”Pidä huoli, että sulla on riittävästi vaatetta jotta tarkenet koko pelin?” ”Siellä on aina kylmää ja pimeää, eli kaikinpuolin unelmakeikka.” ”Laita kunnon talvikengät, että jaksat seisoskella kylmällä alustalla.” ”Käy puoliajalla lämmittelemässä toimitsijoiden tiloissa.”

Työkavereiden neuvot ja kommentit antoivat odottaa hyytävää ja haastavaa kuvauskeikkaa ja perjantain sääennusteita katsellessa ne eivät tuntuneet lainkaan liioittelulta. Puolitoista tuntia jääpallokentän laidalla kamera kourassa yli kymmenen asteen pakkasessa oli asia, joka pisti vähän miettimään varustusta.

Jääpalloa Narukerä-Akilles 26.12.2014

Tapaninpäivän sääennusteet eivät sitten onnekseni pitäneetkään aivan paikaansa eikä iltapäivällä matsiin suunnatessa pakkasasteita ollut kuin muutama. mutta ei siellä kentän laidalla kyllä olisi silti ihan onnettomissa kamppeissa pärjännyt. Ensimmäinen puoliaika meni lähes kivuttomasti, mutta illan pimetessä ja viiletessä jälkimmäisellä puoliskolla piti kyllä muistaa jumppailla pitääkseen lihakset lämpiminä.

Koska kyseessä oli elämäni ensimmäinen jääpallo-ottelu niin katsojana kuin kuvaajanakin, en voi juurikaan kehuskella huikeilla kuvilla, mutta varustukseeni olin varsin tyytyväinen.

selviytymisvalineet1

Wolfordin merinovillasukkikset ovat kuuluneet talvipukeutumiseni kulmakiviin jo useamman vuoden. Ne ovat ohuet, pehmeät, lämpimät ja vielä kestävätkin, eli kaikkea mitä voi sukkahousuilta toivoa. Kaivelin eilen kaapin perukoilta käyttöön uudet ihan iskemättömät villapöksyt, jotka olivat odotelleet siellä viime talven alennusmyynneistä saakka. Nämä villasukkikset siis sujautin housujen alle (mulla oli eilen jalassa nämä) ja tarkenin alaosan puolesta vallan hyvin.

45 € hinta sukkahousuista voi tuntua jostakin todella kalliilta, mutta itselläni nuo ovat kestäneet käytössä aina vähintään pari talvea, niin eipä se enää niin hintavaa olekaan. Itse onnistuin kuitenkin viime talvena löytämään nuo Asoksen alesta puoleen hintaan ja ostin tosiaan silloin jo varastoon tätä talvea odottamaan.

Koska tiedossa oli seisoskelua kylmällä alustalla, oli kiinnitettävä huomio myös jalkineisiin ja niiden eristävyyteen. Jalkaan kiskomani Crocsin Luxe Duck -saappaat (saatu) osoittautuivat sukkahousujen lailla loistovalinnaksi kentän laidalle. Karvavuori ja Croslite-pohja pitivät varpaat lämpöisinä ja ulkopohjan nystyrät antoivat pitoa. Voin nimittäin sanoa, että jäällä hiiviskely kymppitonnin kamerakamat sylissä on aika jännittävää, joten siinä kyllä arvostaa sitä, ettei töppöset luista. 😀

 Jääpalloa Narukerä-Akilles 26.12.2014

Jääpallokuvat Narukerä-Akilles: Veera Korhonen/SK 27.12.2014

Ei sit muuten ole tuo jääpallo ihan helpoimmasta päästä urheilulaji noin kuvaamisen puolesta! Kenttä on pirun iso, mut peliväline ihan turkasen pieni, joten maalin syntymisen ainakin näin ensikertalainen tiedosti lähinnä vasta sitten, kun selostaja asiasta ilmoitti. Olosuhteet on pimeät ja kentälle valoa luovat valonheittimet väriltään kaikkea muuta kuin kaunista. Ja etäisyyksien vuoksi on kuvattava niin hillittömällä teleputkella, että sen kanssa on käytettävä monopodia (yksijalka), jonka kanssa kuvaaminen on ainakin omasta mielestäni vähän kömpelöä. Ja sitten vielä se, että pakkasessa kyllä näpit jäätyy ja mä en osaa kuvata hanskat kädessä, koska sitten katoaa tuntuma kameraan!

