Tuli eilen työkaverin kanssa puhetta vuosituhannen vaihteen aikaisesta pukeutumisesta, joten intouduin kotiin päästyäni kaivelemaan valokuva-albumeja nostalgiapäissäni. Hieman harmillista kyllä, olen viettänyt nuoruudessani aikaa kameran takana huomattavasti enemmän kuin sen edessä.

Albumini ovat täynnä kuvia ystävistäni festareilla, koulussa, rannalla, bileissä ja ihan vaikka missä, mutta itsestäni on olemassa enimmäkseen täällä jo muutama viikko sitten nähtyjä selfieitä.

Muutamia otoksia löysin kuitenkin joissa näkyy myös jonkin verran vaatetusta. Näissä kuvissa siis tyylin metsästystä n. aikaväliltä 1998-2003.

Juuri auton takapenkiltä herännyt festari-Veera vetää jalkaansa yksiä lukioajan suosikkihousuistaan. Punamustat kapeat ruutuhousut olivat peräisin H&M:n miesten osastolta. ja näyttivät mielestäni tajuttoman päheiltä niittivyökasan kanssa. Punainen lyhyt huppari Stockan OneWaysta.

Hihaton lohikäärmetoppi on kuin suoraan Natalie Imbruglian Torn-videolta. Kyseinen ihanuus löytyi aikoinaan Fiorellasta ja pääsi päälle useimmiten joko farkkujen tai punaisen nahkahameen kanssa.

Tässä kuvassa jalassa on Leviksen prässilahkeiset farkut, silloisella poikaystävälläni oli tismalleen samanlaiset. Ja niittivyötä ei tietenkään sopinut unohtaa. Tukkavärin saavuttaminen ja ylläpito vaati tuolloin toistuvia värjäyssessioita bestiksen kanssa.

Grauh! Tässä ollaan jo baari-iässä ja lähdössä ystävän kanssa kylämme parhaaseen (ainoaan) yökerhoon Rioon. Kaverilta lainatut superpaksupohjaiset saappaat olivat hänen löytönsä Unkarista ja molemmat kulutimme niitä ahkerasti baaririennoissa. Tuubitoppi on tuunattu hakaneuloin ja ranteita koristaa piukeat rannekkeet. She’s sexy and she knows it! 

Abi-risteilyllä helmikuussa 2000 pyöri tällainen mustaakin mustempi muija, joka ei saanut niiteistä tarpeekseen. 

Tässä ollaan jo Porissa, joten vuosi on 2001 tai -02. Jotkut oman luokan kemut meneillän ja joudun myöntämään, että mä en oo ihan varma, et onko tässä nyt ihan normiasusta kyse, vai onko kyseessä jotkut teemakekkerit tai naamiaiset. 😀 Mutta muistan kyllä käyttäneeni tuohon aikaan aika useinkin kravattia. Mut noi pitsisukat Mary Jane -kenkien kans vähän epäilyttää… Törkeän lyhyt farkkuhame – Sisley / käsi hanurilla – ei varmuutta, mut tod. näk. Jarkko, Ville taikka Tero. 

EDIT: Kyseiset kemut emännöinneeltä taholta tuli lisätietona, että tohon mun asuun kuului myös pandareppu. Kyllä. Sama pandareppu, jota käytin viisi vuotiaana päiväkerhossa. Ja käsi pakaralla on kuulema Teron.

Harmi, ettei alaosa näy! Luokkakavereiden valokuvanäyttelyn avajaisissa pukeuduin kuvien fantasiateemaa kunnioittaen joksikin ihme keijuksi taikasauvoineen ja tiaroineen. Kokopitkä hame oli hopeisin hilein koristeltua tylliä enkä edes tajua missä mielenhäiriössä ostettu, mutta pääsipäs edes tuon yhden kerran päälle. Off shoulder meshpaita ja henkkamaukan puuvillainen korsetti kuului puolestaan ihan tuon aikaisiin suosikkivaatteisiini. 

Kaveriporukan pikkujouluristeilyllä 2002. Yksiolkaimisen topin parina veikkaisin olleen jotain hyvin hyvin lyhyttä. 😀 Mut saakeli, että oli tuolloin hieno tukka!

MD01-luokan laivareissulta puolestaan tämä. Jalassa tuon ajan lemppareista lemppareimmat Miss Sixtyn boot cut lahkeiset liituraitafarkut. Mulla oli noita kahdessa eri koossa ja pienimmilläni lainailin kämppikseltäni samoja pöksyjä koossa 26 omien ollessa isoja. Niiden kanssa kuului käyttää tietenkin teräväkärkisiä nillkureita tai saappaita, joita kaapista löytyi punaiset, valkoiset, pinkit, mustat ja ruskeat, ainakin. 

