-postauksen korvakorut saatu-

Vaikka hiihdänkin töissä päivästä toiseen samoissa lököfarkuissa ja hyllystä sattumanvaraisesti käteen osuvissa t-paidoissa, ilman sen kummempaa mielenkiintoa vaatteita kohtaan, niin yksi asia mua jaksaa joka aamu silti kiinnostaa. Ilman korvakoruja en kotoa lähde. Valitsemalla kivat korut korvistani roikkumaan säilytän edes pienen illuusion siitä, että olisin jotenkin kiinnittänyt huomiota ulkomuotooni.

Sen verran pitää töihin mennessä valita korvikset tarkemmin, että mitään ihan hurjan isoja tai painavia en voi käyttää. En halua ottaa sitä riskiä, että pitkät korvikset tarttuisivat vaikkapa kamerarepun hihnoissa oleviin lenkkeihin ja kovin painavia ei jaksa pitää koko päivää.

Työkelpoisien korvisten kokoelmani kasvoi muutamalla parilla, kun korusuunnittelija Saara Ruskola lähetti minulle muutaman parin mallistostaan. Kierrätetyistä kruunukorkeista valmistetut Ruusa-korvikset ovatkin viime viikkoina näkyneet ylläni useaan otteeseen. Ruusat ovat itselleni juuri optimaaliset arkikorvikset, kevyet ja pirteän väriset. 

Erityisen hyvin nämä pinkit Ruusat passaavat mielestäni yhteen petroolin värisen t-paidan kanssa. Mavala-postauksessa nähty sinisen ja pinkin yhdistäminen siis jatkuu! (Jos et ole vielä osallistunut Mavala-arvontaan, niin vielä ehtii.) Mut kattokaa nyt tota alla olevaa kuvaa, eikö ole aika makee väriyhdistelmä!

Värikkääseen  Ruusa-mallistoon kuuluu myös kaulakoruja. Saatavilla on useista korkeista valmistettu kaulakääty sekä yhden korkin Ruusa-riipus. Värivaihtoehtoja on kuvissa näkyvien pinkin ja vihreän lisäksi mm. valkoinen, keltainen, turkoosi ja oranssi. Jos Ruusa-riipus voisi käydä sinun kaulaasi roikkumaan, niin kannattaa suunnata Saara Ruskolan FB-sivulle, missä on heinäkuun loppuun saakka käynnissä arvonta, jossa voi voittaa kaulakorun haluamassaan värissä!

Kruunukorkkikorujen lisäksi Saaralta löytyy muutama muukin mallisto. Materiaaleina niin puuta, akryyliä kuin nahkaakin. Yllä olevassa kuvassa näkyy poppelipuusta valmistetut graafiset Kulman takana -nimiset korvikset.

Kuvista näkyy myös mun ihan törkeen ylikasvanut tukka. Kiinnostus ulkonäköä kohtaan on ollut viime viikkoina just näin huonolla tolalla. Mä en oikeesti ole edes harjannut mun tukkaa kohta viikkoon!  Mut nyt mies jo katteli tätä reuhkaa siihen malliin, että aikoi sivut ja takaosan tänään ajella. Ehkä mä samaan syssyyn innostun jopa harjaamaan takut auki. 

Mut mitä kauheesta tukasta, kunhan on kivat korvikset! 


-Kaupallinen yhteistyö, Norex Spirits-

Jos multa kysytään parasta tapaa viettää viikonloppuna iltaa, on vastaus selkeä, kaipaan vain maukasta ruokaa ja hyvää seuraa. Tai sitten pari lasia viiniä ja hyvää seuraa. Mutta täydellisin lopputulos saadaan tietenkin yhdistämällä nämä kaikki. Pari viikkoa sitten vietettiinkin ihan hurjan rentouttava ja kiva ilta ystäväni Annin luona, kun minä vein mukanani muutaman miehen.. siis tarkoitan, että viinin.. ja juustot, ja Anni huolehti pääruoasta. 

Ensimmäienä korkattiin espanjalaisen Matsu-perheen nuorin herra, eli Jasperpääkkös-viininä tai myös nimellä ”kloppi” tunnettu Matsu El Picaro. Vaikka tämä vain kuukauden verran tynnyrissä kyspytetty viini on tanniininen, on se marjaisuutensa vuoksi ns. helposti juotavaa. Kloppi maistuikin ensin hyvin ihan sellaisenaan seurustelujuomana ruoanlaiton lomassa, mutta täydensi maistuvasti myös alkuruokalautaseltamme löytyneiden chorizon ja espanjalaisen perunamunakkaan makuja. Pöytäseurueemme insinöörimiehen kommentti klopin helposta juotavsta luonteesta oli, että ”suoraan pullosta vaan!”, eli tämän jätkän voisi napata Alkon hyllystä mukaan vaikkapa kesäiselle puistopiknikille.

Kyllä se vaan on vähän Jasperin näköinen. Mut mä kyllä veikkaan, et Jasperilla ei pilkota paidan alta tollanen ryijy!

