-Kaupallinen yhteistyö, Bistro Yvonne

Porissa on uusi tunnelmallinen ja moderni ravintola, jossa ruoka on testiryhmämme makunystyröiden mukaan erittäin herkullista! Tämä, jos mikä on pienen riemutanssin paikka. Virkistyhotelli Yyterin 6. kerrokseen marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna avattu Bistro Yvonne tarjoaa juuri sellaisia ravintolaelämyksiä joita olen tänne kotikaupunkiin kaivannut.

Ravintoa Pori

Tunnelma kohdallaan

Kävimme ottamassa ensituntuman Yvonneen lauantaina neljän hengen seurueella. Ensimmäisenä paikalle saapuessa huomio kiinnittyi tietenkin miljööseen ja tunnelmaan. Iltahämärässä tunnelma oli intiimi ja lämminhenkinen. Valoisampaan aikaan päivästä ikkunoista avautuu näkymä merelle, joten voin vaan kuvitella miten upeat maisemat sieltä on vaikka auringonlaskun aikaan.

Nyt, kun maisemia ei ilta-ajankohdan vuoksi näkynyt, oli ravintolassa ihanan paikasta irrallinen olo. Olisi voinut olla missä tahansa päin Suomea tai vaikka koko maailmaa. Ei tarvinnut tuijotella ikkunoista samoja tuttuja katunäkymiä kuin muista keskustan ravintoloista. Ulkona ympäröivä pimeys loi paikkaan kivan tunnelman. Mutta ehdottomasti haluan käydä kokemassa paikan myös niin, että voi katsella maisemia!

Bistro Yvonne

Yvonne panostaa ruoan lisäksi myös hyviin juomiin

Yvonne linjaa olevansa moderni eurooppalainen bistro, joka lainaa makumaailmaansa Ranskasta, Espanjasta ja Italiasta ja luottaa raaka-aineissa kotimaiseen lähituotantoon. Maistelumenut vaihtuvat sesonkien mukaan ja ravintolassa panostetaan myös hyvin valittuihin viineihin ja huolella tehtyihin cocktaileihin. Aika lailla siis kaikkea sitä mitä itse ravintolalta toivon.

Seurueestamme kolme valitsi viiden ruokalajin menun, jossa oli enemmän lihaa, yksi puolestaan päätyi neljän ruokalajin settiin, jossa pääosassa oli kuha ja kampasimpukat. Myös kasvissyöjä saa koottua listalta useamman ruokalajin kokonaisuuden.

Bistro Yvonne

Yvonnen sisustuksessa on käytetty Yyterin hietikon lämmintä värimaailmaa ja tunnelmaa mikä näkyy niin yleisilmeessä kuin yksityiskohdissakin pöytiä koristaneita heiniä myöden.

Cocktailbaari

Illallinen Yvonnessa kannattaa ehdottomasti aloittaa drinkillä. Cocktail-menusta vastaava baarimestari Joni Kotro kävi hakemassa inspiraatiota ja oppia pääkaupungin sykkeestä ja juomiin on panostettu. Ravintolan signature-drinkki on Mojito Sour, jossa ei perinteisen mojiton tapaan murskatakaan limeä lasin pohjalle ja kaadeta sokeria päälle, vaan sen valmistus aloitetaan uuttamalla minttu suoraan rommiin (tämä operaatio kestää jo jokusen päivän) ja hapan sokeriliemikin tehdään etukäteen keittiön puolella. Kuulostaa ihailtavalta käsityöltä!

No mutta entäs se ruoka? Ensimmäisenä ilahdutti hintataso, 65 € viiden ja 56 € neljän ruokalajin menusta on varsin kohtuullinen. Etenkin, kun pelkkä pääruokana ollut poro maksaisi jo yksistään missä tahansa ravintolassa useamman kympin.

Kaikille ruoille löytyy myös sommelierin tarkoin valitsemat viinit ja olisin todellakin ottanut koko viinipaketin, jos en olisi ollut kuskin roolissa. Sen verran niitä kuitenkin nuuhkuttelin ja kuuntelin muiden arvioita, että makuparit tuntuivat toimivan varsin mainiosti.

Tartar

Vaikka itselle suurimmat makuelämykset tarjosikin tällä kertaa kasvisannokset, niin toki myös liha maistui. Ja etenkin, kun en ollut pitkään pitkään aikaan syönyt tartaria, oli se toisena ruokalajina iloinen yllätys. Lihassa oli hyvä, juuri sopivan kokoinen suutuntuma.

