-Postauksen housut (Kaino) ja pusero (Tokmanni) saatu-

Jos edellisen postauksen asu oli summanmutikassa päälle heiteltyjen osien summa, niin näissä kuvissa puolestaan on kokonaisuus, jonka olin puolestaan nähnyt mielessäni hyvinkin selkeänä jo ennen siihen pukeutumista.

Ja asu näytti livenä just niin täydelliseltä kuin olin kuvitellutkin!

Neulehousut – Kaino (saatu) / Pellavapusero – Tokmanni, Nordic Tricot by Ivana Helsinki (saatu) / Nahkarotsi – Saki / Sandaalit – Wonders / Laukku – Tiger of Sweden / Korvakorut – Pramea (saatu)

Housut on siis jo aiemmin nähdyt Kainon Vekki-nimiset neulepöksyt. 

Perhoskuvioinen pellavapaita puolestaan on Ivana Helsingin Tokmannille suunnittelemasta Nordic Tricot -mallistosta, josta sain valita itselleni muutaman suosikkivaatteeni. Rakastan pellavaa materiaalina etenkin kesällä, joten paita oli ykkösvalintani. Samasta kankaasta on saatavilla myös hihatonta napitettavaa tunikaa, mutta se ei malliltaan tuntunut omalta. Tätä paitaa taas on helppo yhdistellä vaikka mihin.

Mustan ja valkoisen liitto ripauksella kirkkaanpunaista on klassikkoyhdistelmä, johon luotan vuodesta toiseen vaikka kuinka suosikkivärit muuten vaatekaapissa vaihtelisivatkin. Näyttää vaan aina yhtä raikkaalta. 

Tuon Tokmannin Ivana Helsinki -malliston vaatteita on saatavilla kokoon XL saakka. Sovittelin aika monia tuotteita ja trikoomekoista ja paidoista koko L oli useimmiten passeli kaltaiselleni 48-50 kokoiselle. Tämä pellavapaita puolestaan on kokoa XL. Pellavahousujen (ja parin mekon) kanssa kävi niin, että L oli liian justiinsa, mutta XL sitten jo liian löysät. Harmi, sillä pellavahousut kesägarderobistani tällä hetkellä puuttuu.

Eli sovittelujen mukaan sanoisin, että reilut koot tuossa mallistossa. Ja passaa tosiaan monelle meille plussallekin!

Ihan outo fiilis, että huomenna on jo kesäkuu. Jotenkin kesään pitäisi mielestäni kuulua sellainen odotuksen tunne. Kutkuttava fiilis kaikesta kivasta mitä kesä ja lomat tuovat tullessaan. Mutta mulla ei ole. Suunnitelmissa on kylläkin ekan kerran vuosikausiin pitää muutama viikko kesälomaa, mutta ei mulla ole paljoa suunnitelmia sinnekään. Kotona menen toki käymään ja se on tietenkin iloinen juttu, mutta eipä muuta.

Eli näköalaton tunnelma siis jatkuu vahvana. Räpiköin päivän ja tehtävän kerrallaan ja iloitsen eniten siitä hetkestä, kun voi mennä nukkumaan. Ilman jotain sovittuja aikatauluja sängystä nouseminen on lähes mahdotonta. Mä antaisin vaikka katkaista itseltäni sormen tai pari, jos sillä saisin ostettua itseni irti tästä masennuksesta. 

Mutta eipä tästä kauppaa voi käydä. Se on vaan elettävä ja hengiteltävä läpi. Käytettävä ne hieman paremmat hetket siihen, että miettii realistisesti ja muisteltava, että on se olo helpottanut aina ennenkin. Täytyyhän niin käydä tälläkin kertaa. 

Minusta olisi ihan todella ihanaa, jos voisin kirjoitella tänne blogiinkin aurinkoisia asioita, kertoa huikeista lomasuunnitelmista ja raportoida kaikista kivoista menoista ja tapahtumista. Mutta, vaitettavasti mulla ei ole antaa muuta kuin aina sen hetkinen totuus. Ja se ei ole nyt just kovin vauhdikasta kerrottavaa. 

Mutta haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette laittaneet viestiä esim instassa ja sähköpostilla kertoaksenne, että mun suru- ja masennusjutuista on ollut teille vertaistukea ja lohtua. Ne auttaa mua uskomaan siihen, että on ihan ok, ettei ole koko ajan ok. Ja että on tärkeä puhua tällaisistakin tunnelmista. 

Mut hei, vaikka fiilis ei ois ihan huippu, niin silti voi vetää päälle superkivat kuteet! Itseä ainakin edes minimaalisesti piristää se, kun jaksaa valita kaapista nätit vaatteet ja laittaa naaman suht ojennukseen. Aina ei jaksa, kuten vaikka eilen ja tänään. Mutta huomenna aattelin taas yrittää!


