Huuda, huuda ilosta / Huuda, huuda vapaudesta / Huuda, huuda onnesta / Ja sä voit poistuu hymyillen

Jotta nyt ei ihan olisi turhaan otettuja kuvia, jotka vaan hautautuu kovalevylle, niin pistetään nyt muutama Haloo Helsinki -otos edes tänne näytille. Elli ja kumppanit siis esiintyivät lauantaina tuossa alle kilsan päästä meiltä Porispere-festareilla. 

Olin paikalla siis ihan vapaalla, en töiden puolesta, joten napsin kuvia ihan perinteisesti yleisön joukosta kuvauspitin sijaan. Vehkeinä vapaa-aikani luottokamera Olympuksen PEN E-PL7 ja linssinä 75mm 1.8. Toimii hyvin tuollaisessa tilanteessa, kun kääntyvän näytön ansiosta pystyy kuvaamaan pään yläpuolelta edessä olijoiden yli. 

Rakas, ollaan vaan hiljaa

Katsellaan huojuvaa viljaa

Se kauniisti katseestas taipuu,

ja niin taivun myös minäkin

Rakas, ollaan vaan hiljaa

Ei korjata vuotavaa maljaa

Rakastellaan yhtä aikaa

niin kuin nuo perhosetkin

Tässä mä seison kaipausta rinnassa

Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa

Maailma on minun, maailma on sinun

Maailma on tehty meitä varten

Jokainen tänne jonkun jäljen jättää

Kun valot sammuu niin sä kaiken näät

Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät

Suljet silmäsi ja hengität

Kyllä kaikesta sä vielä selviät

Joku voimas vei vaik sä huusit ei

Tää on hulluuden highway

Avaat silmäsi ja hengität, kyllä huomenna sä ymmärrät

Vielä elossa oot! Vielä elossa oot! Vielä elossa oot!

 

Kursivoidut tekstit Haloo Helsingin biiseistä.


-Kaupallinen yhteistyö, Hypoxi. Hoidot saatu-

"Tuntuu ihan kuin olisin popcorn-kattilassa!" oli kikatuksen seasta lausuttu kommenttini, kun ekaa kertaa makasin Hypoxi-hoidossa ns. lämmittelypuvussa. Itse puvussa köllöttely on huomattavasti kivempaa ja rentouttavampaa kuin kuvassa ilmeeni antaa ymmärtää. Tuo painavan "avaruuspuvun" pukeminen vaan on aina jo ihan operaatio sinänsä tiukkoine hihansuineen ja ylipitkine lahkeineen. 😀

Kun Porin Hypoxi-studion yrittäjä Saara ehdotti minulle hoitojakson testausta mä oli etupäässä kiinnostunut siitä, että miltä toi vakuumipuku tuntuu. Olin nimittäin työkeikalla nähnyt kyseisen vermeen, joten mua kutkutti ajatus miltä kuplinta tuossa viralliselta nimeltään HDC-laitteessa tuntuisi. 

Hypoxia markkinoidaan pääasiassa kohdennettuna rasvanpolttona ja selluliittitaisteluna. Puhutaan vartalon ongelmakohdista ja niiden muokkaamisesta. Minä, vaikka paljon rasvaa omaankin ja laihduttaakin kärsisi, en kuitenkaan ollut kiinnostunut Hypoxista siinä mielessä, että olisin alkanut laskemaan kaloreita. Niin, kun Hypoxi ei siis ole mikään ihmejuttu, joka yksinään saa rasvan katoamaan. Useiden senttien kaventumiset ja monen kilon painonpudotukset tapahtuvat vähäkalorisen ruokavalion ja Hypoxin yhteistyönä. 

Minä siis testailin Hypoxia enemmänkin sillä mielellä, että onko siitä iloa ja hyötyä muuten kuin laihdutuksen oheishoitona. Tapahtuuko mitään, jos ei varsinaisesti laihduta samaan aikaan? Ja olisiko hoidolla jotain vaikutuksia, jotka eivät näy päälle päin?

