Pikainen vinkki viikonloppuun! Mikäli Olympuksen loistava minijärkkäri PEN E-P5 vois tehdä sut iloiseksi, niin kannattaa koittaa onneaan Olympuksen FB-arvonnassa TÄÄLLÄ! 

Kyseessä siis samainen kamerarunko, jolla itse kuvaan pääasiassa kaiken blogimatskuni ja voin kertoa, että se on ihana! Tällä hetkellä PEN on kätösissäni jossain päin Tukholmaa ja taltioi paikallisia tyyppejä. Katukuvaus kun on ehdotonta lempipuuhaani matkoilla.

Kuvankaappaus 2014-6-27 kello 14.56.00

 

Huudellaanpa nyt muuten tässä samassa yhteydessä, että edelleen kannattaa laittaa kommenttia tai meiliä mikäli sieltä löytyy Olympus-koulutuksesta kiinnostuneita ihan mistä päin maata vain. Helsingissä järkättävä eka kurssi-ilta on nyt jo täynnä, mutta lisää on tulossa. Porin päivämäärää koitetaan vielä tässä muljailla, että saataisiin se sopimaan mahdollisimman monelle. Ja muita paikkakuntia sitten laitetaan ohjelmaan sen mukaan miten löytyy kiinnostuneita! Eli, jos sinulla on Olympus PEN tai O-MD kamera ja toivoisit saavasi opastusta sen käyttöön, niin voi huudella vaikkapa TÄMÄN POSTAUKSEN kommenttiboksiin!


Tällä hetkellä mua tuntuu kiinnostavan pukeutumisessa erityisesti mustan, valkoisen ja oranssin yhdistelmä. Syytän tästä kesän suosikeiksi nousseita Uhana Designilta saamiani upeita Pisara-korviksia. Harva se päivä tekee mieli sujauttaa korviin juuri nuo näyttävät kaunottaret ja asukin tulee sitten mätsäiltyä niihin.

 Torstaina oli taas Pisara-päivä (ja majava-päivä) tämän näköisenä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä olen ihan koukussa noihin toukokuussa Bestsellerin pressipäivästä saamiini Vero Modan housuihin. Suhtauduin niihin eka kertaa jalkaani vetäessä todella epäilevästi ja ajattelin niiden olevan mulle liian pienet (koko L), mutta pöksyt venähtivät hetkessä juuri sopivasti ja nyt olen sitä mieltä, että ne on malliltaan ja kooltaan ihan täydelliset. Nää on juuri sellaiset housut, joita olisi ihana omistaa monessa värissä ja kuosissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tämän postauksen ilmestyessä me ollaan murun kanssa matkalla kohti Turkua, josta hyppäämme Viking Gracen kyydillä kohti Tukholmaa. Huomenna on luvassa yhden yli 15 vuotta kyteneen unelman täyttymys, kun suuntaamme Friends Arenalle katsomaan Pearl Jamia.

Mulle on painunut jotenkin lähtemättömästi mieleen yksi pimeä syksyinen ilta lukioajoilta, olisko ollut vuosi 1998. Oltiin kaveriporukalla matkalla Sotkamosta Kajaaniin viettämään iltaa, auto oli niin täynnä, että istuin takapenkillä poikaystäväni sylissä. Ilta oli lähes pilkkopimeä, Toyotan pikkuiset kajarit sylkivät suustaan Pearl Jamin Ten -levyä. Muistan sen pimeyden ja sen musiikin. Ten oli yksi lempilevyistäni tuolloin ja se on sitä yhä. En sillä hetkellä olisi osannut kuvitellakaan, että joskus tulisi hetki, kun pääsisin näkemään tuon loistavan bändin livenä. Mä veikkaan, et huomenillalla saattaa joku tippa linssistä vierähtää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

housut-Vero Moda (saatu)/pusero-Masai/rotsi-Guess/kengät-Tiger of Sweden/korvikset-Uhana Design (saatu)

Muutenkin on nyt jotenkin hirmuisen onnelliset fiilikset. On ihana päästä pikkuiselle reissulle yhdessä Tommin kanssa. On mahtavaa, että heinäkuuksi on tiedossa juuri sopiva määrä töitä. Ja mä vielä tykkään siitä työstäni ihan hirmuisesti. Ilahduttavia asioita on myös päällä tänään oleva nätti uusi mekko sekä hämmentävän hyvin onnistunut passikuva (onnistunut passikuva, luulin ettei sellaista olekaan!). Töiden lisäksi heinäkuussa kalenterista löytyy myös sellaisia merkintöjä kuin ”Iina & Veera -päivä” ja ”KOTIIN!!!!!!”. Hymyilyttää. 🙂

Mietin muuten, että pitäisköhän laittaa tilaukseen noita Pisara-korviksia jossain muussakin väreissä, niin laajentaiskohan se myös tätä pukeutumisen värimaailmaa… Hmm.. Pitänee kokeilla!


Minä tykkään pitää hiuksiani enimmäkseen poissa kasvoilta enkä ylipäätäänkään näe arkisin juurikaan vaivaa hiusteni laittamiseksi. Tärkeintä on vaan, että eivät ole tiellä ja asettelenkin etureuhkani useimmiten hiuspuuterin tai suolasuihkeen avulla jotenkin vaan niin, ettei se roiku otsalla.

Tänä aamuna oli kuitenkin nukkumatti veivannut lettiä siihen malliin, että näin parhaimmaksi jatkaa hänen valitsemallaan linjalla ja pöyhin vain karvoihini hieman tummien hiusten kuivashampoota hieman lakkaa päälle.

 Edelleen ihan sama tukka päässä kuin aiemminkin, mutta ihan eri näkönen ämmä. En ensinnäkään ikinä osaa pitää etuhiuksia vasemmalla (itsestäni katsoen), vaan suunta on juurikin toinen. Mutta juu, tällaiseksihan se kampaajakin tukkani tarkoitti, että sen voi vetää kasvoille, tai nostaa pystyyn ja ”jakauksen” paikkaa voi vaihdella, mutta kun sitä vaan kangistuu sille omalle pikkuruiselle mukavuusalueelleen.

majava2

Varsin kivaltahan se näyttää, mutta en voinut välttyä fiilikseltä, että mulla roikkuu otsalla majava. Siis jotenkin ällö ja kaamee tollanen paksu karvamatto tossa hiostamassa. Valitin asiasta työkaverillekin. ”Ää, tää majava vaivaa mua!” Hirveetä hikeä pukkaa otsaan kuvatessa muutenkin, niin sitten vielä tollanen paksu lisäeriste siinä päällä. Huh.

Tykkäsin siis siitä miltä tukan uusi asento näyttää, mutta en kyllä voi sanoa pitäväni siitä miltä se tuntuu. Majava.

Mutta kyllä mä nyt taidan opetella sietämään myös tätä tukkaversiota, jotta ei joka päivä näyttäis aina samalta. Ehkä mä vielä kesytän majavan.