Yhdeksännellä viikolla ne vihdoin kuultiin minunkin suustani muutamat kenkähaastetta syvästi kiroavat sanat. Ei nimittäin paljoa naurattanut kanniskella kameralaukkua, jalustoja sun muuta kuvauskamaa hillittömissä kiilakoroissa ja hymy hyytyi viimeistään siinä vaiheessa, kun kompastuin hotellin ulko-oven edessä mukulakivillä ja heitin näyttävästi nurin. Argh! Mutta siitäkin selvittiin. Sunnuntaita lukuunottamatta hiihdinkin sitten turvallisemmilla kengillä ja kenkäviikko näyttikin melkoisen synkältä ja tylsältä.

viikko9_A

Avasin viikon noin 6-7 vuotta vanhoilla Bullboxerin saappailla, jotka ovat saaneet levätä muutaman talven ihan rauhassa kaapin perällä. Koska uudempia ja kivempiakin mustia bikereita ja saappaita on vuosien aikana ilmaantunut, ovat nämä nyt ”ehkä myyntiin” -listalla.

Tiistaina hemmottelin jalkojani kirpparilta joskus vitosella löytämilläni Martenseilla, jotka edellinen omistaja on käyttänyt ihan unelman pehmeiksi ja mukaviksi.

Keskiviikkona hihittelin itsekseni Tony Moran buutseille jotka ovat myöskin kirppislöytö samaisella vitosen hinnalla kuin Martensitkin. Näistä on ollut tarkoitus pyytää suutaria lyhentämään varsia, mutta enpä oo saanut aikaiseksi. Menee siis edelleen suutaripinoon.

Torstaina puolestaan palasin fiiliksissä jonnekin vuoden 2005 tienoille, kun kiskoin jalkoihini Bronxin korkosaappaat jotka ostin aikoinaan itselleni syntymäpäivälahjaksi. Olin himoinnut kenkiä jo koko syksyn ajan, mutta 160 € hinta oli opiskelijalle aivan liikaa. Vihdoin synttäriviikollani kengät olivat -50% alessa ja jäljellä yksi juuri oman kokoinen pari, joten itseni lahjominen oli vääjäämätöntä. Vaikka muuten onkin laardia tullut tähän leidiin vuosien aikana lisää, niin mun sääret ovat pysyneet samoissa mitoissa vuosikausia ja vanhatkin saappaat mahtuvat edelleen vaivatta.

viikko9_B

Perjantaina matkustin Helsinkiin viettämään tyttöjen iltaa parin kaverin kanssa joten halusin jalkaani hieman korkoa, mutta sellaisessa muodossa, että jaksan aamusta myöhään iltaan. Hätiin tulivat 2008 Biancosta pomolta saadulla lahjakortilla hankitut harmaat nahkasaappaat, jotka myöskin kuuluvat sarjaan pari vuotta kaapissa levänneet. Nyt tuntuivat kyllä taas siinä määrin hyviltä, eivätkä näyttäneetkään mielestäni hassummilta, että pitänee ottaa käyttöön.

Lauantaina lepuutin kinttujani viikon ainoissa väriläiskissä, viime syksyn Rooman reissulta ostetuissa Felminin matalissa nilkkureissa, joiden värikäs sisävuori on mielestäni vallan hurmaava yksityiskohta.

Sunnuntaina ei sitten juuri vaihtoehtoja ollut, vaan olin korvamerkinnyt kyseiselle päivälle Marimekon kiilakorkonilkkurit. Jalasani ollut pari ei ollut omani, vaan Iinan, mutta lainasta huolimatta emme rikkoneet sääntöjä, vaan olimme vain käytännöllisiä. Itselläni on nuo tasan samat kengät, joten edes takaisin Helsinkiin raahamiseen sijaan sovimme, että käytän Iinan  kenkiä. Näin säästyin yhden parin kanniskelulta reissullani.

Mutta noilla kipitellessä tuli siis tosiaan pari kertaa noiduttua tää haaste maanrakoon. Ei muuten olis ollut ongelmaa, mutta ei ehkä ihan parhaat kengät päivään jolloin täytyy kanniskella kauheat määrää tavaraa ympäri kaupunkia. Mutta selvisin!

Meillä on muuten tulossa vielä yksi arvonta tämän kenkähaasteen tiimoilta. Kerron heti kun se on eetterissä! Pysykää siis kuulolla jos 200 € kenkälahjakortti kiinnostaa.


Onpa ihanaa välillä käyttää termiä työpäivä. Sellainen oli nimittäin eilen, kun kuvasin muutamia meidän Re:fan tyttöjä tulossa olevaa kamppista varten, ja tänään työt jatkuivat toimistolla kuvien valinnan ja käsittelyn merkeissä.

Vaikka sainkin viettää viime yön ylellisesti hotellilakanoissa kuvauspaikallamme Klaus K:ssa ja rentoutua illalla hotellihuoneen kylpyammeessa, oli tänään aamulla olo jostain syystä kovin ryytynyt sekä minulla, että seuralaisellani Iinalla. Aamiaiselle suuntasimmekin pipot päässä naureskellen hississä karmiville peilikuvillemme. Onko se oikeasti niin, että maanantaihin ei vaan pysty nousemaan ikinä virkeänä tai edes etäisesti sen näköisenä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-BikBok/neuletakki-H&M/kengät-Ten Points/pipo-H&M/kello-gTie (saatu)

Kaivoin matkalaukustani kuitenkin sen verran kivat vaatteet, että pyysin Iinaa ikuistamaan ne töiden lomassa. Voitteko kuvitella, että onnistuin kerrankin pakkaamaan laukkuni hyvissä ajoin ennen lähtöä ja vielä järkevästi? Hyvissä ajoin tarkoittaa minun kohdallani yömyöhällä ennen nukkumaanmenoa, kun bussi lähti aamulla. Normaalistihan paiskon kassiini setin sekalaisia n. 30 minsaa ennen kulkuneuvoni lähtöaikaa. Tällä kertaa kuitenkin otin kaikki vaatteet kassiin sen perusteella, että käyvät yhteen tuon mustavalkoisen neuletakin kanssa, jotta ei tarvitse kuskailla montaa paksua pitkähihaista. Huomionarvoisen suunnitelmallista toimintaa meikäläiseltä.

Ostin tuon pitkän trikoomekon kesällä sekä vihreänä, että viininpunaisena ja ajattelin niiden olevan puhtaasti kesämekkoja. Mutta kappas vain, saahan tuollaisen ohuen kesärutkulan toimimaan syksylläkin, kun pukee riittävästi niin alle kuin päällekin. Ja solmimalla helman hieman lyhyemmäksi saa mekko kivan yksityiskohdan ja hieman struktuurin tuntua, eikä helma roiku hölmösti, juuri maihareiden reunassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivän (ja monen tulevan päivänkin) ihanin asuste ja varuste on ehdottomasti lauantaisista gTien kuvauksista mallipalkkioksi saamani upea nahkarannekkeinen Timepiece-rannekello. Ranteen ympärille monesti kiedottava nahkahiha on niin ihanan pehmeä, että se suorastaan hyväilee rannettani. Voin varmuudella sanoa, että yksikään kello ei ole ikinä tuntunut näin hyvältä. Eikä siinä vielä kaikki, mutta kun tämä tiuku vielä näyttääkin aivan törkeän makeelta. Ranneke on tehty lampaannahasta ja sen toinen reuna on jätetty reippaasti viimeistelemättä. Itse kello puolestaan on yli sata vuotta toimineen Leijona-kellon valmistama.  Ihana, ihana, ihana! Olen uutukaiseeni aivan pohjattoman rakastunut.