Minulla on jokin ihme innostus korviin. Tai siis päähineisiin joissa on söpöt korvat. Haluan aina kaupoissa sovitella kaikki mahdolliset nalle- ja pupuhatut, huput, sun muut vaikka olisivat lastenosastolla ja jo silmämääräisesti auttamatta pieniä.

En ole ehkä vieläkään toipunut siitä, että ullakkokomeroomme tehdyn murron yhteydessä meni se yksi ihana lukioaikoina hankittu musta karvainen nallehattu. Edelleen joka vuosi säiden kylmetessä miinusasteille alan ikävöimään  tuota päässäni vuosia keikkunutta hattua. Ehkäpä vihdoin täksi talveksi löytyisi jokin uusi korvilla varustettu ihanuus. Sellainen joka saisi Alkon myyjät kysymään papereita, ihan niin kuin se entinenkin hattu teki.

Ja mistä nämä karvakorvamuistelot oikein tulvivat mieleen? No tästä ihanasta Maison Michelin sadehupusta, jota sovittelin ja silittelin eilen ihastuneena Nina’sissa. Toisten mielestä kyseessä oli nalle-huppu, mutta mun mielestä se on selvä hiiri.

Miettikää, putiikki oli täynnä upeita korkokenkiä ja minä innostuin korvallisesta sadehupusta. Toki minä muutamat Louboutinit sovittelin, mutta kiihkeimmin sydämeni sykähteli kuitenkin tuolle höpsölle hupulle. Miten paljon helpommin sadepäivinä irtoaisikaan hymy niin itseltä kuin vastaantulijoiltakin, kun kiskoisi tuollaisen päähänsä.

Kohta on kuitenkin luvassa jotain muuta mikä saa mut sadepäivänä hymyilemään hölmönä onnesta. Minä nimittäin heitän loimet niskaan ja suuntaan tänään Tavastialle katsomaan ja kuulemaan Amorphista. Parhautta.


Ne ovat pehmeät ja mukavat ja saavat olon tuntumaan jotenkin ihanan turvalliselta. Niiden kanssa sateinen ja harmaa syyspäiväkin tuntuu jotenkin kauniilta ja tervetulleelta. Ne ovat lempeä pilkahdus väriä kaiken mustan keskellä ja täydellinen kaveri muhkeille neuleille ja roskeille saapikkaille.

housut/Lindex, bikerit/Clou, neule/Marimekko, takki/Monki

Heti kun syksyn ensimerkit alkoivat puhaltaa niskaani pari viikkoa sitten, tiesin että minun on saatava sellaiset ja eilen ne löytyivät.. Tiilenpunaiset kapealahkeiset sammarit!!

Voiko mitään mahtavampia syyshousuja olla? Omasta mielestäni ei.

Uudet parhaat ystävät löytyivät Lindexistä hintaan 29,95 €. Samaa mallia oli tarjolla myös ainakin hiekanruskeana sekä tumman lilana. Kokoja tarjolla 46 saakka. Suosittelen.


Siitä on vielä alle viikko, kun kiroilin muuttolaatikoita purkaessani Facebookiin, että minulla on liikaa kenkiä. Joku fiksu lukija kuitenkin ymmärsi kysyä, josko kyse olisi ennemminkin siitä, että minulla on liian vähän säilytystilaa. Niinpä. Yllättäen kengät mahtuivatkin kämppäämme paremmin kuin uskalsin toivoa (niitä kenkiä täynnä on nyt sitten pari kenkäkaappia, kaksi kenkätelinettä, vaatekaappien lattiapinta-ala ja kasoittain kenkälaatioita hyllyjen päällä), joten johan sitä voikin taas hieman haaveilla.

French Connectionin kauniin ruskeilla remmeillä koristellut nilkkurit ovat hypänneet silmilleni Asoksen sivuilla jo useamman kerran (en tietenkään ole käynyt tuijottelemassa niitä tarkoituksella) ja ne eivät vain tunnu jättävän minua rauhaan.

Koska yritän kuitenkin edes jossain määrin hillitä himojani ja olla ostamatta ihan kaikkia maailman ihania kenkiä, yritän nyt epätoivoisesti miettiä mistä saisin taiottua sopivan näköisiä remmejä joilla voisin koristella hyllystäni jo löytyvät mustat nilkkurit. Eikös suutari voisi taikoa tuollaiset remmit kasaan vaikka vanhoista vöistä? Pitänee kurkata kaikki vastaantulevat kirpparit sopivan väristen nahkavöiden varalta.

Kengistä tulee muuten melkoisesti mieleen Vivienne Westwoodin Pirate Bootsit, joten ilmankos ne miellyttävät. Olen nimittäin haaveillut kyseisistä klassikoista jo vuosia ja juuri viimeksi viikonloppuna mietin josko ihan tosissani alkaisin niitä varten säästämään.

Nyt siis unohdan tämänkertaisen himotukseni ja siirrän nettipankissa hieman rahaa pirate boots -tililleni (siis tällä hetkellä pyöreää nolla-saldoa näyttävälle säästötililleni). Mutta niitä DIY-projektiin (tai paremminkin AST-, eli antaa suutarin tehdä -projektiin) sopivia nahkavöitä voisin silti alkaa metsästää, kun se säästöurakkai voi itseni tuntien hieman kestää.. 😀