21.08.2011

Posted at 12:17h in Yleinen by
0 Likes

Huhhuh. Nyt se on vihdoin ohi, nimittäin viimeinen työviikko ennen lomaa. Lomalle jääminen on oikeasti ihan suunnattoman stressaavaa puuhaa, kun yrittää epätoivoisesti tehdä mahdollisimman paljon hommia alta pois, ettei jättäis työkavereille ihan helvetillisiä pommeja. Paahdoinkin sitten neljä viimeistä päivää lähes kellon ympäri saadakseni kuvatilauspinon ja koevedosjonon edes hieman pienenemään.

Ja jotta kiirettä olis varmasti pitänyt, jouduin ottamaan tiistaiksi ylimääräisen vapaapäivän vanhan asunnon lopputyhjentelyä ja siivousta varten eikä sekään ihan kevyt päivä ollut. Seuraavana päivänä sitten muru puunasi kämpän loppuun ja saatiin kuin saatiinkin vanha koti luovutettua pois han kunnialla. Mutta voi herran jestas että siinä riitti hommaa.

Ei siis ehkä ihmetytä, ettei ole tullut paljoa bloggailtua. Mulla on uudessa kodissa nyt kuusi yötä takana, mutta en ole ehtinyt viettää täällä aikaa yhtään nukkumista enempää ja sehän tarkoittaa sitä, että yksikään tavara ei ole vielä liikkunut ulos muuttolaatikoista. Ainoa laatikko jota olen viikon aikana tyhjentänyt, on jääkaapissa asuva, anopin Tallinnasta tuoma siiderikeissi.

Pukeutuminen on ollut aamuisin aika mielenkiintoista, kun vaatteet on sikin sokin jossain jätesäkeissä. Onneksi yhdellä ja samalla neulemekolla ja vain pienellä silmäpaolla varustetuilla sukkahousuilla pärjää useamman päivän. Ja se musta knalli joka päässäni keikkui koko viikon ei suinkaan ollut harkittu tyylivalinta, vaikka moni minut nähnyt niin luulikin,  vaan korvaava tuote kateissa oleville hiusmömmöille. Hattu löytyi sopivasti vanhan asunnon vaatekaapin perältä loppusiivouksen yhteydessä. Mutta hattu oli ilmeisesti ihan hyvä  sillä sain kuulla sen tekevän minusta ”valokuvaajan näköisen” tai vaihtoehtoisesti ”tuovan taiteellista fiilistä”. 😀

Eli sellaisia kuulumisia täältä kaaoksen keskeltä. Sen verran olen viettänyt viime päivinä ns. omaa aikaa, että ne muutamat hetket töistä tulon ja nukahtamisen välillä olen selaillut taas kerran sisustusblogeja ja muutamia verkkoputiikkeja, joten sain kerättyä kuvakansioistani materiaalia Viikon Ihanat vol. 2 -postaukseen.

Elvina Interiör -nimisessä verkkokaupassa törmäsin aivan kuolettavan ihanaan House Doctorin metallikaappiin. Minulla on nyt joku ihme innostus kaikkiin metallisiin huonekaluihin. Himoitsemieni vehkeiden hinnat eivät vaan yleensä ole juurikaan ystäviä kukkaroni kanssa. Tuokin kaappikaunotar nimittäin vaatisi n. tonnin verran pätäkkää muuttaakseen luokseni. Eli ei tuu tapahtumaan. Mut katsella ja ihailla saa onneksi ilmaiseksi.

Samaisesta verkkoputiikista silmään osui myös kätevän näköiset läpinäkyvät akryylilaatikot jotka ovat myös House Doctorin. Mietin, että helpottaisivatkohan tuollaiset omaa asuste- ja pikkusäläkaaostani, kun sisällöt näkisi ilman, että joka ikistä boksia on avattava etsiessään jotakin juuri tiettyä suunnattoman tärkeää esinettä. Toisaalta tuollasia bokseja käyttäessä pitäisi harkita hieman tarkemmin mitä niihin pistää koska täyteen ympätty läpinäkyvä ”roskakori” ei ole ehkä kovin hyvä sisustuselementti. Ja niinhän siinä sitten kävisi, että ne sekalaiset ja ei niin katseenkestävät, mutta kuitenkin niin tärkeät roippeet vain siirtyisivät johonkin muualle sellaisiin laatikoihin joiden sisällöstä ei taaskaan olisi mitään hajua. 😀

Henkkamaukalle ehdinkin sitten pistää menemään pikkuisen tilauksen, kun tarjosivat yhdestä tuotteesta -25% ja muista -10%. En ole mikään suunnaton kynttilä-ihminen, mutta nuo vanhat apteekin pullot värillään ja reseptit etiketeillään mieleen tuovia tuikkuja oli kuitenkin saatava. Kyllä sitä aina syksyn pimetessä toisinaan tulee sytyteltyä tuikkuja tunnelmaa tuomaan ja noiden arvelin sopivan hienosti meidän uudelle (joskin vielä saapumattomalle) tammi-ruokapöydällemme.

