13.08.2011 Tänäänkin on aihetta iloon

Elämä tuntuu taas pelkältä superkiireiseltä kaaokselta missä stressinaiheet vain seuraavat toisiaan. Yhden sekaisen kämpän sijaan meillä on niitä tällä hetkellä kaksi. To do -lista sekä kotona, että töissä on kilometrien mittainen ja aikaa kaikkeen aivan liian vähän. Astuipa sitten kotiovesta tai studion kynnyksen yli, niin tunne on sama: ”en mitenkään ehdi, pysty, selviä ja jaksa”.

Jopa kaiken kiireen keskellä oleva yksi vapaapäivä jolloin voisin yrittää rentoutua ja pitää hauskaa muiden ID-bloggaajien kanssa Flowssa, tuntuu nyt vain energiaa vievältä ja tympäisevältä reissulta joka vie aikaa kaikilta velvollisuuksilta jotka odottavat tekemistään. Olisi mukavaa jos osaisi kääntää aivot hetkeksi off-asentoon ja unohtaa kaikki tekemistä odottavat työt. Jos oikein kovasti sunnuntaina yrittäisin..

Tuntuupa oudolta kirjoittaa tänne blogiin jotain tällaista negistelyä, kun yleensä täällä keskitytään kaikkiin kivoihin juttuihin. Niitä kivojakin juttuja olisi montakin kirjoitettavaksi, mutta aika ei ole riittänyt edes kuvien koneelle siirtämiseen. Vaate- ja sisustusjutut jäävät siis odottamaan sellaisia aikoja, kun meillä on enää yksi sekainen koti ja minä yövyn taas samassa osoitteessa vaatteideni kanssa. Tällä hetkellä kun lähes kaikki kuteet ja kengät majailevat jätesäkeissä uuden kodin vaatehuoneessa.

Mutta jotta ei menisi ihan surkutteluksi, niin kerrottakoon, että tunnen tänään todella syvää kiitollisuutta siitä, että olen elossa ja noita edellämainittuja kipuja lukuunottamatta terve. Sentti tai sekunti toisin niin olisin nyt ehkä sairaalassa tai pahimmassa tapauksessa lappu varpaassa. Katsoin nimittäin eilen illalla kuvauskeikalta palatessa hirveä silmästä silmään aivan liian läheltä. Se eläimen pelästynyt katse ja mun oma helvetillinen kauhunhuuto ovat palanneet tänään mieleen kerran jos toisenkin.

Voin vain todeta, että onneksi suojelusenkelit olivat mukana ja autossa kunnon jarrut. Onneksi refleksini toimivat säikähdyksestä huolimatta ja onneksi hirvi ei jähmettynyt paikoilleen. Onneksi radiosta tuli joku hyvä biisi joten en ollut keskittynyt kanavan vaihtamiseen. Onneksi takanani tuleva auto oli pitänyt riittävästi turvaväliä joten säästyin peräänajolta.

Onneksi.

Olen ehkä vieläkin hieman järkyttynyt ja juuri siksi halusin kirjoittaa tapahtuneesta sen sijaan, että olisin esitellyt teille vaikkapa uuden kodin hankintoja. Edellisenä päivinä iloitsin uusista kengistä. Tänään iloitsen sykkivästä sydämestä.