Yhteistyössä Spartoo

Yöllä sateen ropistessa kattoon ja Nukkumatin vältellessä minua selailin Spartoon uusimpia kenkiä ja silmiini osui parit kumpparit joiden arvelin kiinnostavan myös jotakuta teistä.

20130702-092552.jpg

Itselläni on pari vuotta sitten alesta hankitut bikerbuutsien näköiset Diesel -kumpparit ja olen tykännyt niistä kovasti, mutta etenkin noita niittikoristeisia uutuuksia katsellessa melkein toivon, että olisin kumisaappaiden tarpeessa.

Olen kovin mielissäni tästä suuntauksesta, että kumppareita on alettu tekemään ihan kaikenlaisissa malleissa pelkän perussaappaan sijaan. Nykyään löytää jopa sadesäähän sopivia balleriinoja ja korkkareita. Niistä upeimmat tarjoaa varmastikin Melissa, jonka kumiset leopardiballerinat kiinnostaisivat minua kovasti.

Tiesittekö muuten, että myös Kontio- ja Hai -klassikoistaan tuttu Nokia on herännyt kumisappaiden uuteen aikakauteen ja tuo nyt loppukesästä kauppoihin Finskin suunnittelijana runnetun Julia Lundstenin suunnitteleman kumpparimalliston? Tulevan syksyn sateisiin on siis tarjolla toinen toistaan upeampia jalkineita.

Alankin tässä toivomaan, että tulisipa todella sateinen syksy, jotta olisi ok hankkia useammat kumisaappaat. 😉


Yhteistyössä Spartoo

Kaverin instagram-kuva kesäkengistään sen kamelinselän sitten lopulta katkaisi. Tähän saakka olen täysin onnistunut olemaan immuuni jo usean kuukauden ajan siellä täällä esiin pilkahdelleelle hypetykselle, mutta nyt minäkin huomasin ajattelevani, että ”pakko saada”. Ja, että mitkä? No, ne itselle ainakin sairaanhoitajien ja mummojen jaloista tutut Birkenstock terveyssandaalit!

Ei tarvitse mennä kauaskaan ajassa taaksepäin, kun oli mahdotonta kuvitella puhuvansa samassa lauseessa muodista ja Birkenstockeista, mutta Celinen marssitettua mallinsa lavalle turkiskoristeisissa mummosandaaleissa, muuttuivat ne lähes silmänräpäyksessä noloista jälleen halutuiksi.

Mutta niinhän se kiertokulku menee, että monet pitkäikäiset klassikot ovat aina toisinaan jopa vuosikymmeniä ns. noloja ja juntteja, mutta nousevatki yhtäkkiä jälleen ilmiöksi. Eiväthän ne olisi pitkäikäisiä klassikoita elleivät olisi oikeasti hyviä tuotteita.

Esimerkkejä tällaisista uuteen nousuun ampaisseista klassikoista on näiden Birksien lisäksi mm. kotimaiset Ainot ja Reinot. Entiset mummojen ja pappojen tossut saivat uuden elämän etenkin nuorison jalkineina.

20130629-105955.jpg

Viime aikoina noita Birkenstockin ”junttisandaaleita” onkin sitten nähty niin julkkiksien kuin muotibloggaajienkin kintuissa. Omaan estetiikan tajuuni ei tuo perus kahden remmin malli edelleenkään uppoa. Mallia kyseisten kenkien yhdistelystä pukeutumiseen voi vilkaista vaikkapa Fashion Zen– tai Heijastuspinta– blogeista.

Kyseiset rumat klohmot eivät muutu mielessäni haluttavaksi vaikka kuinka olisivat muotigurujen hyväksymää kamaa, mutta tämä kesän fashionvillitys sai minut huomaamaan, että kivankin näköisiä Birksejä on olemassa.

Kaverin Instagram-kuvassa esiintynyt varpaanvälistä kulkeva Gizeh-malli nimittäin sai minutkin hyvinkin kiinnostuneeksi huomattavasti kahden remmin perusmallia sirommalla olemuksellaan.

Megamukavat ja jalkoja oikeasti hellivät kivat sandaalit minulta kesäkenkäkokoelmasta vielä puuttuukin ja Birksien käyttäjät vakuuttavat niiden olevan juuri sellaiset.

Spartoolla on parhaillaan menossa Birkenstock– ale ja nyt mietinkin, että olisiko värivalintani helppo ja klassinen musta tai ruskea vai pitäisikö valita väriä. Kyllä on elämä vaikeita päätöksiä täynnä. 😀

Mikä on teidän tuomio, onko Birkenstockit kuumaa vai kaameeta?