Paitsi että, osaanpas, kun on oikeanlaiset työrukkaset ja mullahan onneksi on.

hanskat

Äidin neulojaystävä TeijaS. ystävällisesti neuloi minulle pari vuotta sitten todella toimivat kuvaushanskat joissa yhdistyy räpikkäät (joidenkin toisten murteella siis kynsikkäät) ja lapaset. Hupun saa siirrettyä syrjään myös peukalolta, mikä mahdollistaa kameran takapaneelin nappuloiden sujuvan käytön. Itse haluan myös etusormen olevan paljaana, sillä tuntuu, että hanskan kanssa sormi lipsuu laukaisijalta, joten pidän kuvatessa lapasosaa vain kolmen sormen päällä, jos ei tarkene olla kokonaan ilman ”huppua”. Myös vasemmassa kädessä riittää, jos on etusormi ja peukku vapaana, jotta saa hyvän otteen objektiivin zoomausrenkaasta.

Ilman näitä nerokkuuksia ei olisi kyllä tuosta eilisestä keikastakaan kyllä selvitty, sillä jos vaihtoehtona olisi ollut jotkut normilapaset/sormikkaat tai kokonaan paljain käsin, olisin joutunut valitsemaan jälkimmäisen ja täten palelluttamaan nakkini aivan totaalisesti. Se metallinen monopodi tai kameran runkokaan kun eivät tunnu ihan hirmuisen herkulta pakkasessa paljaisiin räpylöihin.

Ei niin mahtavista lähtökohdistaan (pimeetä, kylmää, vieras laji jne jne) huolimatta oli loppujen lopuksi ihan kiva keikka. Oli mielenkiintoista tutustua uuteen lajiin ja kiva ulkoilla. Mutta sen voin sanoa, että jos varustus olisi ollut huonosti valittu, niin tuosta puolitoistatuntisesta olisi tullut kaikkea muuta kuin kivaa.

Kortille tarttunut kuvamateriaali oli jääpallo-ensikertalaisella 99% puhdasta soopaa, mutta kyllä sieltä ne julkaisukelpoiset ruudutkin löytyi, joten tehtävä täytetty. Ei musta kyllä ikinä mitään huippua urheilukuvaajaa tule, mutta seuraavalla kerralla jääpallokentän laidalle joutuessani olen kuitenkin jo astetta viisaampi pelin luonteen suhteen ja onnistun ehkä jo hieman paremmin.


Mulla on kyllä ihan mahtava mies. Ilman Tommin hääräilyä ja panostamista ei meillä varmasti näyttäis lainkaan joululta, mutta mun ollessa viime päivinä töissä on tuo muru pyöräyttänyt peruna- ja punajuurilaatikot, leiponut taatelikakun ja siivonnut kämpän. Minun tehtäväkseni jäi tänään äidiltä saadun pellavapöytäliinan ja -lautasliinojen silittäminen. Riisipuuronkin tuo rakas nousi aamulla keittämään ja herätti minut vasta kun se oli valmis. Ja tuossa se nyt paketoi viimeisiä lahjoja ja yritti äsken korjata minun kaatamalla hajoittaman jalkalampun. Mä en voi ymmärtää mitä mä olen tehnyt ansaitakseni rinnalleni tuollaisen tyypin. Mut ihanaa, että se on tuossa ja osoittaa rakkauttaan ja välittämistään pitämällä minusta huolta niin monella tavalla. Samanlainenhan tuo mies on ihan joka päiväisessä arjessakin, mutta nämä sen jouluhommailut tuntuu kaikki vielä ihan ekstralta, kun tuntuu, että itse en ole ehtinyt ja jaksanut tehdä juurikaan mitään. Voi sössönsöö nyt tätä lässytystä, ehkä pitää vaan mennä nyt vähän pussailemaan tuota arjen ja joulun sankaria.

