Tänäänkin on aihetta iloon

Elämä tuntuu taas pelkältä superkiireiseltä kaaokselta missä stressinaiheet vain seuraavat toisiaan. Yhden sekaisen kämpän sijaan meillä on niitä tällä hetkellä kaksi. To do -lista sekä kotona, että töissä on kilometrien mittainen ja aikaa kaikkeen aivan liian vähän. Astuipa sitten kotiovesta tai studion kynnyksen yli, niin tunne on sama: ”en mitenkään ehdi, pysty, selviä ja jaksa”.

Jopa kaiken kiireen keskellä oleva yksi vapaapäivä jolloin voisin yrittää rentoutua ja pitää hauskaa muiden ID-bloggaajien kanssa Flowssa, tuntuu nyt vain energiaa vievältä ja tympäisevältä reissulta joka vie aikaa kaikilta velvollisuuksilta jotka odottavat tekemistään. Olisi mukavaa jos osaisi kääntää aivot hetkeksi off-asentoon ja unohtaa kaikki tekemistä odottavat työt. Jos oikein kovasti sunnuntaina yrittäisin..

Tuntuupa oudolta kirjoittaa tänne blogiin jotain tällaista negistelyä, kun yleensä täällä keskitytään kaikkiin kivoihin juttuihin. Niitä kivojakin juttuja olisi montakin kirjoitettavaksi, mutta aika ei ole riittänyt edes kuvien koneelle siirtämiseen. Vaate- ja sisustusjutut jäävät siis odottamaan sellaisia aikoja, kun meillä on enää yksi sekainen koti ja minä yövyn taas samassa osoitteessa vaatteideni kanssa. Tällä hetkellä kun lähes kaikki kuteet ja kengät majailevat jätesäkeissä uuden kodin vaatehuoneessa.

Mutta jotta ei menisi ihan surkutteluksi, niin kerrottakoon, että tunnen tänään todella syvää kiitollisuutta siitä, että olen elossa ja noita edellämainittuja kipuja lukuunottamatta terve. Sentti tai sekunti toisin niin olisin nyt ehkä sairaalassa tai pahimmassa tapauksessa lappu varpaassa. Katsoin nimittäin eilen illalla kuvauskeikalta palatessa hirveä silmästä silmään aivan liian läheltä. Se eläimen pelästynyt katse ja mun oma helvetillinen kauhunhuuto ovat palanneet tänään mieleen kerran jos toisenkin.

Voin vain todeta, että onneksi suojelusenkelit olivat mukana ja autossa kunnon jarrut. Onneksi refleksini toimivat säikähdyksestä huolimatta ja onneksi hirvi ei jähmettynyt paikoilleen. Onneksi radiosta tuli joku hyvä biisi joten en ollut keskittynyt kanavan vaihtamiseen. Onneksi takanani tuleva auto oli pitänyt riittävästi turvaväliä joten säästyin peräänajolta.

Onneksi.

Olen ehkä vieläkin hieman järkyttynyt ja juuri siksi halusin kirjoittaa tapahtuneesta sen sijaan, että olisin esitellyt teille vaikkapa uuden kodin hankintoja. Edellisenä päivinä iloitsin uusista kengistä. Tänään iloitsen sykkivästä sydämestä.


16 Comments
  • Nimetön
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hiukan pelottavaa!!! Mutta tosiaan, Onneksi näin kuitenkin.

  • Anna
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Huh! Onneksi ei käynyt pahasti.

  • Nina
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hui! Onneksi selvisit(te) säikähdyksellä.

  • Jenni
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Onneksi olkoon myös pamppailevasta sydämestä. Itse olin myös läheltä piti- tilanteessa viime lauantaina ja siitä asti on ollut olo hieman ns. ohut.

    Nyt on katsottu samaa tilannetta unissa, valveilla ja auton ratissa.. Ehkä tämä tästä. Onneksi olen täällä miettimässä tilannetta enkä soittele harppua pilven reunalla.

  • Nata
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    huh onneksi ei sattunu mitää! ite meinasin just jäädä auton alle, jote tiedän miltä toi kiihtynyt pulssi tuntuu!

  • Hanna
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hyvä ettei käynyt köpelösti!

