Veikkasin perjantaisessa postauksessa, että en jaksa miettiä seuraavan illan kemuasua sen kummemmin, joten menen varmaan silloin kuvissa nähdyllä pikkumustalla. Ja juuri näin toimin. Luottomekko niskaan ja menoksi.

Käytiin siis juhlimassa ystäväpariskunnan 10 vuoden mittaista avioliittoa. Hemmetin hyvä syy bileille kyllä, että ihmiset pysyy yhdessä elämän erilaisissa myrksyissä ja esimerkiksi pikkulapsiarjen kaaoksessa.

Kemujen tunnelmaa oli nostattamassa ihan huikea bändi, joka oli ottanut haltuun yli kaksikymmentä isäntäpariskunnan toivomaa kappaletta. Settilista oli mahtava sekoitus niin Apulantaa, Tehareita, Interpolia, Skid Rowta kuin Paula Koivuniemeäkin. Eniten peput taisi heilua Sata Salamaa -biisin tahtiin. 

Nämä juhlakalut ovat molemmat mun opiskelukavereita ja olimme kaikki samalla luokalla. Siihen liittyen kerrottava pieni anekdootti: olen ensimmäisellä opiskeluviikolla vuonna 2001 kirjoittanut jengiä katseltuani päiväkirjaani jostain syystä seuraavasti "Tässä ryhmässä tuskin tullaan ikinä näkemään mitään luokkakavereiden keskinäistä sutinaa".

Tiedä sitten mihin olen arvioni pohjannut, mutta hyvin hyvin väärässä olin. Kyllä sieltä pareja syntyi ja nämä yhdet tosiaan päätyivät naimisiinkin ja edelleen yhdessä. Huraa!

mekko – Junarose / takki – Lindex / sandaalit – Crocs / laukku – Zara / korvikset – Viaminnet (saatu)

Asukuvat ovat iltamyöhällä hämärässä otettuja ja siksi niin rakeista mössöä. Mutta kyllä niistä nämä moneen kertaan blogissa nähdyt asun osaset tunnistaa. Kaikki siis vanhaa tuttua, mutta uusi yhdistelmä!

 


Kesä on töiden parissa mennyt niin vähällä meikkaamisella, että kun max. kerran viikossa sitten sipaiseekin ihan rajaukset ja ripsarit silmiin ja joskus vielä harvemmin vielä jotain luomiväriäkin, katsoo peilikuvaansa ihan yllättyneenä. Mun eilisillan kemumeikki on jonkun muun meikkirutiineissa ihan kepee arkimeikki, mutta mulle tää oli omin kätösin tehtynä ihan all in -pakkelointi. Oli omasta mielestä niin hyvä meikkipäivä, että päätin postata tännekin tuotteineen päivineen.

Kuten naamasta näkyy, mulla ei ole hanskassa mitkään contouringit, strobingit sun muut meikkaamisen ajankohtaiset jutut. Kulmakarvoihin tosin olen parin viime vuoden aikana kiinnittää meikatessa huomiota, ja se lienee pitkälti vallalla olevien kulmakarvatrendien syytä/ansiota.

Mutta en mä ole niidenkään kanssa mitenkään hurjan tarkka tai jaksa hinkata minuuttitolkulla. Niiden kanssa on sama periaate kuin kampaustenkin, että sitä saa mitä sattuu tulemaan. Toisena päivänä on ohuemmat lierot ja toisena paksummat karvamadot. Joskus on hyvä kumakarvapäivä, mut toisinaan vaan sellanen semi ok.

Itse asiassa aika moni kohta mun meikissä noudattelee samaa kaavaa. En vielä vajaan 20 vuoden meikkauskokemuksellakaan pysty silmänrajauksia aloittaessa tietämään tuleeko tänään ohutta siistiä viivaa vaiko järjettömät Amy Winehouse käkkyrät. Kun se kynä nyt vaan saattaa lipsahtaa ja sen tietää mihin se sitten vie. Eka rajaus ihan täydellinen, toinen silmä menee pikkusen vi**iksi ja siitä tulee turhan paksu.

