Näin se vaan sininen on salakavalasti hiipinyt jo ihan näkyväksi osaksi pukeutumistani. Edellisessä asupostauksessa siniharmaa pitsimekko, vaaleansininen farkkurotsi on ollut kesän käytetyin vaate ja viimeisin vaateostokseni on jälleen sinistä.

Ja minä kun olin vuosikausia niin suunnattoman syvällä sini-inhossani. Mutta on se hyvä, että tiukimmistaankin pukeutumisperiaatteista pystyy ajan myötä luopumaan, sillä näyttäähään tämänkin asun sävyt nyt ihan sairaan hyviltä!

toppi ja housut – H&M / takki – Lindex / sandaalit – Benetton / korvikset – Viaminnet (saatu) / rannekoru – Salmiak Studio

Viimeisin vaateostokseni on siis tuo Lindexin ohut takki. Himottelin sitä jo talvella täysihintaisena, mutta jätin silloin vielä kauppaan. Nyt sitten -70% alennuksessa en enää vastustellut mielitekoani, vaan maksoin huitulasta ilolla 15 euroa. 

Tämä asu on taas oiva esimerkki pakkomielteestäni hihojen ja lahkeiden käärimiseen. Nilkat ja ranteet ovat lähes aina näkyvillä. Farkkutakkinikin hihat ovat olleet käärittynä lähes koko kesän. Vasta, kun lämpötila ihan oikeasti pakottaa, suostun peittämään nilkkani ja suoristamaan hihani. 

Minut on siis ilmeisesti onnistuttu aivopesemään ainaisilla pukeutumisohjeilla joiden mukaan omenan kannattaa näytää ne vartalonsa ainoat kapeat kohdat. 😀

No, omasta mielestäni nilkkojen ja ranteiden paljastaminen tuo usein asuun keveyttä olipa sitten minkä mallinen ihminen tahansa. Voisikin ehkä ottaa jollain asulla aiheesta vertailukuvat!

 


-Kaupallinen yhteistyö, Rauman Pitsiviikko-

Minä olin maalaillut mieleeni kuvan kuinka kuvaisin pitsiin pukeutuneita ihmisiä vanhan Rauman katuja pyyhkivässä ihanassa kellertävässä ilta-auringossa. Olin kuvitelmissani kuitenkin ohittanut tosiasian nimeltä Suomen kesä. Niinpä tätäkin kesätapahtumaa sitten vietettiin tarpomalla koko ilta vesisateessa.

Vaikka oma pitsipuseroni peittyikin halvan sadeviitan alle, niin onneksi Mustan pitsin yön kävijöistä löytyi myös jonkin verran sään uhmaajia, joiden pitsit olivat näyttävästi esillä.

Kaarina päätyi nappaamaan sään vuoksi kauniin mekkonsa päälle vielä yhden ylimääräisen pitsihamekerroksen lämmikkeeksi. Kirpputorilta löytynyt röyhelöhame piilotti alleen sateeseen sopivat klassikkojalkineet. 

Ensimmäistä kertaa Mustan pitsin yön teemaan pukeutunut Salme esiintyi näyttävästi vanhassa hääpuvussaan vuodelta 1975. Alunperin kokovihreä mekko oli saanut ompelijalla uuden pitsisen ilmeen.

Ystävykset Liisi (vas.) ja Maiju olivat molemmat käyneet siskon vaatekaapilla. Maiju kertoi käyneensä Mustan pitsin yössä jo lapsesta saakka ja pitsipukeutuminen on aina kuulunut asiaan.

Espoosta paikalle saapunut Liisi puolestaan oli ensikertalainen pitsiviikko-kävijä, mutta totesi halunneensa heti panostaa täysillä. 

Liisin kaunis hiuspanta on varsinainen sukuaarre. Sen pitsi on isoisotädin vanhaa ja koristeena olevat sulat siskon edesmeenneen Kaiku-kukon pyrstöstä. R.I.P. Kaiku. 

Tiinalle pitsiin pukeutuminen on monivuotinen perinne. "Ei haittaa vaikka sataa. Kerran vuodessa on saatava päälle lempi hame!"

Sohvi oli Mustan Pitsin Yössä "ainakin 20. kertaa!" Kokomusta pitsiasu ei kuulema ole naisen normityyliä, mutta kerran vuodessa on hauskaa revitellä. Tässä asussa enemmän oli enemmän, päälle oli päätynyt pitsihame, pitsipusero, pitsinen hartiahuivi ja vielä pitsistä tehdyt korvikset!

"Tämä on mun vakiomekko Pitsin yöhön", kertoi Jenna.

Illan näyttävin pariskunta oli ehdottomasti Riina ja Kari. Yhteneväisissä asuissa oli ehditty jo käydä aiempana viikonloppuna tanssimassa Salamakalliolla Arja Korisevan keikalla.

Mustan pitsin yöhön pukeutuminen kuului pariskunnan monivuotisiin perinteisiin, mutta pukeutuminen on heille tärkeää muutenkin. "Aina tansseihin tai juhliin lähtiessä pukeudutaan sävy sävyyn", kertoi Riina.

Pitsiä aina pienimpiä yksityiskohtia myöden! Tämä partarusetti teki allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen.

Aika upeita pitsityylejä kyllä. Mut mites oli mun oman asun laita… 

Trust me.. kyllä siellä höyrystyneen muovin alla pilkahtelee pitsi!