Anni oli pistänyt jo iltapäivällä osso buccon uuniin muhimaan ja siinä sitten viininmaistelun ja maailmanparannuksen lomassa hän taikoi lihan kaveriksi järjettömän maukkaan ja pehmeän maa-artisokkarisoton. Ahh… rakastan risottoa ja tämä todellakin oli ihan priimaa kamaa. Ohjeet molempiin, sekä osso buccoon että maa-artisokkarisottoon löytyvät Soppa365 -sivuilta, jos kiinnostaa! 

Tuo Soppa365 on muuten ihan meidän talouden (ja myös ystäväni Annin) lemppari ruokasivusto. Viime keväästä lähtien n. 80-90 % kaikista oman kotikokkini käyttämistä resepteistä on löytynyt nimenomaan Sopasta. Sivustoltahan siis löytyvät mm. kaikki Sanoman lehdissä ilmestyneet reseptit, mutta myös paljon sivuston omaa reseptituotantoa sekä käyttäjien omia reseptejä. Sopasta onkin löytynyt monta arjen vakkarisuosikiksi  noussutta ohjetta; esimerkiksi tätä hernecarbonaraa tehtiin meillä kesällä parhaimmillaan monta kertaa viikossa.

Syömisen lomassa puhuttiin tietenkin myös ruoasta kaikkien muiden tärkeiden keskustelujen ohella. Osso bucco valmistetaan yleisimmin naudan potkasta ja maukkaan ruoan salaisuus on lihan mukana tuleva luu ja etenkin sen luuydin, joka pitkässä haudutuksessa sulaa padan liemeen. Lihasta keskustellessa tuli sitten puhetta sellaisesta klassikosta kuin t-luupihvi, ja alettiin miettimään, että mistäs kohtaa nautaa kyseinen jötkäle oikein löytyykään. Eipä aikaakaan, kun Anni kääntyi keittokirjahyllylleen ja nykäisi sieltä asiallisen opuksen; ”paloittele liha oikein”. Onhan se nyt tuollainen klassikkoteos löydyttävä jokaisen itseään kunnioittavan kotikokin hyllystä. En kyllä muista selvisikö se t-luupihvi -asia koskaan.

Lihaisan pääruoan kanssa maistelimme nuoren Klopin isoisää, eli Matsu El Viejoa, jonka lempinimi on tuttavallisesti ”Ukko”. 16 kuukautta tammitynnyreissä kypsytetyssä vanhassa jäärässä oli luonnetta ihan niin kuin saattoi jo pärstän perusteella epäillä. Pitkä kypsytysaika maistui todellakin viinissä ja ensi kulauksilla fiilis oli kuin olisi nuollut sitä tammitynnyriä. Pidempään lasissa oleiltuaan ja yhdistettynä ruokaan maku kuitenkin pehmeni ja parani. Taidan kuitenkin avata seuraavan Ukko-pullon ”tuulettumaan” vieläkin aikaisemmin ennen nautiskelua tai kokeilla dekantointia.

Maistuu! 

Ei kahta ilman kolmatta, joten korkattiin pääruokaa ja Ukkoa hetken sulateltuamme vielä kolmesta sukupolvesta keskimmäinen, Matsu El Rejio, eli ”Äijä”. Tätä kovanaamaista keski-ikäistä kuvaillaan erityisesti klassiseksi lihaviiniksi, mutta tarjoilusuosituksissa mainittiin myös kovat juustot kuten manchego. En kyllä sitten loppujen lopuksi ostanut manchegoa ja juustotarjottimella oli myös pehmeitä juustoja, mutta kuitenkin Äijä toimi ainakin omasta mielestäni varsin maukkaasti juustoherkuttelun palanpainikkeeksi. Myös jääkaapin ovessa päivystänyt Paavi näytti peukkua viinivalinnalle!

Koska viiniä tuli juotua pikkuisen enemmän kuin pari lasia, mua pikkuisen pelotti, että mahtaako seuraavana aamuna päässä jyskyttää. Onnekseni sain kuitenkin huomata, että tuollainen pitkän kaavan mukaan syöminen toimi sen verran hyvänä vastapainona Klopille, Äijälle ja Ukolle, että maistelu-urakasta ei poikinut sen pahempia olotiloja. Eli muistuttaisin nyt kostean pikkujouluajan ollessa päällä, että muistakaahan juhliessa myös se syömisen tärkeys! 

Hyvä ystävä, monta miestä ja hyvää ruokaa, eipä sitä osaa lauantai-illalta paljoa enempäää toivoa. Tämä otetaankin varmasti pian uusiksi!

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholisisällön kommentoiminen on kielletty, niinpä sitä koskevat kommentit poistetaan kommenttiboksista mikäli sinne sellaisia eksyy.