Tää on niin klassikko! Baarityyliä alkuvuodelta 2003, kun tanssilattialla kuumia muuvsseja rytmitti Christina Aguileran Dirrty. Nätisti vilkkuu niittikoristeiset rintsikan olkaimet tuubitopin alta ja ranteessa on rojua enempi kuin jaksais kantaa. Oi niitä aikoja! Ja kuulkaa kämppikseni vekkihameeseen verrattuna tää mun oli vielä pitkä. Frendin hame oli vähintään tuon alimman ruudun verran lyhkäisempi. 

Kun se ysäri kerran jyllää nyt muodissa, niin eihän siihen kauaa mee, että nämäkin kuvat toimii taas ivailun polttoaineen sijaan inspiraationa. Can’t wait! 😀


Tuli eilen työkaverin kanssa puhetta vuosituhannen vaihteen aikaisesta pukeutumisesta, joten intouduin kotiin päästyäni kaivelemaan valokuva-albumeja nostalgiapäissäni. Hieman harmillista kyllä, olen viettänyt nuoruudessani aikaa kameran takana huomattavasti enemmän kuin sen edessä.

Albumini ovat täynnä kuvia ystävistäni festareilla, koulussa, rannalla, bileissä ja ihan vaikka missä, mutta itsestäni on olemassa enimmäkseen täällä jo muutama viikko sitten nähtyjä selfieitä.

Muutamia otoksia löysin kuitenkin joissa näkyy myös jonkin verran vaatetusta. Näissä kuvissa siis tyylin metsästystä n. aikaväliltä 1998-2003.

Juuri auton takapenkiltä herännyt festari-Veera vetää jalkaansa yksiä lukioajan suosikkihousuistaan. Punamustat kapeat ruutuhousut olivat peräisin H&M:n miesten osastolta. ja näyttivät mielestäni tajuttoman päheiltä niittivyökasan kanssa. Punainen lyhyt huppari Stockan OneWaysta.

Hihaton lohikäärmetoppi on kuin suoraan Natalie Imbruglian Torn-videolta. Kyseinen ihanuus löytyi aikoinaan Fiorellasta ja pääsi päälle useimmiten joko farkkujen tai punaisen nahkahameen kanssa.

Tässä kuvassa jalassa on Leviksen prässilahkeiset farkut, silloisella poikaystävälläni oli tismalleen samanlaiset. Ja niittivyötä ei tietenkään sopinut unohtaa. Tukkavärin saavuttaminen ja ylläpito vaati tuolloin toistuvia värjäyssessioita bestiksen kanssa.

Grauh! Tässä ollaan jo baari-iässä ja lähdössä ystävän kanssa kylämme parhaaseen (ainoaan) yökerhoon Rioon. Kaverilta lainatut superpaksupohjaiset saappaat olivat hänen löytönsä Unkarista ja molemmat kulutimme niitä ahkerasti baaririennoissa. Tuubitoppi on tuunattu hakaneuloin ja ranteita koristaa piukeat rannekkeet. She’s sexy and she knows it! 

Abi-risteilyllä helmikuussa 2000 pyöri tällainen mustaakin mustempi muija, joka ei saanut niiteistä tarpeekseen. 

Tässä ollaan jo Porissa, joten vuosi on 2001 tai -02. Jotkut oman luokan kemut meneillän ja joudun myöntämään, että mä en oo ihan varma, et onko tässä nyt ihan normiasusta kyse, vai onko kyseessä jotkut teemakekkerit tai naamiaiset. 😀 Mutta muistan kyllä käyttäneeni tuohon aikaan aika useinkin kravattia. Mut noi pitsisukat Mary Jane -kenkien kans vähän epäilyttää… Törkeän lyhyt farkkuhame – Sisley / käsi hanurilla – ei varmuutta, mut tod. näk. Jarkko, Ville taikka Tero. 

EDIT: Kyseiset kemut emännöinneeltä taholta tuli lisätietona, että tohon mun asuun kuului myös pandareppu. Kyllä. Sama pandareppu, jota käytin viisi vuotiaana päiväkerhossa. Ja käsi pakaralla on kuulema Teron.

Harmi, ettei alaosa näy! Luokkakavereiden valokuvanäyttelyn avajaisissa pukeuduin kuvien fantasiateemaa kunnioittaen joksikin ihme keijuksi taikasauvoineen ja tiaroineen. Kokopitkä hame oli hopeisin hilein koristeltua tylliä enkä edes tajua missä mielenhäiriössä ostettu, mutta pääsipäs edes tuon yhden kerran päälle. Off shoulder meshpaita ja henkkamaukan puuvillainen korsetti kuului puolestaan ihan tuon aikaisiin suosikkivaatteisiini. 