Kävin siis 12 kertaa yhdistelmähoidossa, jossa käynti aloitettiin aina rentoutumisella 20 minuutin ajan HDC-laitteessa. Puvusta imetään kaikki ilmat pihalle ja sen jälkeen yli- ja alipaineen avulla sadat ilmakuplat kutittelevat kivasti ihoa ja aktivoivat pintaverenkiertoa ja vilkastuttavat aineenvaihduntaa.

Saaran mukaan moni asiakas käy toisinaan Hypoxi-studiolla ihan vaan tuossa avaruuspuvussa rentoutumassa ja se on kyllä helppo uskoa. Ekoilla kerroilla tuntui kuin olisi ollut todella tiukassa paketissa, mutta useampien käyntikertojen myötä oloon tottui ja alkoi toivoa jopa tiukempaa imua.

Yhdistelmähoidossa lämmittely jälkeen on vuorossa vielä 30 minuuttia matalasykkeistä liikuntaa. Vaihtoehtoina on joko kuntopyörä pystyasennossa (kuvissa), pyöräily selällään maaten tai juoksumatto. Itse tykkäsin eniten tuosta pystypyöräilypömpelistä. 

Vyötärölle tulevan korsetin avulla asemoidutaan laitteeseen ilmatiiviisti ja sitten aletaan polkemaan. Pömpelin sisällä vaihtelee yli- ja alipaine ja lämpökin siellä melkoisesti nousee. Tarkoitus on siis lisätä liikunnan aikana verenkiertoa iho- ja rasvakudoksissa, jotta rasva palaisi tehokkaammin. 

Yksi asia, joka kertoo ainakin jotakin kropassa tapahtuvan tuon painevaihtelun ja lämmön ansiosta on se, että Hypoxi-pyöräilyn jälkeen mun hanuri oli aina ihan tosi lämmin useamman tunnin ajan. Verenkierto siis todellakin lisääntyi läskikerroksessa! Normisti urheillessa verenkierto keskittyy siinä määrin lihaksiin, että harvemmin siinä persuksen pintakerrokset on juurikaan lämmeneet.

Toinen melko välitön vaikutus oli se, että vessassa sai kyllä Hypoxin jälkeen ravata, etenkin ekoilla kerroilla. Että kyllä se ilmanpaineella muljaaminen jotakin siellä kehossa pistää liikkeelle. Hieman meinasi aluksi pukata päänsärkyäkin, joka siis ihan normaali reaktio.

Siinä missä kuntopyörälaite keskittyy alavatsaan, reisiin ja pakaroihin, niin juoksumatolla käytettävä paineilmapuku puolestaan keskittää kuplimisellaan muljailut keskivartaloon. 

Alle puetaan ensin aluspuku, jottei hikoilla itse paineilmapukua likomäräksi, muistetaan laittaa myös sykemittari paikoilleen ja vasta sitten hypätään varsinaiseen Vacunaut-haalariin. 30 minsaa taaperretaan siis jälleen ohjaajan kertomilla sopivilla rasvanpolttosykkeillä. 

Kuntopyöräillessä mulle ei välttämättä tullut aina kummoinenkaan hiki, mutta tuossa haalarissa juoksumatolla tepastelu pisti kyllä aika hyvin hanat auki, vaikkei kovasta tahdista ollutkaan kyse. 

No mutta mitäs tämä kuukauden mittainen Hypoxi-hoidoissa käynti sitten vaikutti, vai vaikuttiko yhtään mitään?

Mun ensimmäinen huomio oli se, että mulle etenkin tuo lämmittelypuku + pyöräily auttoi kipuihin. Mulla oli tuohon aikaan ollut jo pidempään jatkunutta kipuilua lonkan ja reiden alueella johtuen todennäkäisimmin yhdestä kaatumisesta. Asiaa hoidettiin myös fysioterapialla, mutta kipua esiintyi Hypoxi-jakson aloittaessani vielä päivittäin. Onnekseni huomasin kuitenkin Hypoxi-käyntien jälkeen kivun aina hellittävän jopa pariksi päiväksi. Hypoxi-pyöräilyä käytetäänkin kuulema myös kuntoutukseen ja palautumiseen.