Tuikkujen lisäksi ostoskoriin hyppäsi muutama sisustustyyny ja -päällinen, sillä vanhat ihanat mamman tekemät silkkibrokadi-tyynyt joutuivat muuton yhteydessä mappi ö-hön huonon kuntonsa takia. No johan ne lähes kymmenen vuotta palvelivatkin. Tyynynpäällisiä valitessani mielessäni oli meidän uusi sohvapöytä, joka on vielä teillekin esittelemättä. Valitsin siis muutamia pellavaisia yksilöitä hiekan, ruskean ja vihreän sävyissä. Yksi kolmesta oli tuo kuvassa näkyvä ”Sel de Mer”-tyyny.

Kuten jo ehkä kesän aikan saatoitte muutamista paitahankinnostani huomata, olen ollut viimeaikoina hyvin ihastunut pellavaan ja sen vuoksi tyynyt eivät jääneet ainoaksi karheanpehmeäksi hankinnaksi. Me emme oikeasti tarvitsisi yksiäkään lakanoita, sillä kaapit (tai siis muuttolaatikot) pursuavat niitä, mutta kun saa hiekanruskean pellavapussilakanan + tyynyliinan reilulla parilla kympillä, niin siinä ei sitten ole järjellä paljoa vastaan sanomista. Lupaan laittaa huonoimmasta päästä parit lakanat menemään vastapainona uusien hankinnalle. Niitä voisi viedä vaikkapa löytöeläinkotiin, kun ainakin täällä Porissa on välillä ollut keräyksiä, joissa on toivottu juuri vanhoja vuodevaatteita, pyyhkeitä ym. löytöeläinten koppien ja häkkien pehmusteiksi.

Mitä noiden hintaan vielä tulee, niin tuo hiekanruskea oli ainoa alessa oleva väri hintaan 29,95 € (norm. 49,95 €) ja koska se oli tilaukeni kallein tuote, sain siitä vielä sen -25% siitä huolimatta, että kyseessä oli ale-tuote. Ja mikä parasta, tilasin kaksi settiä ja alennus tuli molemmista. Eli kaksi pussilakanaa ja kaksi tyynylinaa 45 eurolla. Ei paha. Tosin minkäänmoista kokemusta minulla ei ole H&M:n pellavatuotteista, mutta tuskin ne nyt ihan kuraa on.

Muita kuolauksen kohteita menneellä viikolla ovat olleet Etsystä löytyneet rennon ryhdikkäät Scabby Robot-merkkiset nahkalaukut. Tuo ruskea suorastaan huutaa nimeäni, kuuletteko tekin sen?

Helsingin pyörähdyksellä puolestaan Indiskan katossa roikkuneet metalliset lamput saivat huokailemaan ihastuksesta. Vielä en ole keksinyt mihin huoneeseen kyseinen lamppu parhaiten sopisi, joten en raahannut sitä kotiini. Mutta viikon päästä on jälleen asiaa pääkaupunkiin, joten ehkäpä sisustussuunnitelma selkiää siihen mennessä. Hintaa lampulla oli n. 120 €.

 

Nyt mää menen repimään murun ylös sängystä ja raahaan sen sitten kanssani kirpputorille. Ja tänään alkaa oikeasti tavaroiden purkaminen, jei!!!


16.08.2011

Posted at 00:40h in Yleinen by
0 Likes

Nyt on sitten kotiuduttu Helsingin reissulta. Tai en tiedä voiko sanoa, että kotiuduttu, kun vastassa oli uusi  ja vieraan tuntuinen kämppä muuttolaatikoineen.  Mutta siis palattu on samaan kaupunkiin mistä lähdin. Kotiutuminen tapahtuu sitten joskus. Valitin Facebookissa vierauden tunnetta näiden uusien seinien sisällä, niin kaveri kehotti että ”Katsele vähän kenkiä ja kirjoja, ne rauhoittaa”. Toivotaan, että hän on oikeassa. Ehkäpä se on siis niin, että Home is where your shoes are.

Reilun vuorokauden mittainen miniloma oli kyllä alkuperäisestä stressaamisesta huolimatta sitten kuitenkin juuri sitä mitä tarvitsin. Minilomaan mahtui hotellin kylpyammeessa lillumista, shoppailua (kenkiä, mitäs muutakaan), skumppaa, Flow-festarin tarjoamaa taustamusiikkia ja monta ihanaa ystävää.

Mulle tuo Flown musiikkitarjonta oli nimenomaan vain taustaääntä kaverien kanssa hengailulle sillä 99 % esiintyjistä kuului kategoriaan ”never heard eikä oikeastaan oikeastaan kiinnostakaan”. Mä olen maalainen juntti joka kuuntelee rokkia. Itselleni kiinnostavimmat orkesterit olikin sitten Rubik ja Mogwai.

Eilisen pääesiintyjän Kanye Westin keikka puolestaan oli mulle ihan puhdasta kidutusta, horroria ja pitkästymistä. En just  nyt tähän hätään keksi montaakaan tylsemmän kuuloista artistia. Ei siinä paljoa savukone ja pyrotekniikka auta, jos musa on tylsää.

