21.07.2017

Posted at 18:47h in Yleinen by
0 Likes

Ostin murulle viime jouluna lahjaksi pastakoneen. Lahjavalinnan takana oli tietenkin itsekäs toive päästä syömään hänen valmistamia pastaherkkuja.

Masiina pysytteli lootassaan useamman kuukauden pastan teon jäätyä aina vaan suunnitelman tasolle, mutta nyt kesällä on kampea pyöritetty jo useamman kerran. Muutaman kerran on jo syntynyt herkullisia ravioleja, mutta tällä viikolla oli vuorossa ekaa kertaa ihan pastalevyistä alkaen itse tehty lasagne. Ja olihan tämä operaatio toki ikuistettava kuviksi.

Minulla oli jotenkin erheellinen käsitys, että pastataikinan valmistaminen olisi kovinkin vaivalloista, mutta olin väärässä. Toki se vaatii jonkin verran vaivaamista sitkon muodostumiseksi, mutta nopeasti tuo herra taikinapallon pyöräytti. 

Meidän pastataikinamme syntyi pelkistä durumvenhnäjauhoista ja munankeltuaisista. Ei siis laitettu öljyä, vaikka se onkin mukana joissakin ohjeissa. Taikinaa valmistettiin kerralla sen verran iso köntsä, että siitä jäi lasagnen jälkeen puolet vielä talteen vaikkapa ravioleja varten. Annokseen meni n. 400 g jauhoja ja 4 isoa keltuaista. 

Valmistuttuaan taikinapallo laitettiin kelmuun ja jääkaappiin lepäämään kastikkeiden valmistamisen ajaksi.

Tomaattikastiketta ei keitelty itse, vaan luotettiin Muttiin. Jauhelihan lisäksi soosiin nakattiin tuoreita herkkusieniä, runsaasti sipulia ja pari valkosipulin kynttä. Lisämakua antoi n. ruokalusikallinen pestoa ja reilu annos mustapippuria.

Juustokastike syntyi perinteisellä voita, jauhoa, maitoa ja juustoa -kombolla. Oma annoksemme oli aika reilunlainen: 50 g voita, 0,5 dl jauhoja, 8 dl maitoa ja reilu pari desia juustoraastetta. Mausteina tietenkin muskottipähkinä ja viherpippuri. 

Taikinasta ajeltiin pastakoneella n. 1-1,5 mm paksuisia levyjä ja tekemästämme annoksesta tosiaan noin puolet oli riittävästi, jotta saimme kolme pastalevykerrosta.

Lasagne oli muuten siis varsin tavanomainen, mutta yhteen kerrokseen piilotimme läjän kokonaisia kirsikkatomaatteja ja runsaasti tuoretta basilikaa ja persiljaa. Vielä paljon enemmän kuin tuossa oli kuvanottohetkellä.

Noin 45 minsaa uunissa 175 asteessa ja vihdoin pääsimme herkuttelemaan. Kaikki oli muuten varsin kohdallaan, mutta juustokastiketta oli sen verran reilunlaisesti, että lasagne jäi todella löysäksi. Makuunhan se ei toki vaikuttanut, mutta tullut kovin kuvauksellinen annos. 

Edellä mainistusta syystä tässä kuvassa tarkennus onkin ruokajuomassani löysän lasagneannoksen sijaan. 😀 Tommi oli ostanut mullekin oluen ja kyllä se vaan mun makuni tietää. Passionhedelmällä maustettu Sour Headin Berliner Weisse kelpaa hienosti myös kaltaiselleni siiderinjuojalle. 

Tässä vielä kootusti lasagnemme ainekset. Määrät todellakin vain suuntaa antavia ja suosittelen luottamaan omaan arviointikykyyn. Tämä annos riittää noin kuudelle hengelle.

Pastataikina

(tästä määrästä lasagneen riittää noin puolet)

400 g Durumvehnäjauhoja

4 keltuaista

Jauhelihakastike

400 g jauhelihaa

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

Kourallinen herkkusieniä

1 prk tomaattimurskaa

1 rkl pestoa

mustapippuria ja suolaa

Juustokastike

50 g voita

1/2 dl vehnäjauhoja

8 dl maitoa

2 1/2 dl voimakasta juustoraastetta

Muskottipähkinää ja viherpippuria

Muuta

Lasagnekerrosten keskelle kirsikkatomaatteja ja tuoretta basilikaa ja persiljaa oman maun mukaan. Suosittelen reilusti.