Mulla on vapaata vain tämä ja huomispäivä ja tapanina on jo edessä paluu toimitukseen, mutta se passaa mulle erittäin hyvin, sillä töissä on kivaa! Mutta otan mä tässä nyt hetken rauhallisesti. Ottakaa tekin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Ihania pyykkitarinoita oli kirjoitelleet kommenttiboksin täydeltä! On hauska huomata miten niinkin arkiselta tuntuva asia voi herättää monenlaisia muistoja. Pyykinpesuun liittyvissä muistoissa oli selvästi kaksi pää”genreä”, oli kauniita ja hieman haikeitakin lapsuus- ja nuoruusmuistoja joihin liittyi omat vanhemmat tai jopa isovanhemmat ja sitten oli toisaalta paljon niitä koomisia kömmähdyksiä ja tilanteita jotka saivat kertojansa repimään tukkaa pesukoneen äärellä. Hyvissä ja nostalgisissa muistoissa oli usein tärkeänä tekijänä puhtaan pyykin raikas tuoksu eikä ihme, sillä tuoksumuistot vetoavat tunteisiin ja voivat säilyä todella vahvoina jopa vuosikymmeniä.

Nim. Tuya kertoi näin:

Näin harmaan ”talven” keskellä muistuvat mieleen ihana lämpö ja raikas tuoksu, kun vielä ”kotona-kotona” asuessani hain lämpiminä kesäiltoina puhtaita pyykkejä ulkoa kuivumasta. Näin kaupungissa kerrostalossa asuessa tuo tuntuu ihan ylellisyydeltä. 🙂

Tässä nyt ei ole vuosikymmenistä, vaan vasta tunneista kyse, mutta itsellä ainakin on tällä hetkellä todella vahvasti muistissa kuinka ihanalta koko meidän makuuhuoneessa tuoksuu nyt, kun vaihdettiin juuri toissapäivänä puhtaat lakanat joiden pesussa olin käyttänyt Lenorin Luxuroius -sarjan Topaz & Magnolia -huuhteluainetta. Jos arjen ihanista hetkistä puhutaan, niin aika monelle se vasta vaihdettuihin raikkaisiin ja hyvän tuoksuisiin lakanoihin sujahtaminen taitaa olla sellainan. Itse en ainakaan malttaisi odottaa, että pääsen iltavuorosta kotiin ja kaivautumaan sinne ihanan tuntoiseen pesään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Melkein yhtä varmaa kuin se, että lapsena melkein kaikki meistä on jäänyt joskus kielestä kiinni johonkin metalliseen (itse nuolaisin mm. lumikolaa), niin myöhemmissä ikävaiheissa sitten pestään koneessa joku kiva villapaita. Osa tekee sen vahingossa toiset tarkoituksella lopputulosta arvaamatta. Ja kipeää se tekee, niin kielen repäisy mattotelineestä kuin myös sen kittanan ja huovuttuneen lempipuseron löytäminen koneesta.

Näin epäonnistuneesta villapaidan pyykkäyksestä kertoi nim. Ann:

Olin kerran vahingossa heittänyt merinovillaisen lempipaitani normipyykkien joukkoon ja poikaystävä tunnollisesti oli pistänyt sen koneeseen ilman sen suurempia tarkistuksia. Tätä ennen olin luullut että vaatteiden kutistumiset pesussa on lähinnä urbaani legenda, mutta väärässä olin. Tuo maailman ihanin neule oli kutistunut sellaiseksi kääpiön napapaidaksi. Huvittavinta siinä oli se, että hihat olivat huopuneet kiinni. Eli lopputulos: keskenkasvuisen hobitin pakkopaita!

Aina ei toki ole kyse vahingosta, vaan kauniista ajatuksesta, kuten Nim. Elisan ollessa omatoiminen lapsi:

Muistan hyvin kun tomerana kerholaisena kerran laitoin pyykkikoneeseen koko perheen talvikengät.. ajattelin tekeväni äidille palveluksen, mutta kaikki mokka ja nahkakengät eivät tykänneet pesusta saati linkouksesta…. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikenlaisten ylimääräisten esineiden peseminen kuulostaisi olevan varsin yleistä puuhaa. Kertomuksissa rumpuun kolisemaan oli päätynyt niin avaimia, kaukosäätimiä kuin vähän kalliimman puoleisia puhelimiakin. Rahaa, kuitteja ja nenäliinojakin on tainnut pyykätä meistä jokainen joskus. Itse muistan miten penskana aina kannatti olla mukana pyykkihommissa ainakin silloin, kun pestiin isän housuja sillä niiden taskut olivat varsinainen aarreaitta kolikkokasoineen ja minä kyllä pidin huolen, että ne eivät päässeet koneeseen saakka. Sillä niinhän se menee, että löytäjä saa pitää, vai mitä? ;D