-Kaupallinen yhteistyö, Norex Spirits-

 


-Yhteistyössä Junarose-

Ei sit muuten oo lainkaan paskempi maanantai semmonen jonka saa aloittaa skumppa-aamiaisella (aamiaisen jälkkäriksi prinsessakakkua!) ja mennä sen jälkeen vielä hieman pötköttelemään katselleen rauhoittavia merimaisemia. Ja kun päivä jatkui pienellä shoppailukierroksella lisää kuplajuomaa nauttien ja päättyi vielä poreammeessa lillutteluun, niin väittäisin, että siinä perinteinen maanantaimasennus todellakin unohtui. Tällaisesta luksusmaanantaista pääsimme nauttimaan nyt tällä viikolla, kun Junarose vei minut ja kolme muuta plus-bloggaajaa keinumaan Itämeren laineilla Viking gracella.

Tämä taisi olla jo neljäs kertani Viking Gracella ja onhan se kyllä varsin viihtyisä ja kauniisti sisustettu laiva. Toki perinteisiä ruotsinlaiva -elementtejäkin löytyy, kuten kokolattiamatot käytävillä, mutta yleisfiilis on on sata kertaa tyylikkäämpi kuin menneinä vuosikymmeninä rakennetuilla risteilypaateilla. Plussapisteitä annettava myös laivan hyvästä olutvalikoimasta, onnistuin nimittäin tuomaan oluita ihan ankarasti harrastavalle miehelleni tuliaisiksi sellaisiakin juomia joita hän ei ollut vielä ehtinyt maistaa!

Aamulla heräiltiin Tukholman maisemiin.

Tärkeä osuus reissuamme oli tutustua Gracen Tax Freen Junarose -valikoimaan, joka on kuulkaas melkoisen laaja. Jos useimmiten risteilypaateilla tulee fiilis, ettei tax freessä todellakaan ole mitään muuta ostettavaa kuin bisselava ja uusi ripsari,niin Gracella joutuu kyllä pitelemään kukkaron nyöreistään kiinni. Suureen myymälään on valikoitu paljon muotituotteita laadukkailta brändeiltä ja mullakin on tainnut joka reissulla tarttua mukaan jotain vaatetta joko itselle tai Tommille. 

Tällä kertaa ostoskoriin päätyi mm. tuo joka naisen vaatekaappiin kuuluva klassikko, eli valkoinen paitapusero. En kuulkaa muista onko mulla ikinä ennen ollut istuvaa paitapuseroa, mutta nyt on! En ihan hirvittävän usein edes kaipaa kauluspaitaa, mutta nyt kun löysin tuollaisen yksilön, jossa on tilaa tisseille ilman, että alaosasta tulee teltta, oli se pakko hankkia. Eikä irvistä nappilistakaan tippaakaan! Halleluja! 

Kyseessä siis tämä Junarosen pusero. Normihinta tuon viitisenkymppiä, mutta laivalla hinta oli vain 37,50 €. Omille kurveilleni istui parhaiten koko 46.

Saimme myös valita ilmaiseksi yhden vaatteen jokainen, ja valitsin itselleni tuon musta-harmaan trikoomekon sen oltua jotenkin erityisen imarteleva malliltaan. Ja sitähän sanotaan, että pystyraita hoikentaa. 😀

Soviteltiin vaatteita tovi jos toinenkin. Myös Satu ihastui paitapuseroon ja hankki sen itselleen. Joanna näytti hemaisevalta sinisessä rypytetyssä mekossa ja Mimmi ihasteli mm. ruudullista talvitakkia.

Gracen myymälästä löytyneiden Junarose-tuotteiden lisäksi pääsimme sovittelemaan myös ensi kevään uikkareita, joista sitten valitsimme suosikkimme suunnatessamme spahan. Omat suosikkini olivat nämä kaksi kuvassa näkyvää kokouikkaria. Vaikka kukkakuosi onkin mielestäni vähän "granny", niin ihastutti tuo oikean puoleinenkin simmari kovasti. Päädyin kuitenkin tuohon astetta sporttisempaan pinkkimustaan uikkariin, sillä tuollainen rintamuksesta peittävämpi malli minulta puuttuikin. 

Junarosen uima-asut tulevat myyntiin helmikuussa ja luvassa on kokouikkareiden lisäksi myös bikineitä ja tankineja. Löytyy niin graafista kuin kukkaisaakin printtiä ja myös selkeitä yksivärisiä vaihtoehtoja. Hinnat muistaakseni jotakuinkin välillä 35-50 €. Eli jos olet pyllerö vailla simmareita, niin väijypä Junarosen valikoimia alkuvuodesta!

Rentouttava risteily päättyi poreammeen lämpimään syleilyyn merimaisemaan laskenutta aurinkoa katsellen. Mahtava maanantai todellakin.

PS. Julkaisin tän postauksen eka vahingossa nimellä "Mahava maanantai merellä". Kohtuullisen osuvaa näin plussabloggaajien reissusta kun oli kyse. ;D

-Matkan tarjosi Junarose ja Viking Line-