-Kaupallinen yhteistyö, Norex Spirits-

Jos multa kysytään parasta tapaa viettää viikonloppuna iltaa, on vastaus selkeä, kaipaan vain maukasta ruokaa ja hyvää seuraa. Tai sitten pari lasia viiniä ja hyvää seuraa. Mutta täydellisin lopputulos saadaan tietenkin yhdistämällä nämä kaikki. Pari viikkoa sitten vietettiinkin ihan hurjan rentouttava ja kiva ilta ystäväni Annin luona, kun minä vein mukanani muutaman miehen.. siis tarkoitan, että viinin.. ja juustot, ja Anni huolehti pääruoasta. 

Ensimmäienä korkattiin espanjalaisen Matsu-perheen nuorin herra, eli Jasperpääkkös-viininä tai myös nimellä ”kloppi” tunnettu Matsu El Picaro. Vaikka tämä vain kuukauden verran tynnyrissä kyspytetty viini on tanniininen, on se marjaisuutensa vuoksi ns. helposti juotavaa. Kloppi maistuikin ensin hyvin ihan sellaisenaan seurustelujuomana ruoanlaiton lomassa, mutta täydensi maistuvasti myös alkuruokalautaseltamme löytyneiden chorizon ja espanjalaisen perunamunakkaan makuja. Pöytäseurueemme insinöörimiehen kommentti klopin helposta juotavsta luonteesta oli, että ”suoraan pullosta vaan!”, eli tämän jätkän voisi napata Alkon hyllystä mukaan vaikkapa kesäiselle puistopiknikille.

Kyllä se vaan on vähän Jasperin näköinen. Mut mä kyllä veikkaan, et Jasperilla ei pilkota paidan alta tollanen ryijy!

Anni oli pistänyt jo iltapäivällä osso buccon uuniin muhimaan ja siinä sitten viininmaistelun ja maailmanparannuksen lomassa hän taikoi lihan kaveriksi järjettömän maukkaan ja pehmeän maa-artisokkarisoton. Ahh… rakastan risottoa ja tämä todellakin oli ihan priimaa kamaa. Ohjeet molempiin, sekä osso buccoon että maa-artisokkarisottoon löytyvät Soppa365 -sivuilta, jos kiinnostaa! 

Tuo Soppa365 on muuten ihan meidän talouden (ja myös ystäväni Annin) lemppari ruokasivusto. Viime keväästä lähtien n. 80-90 % kaikista oman kotikokkini käyttämistä resepteistä on löytynyt nimenomaan Sopasta. Sivustoltahan siis löytyvät mm. kaikki Sanoman lehdissä ilmestyneet reseptit, mutta myös paljon sivuston omaa reseptituotantoa sekä käyttäjien omia reseptejä. Sopasta onkin löytynyt monta arjen vakkarisuosikiksi  noussutta ohjetta; esimerkiksi tätä hernecarbonaraa tehtiin meillä kesällä parhaimmillaan monta kertaa viikossa.

Syömisen lomassa puhuttiin tietenkin myös ruoasta kaikkien muiden tärkeiden keskustelujen ohella. Osso bucco valmistetaan yleisimmin naudan potkasta ja maukkaan ruoan salaisuus on lihan mukana tuleva luu ja etenkin sen luuydin, joka pitkässä haudutuksessa sulaa padan liemeen. Lihasta keskustellessa tuli sitten puhetta sellaisesta klassikosta kuin t-luupihvi, ja alettiin miettimään, että mistäs kohtaa nautaa kyseinen jötkäle oikein löytyykään. Eipä aikaakaan, kun Anni kääntyi keittokirjahyllylleen ja nykäisi sieltä asiallisen opuksen; ”paloittele liha oikein”. Onhan se nyt tuollainen klassikkoteos löydyttävä jokaisen itseään kunnioittavan kotikokin hyllystä. En kyllä muista selvisikö se t-luupihvi -asia koskaan.

Lihaisan pääruoan kanssa maistelimme nuoren Klopin isoisää, eli Matsu El Viejoa, jonka lempinimi on tuttavallisesti ”Ukko”. 16 kuukautta tammitynnyreissä kypsytetyssä vanhassa jäärässä oli luonnetta ihan niin kuin saattoi jo pärstän perusteella epäillä. Pitkä kypsytysaika maistui todellakin viinissä ja ensi kulauksilla fiilis oli kuin olisi nuollut sitä tammitynnyriä. Pidempään lasissa oleiltuaan ja yhdistettynä ruokaan maku kuitenkin pehmeni ja parani. Taidan kuitenkin avata seuraavan Ukko-pullon ”tuulettumaan” vieläkin aikaisemmin ennen nautiskelua tai kokeilla dekantointia.

Maistuu! 

