11.05.2020

Posted at 23:49h in Uncategorized by
14 Likes

-Postaus sisältää mainoslinkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-

Ostin ne vuonna -97 Helsingin reissulla Stockan One Waystä, mun lukion alkuaikojen rakkaimmat housut. Tummanvihreät paksut reisitaskuhousut olivat liian suuret, mutta vyöllä kuromalla ne sai pysymään ylhäällä. Juuri siinä kohti, että lonkkaluut hieman vilkkuivat, kun yläosaksi puki pikkuisen liian lyhyen t-paidan tai topin. Ihan niin kuin idolillani Skinillä Skunk Anansien Weak -videolla.

Mun lemppariyläosat noiden housujen kanssa oli juurikin tuo valkoinen hihaton toppi, One Waystä sekin, tai sitten isosiskon Italiasta tuoma Benettonin napapaita, jossa oli rinnuksissa tämä kuva erivärisine silmineen. Kenkinä oli joko valkoiset Spice Girls -lenkkarit tai kamalat skeittisämpylät.

Naisten reisitaskuhousut

On mulla jotkut cargo pantsit ollut tässä reilun 20 vuoden aikana niiden jälkeenkin, mutta ajoittuvat jonnekin 2000-luvun alkuvuosille. Sitten ne alkoivat tuntua ummehtuineilta ja painuivat omalla kohdalla unholaan. Mutta ei tältä kiertokululta vaan voi välttyä, eikä mitään jo kertaalleen koettua trendiä kannata mielessään vannoa täysin haudatuksi.

Viime vuonna mä jo koitin etsiskellä vihreitä pöksyjä, mutta ihan ei teiniaikojen tyyli enää houkutellut. Lökäpöksyjen sijaan kiinnosti slimmimpi ja siistimpi meininki.

Pluskoon reisitaskuhousut

Useammat tässä viimeisen vuoden aikana sovitettuani kriteerit täyttävät housut tuli lopulta vastaan merkiltä Kaffe ja heidän Curve -mallistostaan. Mulla on ollut Kaffen t-paitoja ja joskus joku mekkokin, mutta tämän pluskoon malliston mä bongasin vasta tänä talvena.

Housuissa on just hyvä malli ja joustava matsku tekee niistä tosi mukavat. Itse en oikein viihdy sellaisissa täyspuuvillaisissa housuissa, elleivät sitten ole malliltaan tosi löysät ja anna siten takamukselle ja reisille tilaa vaikkapa kyykkiessä. Omaan olemiseen siis sopii näiden housujen stretch-materiaali (64% Puuvillaa, 34% Polyesteriä, 2% Elastaania)

Joustavuutensa vuoksi housuista saa ottaa normikokoaan pienemmät. Mulla on koko 46 ja näihinkin taidan kyllä vyön laittaa nyt kun ovat hieman löystyneet käytössä.

Valkoinen kauluspaita

Mutta edelleen mun mielestä valkoinen on paras pari khakinvihreälle alaosalle! Tämä kuvien asu onkin ollut päälläni nyt viime aikoina todella usein. Reisitaskuhousujen ja paitapuseron raikas yhdistelmä on yhtä aikaa rento ja skarppi.

Mä muuten rakastan samaa yhdistelmää myös miesten päällä. Tiedättehän leffoissa aina sellainen seikkalijatyyppi, jolla on ryppyinen valkoinen pellavapaita ja khakihousut. Esimerkkinä vaikkapa Rikard, jonka Carrie, Samantha, Charlotte ja Miranda tapaavat aavikolla Sex and the City 2 -elokuvassa. Kuuma. Ja siis juurikin sen asun vuoksi. 😀

Reisitaskuhousut isot koot

Toinen väri, jota olen nyt tykännyt yhdistää noihin housuihin, on hempeä vaaleanpunainen. Teininä se ei olisi tullut kuulonkaan, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin yhdistelmä sopii väripalettiini loistavasti.

Olen valinnut toisinaan vaaleanpunaiset tennarit tai roosan t-paidan ja välillä olen nakannut tuon paitapuseron päälle mun mustan nahkatakin sijasta vaaleanpunaisen rotsin.