Eli ilmeisesti riittävän kepeä liikunta yhdistettynä lämpöön ja lymfakiertoa aktivoivaan ilmanpainevaihteluun oli hoitava yhdistelmä myös minun kintulleni ja lonkalleni. Ainakin tämän ja fysioterapeutin ohjeistamien harjoitteiden yhdistelmällä pääsin tuosta loukkaantumisen aiheuttamasta vaivasta eroon.

Toinen selkeä vaikutus oli aineenvaihdunnan saama buusti. Kilpparivajislaisena mä olen vähän nihkeä hikoilemaan (paitsi päästäni), vatsa toimii toisinaan laiskanlaisesti ja aineenvaihdunta ylipäätään on hieman verkkaista. Hypoxi pisti selvästi mehut liikkeelle ja aktivoi esimerkiksi vatsan toimintaa. 

Kuva paljaasta vatsanahkasta näyttää hyvin kuinka huolella Vacunaut-puvun ilmakuplat ihoa keskivartalosta "runnovat". Aluspuvusta huolimatta ihoon jäi aina hetkeksi melkoiset jäljet.

Ja sitten ne sentit ja selluliitti. Kyllä sitä jokunen sentti lähti ympäri kehoa, mutta tämän kokoisella ihmisellä nyt voi lähteä vyötäröltä monta senttiä kun vaan kunnolla pieraisee, joten en nyt hirveästi pistäisi painoarvoa sille tulokselle. 😀

Mutta se, että reisistä lähti 2,5 senttiä ja polvien päältäkin sentti, kertoo mun mielestä siitä, että jotain siellä kintuissa kuukauden aikana tapahtui. Mulla ei itsellä ole koskaan ollut mitenkään kummoisesti selluliittia, mutta huomasin silti reisien ihon sileämmän tuntoiseksi jo parin viikon jälkeen. Eli kyllä siellä on kai jotain kuona-aineita lähtenyt. 

Oma arvioni on siis, että kyllä, laihdutuksen ohessa Hypoxi voi varmastikin auttaa vielä siinä ns. viimeisessä tiristelyssä, jos sellaiseen kokee tarvetta. Tai vaihtoehtoisesti joku voi laihdutuksen alkuvaiheessa kokea saavansa Hypoxista lisämotivaatiota, kun saa tehostusta aineenvaihduntaan. Mutta ei todellakaan siis mistään laihdutusihmeestä ole kysymys, se painon pudottaminen pitää jokaisen sitä haluavan tehdä ihan perinteisin keinoin ja Hypoxi on vain yhdenlainen lisätoimenpide. 

Jos taas ei ole laihdutus mielessä, niin Hypoxista voi omien tuntemusteni mukaan olla lisähyötyä esim. erilaisissa kuntoutustilanteissa. Lymfakiertoa stimuloivan vaikutuksensa vuoksi Hypoxissa käy kuulema myös ihmisiä joilla on ongelmia vaikkapa jalkojen toistuvan turvotuksen kanssa. 

All in all, ymmärrän, että tässä hoikkuutta ja virheettömyyttä ihannoivassa yhteiskunnassa Hypoxia on helpointa markkinoida juurikin ongelmakohdista puhumalla ja upeista laihdutustuloksista kertomalla. itse kuitenkin löysin Hypoxista enemmänkin muita ihan yleisesti hyvinvointiin vaikuttavia hyötyjä. Menin testijaksolle vähän sellaisella "mitähän hömppää tääkin on asenteella", mutta yllätyin loppujen lopuksi kokemuksesta ihan positiivisesti. Tuota ihanan rentouttavaa lämmittelypukua on ihan jo ikävä. 