Itse maksaen en varmasti olisi Flowhun eksynyt, mutta Indiedaysin kustantamana lähdin innolla tapaamaan ystäviä ja niitähän riitti. Mukava reissu siis kaikinpuolin.

 

Mun oma festarinaana ja Lindexin lastenosastolta hankittu pääkallohuivi joka on ollut viime viikkojen suuri suosikki.

Nelliina ja Saku-kipparikin olivat paikalla, ihan parhautta. Nelliinan kanssa saatettiin ehkä jauhaa jokunen hetki aiheesta kengät. Yllättävää, eikö?

Ilmeestä päätellen Sallalla oli ummetus. Tai sitten sitä vaan paleli. En oo ihan varma. Mut Pirjo-Riitta lainasi sille kimaltavaa jakkuaan lämmikkeeksi jaloille. Kuka on Pirjo-Riitta, se selviää postauksen lopussa.

Vessajonossa bongasin hurmaavat kimonotytöt.

Jokunen kylmä juomakin nautittiin. 7,5 € + 2 € pantti on just sellainen hinta siideristä, että on todella ilahduttavaa huomata unohtaneensä lähes täyden tölkin kylmää juomaa bajamajan lattialle.

Näillä kuvilla haluan esitellä teille kauniin Moksun, omat rajoittuneet naamanvääntelytaitoni ja leukani alla sijaitsevat pakarat.

Moksu venyttelee leukaperiään.

Ninan pellavainen Samuji-neule saattoi herättää minussa pienen pientä kateutta.

Ei lisättävää.

Stella näyttää mallia todelliseen festari-multitaskingiin. En olisi ihmetellyt vaikka neidin kyljestä olisi kasvanut käsi joka olisi vielä samaan aikaan tarttunut olallaan roikkuneeseen kameraan.

En ollut habitukseltani yhtään tapahtuman henkeen sopivasti hip ja cool. Olin vaan musta ja hikinen. Eli ihan oma itseni.

Mulla ja Jonnalla on alter egot jotka nekin on kavereita keskenään. Pirjo-Riitta ja Mervi on sen näköistä sakkia, että takana on vähän rankka 24 h viikkarin risteily. Onneks Veera ja Jonna on ees vähän nätimpiä.

Oon sanonut tän monesti ennenkin, mut ihania ystäviä oon kyllä saanut tän bloggaamisen kautta. Parhautta.


13.08.2011

Posted at 22:46h in Yleinen by
0 Likes

Hei vaan täältä Satakunnan liikenteen bussista jostain Huittisten kohdalta! Muru jäi tekemään muuttoa, kun minä aamupäivällä karkasin ensin töihin ja kuvausten jälkeen sitten suoraan linja-autolla kohti Helsinkiä ja Flowta. Palatessa onkin sitten uusi koti. Aika hurjaa. Jännittää vähän.

Muutto on ollut oiva syy käydä kaikki omistamansa tavara kriittisellä asenteella läpi ja kyllä säkki poikineen on saanut kyytiä mikä roskalaatikkoon mikä kohti kirpputoria. Mutta vastapainoksi uusi koti on myöskin mahtava (teko)syy tehdä joitakin hankintoja. Mitkään sisustustavarat, astiat tai huonekalut eivät ole kiinnostaneet minua juurikaan usemapaan vuoteen, mutta nyt kaupoissa kuljeskellessa on ihan erilainen tutka päällä.

Kirppikselläkin olen tähän saakka pitänyt silmät auki vain lähinnä kenkien, vaatteiden ja asusteiden varalta, mutta nyt täytyy pysähtyä vielä jokaisen kiinnostavan kipon ja kupinkin kohdalla. Torstaina vein taas lisää kampetta omalle kirpputoripöydälleni (Porin Sisätori, paikka 77!), enkä ihan onnistunut poistumaan paikalta kädet tyhjänä. Kuvat näyttäköön mitä löytyi.

Silmäni osui oman paikkani viereisessä loosissa kauniiseen Riihimäen Lasin  karahviin hintaan 8 € ja näin sen jo osana tulevien illalliskutsujeni kattausta. (saan vihdoin keittiön johon mahtuu oikea tuokapöytä! Voin kutsua ystäviä illalliselle, jihuu!!) En ehtinyt kuin muutaman metrin kassalle päin, kun toisesta loosista kurkisti sama karahvi ilman korkkia hintaan 3 €. Molemmathan ne oli mukaan napattava.

Kotiin päästyäni Google osasi kertoa minulle, että kyseessä on Olga niminen sarja jostain 70 -ja 80-lukujen taitteesta. Sarjaan on olemassa myös laseja ja ilmeisesti jäkiruokakulhoja, mutta ne eivät säväyttäneet toisin kuin nämä karahvi-kaksoset. Ihana, ihana löytö!

Nyt loppuu koneesta akku! Kuullaan taas!

………….. ja muutama tunti myöhemmin.. Kävi aika klassiset, akku loppui just sillä hetkellä olin painamassa julkaisenappulaa. 😀 Eli nyt siis uudelleen moikka moi täältä Helsingistä! Tää lähtis nyt Jonnan ulkoilemaan!