Reisitaskuhousut

Hieman A-linjainen puhvihihainen paitapusero löytyi KappAhlin XLNT-mallistosta ja ilahduttaa mua mallillaan, jossa yhtä aikaa sekä hartiat asettuu kohdalleen että rinnoille on tilaa. Näitä kriteereitä täyttäviä ja muutenkin mukavia paitapuseroita ei tule omalla kohdalla kovin usein vastaan.

Naisten reisitaskuhousut

Reisitaskuhousut – *Kaffe Curve, Ellos

Kauluspaita – KappAhl XLNT

Nahkatakki – Samoon

Tennarit – Vans

Tykkään tästä asusta tosi paljon! Kesäisemmän version siitä saa vaihtamalla paitapuseron t-paitaan ja tennarit vaikka espadrilloihin.

Reisitaskuhousut jee vai eiii?


01.05.2020

Posted at 23:02h in Uncategorized by
16 Likes

 

-Postaus sisältää mainoslinkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-

Törmäsin toissapäivänä niin uskomattoman söpöön pieneen koiraan puistossa, että olen palannut hänestä ottamiini kuviin sen jälkeen usein, ihan vaan koska mua hymyilyttää joka kerta. Oli kivaa, että koiran omistaja tuli ihan tarkoituksella tien yli tuodakseen haukun lähemmäksi, kun huomasi minun ja kaverini ihailevat kuikuilut. 😀

Tein eka kertaa elämässäni ihan itse simaa ja siitä tuli ihan sairaan hyvää. Viimeinen pullo, joka juuri avattiin, saattaa kyllä sisältää jo hieman prosenttejakin. Myös itsetehdyt munkit onnistuivat paremmin kuin hyvin.

Tällä hetkellä hieman vähissä olevien positiivisten asioiden listaan lisättäköön se, että keväinen sää on saanut hieman tsemppaamaan pukeutumisen kanssa. Ainakin muutaman kerran viikossa tulee kiskottua päälle muutakin kuin verkkarit.

Mulla ei tulis talvella mieleenkään pistää päälle mitään khakinvihreää, mutta kevään koittaessa huomaan aina tykästyväni näihin murrettuihin vihreän sävyihin. Juuri nyt pukeutumisessa innostaa kovasti myös vihreät reisitaskuhousut.

Ei mitenkään mun omin väri, ennemminkin peilikuva tuntuu vaikkapa tuossa kuvien puserossa aika vieraalta, mutta se sopii vallitsevaan mielentilaan. Nyt on monena päivänä helpompi pukeutua hieman vieraalta tuntuvaan pehmoiseen vihreään kuin vaikkapa huomiota herättävään ja energiseen pinkkiin.

Aloitin toissasyksynä pukeutumisneuvojan opinnot, jotka jätin sitten seuraavana keväänä kesken, koska niin monet asiat sotivat mun omaa ajatusmaailmaani vastaan.

Mun karvat nousi pystyyn tuolloin jo ekana lähipäivänä, kun lehdistä leikeltyjä asuja läpikäydessä opettajan kommentti eräänkin kuvan kohdalla kuului, että ”tuota hametta ei tulisi käyttää noilla säärillä”. Koitin tuolloin jo haastaa, että olisiko mahdollista, että asioista voisi puhua jotenkin muuten kuin dissaamisen kautta, mutta vastaus oli vain, että ”eihän näin toki asiakkaalle koskaan sanota”. No mutta miksi ei ylipäätään opeteltaisi lähestymään asioita positiivisemman kautta?

Tapa puhua vartaloista ja perinteinen tapa lähestyä pukeutumista virheiden peittelyn kautta tympivät mua niin kovin, etten halunnut tehdä näyttöjä. Ajattelin, etten halua mittailla ihmisiä ja käyttää niitä opetettuja termejä edes niiden arviointien verran. Mulle pukeutuminen on on iloisempi asia kuin mittanauhalla määritelty jakun pituus ja vartalon ”erityispiirteiden” (eli oppien mukaan asiat joita tulisi ”tasapainottaa”) mainitsemista.

