28.08.2011 Back to black

Kesällä hankitut vaatekaapin väripilkut, kuten oranssit topit tuntuvat nyt vain kaukaiselta muistolta. Taivaan pikkuhiljaa tummuessa ja tuulen puhaltaessa hieman viileämmin tuntuu turvalliselta kietoutua tuttun mustaan.

Meistä on hatun kanssa tullut erottamattomat. Ei jaksa tukanlaitto kiinnostaa pätkääkään.  

Yritin huulipunan avulla epätoivoisesti harhauttaa katsojia sivuuttamaan asun kanssa sävysävyyn olevat silmänaluseni, mutta ei ne punahuuletkaan ihan kaikkeen pysty.

Tänäänkin ohjelmassa oli huonekalukaupassa juoksemista. Tällä kertaa tilaukseen meni uudet patjat. Arvioitu toimitusaika 1-2 viikkoa. Eli kolmen tai neljän viikon päästä soitellaan perään ja ihmetellään. Sellainen on meininki ollut ainakin ruokapöydän suhteen. ”No mä en näe tästä koneelta muuta kuin, että se ei ole vielä tullut. Mutta en osaa kyllä yhtään sanoa koska saapuu.” No ei kai se nyt sun homma oliskaan mitään mistään tietää, kun oot vaan töissä siellä..

Kohta hampurilaisia murun itsetekemillä pihveillä ja sitten vähän epätoivoista pakkaamista. Huomenna vuorossa Helsinki.

27.08.2011 Jouduin seepran syömäksi

Päässä ei liiku mitään kauhean syvällistä sanottavaa, mutta muutaman eilen napatun kuvan haluaisin kuitenkin kanssanne jakaa. Ja arvaattekos lainkaan millä vehkeellä olen näitä kuvia nappaillut.. 🙂

Intoilin tästä jo eilen, mutta hihkutaan nyt vielä hieman lisää, mulla on VAATEHUONE!! Niiiiiiin siistiä. Muita parannuksia entiseen kämppään verrattuna on mm. pistorasia kylppärissä (ei tarvii enää föönata tukkaa makkarissa),  astianpesukone (ehkä pienin jonka oon koskaan nähnyt, mutta kone kuitenkin) ja hemmetisti isompi jääkaappi (kaksi hyllyä vaihtui viiteen!). Aikamoista.

Muru on saanut koota melkoisia palapelejä viime viikkoina. Jyskistä eilen haettu lipasto kirvoitti miehen huulilta melkoista mutinaa. ”Tämä kuva ei kyllä todellakaan voi pitää paikkaansa!”, ”Nämä reiäthän on ihan väärässä kohtaa”, ”tämän ohjeen rinnalla Ikean ohjeet tuntuu jopa järkeviltä”. Mutta tuli siitä lipasto.

Kävin kirppareilta keräilemässä erilaisia metallikippoja ja -kuppeja meikkien säilytystä varten. Luomivärit asuvat nyt kakkuvuoassa ja meikkikynät ja siveltimet suolasirottimissa joista heivasin kannet mäkeen. Nämä kolme astiaa kustansivat yhteensä huimat kaksi ja puoli euroa.

Kokonaiset yhdeksän euroa sen sijaan sijoitin upeaan vuodelta 1953 peräisin olevaan Euroopan karttaan. Loistavassa kunnossa oleva kartta koristaa nyt työ-/vierashuoneen seinää. Huoneen sisustus taitaakin taipua hieman koulumaiseen suuntaan, sillä kartta saa kaverikseen vielä 1,50 maksaneen vihreän liitutaulun ja omasta lukiostani kotoisin olevan vanhan puisen lääkekaapin. Kuvia varmaan niistäkin kunhan saadaan ripustettua seinälle asti.

Koko tämä lomaviikko on tullut puuhailtua kämppää pikkuhiljaa kuntoon, mutta siitä huolimatta esimerkiksi olohuoneessa näyttää edelleen tältä. Kiva pikku kaaos.

Seepra haukkas mua päästä.

Tämän parempia asukuvia ei eilisen illan vaatteista muistikortille tarttunut, mutta kai siitä näkyy kaikki oleellinen. Mustat Wienin-reissulle hankitut housut saivat kaverikseen Marimekon läpikuultavav pellava-viskoosineuleen, joka on nähty aiemmin mm. täällä. Paidan alla vilahtelevat jättimäiset hinkkini sekä niitä verhoavat Fantasien simppelit olkaimettomat liivit joita hehkutin viime kesänä kokonaisen postauksen verran. Voin suositella edelleen.

Ja mitkäs mulla onkaan jalassa… taisin jokin aika sitten mainita joutuneeni pyörtämään jotain aiempia puheitani. Vagabondin aleista vinkatessani, kun kirjoitin muistaakseni, etten tarvitsisi enää lisää mustia open toe -nilkkureita, mutta kuinkas sitten kävikään. No mut hei, korfut neljälläkympillä, ei siinä paljoa enää pystynyt kuuntelemaan järjen ääntä, vaan askeleet vaan veti suoraan kassalle. En suostu katumaan.

Loppuun vielä eilisen iloisin kuva. Kohtuullisen leveähkö hymy tytöllä. 🙂