Kuinka moni on jo lukenut eilen ilmestyneen Me Naiset-lehden? Siellä on nimittäin sivun verran meikäläisen ajatuksia pian saapuvan syksyn trendeistä. Päädyin sitten sanomaan, että kun nyt kerran leveät lahkeet ovat tehneet tuloaan jo jokusen aikaa, niin ehkäpä vihdoin tänä syksynä minäkin opettelisin niitä käyttämään. Ja koska pitää elää niin kuin opettaa, piti tänän sitten kaivaa kaapista leveälahkeiset farkut ja kokeilla miltä ne oikein tuntuu.

Kuvat on tällä kertaa ihan kuraa, pahoittelen sitä. Olen nimittäin jo melkoisen päissäni aloitettuani skumpan kittaamisen tuossa kolmen aikaan kaverin päästyä töistä ja suuntana on tänään Porispere. Niinpä tuuppasin kameran jalustalle ja poseerasin huonossa vastavalossa olohuoneen nurkassa ennen kuin vaihdan vaatteet. Tässä asussa siis kävin iltapäiväskumpalla Annin kanssa, mutta Kirjurinluodolle lähtiessä pitää vaihtaa matalat mutaa kestävät kengät ja sen myötä myös lyhyemmät pöksyt. Mutta tuli nyt ainakin kokeiltua tätä boot cutia!

 

farkut-Liu Jo (saatu)/ alustoppi-Maidenform/alta vilkkuvat rintsikat-Gorsenia, Lumingerie/pusero-Vero Moda/kengät-Vagabond

Nämä Liu Jo:n farkut on olleet mulla jo ainakin pari vuotta, mutta käyttökerrat ovat jääneet vähäisiksi. Siinä missä pillilahkeet olivat kymmenen vuotta sitten kauhistus, niin nyt se taakka on siirtynyt leväemmille punteille. Vaihtelun vuoksi mä kuitenkin haluaisin oppia käyttämään boot vutia ja flarea ja muotilehdissä ne näyttävät kyllä kauhean kivoilta pitkien ja hoikkien mimmien päällä. Mutta, asiaan sisältyy selkeä mutta. Mä tunnen itseni ihan hirveeksi amatsoniksi! Olen lyhennyttänyt farkkujen lahkeet korkeisiin kiilakorkoihin sopiviksi ja minkään matalan kanssa niiden käyttö olisi katastrofi. Nyt kuitenkin tepstellessani kaupungilla koroissa ja näissä hulmuavissa lahkeissa olo oli todella iso ja jotenkin roteva. Tunne  oloni paljon naisellisemmaksi ja sirommaksi käärityissä pillilahkeissa, nilkat paljaana ja ballerinoissa. Kiilakorkonilkkureissa ja leveissä farkuissa olen kuin joku vieras ihminen.

Kuvista katsoen se vieras ihminen on kyllä ihan linjakas ja pitkäsäärinen ja jokusessa ruudussa persekin näytti aika kohtalaiselta. Mutta kun mä oon tottunut olemaan lyhyt ja pyöreä! 😀

 

Ehkä mua vaivaa leveälahkeisissa farkuissa se, että A) kengät ei näy ja B) mun kroppani paras puoli,. sääret, jää piiloon. Sen vuoksi mulla tulee jotenkin iso ja roteva olo, kun näkyvillä ei ole ne harvat vartaloni kapeat kohdat: nilkat ja sääret. Ja onhan se nyt ihan hirveetä tuhlausta käyttää housuja jotka peittää mageet kengät.

Mutta en aio luovuttaa vielä. Eiks se oo uusien makujenkin kanssa niin, että useamman kerran pitää kokeilla ennen kuin tottuu? Leveiden lahkeiden testailu siis varmasti jatkuu syksyn myötä. Jos muutkin näyttää niissä hyvältä, niin miksi en minäkin!

Nyt jotain festarirypemiseen sopivampaa niskaan ja luodolle riehumaan. Puolentoista tunnin päästä aloittaa Danko Jones, joka on aiemman kokemuksen perusteella livenä aivan kipeen hyvä! Lupaamani turbaanivideo kaipaa vielä vähän säätöä.. katsotaan jos saisin ulos huomenna. Mikä on yleisön tuomio leveille lahkeille? Yleisesti? Entä mun päällä?