-Kaupallinen yhteistyö, Ellos-

Tiedättekö ne päivät, kun vaan poimit päällesi ensimmäiset käteesi osuvat vaatekappaleet kiinnostumatta tippaakaan miltä lopputulos näyttää? Mulla on ollut noita päiviä viime aikoina paljon. 

Fiilis on ollut ylipäätään ulkonäön ja tyylin suhteen jokseenkin ankea ja välinpitämätön. Liittynee vahvasti lähiaikojen ajatuksiin tietynlaisesta luovuttamisesta. Tuntuu fiksuimmalta lopettaa turha odottaminen.

Odotin joskus talvella, että kyllähän nyt vaikka puolen vuoden päästä on jo pakko olla aurinkoisempaa ja iloisempaa. Nyt tuo silloin pitkälta ajalta tuntunut kuusi kuukautta on kulunut, mutta tajuan silloisen ajatukseni turhaksi toiveeksi ja pelkäksi bluffiksi. Niinpä olen järkeillyt, että on paras lakata odottamasta, toivomasta ja suunnittelemasta. Saat sen mistä luovut. 

Sitten yllättäen jostain ilmestyykin pieni ilon pilkahdus. Tänään tuo yllättävä positiivinen fiilis koski tyyliä ja ulkonäköä. Kiskoin tosiaan päälle sitä sun tätä hälläväliä -asenteella ja raahauduin parturiin siistimään sivusiilini. Sitäkin asiaa olin siirtänyt ja siirtänyt, koska ei vaan ole jaksanut kiinnostaa.

Sitten yhtäkkiä katsoessani peiliin iltapäivällä ajattelinkin, että vitsit kun tämä päälle päätynyt sekamelska onkin oikeastaan kiva asu ja miten saattoikin peilikuva piristyä hurjasti, kun jaksoin käydä parturissa. Tavallaan ihan pieniä juttuja, mutta jotenkin se mun normaali, viime kuukausina kadoksissa ollut, itsevarmuuteni tuntui hieman lisäävän volyymiaan. 

Tuli fiilis, että vaikka olo on ollut pitkään sekava ja outo ja sitä itsevarmuuttakin on koeteltu, niin en minä mihinkään ole kadonnut tai tyystin muuttunut.

Muistutin itseäni taas siitä tärkeästä ajatuksesta, että mun ei tarvii miellyttää ketään muuta kuin itseäni. Ja myös siitä, että vaikka joku jonka toivoisin pitävän itsestäni, ei niin tee, ei se tarkoita, että minussa olisi jotain vikaa. Näitä juttuja pitää nyt koittaa vähän omassa pääkopassa taas alleviivata.

Yllättävän hyvältä tuntuneessa sekamelska-asussa yhdistyivät mm. camokuosi, kukkakirjailut ja paljetit. Sopivasti vähän liikaa sitä sun tätä. 

Nuo Odd Molly espadrillot löysin viime viikolla Campadren alesta ihastuttuani Iinan luona saman mallisiin superpehmeisiin tossuihin. Omani eivät uutena tietenkään valitettavasti ole vielä yhtä mukavat kuin Iinan pari kesää pidetyt ja kuulema useaan kertaan kastuneet yksilöt. Mutta luotan näistä tulevan joskus yhtä pehmoiset.

Maanantaisen löysäilyasun kruunasi paljettien kimallus nakattuani lompakon ja avaimet eteisessä lojuneeseen Ivana Helsingin paljettipussukkaan. Mulla on jostain syystä aina ollut into yhdistää paljetteja ja maastokuosia!

Tuon mun takin perään kyseltiin instassa jo melko paljon. Valitettavasti tämä Brave Soulin takki on jo lähes parin vuoden takainen ostos Asoksen alesta, joten sitä ei ole enää saatavilla. Saman tyyppisiä on kuitenkin kaupoissa tälläkin hetkellä. Tässä alla esimerkiksi muutama camo-takki Elloksen valikoimista. 

Takit vasemmalta alkaen: Ellos Collection, koot 34-48 / Junarose S-2XL (pluskoot!) / Ellos Plus Collection, koot 44-60

 

T-paita – Junarose (saatu) / Farkut – Junarose / Takki – Brave Soul, Asos / Espadrillot – Odd Molly / Laukku – Ivana Helsinki / Korvikset – Lindex

Pitänee antautua useampina päivinä vaatteiden suhteen tällaiselle hälläväliä linjalle, niin tulee yllätyttyä itsekin, eikä päälle päädy aina pelkkää vaaleanpunaista. 😀

 


-Kaupallinen yhteistyö, Olympus-

Muotokuvaus vaatii todella monen asian huomioonottamista eikä näin ollen ole suinkaan kovin helppo kuvauksenlaji. Ei riitä, vaikka tekninen osaaminen on huippua, jos mallinohjaustaidot puuttuvat täysin. Tai ei auta, vaikka olisi kuinka luovia ideoita ja kykyä vaikkapa sommitella kauniisti, jos ei osaa nähdä ja käyttää valoa.