Koko komeuden päälle vielä juustoraastetta 

 

 

 

 


19.06.2017

Posted at 15:14h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Valkoinen Puu–

Voitteko kuvitella, että olen jo 35 vuotias, mutta en ole koskaan maistanut kahvia. Tämä on useimpien ihmisten mielestä aivan käsittämätöntä ja outoa. Mutta hyvin olen elämässäni pärjännyt ilman kyseistä tuotetta.

Kahvittomuudestani huolimatta minä kuitenkin rakastan kahviloita. Etenkin sellaisia persoonallisia ja viihtyisiä paikkoja, joiden vitriinit notkuvat itse valmistettuja kakkuja ja piiraita. Kun paikan tunnelma ja tuotteet ovat kohdallaan, on kahvilakäynti parhaimmillaan ihana paussi arjen hulinasta. Yksi motoistani kuuluukin, että ”ei ole naista luotu elämään ilman kakkua!”. 😀

Kun alkuvuodesta olin työmatkalla Seinäjoella, sain somessa useammankin kehotuksen vierailla Valkoinen Puu -nimisessä kahvilassa ja enhän minä niiden kakkukehujen jälkeen voinut jättää menemättä. Nyt parin vierailun jälkeen voin sanoa, että paikka ja sen tuotteet ovat kehunsa todellakin ansainneet. Brita-kakku, mustikkainen valkosuklaakakku ja aivan uskomattoman täyteläinen Salaisen puutarhan suklaakakku ehtivät kaikki jättää jälkensä makumuistoihini.

Osa resepteistä on omistajapariskunnan, Kirsin ja Markin, suvuista perittyjä, osa itse kehiteltyjä. Spelttijauhot, marjat ja munat tulevat kaikki läheltä, mutta esimerkiksi Omenamurupiirakan resepti Amerikasta suoraan Markin papan ravintolasta. Ihana, kun yrityksellä on tarina ja historiaa. 

Koska Valkoinen Puu -kahviloita on toistaiseksi vain Seinäjoella ja kotipaikassaan Kauhajoella, en porilaisena ihan helposti pääse heidän kakuistaan nauttimaan. Paitsi että, heinäkuussa Valkoinen Puu saapuu Coffee Box -konttikahvilansa kanssa lähes tulkoon kotiovelleni!

Valkoinen Puu nimittäin lähtee kakkuinensa ja kahveinensa kesäfestarirundille, jotta muutkin kuin pohjalaiset pääsevät tutustumaan heidän herkkujaan maistelemaan. Kaukana ovat siis ne ajat, kun festarien ruokakojualueelta sai lähinnä makkaraperunoita ja haaleaa suodatinkahvia pumpputermarista.

Valkoinen Puu Summer Tour 2017 tuo kahvilan myös lähelle monia teitä.

 

Löydät Valkoinen Puu -konttikahvilan tänä kesänä seuraavista tapahtumista:

22.-24.6. Nummirock, Kauhajoki

29.6.-1.7. Provinssi, Seinäjoki

7.-9.7. Ruisrock, Turku

7.7.-16.7. Pori Jazz, (Jazzkatu ja Lokkilava)

21.-22.7. Tall Ship Races Music Festival, Turku

3.-6.8. Vauhtiajot, Seinäjoki

19.8. Kyröfest, Isokyrö

25.-26.8. Kokkolan Venetsialaiset

1.-3.9. Ruokamessut, Kauhajoki

 

Jos siis jokin noista tapahtumista on menokalenterissasi, niin kahvi- tai kakkuhampaan kolotuksen iskiessä suosittelen lämpimästi Valkoisen Puun Coffee Boxin paikantamista!

