päällystakkina. Se on ihana ihana ihana! Ja niin rento ja mukava. Nämä molemmat on.

Just tämä farkkujen, valkoisten tennarien ja t-paidan yhdistelmä tämän collegen kanssa on niin keväinen ja raikas! Mutta näen itseni yhdistämässä takin myös jonkun lyhyen hameen kanssa.

Nämä takkikaavat lötyvät kaikkien muiden lehden kaavojen tapaan koissa 34-54. Molempien takkien kankaat Eurokangas.

Tämä helmikuun lehti on itselleni iso juttu senkin vuoksi, että omien kamppeideni lisäksi pääsin malliksi myös monelle muulle vaatteelle ja jopa kansikuvaan! Kyllä se on vaan aina yhtä huikeeta nähdä itsensä cover girlinä kauppojen lehtihyllyissä. Eli tuon näköisen lehden kun etsii käsiinsä nyt helmikuun aikana, niin löytää useampia kaavoja (kannen mekko, collegepusero, Design Pylsyn kietaisumekko) ja myös muhkean neuletakin ohjeen, jotka on kuvattu minun, eli n. 46 kokoisen mimmin päällä.

Ai että, on haikeeta, että tää projekti on nyt ohi mutta olen niin iloinen ja onnellinen, että pääsin näin pitkään tätä tekemään ja mitä kaikkea ehdinkään matkan varrella oppia. Haave vaatteiden suunnittelusta vielä tavalla tai toisella tässä elämässä elää yhä, katsotaan mitä kautta se joskus tavalla tai toisella vielä toteutuu. Ja samoin toivon, ettei mun mallivuodetkaan vielä olis kokonaan ohi!

Tää oli parasta, kiitos siis Suuri Käsityö ja etenkin minulle paljon matkan varrella opettanut työparini Teija!

Kuvat: Milla Grönman, Ninna Lindström