Potrettikuvauksen harjoitteleminen vaikkapa kaverin on kuitenkin todella hauskaa ja jo muutamia tärkeimpiä asioita huomioimalla aloittelevankin kuvaajan kuvat paranevat huimasti. Poimi tästä vinkit parempii potrettikuviin!

Kaikki postauksen kuvat, kännykkäkuvia lukuunottamatta, kuvattu yhdistelmällä Olympuksen PEN E-PL9 + 45 mm 1.8 -objektiivi,joka on ehdoton suosikkilinssini henkilökuvaukseen.

1A Valitse oikea valo.

Helposti ajatellaan, että kuvat kannataa ottaa siellä missä on eniten valoa. Pitää toki monessa tilanteessa paikkaansakin, mutta nyt keväällä ja kesällä, auringon paistaessa on usein helpompaa hakeutua varjoon.

Kovassa auringonvalossa kuvatessa kontrasti on todella suuri ja varjot kovia ja tummia. (kuva vasemmalla) Myötävaloon kuvatessa myös mallin voi olla hankala pitää silmiä avoinna, vastavaloon puolestaan kuvaaja saa siristellä.

Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, tarvittaisiin varjojen tasoittamiseksi joko salamavaloa tai heijastinta. Helpompi ratkaisu on siirtyä paikkaan, jossa valo on pehmeämpää, eli johonkin varjoon.

Vasemman puoleinen kuva on otettu samassa pihapiirissä rakennuksen varjoisalla puolella. Valo on kaunista ja pehmeää ja ikävät varjot loistavat poissaolollaan.

1B Sisätiloissa toimii aina pehmeä ikkunavalo

Klassisin muotokuva valaistus on ehdottomasti pehmeäna isolta pinnalta n. 45 asteen kulmassa malliin lankeava valo. Eli ylläolevassa esimerkkikuvassa ikkunasta (kuvan reunaan hahmoteltu vaalealla millä korkeudella ikkuna oli) pilvisellä säällä tuleva pehmeä valo.

Valon oikean paikan näkee silmistä heijastuvasta ikkunan kuvasta. Valotäplä on silmissä n. klo kahden kohdalla. Tämän saman valon käyttöä voi bongailla myös lukuisista klassisista maalauksista.

Hieman edestä ja sivulta tuleva valo muodostaa malliin selkeästi valo- ja varjopuolen tuoden näin kasvojen muodot kauniisti esille. Valon ja varjoisempien kohtien rajat ovat kuitenkin pehmeitä ja liukuvia.

Mikäli ulkona paistaisi aurinko ilman pilviverhoa, voi ikkunavalon pehmentää läpikuultavalla vaalealla verholla. Tarvitse siis vain rauhallista taustaa, ikkunavalon ja ehkä verhon ja kauniit muotokuvat mahdollistava luonnonvalostudio on valmis.

2. Välineillä on väliä.

Itsekin kuvaan arkisia tilanteita paljon puhelimella. Oman iPhoneni kameralla taltioi ihan sujuvasti someen kesän ekan jäätelötötterön ja kännykkä on ulottuvilla silloin, kun törmää ihan odottamatta ja yllättäen upeaan maisemaan.

Ei kuitenkaan ole järjestelmäkameran ja kuhunkin tilanteeseen sopivan laadukkaan objektiivin voittanutta, etenkään silloin kun kuvaan halutaan lyhyt syväterävyys (eli sumea tausta ja/tai etuala).

Kuvat on otettu jotakuinkin samalta etäisyydeltä mallin ja taustan välisen etäisyyden pysyessä myös samana. Vasemman puoleinen puhelimen kameralla ja oikean puoleinen PENillä + 45 mm objektiivilla aukolla 1.8. Melkoinen ero!

3. Älä tyydy automaattiin, vaan hallitse valotusta itse.

Täysautomaatilla kuvatessa antaudutaan täysin kameran päätäntäkyvn armoille. Kyllähän kehittyneet kamerat osaavat paljon, mutta itse säätöjä hallitsemalla pääsee siihen lopputulokseen mitä itse hakee, eikä kameran hyvään arvaukseen.

