Voi ei! Olin melkein kokonaan unohtaa erään juhlan aiheen. Kaksi viikkoa sitten tuli nimittäin tällä blogilla jo neljä vuotta mittariin. Voitteko kuvitella? Sairaslomalla omaksi ajankuluksi aloitettu pikku blogini kiinnostaa nykyään jo muutamaa muutakin tyyppiä kuin äitiäni ja ystäviäni.

4v

Paljon asioita on ehtinyt elämässä tapahtua näiden neljän vuoden aikana, olen mm. valmistunut AMK:sta, opiskellut yhden tutkinnon lisää valokuvauksen saralta ja vaihtanut työpaikkaa. Opintolainan nostotapahtumat ovat vaihtuneet maksupuolelle, koulusta lintsaaminen vakityöhön javaa’an lukemat isommalle kymmenluvulle…. no siinäpä ne suurimmat muutokset sitten oikeastaan olikin. 😀

Koska arkistojen kaivelu on niin suunnattoman mukavaa, niin ajattelin kiduttaa teitä erittäin sekavalla kuvapläjäyksellä, joka tarjoilee pienen läpileikkauksen siitä miten sitä tyyliä oikein onkaan näiden vuosien aikana metsästetty.

Blogissa on nähty paljon ainakin näitä seuraavia asioita:

lyhyira_helmoja

..lyhyitä ja joskus jopa liian lyhyitä helmoja.

punaisia_kenkia

..aina yhtä ihania kirkkaanpunaisia kenkiä monessa eri muodossa.

.

legginseja

.kiiltäviä legginssejä ihan väsymiseen asti, joskus onnistuneemmin ja joskus vähän heikommin tuloksin.

tukat

..lyhyen tukan kymmeniä erilaisia variaatioita ja toistuvaa tuskailua siitä miten en taaskaan tiedä mitä karvakasalle seuraavaksi tekisin. (tämä tuska ja tilanne on meneillään tälläkin hetkellä)

paljon_mustaa

..kerta toisensa jälkeen kokomustaa joka on yhtäaikaa niin tylsää ja ah niin ihanan monipuolista.

varipilkkuja

..kaiken mustan keskellä silloin tällöin myös väripilkkuja jotka ovat yleensä esiintyneet aikalailla yhtäaikaa kevätauringon ensisäteiden kanssa.

ruskeita_asioita

..todisteet kertovat, että myös ruskeaan on tullut joskus pukeuduttua päästä varpaisiin -teemalla.

nahkarotseja..yks jos toinenkin nahkarotsi..ja lisääkin hinkuis..

naamiaisasuja

..eikä sovi unohtaa myöskään mitä tyylikkäimpiä bileasuja!

Olisin aluksi halunnut mukaan myös kokoelman kaikkien aikojen noloimmista ja jäätävimmistä asuista (joo tässä nähtyjä pahempiakin löytyy), mutta niitä oli blogin ekat vuodet niin pullollaan, etten yksinkertaisesti pystynyt valitsemaan sen kauheuden keskeltä. Ja enkä kyllä toisaalta olisi ehkä kyennyt niitä tähän pistämäänkään, niin karmeata häpeää ne aiheuttivat.

Mutta iloksenne voin kuitenkin kertoa, että blogin koko historia aina sinne ekaan postaukseen saakka on edelleen ihan normaalisti näkyvillä, joten jos kaikki käsittämättömät tyyliharhailut kiinnostavat, niin ei muuta kuin arkistoa selaamaan. 😀 Valitettavasti tänne Indiedaysin muuton myötä en jaksanut enää muokata kaikkia postauksia oikeisiin kategorioihin, joten kahden ensimmäisen blogivuoden tuotokset eivät löydy aihetagien alta, vaan pelkästään tuosta arkisto valikosta ajan mukaan selaamalla.

Vaikka blogi-into tuntuukin aaltoilevan melkoisesti, niin kyllä täällä taidetaan vielä viideskin vuosi pysyä linjoilla. Toivottavasti tekin pysytte edelleen mukana!


Hihii! Taidanpas minäkin pukata hieman sekalaisia kuvia eetteriin tämän monissa muissakin blogeissasa pyörineen kuvahaasteen muodossa, tai ainakin osa siitä. Joskus on vaan niin kiva kaivella arkistoja.

your facebook profile photo

mina_uv

a photo of yourself a year ago day

vuosisitten

a photo that makes you happy

pupusyntyi

a photo of the last place you went on holiday

manse3

a photo that makes you laugh

joulu10

a photo of someone you love

kesa_tommi

a photo of your favourite band/musician

amorphis_tavastia

a photo of you as a baby

veera-baby

a drunk photo of you

drunk

a photo of you that your hair looks nice in

parastukka

a photo of last summer

viimekesa


Epätoivoisen kaupoissa ravaamisen sijaan, olen teettänyt lähes kaikki elämäni tärkeimpien tilanteiden asut ompelijalla. Suunnittelin itse mm. vanhojenpäiväpukuni, nahkaisen yo-asuni sekä mekon parhaan ystäväni häihin missä toimin kaasona. Niinpä myöskin tulevia häitä varten omien ideoiden ja opelijan yhdistäminen tuntuu ehdottomasti parhaalta vaihtoehdolta.

Löysin arkistojeni kätköistä kuvia vielä yhdestä todella tärkeätä virstanpylvästä varten teetetystä luomuksesta.

7v_mekko2

IMG_0762_1

Joulukuun 6. vuonna 1988 oli tärkeä päivä, koska silloin minä vihdoin täytin 7-vuotta. Se oli suunnattoman suuri juttu silläoli todella tympeää olla koulun aloittanut 6-vuotias, kun lähes kaikki luokkakaverit olivat jo oikeasti koululaisen iässä. Suuret olivat myös juhlat ainakin kotoa löytyneistä kuvista päätellen. Ainakin 15 mukulaa, jos en ihan väärin muista.

Ryhmäkuvissa minä istun oikeutetusti keskellä prinsessan tavoin persikkaunelmassani säteillen ja harvallaa hammasrivistölläni hymyillen. Tukka oli mallia polkka, mutta pentukarvaksi kutsuttu takatakku ei ollut vieläkään selvinnyt, ei vaikka olin jo iso tyttö.

Juhlissa tarjoiltiin perinteiden mukaisesti liikaa sokeria muodossa jos toisessakin ja se näkyi menossa. Vieraat olivat pukeutuneet juhlakalua huomattavasti hillitymmin ja huokailivat ihastuksesta nähdessään upean mekkoni ja siihen kuuluneen päähineen. Oli ihanaa tuntea olevensa ihan kuin oikea prinsessa!

IMG_0760_1

7v_mekko1

Mekon värin olin päättänyt itse, mutta muuten ompelijalle oli annettu vapaat kädet prinsessamekon toteutukseen. Ja upeahan siitä tuli, ainakin 80-luvun lopun mittapuulla. Tästä upeudesta ei Dynastian meininkiä uupunut! Satiinin kiilto, kellohelma, puhvihihat, ruusut, tyllikoristeinen päähine, kaikki löytyy. (tuo helmin, kukkasin ja tyllein koristeltu härpäke joka tuossa roikkuu, on tosiaan se hiusklipsulla kiinnitettävä päähine, ei mikään omituinen kasa mekon etumuksessa). Ei tosiaan puuttunut härpäkettä ja yksityiskohtia.

Ehkä tuolla mekolla on jotain tekemistä sen kanssa, että en kaipaa häihini mitään kuorrutettua prinsessaunelmaa, olenhan jo kerran saanut pukeutua oikeaan prinsessa-asuun. 🙂