Mä olen usein ihastellut Marlies Dekkersin liivejä, mutta joutunut harmikseni toteamaan jo pitkän aikaa sitten, että kokoskaala ei itselleni riitä. Siksi innostuinkin välittömästi, kun törmäsin Lumingeriella tähän puolalaisen alusvaatemerkki Gorsenian Evita-malliin, joissa kulkee MD liivien henkiset nauhat rintojen päällä. Halusin melko yksitoikkoiseen rintaliivikokoelmaani hieman sellaista vaihtelua, joka saisi rauhassa vilkkua kaula-aukostakin ja Evitat vaikuttivat siihen tarkoitukseen oikein lupaavilta.

Koska Gorsenia oli itselleni merkkinä aivan tuntematon, mietitytti liivien tilaaminen verkkokaupasta ja olin varma, että metsäöän menee koon kanssa kuitenkin. Pohtiessani kokoasiaa Lumingerien fb-sivulla kehottivat he laittamaan asiakaspalveluun sähköpostia, jossa kertoisin pari esimerkkiä siitä minkä merkkisiä, mallisia ja kokoisia liivejä käytän. Kerroin käyttäväni Prima Donnasta kokoa 85H, Panachen Cleosta 80H ja omistavani yhdet Curvy Katen 80G kokoiset liivit jotka ovat aaviastuksen naftit. Kertomieni tietojen perusteella Lumingerielta suositeltiin minulle Gorsenian liiveistä koko 80J-K, joiden sanottiin vastaavan Cleon ja Curvy Katen 80GG-H. Tästä haluamastani Evita-mallista ei ollut edes tarjolla sitä kuppia K, joten tilasin koon 80J ja kuin ihmeen kaupalla se oli passeli!

Jos siis tekisi mieli tilata rintsikoita Lumingerielta, mutta kokohommat arveluttaa vieraiden merkkien vuoksi, niin rohkeasti vaan meiliä asiakaspalveluun, siellä on tietoa ja taitoa eri merkkien kokovertailuun.

Toimitus Lumingerielta oli äärimmäisen nopea. Tein tilauksen iltapäivällä 27. päivä ja postiluukku kolisi 29. päivä. En oikein tiennyt mitä liiveiltä odottaa, kun kerran itselle uusi merkki kyseessä ja liivien hintakin oli omaan rintsikkahistoriaani verrattaen todella edullinen. Nyt ensivaikutelman perusteella sanoisin saaneeni vastinetta juurikin niille maksamilleni 39 eurolle. Liivit ovat kauniit, sopivat ja mukavat päällä, mutta eivät missään nimessä vedä vertoja esimerkiksi luottomerkkini Prima Donnan yli puolta kalliimmille liiveille. Kupit ovat yksinkertaista kangasta, ympärys todella venyvän tuntuista kuten olkaimetkin. Jos menisivät päivittäisen aktiivikäyttöön, niin en ehkä veikkaisi liiveille ihan hirveän pitkää ikää tuon "purkkamaisuuden" vuoksi.

Esittelin liivejä illalla Tommille ja hänen kommenttinsa oli, että "muuten hyvät, mutta rinnat leviää vähän liikaa sivuille, näyttäisi, että niissä ei ole sivuilla riittävästi tukea". Kuinka hyvin onkaan tuo mies minun eniten käyttämäni liivit näköjään tutkaillut, kun meni diagnoosi niin nappiin. Kaikissa parhaissa liiveissäni on tosiaan sivuilla erilliset kaistaleet tuomassa tukea eikä tissit siksi leviäkään niissä tuonne alas sivulle, vaan työntävät rintoja enemmän keskelle päin. Näissä Gorsenian liiveissä kuppi koostuu vähemmistä palasista kuin vaikkapa supertukevissa suosikeissani, Prima Donnan Marcie-liiveissä ja eron siis kyllä huomaa.

Hakusessa ei tässä kohtaa kuitenkaan ollut jokapäiväiseen käyttöön tarkoitetut työjuhdat, vaan liivit joilla saisi toisinaan pientä vaihtelua pukeutumiseen, joten olen ostokseeni näistä arvioistani huolimatta tyytyväinen. Ne supertukevat ja kestävät arkiliivit ovat erikseen ja maksavat omalla kohdallani sen lähemmäs satasen, mutta on kiva, että harvempaan käyttöön löytyy vaihtelua edullisemminkin. Olen vuosien saatossa saanut kyllä huomata sen, että omassa koossani rintaliivien kohdalla hinta usein kertoo myös laadusta. Toki ilahduttavia yllätyksiä ja poikkeuksiakin on joskus kohdalle sattunut, mutta pääasiassa alle seitsemän-kahdeksan kympin en ole kovimpia kriteerejäni täyttäviä liivejä koskaan löytänyt, muuta kuin alennusmyynneistä.