Sitten koitetaan korjata sitä ekaa täydellistä enempi sen paksumman mukaiseksi. Sitten toisen rajauksen kärki osoittaa koilliseen ja toinen lounaaseen ja sitten mukaan tulevatkin pumpulipuikot ja sitten pyyhkiytyy pois jo pohjameikkiäkin ja suusta pääsee kymmenen kirosanaa ja pitää tuhertaa silmänurkkaan lisää peitevoidetta ja puuteria ja perkele ja sitten sohitaan lisää sen rajaustussin kanssa ja käsi vapisee ja vi**ttaa ja sitten ei vaan enää jaksa.

Tässä kohtaa esittelet lopputulosta poikaystävälle, että ”kato nyt, kun ihan on erilaiset nää rajaukset ja onko tää pakko aloittaa kokonaan alusta ja yhyy, ja miksei tää voi koskaan onnistua ja väävää”. Ja mies katsoo niitä silmiä eikä huomaa yhtään mitään eroa. Se sokea pelle ei näe vaikka se toinen silmä näyttää selvästi isommalta ja toinen pienen sihrulta siansilmältä ja ne rajauksen kärjetkin sojottaa mihin sattuu. Ja sitten mietit, että kumpi tässä nyt tarviikaan ne silmälasit.

Ja sit sitä vaan jatkaa sen meikin loppuun ja luottaa, että kolme kerrosta ripsiväriä häivyttää silmänrajausten epäkohdat. Tai ainakin kolme lasia skumppaa saa sut unohtamaan asian.

No mut, eilen meni siis loppupeleissä aika kivasti. Ei ollut paha epätoivo. Ihan vaan sellanen perus ”per**le, miksei näistä rajauksista voi tulla ikinä symmetriset!?!?”  Tässä alla lärviin läiskityt tuotteet.

Pohjalle: Guerlain Meteorites Baby Glow -meikkivoide (sävy 03 medium) / Lumene Color Correcting -peitevoide / L’Oreal Paris Glam Beige -puuteri

Poskille: Essence Mosaic -aurinkopuuteri / Essence I Want Candy -poskipuna*

Kulmat: Anastacia Beverly Hills Brow Definer -kulmakynä* (medium brown) / Maybelline Master Brow Pro Palette

Silmät: Essence 2 in 1 Eye Shadow -luomivärikynä* (02 peach perfect) / Dior luomivärit / The Body Shop Skinny Felt Liner -rajaustussi / Essence Lash Princess -ripsiväri

Huulet: Essence Sheer & Shine -huulipuna (sävy 16)

*tähdellä merkityt tuotteet saatu

Kaiken kaikkiaan siis 12 meikkituotetta vaati tämä naama. Arkena kasvoille päätyy yleensä 4-5 tuotetta: meikkivoide, puuteri, poskipuna, kulmakynä ja huulikiilto.

Mulla on ollut aikaisemmin jo Guerlainen BB-voide ja Lingerie de Peau -meikkivoide, mutta nyt saatuani naamaan yllättäen kesällä väriä, ostinkin tämän todella kepeän Baby Glow -meikkivoiteen. Se on ihan just yhtä erinomaista kuin nuo aiemminkin käyttämäni Guerlainit. Nyt kun on iho sen verran hyvässä kunnossa, että riittää tällainen todella kepeä meikkivoide, niin Baby Glow on osoittautunut loistavaksi valinnaksi. Talveksi luulen kuitenkin, että pitää taas hankkia peittävämpi Lingerie De Peau.

Jos meikkivoiteessa luotan tuollaiseen hieman hintavampaan merkkiin, niin poskipunasuosikkini onkin sitten puolestaan törkeän halpa. Tämän kesän suloisimman punan poskille on luonut Essencen I Want Candy -poskipunakuulat. Ne tuoksuvat karkille ja mukana on juuri sopivasti hohtoa!

Kulmakarvojen meikkaamisessa ei oikein mikän yksi tuote ole tuntunut palvelevan minua vielä ihan täysin. Nytkin käytin ensin ABH:n Brow Definer -kulmakynää ja viimeistelin vielä Maybellinen kulmapaletin kakkumaisella kulmavärillä. ABH:n kulmakynässä tykkään kyllä sen terän kolmiomaisesta mallista mikä mahdollistaa eri paksuisten viivojen piirtämisen helposti. 