 

Ravintola Hotelli Yyteri

Menun paras annos oli todellinen yllättäjä

Mutta sitten siihen illan täydellisimpään annokseen, joka sai ihastelevat arviot meiltä kaikilta. Paahdettua myskikurpitsaa sinihomejuustolla ja taateleilla. (yllä olevassa kuvassa vasemmalla) Tää voi kuulostaa nyt ylisanaiselta hehkutukselta, mutta se oli oikeasti ihanin ruoka-annos jonka olen hetkeen syönyt.

Annos sisälsi makuja makeasta suolaiseen ja happamaan ja erilaisia tekstuureja pehmeästä pyreestä rouskahtaviin pähkinöihin. Olisin voinutt syödä tätä enemmänkin. Piti oikein hidastella, että annos olisi kestänyt kauemmin.

Yhdessä tuumin totesimme, että olipa todella yllättävä ja loistava annos ja taisi olla kaikkien 1 menun syöneiden suosikki.

Bistro Yvonne Pori

Kakkosmenun nauttineen ystäväni Riikan makunystyrät puolestaan hurmasi etenkin ensimmäisenä ruokalajina ollut kuohkea kukkakaalikeitto, jonka pariksi valittua valkkaria hän kuvaili sanalla jumalainen. 

Poron ulkofile

Pääruoastamme porosta ehdin jo ennakkoon kuulla hyvin ylistäviä lausuntoja naapuripöydästä työkaverilta ja hänen mieheltään. Meidänkin seurue totesi kuusisiirapin ja palsternakkapyreen kanssa tarjotun poron oikein maukkaaksi.

Tommi luki katseestani heti pienen kateuden, kun Riikan eteen tuotiin jälkiruoan koittaessa suklaakakkua. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kepeämpi mustikkainen jogurtipannacotta oli omalle menulleni sopivampi päätös mitä suklaakakku olisi ollut. Kyllä niitä keittiömestareiden miettimiä kokonaisuuksia kannattaa arvostaa, he tietävät mitä tekevät.

Fiilikset illan päätteeksi olivat siis koko porukalta erittäin myönteiset. Arvostimme niin ruokaa kuin tunnelmallista miljöötäkin. Tila oli sisustettu niin, että äänimaailma oli miellyttävä ja taustamusiikista ja viereisten pöytien puheensorinasta huolimatta oli helppo keskustella oman seurueen kanssa. Tämä kun ei ole aina ravintoloissa itsestäänselvyys.

Palvelu oli ystävällistä, joskin parissa kohtaa ruokalajien väli venyi hieman pitkäksi. Asiaa kuitenkin pahoiteltiin kohteliaast ja kun kyseessä oli vasta ravintolan toinen aukioloilta, olimme oikein ymmärtäväisiä. Eikä tällaista useamman ruokalajin settiä toki lähdetty kiireellä syömäänkään.

Lopputulos oli, että kaikki totesivat ehdottomasti palaavansa Yvonneen vielä monta kertaa. Aion ehdottomasti seurata menujen vaihtumista, mutta tätäkin listaa voisi käydä uudestaan herkuttelemassa vaikkapa joulukuussa synttäreiden kunniaksi.

Varaa pöytä etukäteen

Porissa on usein tavattu sanoa, että jos joku ravintola tai baari on kauempana kuin kaksi korttelia torilta, ei sinne riitä asiakkaita. Että liian kaukana, ei jaksa mennä. Mutta täytyy sanoa, että kun konsepti on kohdallaan ja tuote kunnossa, kannattaa sen vuoksi lähteä jokusen kilometrin päähänkin.

Vaikkei matkaa keskustasta Yyteriin olekaan kuin parikymmentä kilometriä, halutaan Bistro Yvonnessa silti välttyä tilanteelta, jossa ihmiset ajelisivat hotellille ruoan toivossa, mutta eivät mahtuisikaan syömään. Tästä syystä Yvonneen pääsee ainakin toistaiseksi vain varaamalla pöydän etukäteen.

Torstaista lauantaihin klo 17-00 auki olevaan ravintolaan voi varata pöydän näppärästi Table Onlinen kautta. Ja menua pääsee tsekkailemaan täältä.Varauksia oli jo ennen menun julkistamista ehtinyt tulla kolminumeroinen määrä, joten kiinnostusta tuntuu olevan. Jos siis haluat päästä Yvonneen jonain tiettynä ajankohtana vielä ennen joulua, niin kannattaa olla nopea. 