Vasemman puoleinen kuva on kuvattu iAuto asetuksella, jolloin kamera mittaa valotusta koko kuva-alalta. Kameran mielestä oikea valotus on omaan silmääni kovin tumma ja ankea.

Oikean puoleinen kuva puolestaan kuvattu aukon esivalinta -ohjelmalla (A) ja valotusta on korjattu plussalle jolloin lopputulos on huomattavasti raikkaampi ja valoisampi.

Jos valotuksen korjaus ei ole vielä hallussa, lukaise TÄMÄ POSTAUS!

4. Taustalla ja etäisyydellä on väliä

Rauhallinen yksivärinen tausta on tietenkin aina helppo valinta onnistuneeseen potrettiin. Mikäli taustalla on asioita ja esineitä, niin tarkasta ainakin se, ettei kohteen päästä kasva lipputanko tai ettei vaikka puun oksa lävistä mallia korvasta korvaan. Rauhoita siis tausta mahdollisuuksien mukaan ohjaamalla mallia, liikkumalla itse ja kokeilemalla eri kuvakulmia ja korkeuksia.

Kun käytössä on sopiva objektiivi, kuten vaikka näissä kuvissa käytetty 45mm 1.8, on helpompi käyttää myös rauhattomampia taustoja, sillä isolla aukolla taustan saa blurrattua kauniisti, jolloin kohde nousee paremmin esille.

Muista kuitenkin, että taustan sumentaminen vaatii aina myös hieman etäisyyttä kohteen ja taustan välille. Vasemmalla Milla on hyvin lähellä seinää, kun taas oikealla etäisyyttä hänen ja taustaseinän välillä on muutama metri.

Kamera, objektiivi ja aukko molemmissa sama, mutta taustan terävyydessä iso ero ja oikeanpuoleisessa kuvassa huomattavasti kolmiulotteisempi tunnelma.

5. Hyödynnä etualan epäterävyys

Tuolla 45 mm linssillä voit toki leikitellä syväterävyydellä muutenkin kuin vain taustan osalta. Itse kuvaan miljöömuotokuvissa todella usein jostain puskien keskeltä kuten ylläolevissa kuvissa.

Kun syväterävyys on lyhyt (eli käytössä iso aukko esim 1.8) saa esimerkiksi puiden lehdistä kaunista ”hössöntössöä” (kuten itse sitä kutsun :D) kuvan yhdeksi elementiksi.

Toukokuun vaalean vihreät lehdet luovat Millan kuvaan kauniin kehyksen ja vastaväri korostaa hienosti hänen pinkkejä hiuksiaan!

Edellä siis vertailukuvat samasta tilanteesta aukoilla 5.0 ja 1.8.

Jos ei etulalalle ole juuri halutussa paikassa tarjolla mitään käyttökelpoista kaunista bokehia tuomaan, niin käy se näinkin. Pikkuruinen voikukka sopivassa kohtaa linssin edessä muodosti kuvaan osittain kohteen eteen sommitellun väriliu’un.

6. Ohjaa mallia

Tästä aiheesta voisi toki kirjoittaa ihan kokonaisen kirjan, mutta annan kuitenkin muutaman perusvinkin. Puhu kuvattavalle henkilölle ja kerro mitä toivot hänen tekevän tai mihin suuntaan katsovan.

Passikuvamainen keskelle sommiteltu suoraan edestä otettu potretti on melko tylsä. Mielenkiintoa kuvaan saa kuitenkin jo pienillä jutuilla. Kokeile myös vaakarajausta, jätä katseen suunnalle tilaa, kokeile eri kuvakulmia. Kyykisty, nouse kuvattavaa korkeammalle. Kuvan ottamista hieman alaviistostakaan ei kannata pelätä.

Ihan kaikista yksinkertaisinta kasvokuvaakin ottaessa myös mallin vartalon asennolla on väliä. Sotilaallinen asento paino molemmilla jaloilla luo jäykän olemuksen kasvoille saakka. Jo painon siirtäminen vain toiselle jalalle tuo koko vartaloon rentoutta ja sopivasti mutkaa.

Lisää vinkkejä aiheesta tarjoilee TÄMÄ POSTAUS.

 

Olympuksella on nyt huikea tarjous menossa. PEN E-PL8 -kameran + 14-42 mm linssin kanssa saa nyt kaupan päälle vielä loistavasti sekä tuote- että muotokuvaukseen sopivan 45mm 1:1:8 objektiivin. Koko setin hinta nyt 399 € (norm. 658 €) niin kauan kuin tavaraa riittää.

Kameraostoksille pääset TÄSTÄ.

Lisää mun kirjoittamia kuvaus- ja kameravinkkejä löydät TÄÄLTÄ.

 

-Kaupallinen yhteistyö, Olympus-