Kello on jotakuinkin 03.30 ja ajellaan jossain päin Pohjanmaata Kainuuta ja mun kotia kohti. Ympärillä avautuu kauniit auringonnousun pehmeästi valaisemat maisemat ja auton stereoissa soi Queens of the stone age. ”I wanna suck, I wanna lick”, ja silleen.

Murun hoitaessa ajohommat mulla on näppärästi aikaa kaivella iPadin syövereitä ja tajusin, että yhdet ihanat jo muutama viikko sitten napatut kuvat on jääneet julkaisematta.

Toukokuun lopussa järjestetty Indiedaysin luokkaretki ajoittui sopivasti samalle viikonlopulle Fashion Stock Sales -tapahtuman kanssa ja tokihan me sinne sitten Iina kanssa suunnattiin saman aaikaisesti innoissamme ja lompakkojemme puolesta peläten.

Itsellä oli myyjien joukossa lähinnä yksi kiinnostuksen kohde ja se oli Kirsi Nisonen. Tai tarkemmin ottaen tietenkin hänen upeat päähineluomuksensa. Ja eihän se turha reissut ollut..

kirsi_nisonen_rusettiturbaani1kirsi_nisonen_rusettiturbaani6

Olen sovitellut Nisosen hurmaavia turbaaneja jo kerran jos toisenkin, mutta rahatilanne ja sovittelutilanteet eivät vaan ole koskaan siihen malliin natsanneet, että olisin päässyt kassalle saakka.

Tuota mustaa muutamalla paljetilla somistettua rusettiupeutta muistan sovitelleeni jo varmaan nelisen vuotta sitten Stockalla ja postailleeni siitä kuviakin tänne blogiin. Että ei siis ainakaan heräteostoksesta ollut kyse. 😀

Koska mustia päähineitä ja tukkahärpäkkeitä löytyy kokoelmista jo useampia, alkoi siinä turbaaneja sovitellessa myös tuo ohuesta mesh-kankaasta tehty punainen rusettiverme kinnostamaan.

Sillä välin, kun minä veivasin ”pipoja” edes takaisin päähän ja pois ja tuijottelin itseäni peilistä, ehti Iinuska jo salamaakin nopeammin shopata yhdet Minna Parikan korkkarit.

kirsi_nisonen_rusettiturbaani3

Ennen kuin ehdin tehdä päätöstä kumman ihanuuden hankkisin, yllätti Kirsi minut sanomalla, että hän ottaa minulta rahat vain toisesta turbaanista ja lahjoittaa toisen. En alkanut hirmuisesti vastustelemaan. Ninpä siis sain kaksi upeaa ja näyttävää päähinettä todella edullisesti. Hurjan suuret kiitokset siis Kirsille!

Nyt juuri tätä kirjoittaessani tajusin, että olisi pitänyt pakata tuo musta turbaani mukaan reissuun, sillä se olisi voinut passata vihreän mekon kaveriksi häihin mikäli tuskastun tukanlaittoon. Mutta kotiin se nyt valitettavasti jäi.

Turbaaneissa on parasta se, että niiden ilme muuttuu melkoisesti sen mukaan miten päin ne päähänsä asettelee. Juteltiin Kirsin kanssa siitä miten hän esimerkiksi tykkää kääntää rusetin yleensä melko alas korvan vierelle, kun taas itse yritän usein tasapainottaa kasvojeni pyöreyttä asettelemalla rusetin aika ylös.

Olipa näiden päähineiden asento lähes mikä hyvänsä, niin makeelta näyttää!

kirsi_nisonen_rusettiturbaani5

Kuvat: Nelly Stenroos

Mutta ihan tosiaan sekä juhla, että arkikäyttöön passeleita asusteita nuo molemmat. Hienosti esimerkiksi Indiedays-kemuja seuraavana päivänä naamioin darraisen olemukseni huulipunalla ja rusettiturbaanilla siedettävämmäksi. Tai siis ennemminkin hämäsin katsojia.

Jos päässä on hervottoman iso ja näyttävä rusetti ja huulissa kirkasta punaa, ei vastaantulijat älyä/ehdi kiinnittää huomiota kalman kalpeisiin kasvoihin taikka verestäviin silmiin joita reunustaa edellisen illan meikit.

Näyttävä ja kauniis turbaani päässä olo kohoaa lähes väkisinkin ylvääksi ja upeaksi. Ja tuollainen pieni boosti on tietenkin useimmiten vain hyväksi.

Voiko siis olla mahtavempia asusteita kuin sellaiset joita voi käyttää showstopperina lähes tilanteessa kuin tilanteessa, oli sitten juhla, arki taikka kaamea krapula? No, ei voi!

Tykkään ihan hirmuisesti! Entäs te?