”Ihan kuin oltaisiin käyty jossain kauempanakin”, totesi yksi meistä hotellilta poistuessa ja tuohon lausuntoon oli helppo yhtyä. Muutama tunti tuntui ihan minilomalta. Tehokasta ja herkullista lähilomailua parhaimmillaan!


 

Ah, vesi nousee kielelle, kun vain muistelen muutama viikko sitten Sydvestissä nauttimiani herkkuja. Ravintola Sydvest on viime kesänä avattu Vanhassa Raumassa sijaitseva rento ja lämminhenkinen bistro. Tarjolla on paikallisista sesongin mukaisista raaka-aineista ajatuksella valmistettua ruokaa, joka sekä maistuu että näyttää todella hyvältä. 

Alkuruoka sai minut jo heti hihkumaan innosta, sillä olen mitä suurin punajuuri + vuohenjuusto -yhdistelmän ystävä. Paahdettu punajuuri ja keltajuuri saivat rinnalleen vuohenjuustoa sekä paahdettuna että moussena. Herkullisten makujen lisäksi annoksessa yhdistyi kivasti monta erilaista tekstuuria ja sitä oli myös ilo katsella. 

Kukkakaalikeittoa! Minusta tuntuu, että joka kerta kun saan kukkakaalia ravintolassa, mietin että miksi en koskaan syö sitä kotona. Mutta taitaa olla, että omat taitoni eivät riittäisi loihtimaan kukkakaalista ravintolaherkkujen veroisia. 

Rauman idyllisessä vanhassa kaupungissa noita laivakoira-patsaita näkyy monessakin ikkunassa. Myös Sydvestin ikkunalla päivystää söpö pari.

Annokset olivat ulkonäöltään selvästikin ihan insta worthy! 

Pääruoassa erityiskiitokseni saivat aivan täydellisen kypsyiset porkkanat ja kielen mukanaan vienyt choronkastike. Myös itse härkä oli hurjan maukasta ja kypsyys perfecto, mutta porkkanasta intoilin siksi, että sen täydellinen kypsyys ei ole ravintoloissakaan lainkaan itsestäänselvyys. Saisinpa porkkanani aina näin Sydvestin tapaan!

Näin neljä ruokalajia nautittaessa täytyy sanoa, että pääruoka-annoksen koko tuntui jopa hieman liian suurelta. Mutta en voinut kyllä jättää palaakaan härkää syömättä sen herkullisuuden vuoksi. Mutta perunat tuntuivat tässä kohtaa oikeastaan turhilta. Jos kuitenkin päätyy syömään vaikka vain alkuruoan ja pääruoan, niin perunatkin varmasti mahtuvat mahaan.

30 paikkainen ravintola on juuri kivan kokoinen ja tunnelmaltaan lämminhenkinen. Ihan täynnä ollessaankaan häly ja puheensorina ei nouse suureksi, vaan tunnelma säilyy intiiminä ja omassa pöytäseurueessa keskustelu sujuu helposti. En nimittäin yhtään viihdy sellaisissa ravintoloissa, joissa koko ajan muistaa metelin vuoksi kaikkien niiden ympäröivien ihmisten olemassaolon. Mutta Sydvestissä fiilis säilyi koko ajan rauhallisena ja viihtyisänä. 

Viihtyisä tunnelma, hyvä ja asiallinen, muttei pönöttävä palvelu, huikean hyvät alkuruoat ja pääruoka… Jottei nyt ihan menisi pelkäksi ylistykseksi, niin jälkiruokafriikkinä joudun toteamaan viimeisenä pöytään tuodun suklaakakkua ja -moussea sekä itsetehtyä jäätelöä miksanneen annoksen olleen illan heikoin lenkki.

Ei siinä ollut mitään varsinaista vikaa. Suklaiset asiat maistuvat minulle aina, ja tykkäsin tässäkin annoksessa erilaisten tekstuurien yhdistelmästä. Mutta edelliset ruokalajit nostivat odotukset niin korkealle, että jälkkärin olisi suonut vielä jotenkin spessusti räjäyttävän tajunnan. Miinus oli kuitenkin hyvin pieni. 

Kokonaisuutena illallisesta jäi todella hyvä fiilis ja maku. Annokset olivat toimivia niin mauiltaan kuin esillepanoltaankin. Mutta kyllä tässä ravintolassa yksi huono puolikin omasta näkökulmasta on… se kun sijaitsee Raumalla eikä Porissa! 