Opintoihin kuului myös värianalyysien teko ja niidenkin kohdalla huomasin ärsyyntyväni tavoitellusta ehdottomuudesta. Että kyllä on jokaisen kohdalla pystyttävä selkeästi päättämään onko lämmin kevät, viileä kesä vai mikä ja just sitä värimaailmaa olisi sitten suosittava ja asiakkaalle suositeltava. Paskat siitä mistä se ihminen tykkää.

Huomaan omalla kohdallani, että talvella mä olen sävyiltäni selvästi viileä ja niitä pukeutumisessani suosin. Kesällä kun iho saa hieman (omalla kohdalla todellakin vain hieman) sävyä ja valo on lämpimämpi, näen lämpimämmät ja murretummat sävytkin mieluisiksi ja itselleni sopiviksi. Ja olen todellakin sitä mieltä, että oma silmä, mieltymykset ja kunkin hetkiset fiilikset on hemmetisti jotain värianalyysin tulosta tärkeämpiä.

Mua kiinnostaa edelleen tää vaatteiden kanssa puljaaminen ja esim. muutamat stailausnäytökset joita olen tehnyt, on olleet hurjan kivoja duuneja, joten mielelläni tekisin jotain sellaista vielä joskus tulevaisuudessakin. Mutta se koulussa opetettu perinteinen lähtökohta miten lyhyttä pitää pidentää, pitkää lyhentää ja kaikkea perkele aina tasapainottaa, ei vaan tunnu mielekkäältä.

*Nahkalegginssit – Zay, Ellos

Huom! Elloksen kokomerkinnät valikossa väärin. Zayn omat koot on oikeasti  S = 42/44, M = 46/48 (oma kokoni)  jne..

*Hihaton lyoselli-toppi – Ellos koko46/48

Pusero – KappAhl XLNT koko XL

Bomber – KappAhl XLNT (saatu)

Tennarit – Vans

*Laukku – Globe Hope (Saatu)

 


23.04.2020

Posted at 22:38h in Uncategorized by
13 Likes

-Postaus sisältää mainoslinkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-

Eilen oli eka päivä, kun minusta tuntui ihan oikeasti keväältä ja se näkyi myös pukeutumisessa. Mun kevät- ja kesätyyliin on jo useamman vuoden kuulunut olennaisesti haalarit ja nyt on jumpsuit-kausi korkattu. Päälle päätyi yksi suosikkihaalarini uudella kusilla. Myös sukkien hylkääminen ja espadrillojen kaivaminen kaapista todistavat vahvasti, että aurinko lämmittää hetkittäin jo varsin mukavasti.

Tämä viikko on tarjoillut melkoista tunteiden vuoristorataa. Yhdessä hetkessä fiilis on se, että mä en selviä ja kestä ja kaikki on pilalla ja mennyttä ja elämä ei ikinä palaudu normaaliksi eikä edessä ole enää koskaan mitään hyviä ja onnellisia aikoja.

Sitten toisena päivänä taas jaksaa hetken aikaa uskoa, että kyllä tämä tästä ja keskittyä ajattelemaan, että ei tässä ole mitään todellista ja lopullista hätää. Tää aika on vaan yksi jakso elämässä ja tulee myöhemmin näyttäytymään varsin lyhyenä lukuna isossa tarinassa, jossa on varmasti joskus vielä onnellisempiakin hetkiä luvassa.

Uskon, että tämä fiilisten vaihtelu aika isollakin skaalalla on tuttua nyt aika monelle.

Muistatteko tän viime vuonna *Halensilta saamani haalarin? Se oli yksi edelliskesän käytetyimmistä vaatteistani ja tulee varmasti saamaan runsaasti käyttöaikaa tänäkin vuonna.

Olen sitä sorttia pukeutuja, että mulle on helppo myydä monta väriä ja kuosia jostain hyväksi havaitsemastani mallista niin vaatteissa kuin asusteistakin. Silloin voi olla paljon varmempi, että ostos on todellakin passeli ja tulee saamaan paljon käyttöaikaa, kuin hankkiessa jotain mistä ei ole aiempaa kokemusta.