Mutta kaikkien kaapista löytyvien liivien ei tosiaan tarvitse kaikkia laatukriteerejä täyttää, vaan joskus riittää kun vaan on nätit. Vähän niin kuin kengissäkin, työssä ja muutenkin arjen tiimellyksessä mukavuus ja kestävyys ovat ykkössijalla, mutta kyllä sitä aina silloin tällöin voi kemuissa kärvistellä huikeissa koroissa jotka saavat päkiät huutamaan armoa. Nämä Evitat ovat ensivaikutelmalta vähän kuin muutaman kympin keinonahkaiset bilekorkkarit, hiton nätit, mutta en odota niiltä vuosia kestävää kumppanuutta.

PS. Se on muuten tällaisissa alusvaatekuvissa pikantti yksityiskohta tollanen festariranneke. 😀


Instassa ehtikin jo tänään näkyä, että vuorossa oli todella pitkästä aikaa turbaanipäivä. Edellisessä postauksessa näkynyt kirppishuivi passasi päähineeksi juuri niin kivasti kuin olin kuvitellutkin. Turbaani oli alunperin nätimmin sidottu, mutta töistä päästyäni kuvasin huivin laitosta videon (julkaisen sen huomenna!) eikä lopputuloksesta tullut enää yhtä hieno kuin aamulla. Jokainen huiviviritys on aina yksilö ja toisina päivinä solmut asettuvat kauniimmin kuin toisina.

Hiihtelin tässä työpäivän mammafarkuista, löysästä neuleesta ja sandaaleista koostuvassa lököasussa vielä illankin, kun käväisimme Tommin kanssa ilmaislippujen innoittamana Kirvatsin Jytä -tapahtumasa kuuntelemassa mm. Agentsia ja Beatles-covereita. Viikonloppuna sitten vähän enempi oman maun mukaisia säveliä samassa paikassa. Porisperestä odotan etenkin Danko Jonesia, joka ainakin vuosia sitten Ruississa osoitti olevansa rautainen livepumppu.

farkut-H&M Mama/neule-Lindex Generous (saatu)/sandaalit-H&M/laukku-Lumi/huivi-kirppislöytä/korvikset-Uhana Design

Noi vaaleat mammafarkut ovat olleet tämän kesän käytetyimmät duunipökät ja tänään huomasin kauhukseni reiän haaruksissa. Pitänee tehdä äkkiä jotain ensiaputoimenpiteitä tai muuten mulla on edessäni taas se hetki, kun farkut ratkeavat kesken työpäivän juuri tietenkin kuvattavan edessä. Been there, done that, liian monta kertaa. Se on tää ainainen sisäreisipalleroiden vuoksi vastaan tuleva ongelma, että haarat hinkkautuu rikki melko vauhdilla. Ja tää ei ole itselläni mikään ylipainon tuoma ongelma, vaan mulla ei ole ollut sitä kuuluisaa tigh gapia hoikimmillanikaan. Aina on ottanut reidet yhteen. Joskus alle 60 kiloisena farkkukauppaan astellessanikin myyjä totesi, että "sulla on noita reisiä vähän reippaamin!". Jep… thanks.

No mutta se reisihorinoista. Asusta sen verran, että se on mukava, mutta hieman epäimarteleva. Neule ei lyhyessä mallissaan ole todellakaan tarkoitettu mun tissivarustuksella pidettäväksi ja sitä saa olla vähän väliä korjailemassa parempaan asentoon. Hihatkin ovat vähän väärän mittaiset ja levyiset, mutta kaikista viosta huolimatta en ole osannut siitä luopuakaan. Tykkään siitä jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä ja kiskon sen siksi aina toisinaan päälleni muistaakseni taas kerran sen kaikki viat.

Mut tarviiko sitä kaikkien vaatteiden aina ollakaan just oikeen mallisia? En mä ainakaan joka päivä jaksa miettiä, että miten sitä taas korostais niitä harvoja hyviä puoliaan ja häivyttäis kaikkia yleisen mielipiteen mukaan virheinä pidettäviä asioista vartalossaan. Vois itse asiassa vaikka huomenna pukeutua vapaapäivän kunniaksi johonkin löysään kaapuun, joka saa mut muistuttamaan muumien mörköä, ihan vaan siks koska se olis ihan hirveen mukavaa.