Sydvestissä voi tietenkin valita listalta annoksen tai useamman, mutta saatavilla on myös 3:n ja 5:n ruoan sesongin mukaan vaihtelevat menut joihin voi ottaa mukaan myös viinipaketit. Esimerkiksi viiden ruokalajin menu viineineen irtoaa himpun alle satasella, joten ravintolaa ei ole myöskään hirvittävillä hinnoilla pilattu. 

Aion ehdottomasti palata Sydvestiin! Olen ihan varma, että tuo talouden mieshenkilökin tykkäisi paikasta kovasti, joten pitänee viedä se illallistreffeille.

Ravintolakokemuksia on mielestäni aina jotenkin hankalaa sanallistaa, mutta toivottavasti kuvat kertoivat enemmän tyylistä ja tunnelmasta!

 

-Illallisen tarjosi Ravintola Sydvest-

 


Viime kesänä Me Naiset julkaisi lehtensä keskiaukeamalla meistä EVEK-muijista (Minä, Niina ja Ulla) huussijulisteen. Silminnäkijähavaintojen perusteella kyseinen ryhmäkuva on jopa muutaman toiletin seinältä oikeasti bongattu. Mutta eipä ollut tuokaan itseä naurattanut juttu suinkaan viimeinen outo paikka mihin oma lärvi päätyy.

Nyt nimittäin minun nätti naamani löytyy myös olupullon kyljestä! Ihan kuin Linda Lampenius ja Matti Nykänen aikoinaan siideripullojen etiketeissä. Ihan tuntee ittsensä tässä nyt julkimoksi. 😀

kuva: Rockin Bear Brewers

Porilaisen Rocking Bear Brewers -panimon uusin olut kantaa nimeä Pori Portraits ja tuon IPAn etikettejä koristaa kaiken kaikkiaan 12 porilaista naamaa Studio 1851:n ikuistamina. Joukosta löytyy itseni lisäksi mm. itse panimon omistaja Kasper Toroska, gTie-merkistään tunnettu Jenni Ahtiainen, porilainen baari- ja festarimoguli Harri Vilkuna sekä kaupunkimme tunnetuin radioääni Julle Kallio.

Täytyy sanoa, että on juomalla ainakin ulkoiset puitteet kunnossa! Aika jylhän näköistä sakkia ja upeita muotokuvia.

Olen itse niin keltanokka oluiden suhteen, että juon lähinnä kepeitä hedelmin ja marjoin maustettuja ”mehuja” eli vehnäoluita, soureita tms. silloin harvoin kuin ylipäätään mitään olueksi kutsuttua lasiini kaadan. Tommi taas on ihan IPA-miehiä, mutta olen tyytynyt hänen juomiaan lähinnä varovasti haistelemaan. Nyt kuitenkin olin sen tilanteen edessä, että kun on oma lärvi pullossa, niin on se nyt yksi IPA juotava.

Etiketissä juomaa kuvaillaan seuraavasti: ”Kauniin punainen India Pale Ale olut mukavan raikkaalla aromilla ja katkeralla humaloinnilla”. Kyseisen oluttyypin ystävänä mieheni puolestaan kuvaili Pori Portraitsia sanoin ”helposti juotava, leipäisä ja viljainen IPA”.

Valehtelisin, jos väittäisin tämän olleen omasta mielestäni satumaista nektariinia, johon rakastuin ensi siemaisulla. Tuoksusta löytyi hiven miellyttävää toffeeta, mutta kyllä se oli edelleen vielä liian ”hurjaa” minun kehittämättömään olumakuuni.

Mutta tulipa kuitenkin rohkeasti kokeiltua. Makuaistihan kehittyy pikku hiljaa. Ei sitä tiedä vaikka jonkin ajan päästä huomaisin tykkääväni jo taas hieman voimakkaammin humaloiduista kuin mitä tällä hetkellä. 

Jos siis olet minua edistyneempi oluenjuoja ja IPAt ovat mieleesi, niin Poriin sattuessani käy ihmeessä maistamassa tällainen lärvikaljakin. Koska kyseessä on 5,4% vahvuinen olut, ei sitä löydy maitokaupoista, vaan on mentävä ihan ravintelin tiskille tilaamaan. Toistaiseksi Pori Portaits löytyy seuraavista porilaisista baareista: Amarillo, Havana, Winston, Kirjakauppa ja Ahlaisissa sijaitseva Haukibaari.