31.05.2019 Pellavaiset perhoset – Tämä asu oli livenä just niin loistava kuin kuvittelinkin!
-Postauksen housut (Kaino) ja pusero (Tokmanni) saatu-
Jos edellisen postauksen asu oli summanmutikassa päälle heiteltyjen osien summa, niin näissä kuvissa puolestaan on kokonaisuus, jonka olin puolestaan nähnyt mielessäni hyvinkin selkeänä jo ennen siihen pukeutumista.
Ja asu näytti livenä just niin täydelliseltä kuin olin kuvitellutkin!
Neulehousut – Kaino (saatu) / Pellavapusero – Tokmanni, Nordic Tricot by Ivana Helsinki (saatu) / Nahkarotsi – Saki / Sandaalit – Wonders / Laukku – Tiger of Sweden / Korvakorut – Pramea (saatu)
Housut on siis jo aiemmin nähdyt Kainon Vekki-nimiset neulepöksyt.
Perhoskuvioinen pellavapaita puolestaan on Ivana Helsingin Tokmannille suunnittelemasta Nordic Tricot -mallistosta, josta sain valita itselleni muutaman suosikkivaatteeni. Rakastan pellavaa materiaalina etenkin kesällä, joten paita oli ykkösvalintani. Samasta kankaasta on saatavilla myös hihatonta napitettavaa tunikaa, mutta se ei malliltaan tuntunut omalta. Tätä paitaa taas on helppo yhdistellä vaikka mihin.
Mustan ja valkoisen liitto ripauksella kirkkaanpunaista on klassikkoyhdistelmä, johon luotan vuodesta toiseen vaikka kuinka suosikkivärit muuten vaatekaapissa vaihtelisivatkin. Näyttää vaan aina yhtä raikkaalta.
Tuon Tokmannin Ivana Helsinki -malliston vaatteita on saatavilla kokoon XL saakka. Sovittelin aika monia tuotteita ja trikoomekoista ja paidoista koko L oli useimmiten passeli kaltaiselleni 48-50 kokoiselle. Tämä pellavapaita puolestaan on kokoa XL. Pellavahousujen (ja parin mekon) kanssa kävi niin, että L oli liian justiinsa, mutta XL sitten jo liian löysät. Harmi, sillä pellavahousut kesägarderobistani tällä hetkellä puuttuu.
Eli sovittelujen mukaan sanoisin, että reilut koot tuossa mallistossa. Ja passaa tosiaan monelle meille plussallekin!
Ihan outo fiilis, että huomenna on jo kesäkuu. Jotenkin kesään pitäisi mielestäni kuulua sellainen odotuksen tunne. Kutkuttava fiilis kaikesta kivasta mitä kesä ja lomat tuovat tullessaan. Mutta mulla ei ole. Suunnitelmissa on kylläkin ekan kerran vuosikausiin pitää muutama viikko kesälomaa, mutta ei mulla ole paljoa suunnitelmia sinnekään. Kotona menen toki käymään ja se on tietenkin iloinen juttu, mutta eipä muuta.
Eli näköalaton tunnelma siis jatkuu vahvana. Räpiköin päivän ja tehtävän kerrallaan ja iloitsen eniten siitä hetkestä, kun voi mennä nukkumaan. Ilman jotain sovittuja aikatauluja sängystä nouseminen on lähes mahdotonta. Mä antaisin vaikka katkaista itseltäni sormen tai pari, jos sillä saisin ostettua itseni irti tästä masennuksesta.
Mutta eipä tästä kauppaa voi käydä. Se on vaan elettävä ja hengiteltävä läpi. Käytettävä ne hieman paremmat hetket siihen, että miettii realistisesti ja muisteltava, että on se olo helpottanut aina ennenkin. Täytyyhän niin käydä tälläkin kertaa.
Minusta olisi ihan todella ihanaa, jos voisin kirjoitella tänne blogiinkin aurinkoisia asioita, kertoa huikeista lomasuunnitelmista ja raportoida kaikista kivoista menoista ja tapahtumista. Mutta, vaitettavasti mulla ei ole antaa muuta kuin aina sen hetkinen totuus. Ja se ei ole nyt just kovin vauhdikasta kerrottavaa.
Mutta haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette laittaneet viestiä esim instassa ja sähköpostilla kertoaksenne, että mun suru- ja masennusjutuista on ollut teille vertaistukea ja lohtua. Ne auttaa mua uskomaan siihen, että on ihan ok, ettei ole koko ajan ok. Ja että on tärkeä puhua tällaisistakin tunnelmista.
Mut hei, vaikka fiilis ei ois ihan huippu, niin silti voi vetää päälle superkivat kuteet! Itseä ainakin edes minimaalisesti piristää se, kun jaksaa valita kaapista nätit vaatteet ja laittaa naaman suht ojennukseen. Aina ei jaksa, kuten vaikka eilen ja tänään. Mutta huomenna aattelin taas yrittää!