Kuittimytystä housun taskussa tuskin on kauheasti haittaa, mutta joskus pyöritykseen päätyneet väärät asiat voivat aiheuttaa melkoisen sotkun kuten kävi nimimerkeille Tytti ja Sikkuralla:

Ikävin pyykkäysepisodi tapahtui, kun ilmeisesti kissa (tai minä) oli onnistunut saamaan vessapaperirullan pyykinpesukoneeseen. En tietenkään huomannut sitä laittaessa pyykkiä pesuun… Sitä paperinöyhdän määrää!

-Tytti-

Juuri viime viikolla koin elämäni kamalimman pyykkäyshetken. Pieni poikani on sellainen vilpertti, tohottaa joka paikassa ja kuljettaa tavaroita milloin minnekin. Pesin väsyneen päivän päätteeksi pyykkiä ja kun aloin kaivamaan märkiä vaatteita koneesta, ihmettelin, miksi vaatteet olivat täynnä outoa silikonimössöä ja valkoista hahtuvaa. Syy selvisi vaatekasan pohjalta: kaksi kertakäyttövaippaa. Poikani tekosia ilmeisesti 😀

-Sikkuralla-

PC150218-800x1020

Itsehän tunnustauduin jossain aiemmassa postauksessa jo hysteeriseksi värjäytymien pelkääjäksi ja esimerkiksi raidallisten vaatteiden peseminen on mielestäni aina todellista uhkapeliä. Useimmiten se taitaa kuitenkin olla joku väärään aikaan koneeseen eksynyt vaatekappale joka on syynä värjäytymiin, mutta koen pelkoni silti aiheellisena. Pinkkejä, vaaleansinisiä ja kusenkeltaisia asioita on kommenttien mukaan tullut ulos myös teidän koneistanne.

Niin ne on ”miehet” jo seitsemän vuotiaana tarkkoja miten pukeutuu. Minä pesin poikani jalkapallo boxerit vahingossa jonkin punaisen kanssa ja siitä tuli sanomista. Eihän sitä voi vaaleanpunaisia jalkapalloja pitää jalassa, se kun on niin tyttömäistä 😉 Ei siinä auttanut paljon yrittää selittää ettei niitä kukaan näe…

-Hanna-Riitta-

Ai että, tosi kiva oli lukea näitä juttuja! Kiitos kaikille osallistuneille!

Mutta entäs sitten ne arvonnan onnekkaat voittajat? Arpaonni osui seuraavien nimimerkkien kohdalle ja heille on laitettu meiliä aiheesta: Mursu, Tomi S, nasu86, ZaZa, sikkuralla, Gufi, Pyykkäri, Lilium, Chrisse ja Auli. Teille siis lähtee suunnittelemani pehmoiset Lenor-huivit + pyykit huumaavan tuoksuisiksi taikovaa Lenor-huuhteluainetta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppuun vielä viimehetken joululahjavinkki nim. Katariina L:n kommentitn muodossa:

Yksi parhaista pyykkäysmuistoista on omaan asuntoon muuttaneelle pojalleni joululahjaksi tehty ”pyykkikori” joka sisälsi pyykkikorin lisäksi pyykinpesuainetta ja huuhteluainetta sekä uudet lakanat. Lahjan saajalla oli muuten suu messingillä jouluaattona 🙂

 

Ne voi ne ihan arkisetkin jutut olla oikein osuvia lahjoja! Perheen ainoana pyykkivuoren kanssa painiva äiti ei välttämättä lahjapaketista kuoriutuvasta kokoontaittuvasta pyykkitelineestä ihan hirveästi innostu, mutta juurikin ekaa omaa kotia rakentavalle nuorelle tällaiset kodin perustarpeet ovat mielestäni kivoja lahjoja. Itse ainakin aikoinaan tykkäsin. Mutta on pyykkiteemaista lahjomista ilmassa täälläkin.. kävin nimittäin juuri ruokatunnilla ostamassa mulle ja murulle yhteiseksi joululahjaksi uuden pyykkikorin! 😀

-yhteistyössä Lenor