Itselläni on Pori Jazz viikolla töissä iltavuoroa ja työmatka vie minut Jazzkadun läpi, joten saatanpa päivänä tai parinakin hakea työmotivaatiota kakkuhetken kautta. 😀

PS. Sekä minun että Valkoisen Puun instassa on mahdollisuus voittaa kahvi- ja kakkuhetki sinulle ja ystävällesi! Tsekkaa siis instassa sekä @vieruska että @valkoinenpuu


10.04.2017

Posted at 19:49h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

En ole ollut koskaan mikään oluen juoja ja pystyn lähes yhden käden sormilla laskemaan ne kerrat, kun olen kumonnut kurkustani kokonaisen tuopillisen/pullollisen olutta. Mieheni on intohimoinen olutharrastaja ja hänen rinnallaan on kyllä tullut juomia haisteltua ja vähemmän pelottavia myös varovasti kielenkärjellä maisteltua ja jos maku ei ole mielestäni ollut ”yäk pahaa”, niin juoma on ollut korkeintaan tasoa ”no ei ihan sairaan pahaa”.  

Asiassa on tähän mennessä ollut ihan vaan jokunen ”no kyllä tätä just puoli mukia juomaan pystyy” -tasoinen poikkeus. Kyseessä on tuolloin ollut yleensä jokin lambic tai sour ale, jotka ovat molemmat aika happamia pintahiivaoluita, eikä niissä juurikaan maistu mallas. Mitä enemmän oluessa maistuu mallas, sitä enemmän mulle tulee mämmi mieleen. Ja mä nautin mämmini mieluiten lusikalla kerman kanssa pääsiäispöydässä. 

Olen siis ollut aika varma siitä, että oluet eivät ole mua varten ja pitänyt tiukasti kiinni lauseesta ”oisko mitään siidereitä?”. Viime perjantaina olin kuitenkin tilanteessa, jossa sain huomata maistaneeni monta olutta putkeen kera kommentin, ”täähän on aika hyvää!” Tuli ihan sellainen olo kuin mua olis huijattu! Niidenhän kuului olla kaikkien ihan pahaa. Mitä on tapahtunut?

Vierailin siis perjantaina pikaisesti Helsinki Beer Festivaleilla, missä mieheni oli töissä veljensä panimon osastolla ja siellä minä tuoppi huulillani jouduin vihdoin nöyrtymään, että saattaa tässä sittenkin oppia ainakin joitakin oluttyyppejä juomaan. Nyt tuo Tommi ilmeisesti vihdoin pääsee sanomaan mulle, että ”minähän sanoin, että saan sut vielä juomaan olutta”. 

Millaisista oluista sitten huomasin pitäväni? No, lähinnä sellaisista joista tuli enemmin hedelmämehu kuin olut mieleen. Että ei taida mun mukista ihan heti vielä stoutia tai porteria kuitenkaan löytyä. 😀 Maistelujeni perusteella omalle ”oikeestaan aika hyvää” -listalleni pääsivät seuraavat oluet.

– Sori Brewing Rasberry Punch – Vadelmalla maustettu raikas hapanolut. Tästä tuli olo, että olisin halunnut joukkoon jäitä. Eli kesäjuoma

– Sori Brewing Havana Gose Ginger and Pineapple – Inkivääristä ja ananaksesta makunsa saava happaman suolainen gose.

– Cool Head  Mango Sour – Huumavan hedelmäisellä tuoksulla varustettu sour ale.

– Cool Head Sour Head Maracujá – Tää oli niiiiin passionhedelmäpommi! Tämä berliner weisse ei todellakaan tuntunut oluelta. 

– Beer Hunter’s Mufloni Raparperi Sour – Villihiivoilla avosammiossa käytetty maalaismainen hapan raparperimehu.

– Rocking Bear Brewers Skydive Mango APA – Mangolla maustettu todella hedelmäinen pale ale on ensimmäinen ’ei hapan’ -olut, joka  sai mut toteamaan, että ”tää on hyvää, voisin juoda ehkä koko pullon”

 

Aika selkeän kuvionhan nuo juomat piirtää. Minutkin saa juomaan olutta, kun laittaa siihen hedelmiä tai marjoja. 

Tommia alkoi nyt vähän pelottaa, että säilyykö hänen olutherkkunsa enää koskematta jääkaapissa. Saadaanko tästä kohta meille yhteinen harrastus? 😀

PS. Meiltä Porista tulee paljon arvostettuja oluita, tsekkaa siis esim. Beer Hunter’sin, Rocking Bear Brewersin ja Ruosniemen Panimon tuotteet!