22.12.2013 Joulun parhaat lahjat

Tunnustan, että tämä keskellä yötä kirjoittamani pikainen postaus on ihan puhtaasti ikävempien asioiden välttelyä. Mun pitäis nimittäin pakata, koska juna lähtee kuuden ja puolen tunnin päästä ja välissä olis hyvä vielä nukkuakin. Mutta kun ääääääääää! Pakkaaminen on yks mun inhokkipuuhista. En ees tiedä mikä siinä on niin vastenmielistä, mutta joka ikinen kerta se on tällaista väsytystaistelua itseni kanssa, että kuinka putkälle voin sen asian kanssa venyttää ja vanuttaa. Nyt on sentään laukut jo purettu edelliseltä reissulta ja iso osa mukaan lähteviä tavaroita on jo laukkujen lähimaastossa, mutta vielä se itse Tetris-peli, että miten kaikki kamppeet saadaan mahtumaan ja eihän varmasti mikään tärkeä unohdu.

Seuraavan reilun viikon aikana nähdäänkin sitten blogissa varmaan tasan 0 asukuvaa, kun pyöritän joka päivä samalla ehkä neljän vaatteen valikoimalla. Tai sitten mä just otan kuvan jokapäivä ja teen sit sellaisen lomalooks-postauksen. 😀

Tämän pakkauskitinän sijaan mulla oli kyllä yksi toinen juttu tän postauksen fokuksessa, nimittäin mun joululahjat. Mitä siitä, että aattoon on vielä pari päivää, mä olen parhaat lahjat jo saanut.

Uuden Olympuksen OM-D E-M1 -rungon kävin ihan itse itselleni tänään hankkimassa. Homma on pitänyt hoitaa jo pitkään ja olin ajatellut meneväni Rajalaan vaihtolaitteideni (kaikki mun Canon-kamppeet) kanssa joululomalta palattuani, mutta muita asioita hoitaessa tuli sitten napattua tämä kainaloon jo nyt. Sotkamossa odottaakin loistava malli testikuvauksia ajatellen, sillä siellä olisi suvun uusin parin kuukauden ikäinen sälli kuvattavana.

Vielä pitää hankkia akkukahva ja 12-40 2.8 linssi, mutta ne hoidan sitten tammikuun puolella, kun saan rahat kasaan. Mutta pakkailen tuosta reissuun parit kiinteät linssit mukaan ja vietän joulun riemustakiljahdellen ja tutustuen uuteen työkaluuni.

Kamera on toki ihan huikea lahja itseltä itselle, mutta kyllä tän joulun mahtavin lahja -titteli menee murun ja minun yhdessätuumin viime yönä hankkimamme keikkaliput. Katseltiin siinä Teemalta tullutta Pearl Jam -dokumenttia ja aloin puhumaan miten olen teinistä asti halunnut nähdä ne livenä. Siinä sitten netistä katsomaan, että mahtaisko ne ikinä koskaan milloinkaan olla tulossa seuraavan kerraan Eurooppaan. No mites sattui! Bändi saapuu Tukholmaan kesäkuussa ja liput olivat tulleet juuri perjantaina myyntiin. Siitä se ajatus sitten lähti ja sitten sovittiinkin, että Tommi voi unohtaa kaikki muut lahja-ajatuksensa minun kohdallani, jos vaan ostaa meille nuo liput.

Ja puoli tuntia myöhemmin mä hymyilin sohvalla kuin Hangon keksi liput koneelle tallennettuna ja katsellen kuinka dokkari päättyi Alive-biisin keikkataltiointiin. Mä ihan pursusin onnea ja mietin,  että mulla pääsee siellä keikalla kyllä ihan varmasti kyynel ja parikin. Pitkäaikainen keikkahaave toteutuu. Ihan parasta. En pysy housuissani!

Ja nyt nämä iloiset lahjauutiset teille jaettuani mun on ihan pakko paiskoa kamat kassiin! Huomenna edessä 7,5 h helvettiä täpötäydessä junassa. Can’t wait! Olispa samassa vaunussa räkänokka tai pari, jotka pitäis meininkiä yllä huutamalla, itkemällä ja juoksemalla edestakas käytävää. Vielä jos saan viereeni jonkun urpon, joka väkisin yrittää keskustella mun kanssa, niin räjähdän onnesta!