25.03.2020 Nostalgiamatka 90-luvulle – Poimintoja Seventeen-lehdestä

Mistä tietää olevansa vihdoin ihan oikeasti aikuinen ja ”ikääntynyt”? No siitä, että oman teiniajan muotiin ja ilmiöihin alkaa suhtautua sellaisella lempeällä ja ikävöivällä nostalgialla aiemman ”toivottavasti ne kamalat paksupohjalenkkarit ei enää ikinä palaa!” -kauhun sijaan.

Mä olen niin iloinen, että olen säilönyt pari vuosikertaa minulle lukioikisenä tullutta Seventeen-lehteä. Niihin palaaminen näin parikymmentä vuotta myöhemmin on ollut hykerryttävää. Nappasin joululomalla kotona käydessä muutaman vuoden -98 lehden mukaani ja kokosin tähän hieman muistoja nostattanutta materiaalia.

Siinä missä ulkomaisten lehtien tilaaminen on nykypäivänä netin kautta ihan piece of cake, niin ysärillä sekin oli ihan vaan Atlantin yli seilanneen paperilapun varassa. R-kioskilta ostetun irtonumeron välissä oli pahvinen tilauskuponki, johon rohkeasti vaan pistettiin osoitetietojen lisäksi äidin luottokortin numero ja sitten lappu postin matkaan.

Lehden vuosikerta ei tietenkään ollut ihan halpa tänne pohjolaan saakka postitettuna, mutta äiti ajatteli sen olevan sijoitus kielitaitoni kartuttamiseen. Ja oikeassahan hän olikin, Seventeenin numerot, kuten myös kirjastosta lainattu brittiläinen Sugar-lehti kuluivat käsissäni hyvin paljon koulukirjoja ahkerammin.

Ei olisi lukion enkunkirjasta kyllä sellaista muotiin, kauneudenhoitoon ja deittailuun liittyvää sanastoa oppinut kuin noita lehtiä lukemalla. 😀

Tässä hieman nostalgiamatskua kaikille teille ruudun takana oleville ikätovereilleni!

Toi etutukka. Puhdasta rakkautta. Itselläni oli ihan samanmoinen pitkän aikaa. Ihan suoraa siitä perkeleestä ei koskaan omalla hiuslaadullani saanut, mutta epätoivoisesti piti silti yrittää.

Ainoa oikea tuoksu vuosina 1997-98. Minä, mun silloinen bestis ja meidän molempien poikaystävät käytti kaikki tätä, joten oli näppärää kun itsensä saattoi valella hajulla oltiinpa sitten kenen tahansa luona iltaa istumassa. Mun huoneen seinällä oli iso CK onen juliste Kate Moss etunenässään.

Calvin Klein oli toki muutenkin tuolloin itselle kova juttu. Käytin lukioiässä pääasiassa vain CK:n rintaliivejä, joita äitini osti mulle aina ulkomaan matkoiltaan, kun eihän sellaisia nyt Kainuun korvesta saanut. Mammalla oli töidensä vuoksi jossain vaiheessa asiaa Milanoon muutaman viikon välein, joten himoitsemani muotikamppeet olivat sillä tavoin monta askelta lähempänä.

Kannettava CD-soitin, ai jestas mikä vehje. Kun ideahan olisi juuri siinä mukana kuljetettavuudessa, mutta auta armias, jos vehje vähänkin tärisi tai pomppi vaikka kävellessä, niin pomppi toki levykin. Että kiva sitä kannettavaa soitinta oli kuunnella varovasti sängyllä maaten!

Mun eka ehkä -93 tai -94 saamani Cd-soitin oli muuten sekin äidin ulkomaantuliainen. Eka CD-levyni taisi olla Hittibuumi 4.

Kyllä on farkkuihin tuhlattu silloin melkoisesti kangasta! Itseltäni ei ihan noin leveitä puntteja koskaan löytynyt, mutta muistan noita mainoksen farkkuja kovasti ihastelleeni.

Calvin Kleinin Onen jälkeen seuraava suursuosikkini tuoksujen saralla oli Tommy Hillfigerin Tommy Girl. Vaatteissa en kuitenkaan koskaan ollut erityisen kiinnostunut Hillfigeristä vaikkakin merkin kanssa yhteistytä tehneen Gwen Stefanin tyyliä kovasti fanitinkin. Nämä kaikki tämän kuvan tuotteet voisivat olla kaupassa ihan juuri nytkin!

Nämä Seventeenin kollaasisivut olivat mielestäni aina ihania. Muistan monien tuotteiden kohdalla katkerana miettineeni, että miksei kyseisiä ihanuuksia ollut saatavilla Suomesta. Yksi suurimpia haaveitani tuolloin taisikin olla ostosreissu New Yorkiin.

Nykiin saakka en päässyt, mutta käytin kaikki kotimaan rajojen ulkopuolelle suuntautuneet matkat kyllä tehokkaasti hyväksi vaatevarastojen täydentämiseksi. Muistan edelleen lähes jokaisen vaatekappaleen, jotka hankin lukioaikojeni ulkomaanmatkoilta, joille pääsin koulu- ja harrastusporukoiden, ja niissä tehdyn rahankeruun, myötä.

Farkkushortsihaalarit, sellaiset löytyi toki minultakin. Mutta väriltään olivat kirkkaankeltaiset. Merkiltään olivat mitkäs muut kuin CK:n ja mutsi toi nekin Milanosta tai New Yorkista. Mun pukeutuminen nojautui lukioiässä kyllä tosi vahvasti äidin ulkomaanmatkoihin ja niiden tarjoamaan valikoimien laajenemiseen. Omat ostomahdollisuudet kun rajoittuivat lähinnä naapurikaupungin Anttilaan ja Seppälään.

Noista Seventeen-lehdistä bongailin mua kiinnostaneita juttuja joita sitten kirjoittelin äidille listoihin, että jos sattuisi reissuilla tulemaan vastaan jotain vastaavaa. Aika omistautuneesti äiti välillä mun kaipaamia asioita metsästikin. Esimerkiksi kirkkaanpunainen ripsiväri ja saman värinen nestemäinen eyeliner ei olleet ihan helppo nakki, mutta jostain Euroopan kentältä se onnistui nekin mulle bongaamaan.

Yksi mun suosikkipalstoja Seventeenissä oli School Zone, jossa aina vierailtiin jossain High Schoolissa. Oli niin kiehtovaa nähdä oikeiden jenkkiteinien tyyliä ja haaveilla, että pääsispä vaihtariksi.

Amerikka kiinnosti toki siksikin, että siellä oli tietysti paljon ihanampia poikia kuin kotisuomessa!

Seventeenin muotijuttujen kuvat olivat itselleni myös ihan hirmu tärkeitä ja iso inspiraation lähde. Harrastin jo tuolloin valokuvausta ja editorialien innoittamana järjestettiinkin kavereiden kanssa monia omia muotikuvauksia joiden satoa sitten kehittelin koulun pimiössä kemikaaleja haistellen.

Kulttuurisesta omimisesta ei taidettu pahemmin vielä ysärillä puhua..

Näissä kuvissa kiteytyy niin loistavasti oman lukioajan estetiikka ja tyyli. Ohuet olkaimet, paksut kengänpohjat, raidalliset ribbipaidat, chokerit, leveät ja roikkuvat farkut, neonvärit, tukkapannat ja -pinnit ja paljon paljon muuta.

Nousiko kellään nostalgiakarvat pystyyn? Löytyikö kuvista jotain tuttua? Jotain ihanaa? Kamalaa?