Meikkipussissani asustelee nykyään todella paljon Essencen meikkejä. Osan olen saanut, mutta etenkin ripsareita ja huulipunia on tullut ostettua paljon itsekin. Punista suosikkeja etenkin nuo kevyet Sheer & Shine -punat!

Ihan uusi Essence-tuote kokeilussa oli puolestaan metallinhohtoinen 2 in 1 luomivärikynä. Suhtauduin vähän skeptisesti, koska kokemukseni mukaan luomivärikynät on aina tahtonut olla sellaista shittiä, joka pakkautuu illan mittaan kasaksi luomivakoon. Tämä väri kuitenkin yllätti iloisesti ja pysyi nätisti paikoillaan! Ainakin tämä vaalea Peach Perfect -sävy siis jää toistaiseksi meikkipussiini.

Mulla on tuolla luonnoksissa jo hetken aikaa muhitellut postaus otsikolla ”Miksi meikkaan?”, pitänee jatkaa sekin pian loppuun. Mutta täytyy tunnustaa, että ajatukseni asian suhteen on monella tapaa hieman ristiriitaiset, joten asia vaatinee vielä tuumimista. Mut eihän sitä käy kieltäminen, ettenkö meikkaisi siksi, että tuntisin itseni hieman nätimmäksi. Enemmän pohtimista kuitenkin aiheuttaa se klassinen ”ketä varten mä meikkaan?”

 


Kun tuo maastorotsi nyt kerran "löytyi" kaapista pitkän tauon jälkeen, niin sehän tuntuukin nyt tarttuvan käteen lähes joka päivä. Syynä voi toki olla myös se, että kaikki muut takit ovat vain alempana vaatekasoissa, joten on helpointa ottaa se päällimmäisenä oleva, jonka takia ei tarvitse suorittaa suuria arkeologisia kaivauksia.

mekko – Junarose / takki – 2nd hand / sandaalit – Crocs / korvikset – Liv by Linda (saatu)

Näin mulle usein käy vaatteiden kanssa, että jumitan jossain yhdessä ja samassa viikkoja ja jopa kuukausia. Ennen tämän takin paluuta olin ehtinyt käyttää jo monta kuukautta putkeen farkkurotsia ihan kaiken kanssa. Välillä aina mietin, et onko se tympeetä, kun samat vaatekappaleet pyörii näissä asupostauksissa, mutta toisaalta siten taas näkyy miten moneen joku yksi ja sama vaate sopiikaan. 

Viikonvaihteessa puin kurkkusalaattirotsin Junarosen pikkumustan kanssa. Luo just hyvää kontrastia tuollaisen naisellisen minimekon kanssa. 

Tässä kun on väistämättä sellainen syysfiilis hiipinyt rintaan, niin mietin, että mitenkähän sitä taas raskii laittaa sandaalit ja kepeät kangastossut kaappiin ja alkaa kiskomaan taas sukkia jalkaan. Yääh… Kunpa vois elellä vuoden ympäri käyttämättä sukkia, mun inhokkivaatekappaletta! Mut onhan siihen vielä aikaa, vielä menee muutama viikko kepeästi kesäkengissä. 

Tuota samaista rypytyksin koristeltua mekkoa on nyt syksyyn saatavissa jälleen hihallisena versiona. Tämä on ainakin itselleni sellainen luottomekko, jonka pakkaan usein mukaan reissuihin. Tuollainen yksinkertainen trikoinen pikkumusta kun taipuu niin helposti arkivaatteesta hieman juhlavammaksikin ja yhdellä vaatteella pärjää siten matkalla montakin tilannetta. 

Pakkaamisesta puheenollen… pitäis taas tehdä niin. Huomenna jälleen nokka kohti Helsinkiä, missä on luvassa ystäväpariskunnan 10 v hääpäiväkemut ja sunnuntaina käväisen yksissä koekuvauksissa. Eli kivaa ja jännää tiedossa.