Joten, saanen esitellä *saman haalarimallin tämän kesän kuosin!

Eilen tuli yhdisteltyä tähänkin nyt sitten vaaleanpunaista pannan ja takin muodossa, mutta ajattelin, että tämän kuosin kanssa voi kivasti käyttää kirkkaammankin värisiä asusteita. On siten hieman monipuolisempi yhdisteltävyden puolesta kuin hempeämpi sisarensa.

Nää on ihan huippukivoja ja helppoja kesävaatteita etenkin töihin. Sopivat kuvatessa vähän liikunnallisempiinkin suorituksiin, mutta ovat kuitenkin siistin näköisiä asuja. Kokoja haalarista löytyy 34/36 – 54/56. Mulla itsellä on koko 46/48, kun tykkään, että se saa olla tollanen melko slimmi.

Mainitsin tuon helppouden, niin ihan varmasti joku teistä taas meinaa kysyä, että ”eikö se haalari päällä ole vaikea käydä vessassa? Hankala riisua ja eikö se roiku lattialla?”. (tätä kysyy joka haalarikuvan/-postauksen yhteydessä vähintään pari tyyppiä). Niin kerron taas kerran, että tällaiset trikoohaalarit on ihan helppo riisua ja pukea. Toki jos on päällä takki tai vaikka neule, niin sen joutuu toki ensin riisumaan. Mutta mä nyt en tiedä miksi se olisi ongelma.

Jos olet ihminen, jonka mielestä kaikki housujen nilkkoihin yhdellä liikkeellä laskemista enempi toiminta on vessaan mennessä liikaa, niin älä osta haalaria. Jos taas maltat käyttää riisumiseen jopa kahdeksan sekuntia, niin esimerkiksi tämä haalari riisuutuu riittävästi about siinä ajassa (kellotin!).

Ja mitä siihen lattialla roikkumiseen tulee, niin kuka sitä käskee nilkkoihin asti riipimään? Ei haalarilla ole tarpeen luututa vessan lattiaa, jos ei jostain syystä ihan välttämättä halua.

Sovittaessa se selviää, onko haalari sen mallinen ja sopiva materiaaliltaan, että juuri sinä pääset siihen kätevästi sujahtamaan. Jos olisi esim joustamaton matsku ja vetskari selässä, niin sitten testaisin aika tarkkaan yltääkö siihen omat rapylät vai pitääkö aina hankkia assistennti sitä aukomaan. Mutta tällaiset trikoiset puvut ilman vetskareita tai napituksia (tässä on vaan yksi nappi niskassa on kyllä tosi iisejä.

”Toi sun tukka on kyllä jo niin pitkä, et en tiedä pystyykö mun trimmeri siihen enää”, totesi koronakämppikseni, kun kyselin voisiko hän leikata sivut taas siistiksi. Tilanne on siis vakava. Tarvii hankkia jostain lainaan toinen vehje, tai antaa vaan tukan tursottaa, tai sitten miettiä voisiko käydä parturoitavana.

Ei se kyllä edelleenkään ole ’välttämätön kontakti’ vaikka kuinka tuntuiskin, että ei kestä omaa kuontaloaan. Onneksi ruma tukka on helppo naamioida piiloon niin halutessaan. Villaisilla talvipannoilla aloittanut Woolberg on lisännyt valikoimiinsa myös tällaiset pellavaiset pannat, joissa on sisällä rautalanka (panta saatu). Rautalangan ansiosta panta on helppo kiinnittää ja muotoilla siihen rusetti tai vaikka tällainen ruttaamalla syntyvä ruusuke.

Woolbergin pantoja löydät *esimerkiksi Weecosilta. Värivaihtohtoina monta hempeää sävyä ja *myös leopardikuosi.

*Haalari – Cellbes (mulla koko 46/48)

Takki – S.T.I. Collection (saatu)

*Panta – Woolberg (saatu)

Espadrillot  – Macarena

Aurinkolasit – Le Specs

Korvikset – Aarikka

 

Joko teillä on kevätkengät kaivettu kaapista ja sukat heitetty nurkkaan?