6 vinkkiä parempiin potrettikuviin

-Kaupallinen yhteistyö, Olympus-

Muotokuvaus vaatii todella monen asian huomioonottamista eikä näin ollen ole suinkaan kovin helppo kuvauksenlaji. Ei riitä, vaikka tekninen osaaminen on huippua, jos mallinohjaustaidot puuttuvat täysin. Tai ei auta, vaikka olisi kuinka luovia ideoita ja kykyä vaikkapa sommitella kauniisti, jos ei osaa nähdä ja käyttää valoa.

Potrettikuvauksen harjoitteleminen vaikkapa kaverin on kuitenkin todella hauskaa ja jo muutamia tärkeimpiä asioita huomioimalla aloittelevankin kuvaajan kuvat paranevat huimasti. Poimi tästä vinkit parempii potrettikuviin!

Kaikki postauksen kuvat, kännykkäkuvia lukuunottamatta, kuvattu yhdistelmällä Olympuksen PEN E-PL9 + 45 mm 1.8 -objektiivi,joka on ehdoton suosikkilinssini henkilökuvaukseen.

1A Valitse oikea valo.

Helposti ajatellaan, että kuvat kannataa ottaa siellä missä on eniten valoa. Pitää toki monessa tilanteessa paikkaansakin, mutta nyt keväällä ja kesällä, auringon paistaessa on usein helpompaa hakeutua varjoon.

Kovassa auringonvalossa kuvatessa kontrasti on todella suuri ja varjot kovia ja tummia. (kuva vasemmalla) Myötävaloon kuvatessa myös mallin voi olla hankala pitää silmiä avoinna, vastavaloon puolestaan kuvaaja saa siristellä.

Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, tarvittaisiin varjojen tasoittamiseksi joko salamavaloa tai heijastinta. Helpompi ratkaisu on siirtyä paikkaan, jossa valo on pehmeämpää, eli johonkin varjoon.

Vasemman puoleinen kuva on otettu samassa pihapiirissä rakennuksen varjoisalla puolella. Valo on kaunista ja pehmeää ja ikävät varjot loistavat poissaolollaan.

1B Sisätiloissa toimii aina pehmeä ikkunavalo

Klassisin muotokuva valaistus on ehdottomasti pehmeäna isolta pinnalta n. 45 asteen kulmassa malliin lankeava valo. Eli ylläolevassa esimerkkikuvassa ikkunasta (kuvan reunaan hahmoteltu vaalealla millä korkeudella ikkuna oli) pilvisellä säällä tuleva pehmeä valo.

Valon oikean paikan näkee silmistä heijastuvasta ikkunan kuvasta. Valotäplä on silmissä n. klo kahden kohdalla. Tämän saman valon käyttöä voi bongailla myös lukuisista klassisista maalauksista.

Hieman edestä ja sivulta tuleva valo muodostaa malliin selkeästi valo- ja varjopuolen tuoden näin kasvojen muodot kauniisti esille. Valon ja varjoisempien kohtien rajat ovat kuitenkin pehmeitä ja liukuvia.

Mikäli ulkona paistaisi aurinko ilman pilviverhoa, voi ikkunavalon pehmentää läpikuultavalla vaalealla verholla. Tarvitse siis vain rauhallista taustaa, ikkunavalon ja ehkä verhon ja kauniit muotokuvat mahdollistava luonnonvalostudio on valmis.

2. Välineillä on väliä.

Itsekin kuvaan arkisia tilanteita paljon puhelimella. Oman iPhoneni kameralla taltioi ihan sujuvasti someen kesän ekan jäätelötötterön ja kännykkä on ulottuvilla silloin, kun törmää ihan odottamatta ja yllättäen upeaan maisemaan.

Ei kuitenkaan ole järjestelmäkameran ja kuhunkin tilanteeseen sopivan laadukkaan objektiivin voittanutta, etenkään silloin kun kuvaan halutaan lyhyt syväterävyys (eli sumea tausta ja/tai etuala).

Kuvat on otettu jotakuinkin samalta etäisyydeltä mallin ja taustan välisen etäisyyden pysyessä myös samana. Vasemman puoleinen puhelimen kameralla ja oikean puoleinen PENillä + 45 mm objektiivilla aukolla 1.8. Melkoinen ero!

3. Älä tyydy automaattiin, vaan hallitse valotusta itse.

Täysautomaatilla kuvatessa antaudutaan täysin kameran päätäntäkyvn armoille. Kyllähän kehittyneet kamerat osaavat paljon, mutta itse säätöjä hallitsemalla pääsee siihen lopputulokseen mitä itse hakee, eikä kameran hyvään arvaukseen.

Vasemman puoleinen kuva on kuvattu iAuto asetuksella, jolloin kamera mittaa valotusta koko kuva-alalta. Kameran mielestä oikea valotus on omaan silmääni kovin tumma ja ankea.

Oikean puoleinen kuva puolestaan kuvattu aukon esivalinta -ohjelmalla (A) ja valotusta on korjattu plussalle jolloin lopputulos on huomattavasti raikkaampi ja valoisampi.

Jos valotuksen korjaus ei ole vielä hallussa, lukaise TÄMÄ POSTAUS!