 

-Hoidot saatu-


Miltä näyttää kliseinen rokkifestaribööna? No tältä. Pillifarkut, bikerbootsit, camotakki ja arkea mustemmat silmänrajaukset: check!

farkut – Junarose / kengät – Clou / t-paita – H&M / rintsikat – Gorsenia / takki – 2nd hand / korvikset – Liv by Linda (saatu)

Mulla oli Porispereen joululahjaksi saatu kolmen päivän lippu, mutta perjantaina ei ollut ainuttakaan itseäni niin paljon kiinnostavaa esiintyjää, että olisin jaksanut lähteä paskassa säässä Kirjurinluodolle seisoskelemaan. Eilen sitten tsemppasin illalla hääkeikan jälkeen itseni liikkeelle sen verran, että kävin tsekkaamassa porilaisen legendan, Dingon sekä aivan timanttisesti vetäneen Haloo Helsingin. (Jahka ehdin käydä kuvat läpi, niin tuuppaan muutaman Haloo-otoksen tännekin.)

Festaripukeutuminen lähti liikkeelle jalkineista. Luulin omistavani neljät kumpparit, joista tiesin kahden parin olevan töissä, mutta kaappeja kaivaessa muistinkin myyneeni ne kaksi muuta paria. Piti siis keksiä jotkut muut mutaa pelkäämättömät kengät, joten vedin jalkaani ikivanhat ja paljon kärsineet Cloun bikerit. 

Noiden vuosikausia pukeutumiseni tärkeimpiin kulmakiviin kuuluneiden nilkkureiden myötä lähti sitten koko asu vanhoille kunnon rokkibööna-urille. Jos miehen Porispere-perinne on ne sotkea paikkoja mutaisilla maihareilla, näyttais mulla puolestaan toistuvan tuo maastotakki ja Gorsenian tissiliivien vilauttelu. Tältähän mä näytin vielä jokunen vuosi sitten suurimman osan ajasta. Se oli aikana ennen kuin löysin kaikenmaailman pastellisävyt ja kukkakuosit. 😀

Tuo Saksan armeijan camotakki oli monta kesää ihan mun suosikkirotsi, mutta tänä vuonna jäänyt ihan käyttämättä. Mut nyt tää tuntui kyllä päällä taas niin mukavalta ja se antoi jotenkin voimakkaan fiiliksen, joten en hautaa liian syvälle kaappiin, jotta muistan käyttää enemmänkin. Jos maastokuosi kiinnostelee, niin Varustelekastahan noita takkeja saa ja on halpaa kuin saippua

 

Upeat mustat nahkakorvikset (saatu) ovat suomalaisen Liv by Lindan. Korvakorujen lisäksi Linda valmistaa mm. näyttäviä virkattuja kaulakoruja ja asusteita. Persoonallisten käsintehtyjen korujen ystävien kannattaa tsekata Liv by Lindan FB-sivut! Tuotteita saa tilattua laittamalla Lindalle viestiä. Tykästyin näissä korvakoruissa paksun nahan lisäksi myös tuohon rengasmalliin. Kivaa vaihtelua normaaleihin koukkukorviksiin!

Mut ai luoja miten paljon mua tympäisi heti, kun eilen pääsin sinne festarialueelle. En vaan kestä enää nykyään sellaisia ihmismassoja. Mietinkin, että miten sitä nuorempana jaksoi olla ihan intopiukeena festaroimassa monta päivää putkeen. Vietin paikalla reilut kolme tuntia ja siinä oli kaksi liikaa. Mulle olis riittänyt tasan se Haloo Helsingin keikka, joka olikin sitten onneksi aivan loistava. 

Tänään puolestaan tein täsmäiskun ihan vaan Sannin keikalle. Että hienosti käytetty kolmen päivän festarilippu: alueella yhteensä alle viis tuntia ja kuuntelin kolme bändiä. Onneks voi aikuinen ihminen ihan rehellisesti itselleen myöntää, että viihtyy paremmin yksin kotona eikä tarvii väkisin yrittää olla sosiaalinen. 😀