Kaveriporukan pikkujouluristeilyllä 2002. Yksiolkaimisen topin parina veikkaisin olleen jotain hyvin hyvin lyhyttä. 😀 Mut saakeli, että oli tuolloin hieno tukka!

MD01-luokan laivareissulta puolestaan tämä. Jalassa tuon ajan lemppareista lemppareimmat Miss Sixtyn boot cut lahkeiset liituraitafarkut. Mulla oli noita kahdessa eri koossa ja pienimmilläni lainailin kämppikseltäni samoja pöksyjä koossa 26 omien ollessa isoja. Niiden kanssa kuului käyttää tietenkin teräväkärkisiä nillkureita tai saappaita, joita kaapista löytyi punaiset, valkoiset, pinkit, mustat ja ruskeat, ainakin. 

Tää on niin klassikko! Baarityyliä alkuvuodelta 2003, kun tanssilattialla kuumia muuvsseja rytmitti Christina Aguileran Dirrty. Nätisti vilkkuu niittikoristeiset rintsikan olkaimet tuubitopin alta ja ranteessa on rojua enempi kuin jaksais kantaa. Oi niitä aikoja! Ja kuulkaa kämppikseni vekkihameeseen verrattuna tää mun oli vielä pitkä. Frendin hame oli vähintään tuon alimman ruudun verran lyhkäisempi. 

Kun se ysäri kerran jyllää nyt muodissa, niin eihän siihen kauaa mee, että nämäkin kuvat toimii taas ivailun polttoaineen sijaan inspiraationa. Can’t wait! 😀


Luojalle, tai siis työvuorolistalle, kiitos näistä kahdesta vapaapäivästä! Pitkästä aikaa ihan sellaisia päiviä, jolloin ei ollut mitään sovittuja menoja. Olen viettänyt eilisen ja tämän päivän tekemällä pitkälti en yhtään mitään. Salilla kävin eilen ja pyykkiä olen pessyt monta koneellista, mutta muuten olen ollut ihanasti hyödytön tuijottamalla pari leffaa, nukkumalla ja selailemalla netistä lentoja ja hotelleita.

Kiinnostelis lähtee ton miehekkeen kanssa marraskuussa johonkin päin Eurooppaa katsomaan Queens Of The Stone Agea. Vahvimpana ehdokkaana tällä hetkellä Amsterdam, muita vaihtoehtoja olis Pariisi ja Hampuri. Mut pitää nyt tutkia vähän lisää noita aikatauluja, että mikä onnistuis parhaiten ja saako lippuja enää muualle kuin jonnekin piippuhyllylle. 

housut ja t-paita – Marks & Spencer / collegetakki – Gina Tricot / tennarit – Puma / korvikset – Yo Zen

Viime viikolla joku päivä päälle päätyi tällainen kasa trikoota ja  ja vaaleanpunaisia asioita.

Kuvissa nyt se uusi valkoinen t-paitani, jonka pelkäsin sotkevani tomaattikeitolla.  Marks & Spencerin teepparissa ihastutti nuo pikkuiset nyppylät, jotka tekevät valkoisesta pinnasta vähän kiinnostavamman. Ja onhan nuo perhoshihatkin varsin kivat. Ehdin piipahtaa viime viikonloppuna M&S:lla niin tosi pikaisesti, etten ehtinyt sovittelemaan kaikkia kivoja syysuutuuksia, mitä sieltä bongasin. Pitää ehdottomasti korjata tilanne ensi viikon Helsingin reissulla.

Ensi viikolla tosiaan siirryn taas 5-6 päivää viikossa kokopäivätyöstä epäsäännölliseen ja epävarmaan arkeen. Siihen kuuluu sekä työpäiviä Satakunnan Kansassa että omia sekalaisia töitä siellä sun täällä ja tietenkin myös edelleen tätä bloggaamista.

Kyllä sitä vaan aina kolmessa kuukaudessa ehtii tottua tuohon kokopäiväduunin rytmiin niin hyvin, että siirtymä tuntuu jälleen vähän oudolta. Että ihan keskellä viikkoa voikin olla päivä, jolloin saa huoletta koisata niin pitkään kuin haluttaa! Ja lokakuun alusta oma työhuone, jonne koitan siirtää kaiken kotisohvalla niska kenossa tehdyn työn. 

Mut nyt mä aion jatkaa tästä vapaasta nauttimista. On nimittäin tuo mieskin kotosalla, kun hällä onnekkaalla alkoi ihan oikea loma. Jos vaikka suuntais tänään leffaan!