4. Taustalla ja etäisyydellä on väliä

Rauhallinen yksivärinen tausta on tietenkin aina helppo valinta onnistuneeseen potrettiin. Mikäli taustalla on asioita ja esineitä, niin tarkasta ainakin se, ettei kohteen päästä kasva lipputanko tai ettei vaikka puun oksa lävistä mallia korvasta korvaan. Rauhoita siis tausta mahdollisuuksien mukaan ohjaamalla mallia, liikkumalla itse ja kokeilemalla eri kuvakulmia ja korkeuksia.

Kun käytössä on sopiva objektiivi, kuten vaikka näissä kuvissa käytetty 45mm 1.8, on helpompi käyttää myös rauhattomampia taustoja, sillä isolla aukolla taustan saa blurrattua kauniisti, jolloin kohde nousee paremmin esille.

Muista kuitenkin, että taustan sumentaminen vaatii aina myös hieman etäisyyttä kohteen ja taustan välille. Vasemmalla Milla on hyvin lähellä seinää, kun taas oikealla etäisyyttä hänen ja taustaseinän välillä on muutama metri.

Kamera, objektiivi ja aukko molemmissa sama, mutta taustan terävyydessä iso ero ja oikeanpuoleisessa kuvassa huomattavasti kolmiulotteisempi tunnelma.

5. Hyödynnä etualan epäterävyys

Tuolla 45 mm linssillä voit toki leikitellä syväterävyydellä muutenkin kuin vain taustan osalta. Itse kuvaan miljöömuotokuvissa todella usein jostain puskien keskeltä kuten ylläolevissa kuvissa.

Kun syväterävyys on lyhyt (eli käytössä iso aukko esim 1.8) saa esimerkiksi puiden lehdistä kaunista ”hössöntössöä” (kuten itse sitä kutsun :D) kuvan yhdeksi elementiksi.

Toukokuun vaalean vihreät lehdet luovat Millan kuvaan kauniin kehyksen ja vastaväri korostaa hienosti hänen pinkkejä hiuksiaan!

Edellä siis vertailukuvat samasta tilanteesta aukoilla 5.0 ja 1.8.

Jos ei etulalalle ole juuri halutussa paikassa tarjolla mitään käyttökelpoista kaunista bokehia tuomaan, niin käy se näinkin. Pikkuruinen voikukka sopivassa kohtaa linssin edessä muodosti kuvaan osittain kohteen eteen sommitellun väriliu’un.

6. Ohjaa mallia

Tästä aiheesta voisi toki kirjoittaa ihan kokonaisen kirjan, mutta annan kuitenkin muutaman perusvinkin. Puhu kuvattavalle henkilölle ja kerro mitä toivot hänen tekevän tai mihin suuntaan katsovan.

Passikuvamainen keskelle sommiteltu suoraan edestä otettu potretti on melko tylsä. Mielenkiintoa kuvaan saa kuitenkin jo pienillä jutuilla. Kokeile myös vaakarajausta, jätä katseen suunnalle tilaa, kokeile eri kuvakulmia. Kyykisty, nouse kuvattavaa korkeammalle. Kuvan ottamista hieman alaviistostakaan ei kannata pelätä.

Ihan kaikista yksinkertaisinta kasvokuvaakin ottaessa myös mallin vartalon asennolla on väliä. Sotilaallinen asento paino molemmilla jaloilla luo jäykän olemuksen kasvoille saakka. Jo painon siirtäminen vain toiselle jalalle tuo koko vartaloon rentoutta ja sopivasti mutkaa.

Lisää vinkkejä aiheesta tarjoilee TÄMÄ POSTAUS.

 

Olympuksella on nyt huikea tarjous menossa. PEN E-PL8 -kameran + 14-42 mm linssin kanssa saa nyt kaupan päälle vielä loistavasti sekä tuote- että muotokuvaukseen sopivan 45mm 1:1:8 objektiivin. Koko setin hinta nyt 399 € (norm. 658 €) niin kauan kuin tavaraa riittää.

Kameraostoksille pääset TÄSTÄ.

Lisää mun kirjoittamia kuvaus- ja kameravinkkejä löydät TÄÄLTÄ.

 

-Kaupallinen yhteistyö, Olympus-


4 Comments
  • Kaisu-Leena
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kiitos näistä vinkeistä!

    Tuota puskista kuvausta voisin kokeilla peruskuvien lisäksi, kun viikon päästä pääsen kuvamaan kahta ylioppilasta kotiin, missä on kaunis puutarha ja erilaisia rakennuksia taustoiksi. Toivottavasti yo-juhlapäivänä ei sada.

  • ida ihana
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kiitos postauksesta ja vinkeistä!:) Olen oppinut vasta tuon taustan ja etäisyyden viakutuksen viime aikoina 🙂

    Tuo etualan epäterävyys oli minulle uusi juttu, sitä haluan kokeilla!

    Mukavaa loppupäivää!

    Ida

    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

  • Taina
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Toi voikukkaidea oli ihan huippu! Kiitos siitä ja muista hyvistä kuvausvinkeistä 🙂

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tosi hienoja kuvia! Tekee mieli aloittaa vanha kuvausharrastus uudelleen. 🙂

Post A Comment