Ei kahta ilman kolmatta, joten korkattiin pääruokaa ja Ukkoa hetken sulateltuamme vielä kolmesta sukupolvesta keskimmäinen, Matsu El Rejio, eli ”Äijä”. Tätä kovanaamaista keski-ikäistä kuvaillaan erityisesti klassiseksi lihaviiniksi, mutta tarjoilusuosituksissa mainittiin myös kovat juustot kuten manchego. En kyllä sitten loppujen lopuksi ostanut manchegoa ja juustotarjottimella oli myös pehmeitä juustoja, mutta kuitenkin Äijä toimi ainakin omasta mielestäni varsin maukkaasti juustoherkuttelun palanpainikkeeksi. Myös jääkaapin ovessa päivystänyt Paavi näytti peukkua viinivalinnalle!

Koska viiniä tuli juotua pikkuisen enemmän kuin pari lasia, mua pikkuisen pelotti, että mahtaako seuraavana aamuna päässä jyskyttää. Onnekseni sain kuitenkin huomata, että tuollainen pitkän kaavan mukaan syöminen toimi sen verran hyvänä vastapainona Klopille, Äijälle ja Ukolle, että maistelu-urakasta ei poikinut sen pahempia olotiloja. Eli muistuttaisin nyt kostean pikkujouluajan ollessa päällä, että muistakaahan juhliessa myös se syömisen tärkeys! 

Hyvä ystävä, monta miestä ja hyvää ruokaa, eipä sitä osaa lauantai-illalta paljoa enempäää toivoa. Tämä otetaankin varmasti pian uusiksi!

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholisisällön kommentoiminen on kielletty, niinpä sitä koskevat kommentit poistetaan kommenttiboksista mikäli sinne sellaisia eksyy.

-Kaupallinen yhteistyö, Norex Spirits-

 


On perjantai-ilta, kello on puoli kymmenen ja meininki on sellainen, että mä makaan sohvalla vatsa piukeena ja katson youtubesta kissanpentuvideoita. Ruokailusta on jo reilu pari tuntia, mut oon edelleen niin ähkyssä, että mitään kummempaa aktiviteettia ei jaksa edes miettiä. Ja että mikäkö oli sellainen ruoka, joka kaatoi neidin kumoon vatsansa viereen? No se oli kuulkaa kaupungin paras burgeri!

Suosikkipaikkani Café Elban väki avasi heinäkuun alussa hampurilaispaikan ihan lähestulkoon meidän nurkan taakse ja vakuuttavat kyllä tälläkin mestallaan. Blind Burger tarjoaa ”raikkaita ja astetta parempia hampurilaisia tuoreista raaka-aineista valmistettuna” ja mikä parasta, raaka-aineet tulevat kaikki läheltä. Esimerkiksi pihveissä käytettävä Hereford naudan jauheliha tulee 15 km pästä Kuuminaisten tilalta. Ja kyllä ne tosiaan on astetta parempia purilaisia, se on nyt parin kokeilukerran jälkeen myönnettävä.

Tommi kiskoi kitaansa mm. sinihomejuustoa ja marinoitua punasipulia sisältäneen Hereford -hampparin ja minä puolestaan ahmin herkullisen Brooklynin jonka sisältä löytyi mehevän medium-pihvin ja peruslisukkeiden lisäksi avokadoa ja pekonia. Toimii. Pihvi todellakin maistui lihalta, pekoni toi mukaan sopivasti suolaisuutta ja avokado ja salaatin ym. rehujen runsaus piti huolen, että kokonaisuus maistuu silti freesiltä. Saattaa kuitenkin olla, että ensimmäisellä Blind Burger -visiitilläni makunystyröitäni hellinyt mozzarellalla ja basilikalla kruunattu Fresh-hamppari oli vielä tätäkin parempi.

Lista sisältää tällä hetkellä seitsemän eri hampurilaista, mutta kaikki burgerit voi valita halutessaan myös joko kikherne-pihvillä tai kanapihvillä, joten vaihtoehtoja siis löytyy rutkasti. Pitää kyllä itsekin ehdottomasti testata joskus jokin purilainen vegeversiona. Esimerkiksi avokadoa, halloumia ja tzatzikia sisältävä NYC voisi olla herkku kasvispihvillä.

Mikäli hampurilaisen kylkeen tekee mieli ranskanperunoita, niin voi olla fiksua jakaa yksi annos kaverin kanssa, sillä jo pelkässä hampurilaisessa riittää todella paljon syötävää. Ei nimittäin todellakaan ole kyse mistään pikaruokaketjuista tutuista höttöhamppareista jollaisen syötyään nälkä yllättää jo pian uudestaan. Nämä sämpylät kätkevät sisäänsä ihan tuhtia tavaraa.

Suosittelen lämpimästi kaikille Porin seudulla liikkuville nälkäisille! Blind Burgerin löydät ihan keskustasta, Itäpuiston päästä. Virallinen osoite Isolinnankatu 20 A.