    Ja ehkä nähdään Flowssa, jos pääset sinne velvollisuuksia pakoon. Eilenkin siellä oli jo huisin kivaa, joten ehkäpä tänäänkin huolet unohtuvat hetkeksi 🙂

  • nasu86
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    voi ei kauheaa….=(

    onneksi selvisit säikaähdyksellä!!

  • käyttäjä-4668
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Voi ei mikä tilanne :(. Onneksi tosiaan selvisit säikähdyksellä. En yhtään ihmettele, että tilanne palaa mieleen.

  • Hannukkaz
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Onneks olet kunnossa! Mitä olisin tehny jos yhdelle lempibloggareista olis käyny jotain eikä blogi olis päivittyny!?! :/// (Ja välistä saa negistelläkin, joskus on hyvä purkaa asiat :))

    – Hannavee

    http://likoorikahvi.blogspot.com

  • Heidili
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Onneksi ei käynyt kuinkaan! Mutta uskotko tosissasi johonkin suojelusenkeleihin? Entäs ne ihmiset, joiden hirvikolareissa tai muissa onnettomuuksissa onkin henki mennyt, miksei heillä ole ollut suojelusenkeleitä matkassa? Ovatko he olleet jotenkin huonompia ihmisiä kuin sinä, kun heille ei ole samanlaista suojelusta suotu? Elämästä voi olla kiitollinen olematta kuitenkaan naiivi.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      ja mä en voi kysyä tähän muuta kuin että ootko SÄ nyt ihan tosissas noiden kysymystes kanssa? Joo siis totta kai tää nyt osoittaa mun olevan parempi ihminen! Sehän nyt on ihan selvää. 😀

      Mitä mun uskomisiin tulee niin ne on mun henkilökohtaisia asioitani. Saisin uskoa vaikka puutarhatonttuihin jos siltä tuntuis.

      Ja sitä paitsi joskus siitä elämästä voi nauttia vielä astetta enemmän jos on pikkaisen naiivi eikä aina pipo niin kauhean kireällä.

    • Maddaleena
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Suomessa on perustuslain suoma uskonnonvapaus. Samoin on oikeus poliittiseen näkemykseen. Uskonsa ja näkemyksensä voi myös aivan vapaasti esittää julkisesti tai pitää omana tietonaan.

      Oman tyhmyytensä voi tuoda julki monin tavoin – yksi helpoimmista on esittää oma kantansa ainoana oikeana ja luokitella toisten omaksumat asiat vääriksi ja arvottomiksi.

      Sivistynyt ihminen arvostaa myös toisen vakaumusta, niin uskonnollista kuin poliittistakin.

  • Maddaleena
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Edellä oleva on tarkoitettu Heidilin kommentin vastaukseksi.

  • Niina
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Koskettava kirjoitus, hyvä että pidättäydyit nyt niistä ”pinnallisemmista” asioista ja päätit käyttää tämän postauksen nimenomaan oman elämäsi ylistykseen. Tuollainen tapahtuma voi jäädä takaraivoon kummittelemaan ja ahdistamaan pitkäksikin aikaa, mutta hyvä että purat tuntemuksia ulos täälläkin ja saat muilta tukea. Ihanaa että olet yhtenä kappaleena, tuollaiset tapahtumat saavat aina ihon kananlihalle ja tätä lukiessa vierähti kyynelkin poskelle…

  • Chenille
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Se on muuten todella pelottava tunne kun tekee lähikontaktia hirveen. Itselle ei noin läheltä pitänyt tilannetta ole koskaan käynyt mutta kerran mökkitiellä 80km/h huristellessani huomasin hirven tuijottelemassa tien reunassa. Mihinkään se ei siitä liikkunut mutta säihkädin pirunmoisesti ja tein äkkijarruruksen. Hyvä ettei mitään käynyt!

  • HeliJ
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Onneksi selvisit pelkällä säikähdyksellä! Kyllä nuo asiat pistävät miettimään ja hiukkasen siinä menee prioriteettilistat uusiksi. Onneksi olet vielä tällä <3

    Meidän perheelle meinasi tulla hiljainen joulu viime vuonna, kun mieheni joutui kolariin 20.12.2010. Väisti väärälle kaistalle ajautunutta rekkaa metsään ja mänty tuli vastaan… Tuloksena murtunut rintalasta, kaksi viikkoa sairaslomaa, MUTTA elossa oleva mies! Viime jouluna olin aika kiitollinen kaikesta, eniten rakkaasta aviomiehestäni 🙂

Post A Comment