Minusta on ollut niin kivaa katsella muiden bloggaajien kokoelmia viime vuoden lempiasuista, joten päätin väsäillä itsekin samanmoisen. Samalla saa melko selkeän läpileikkauksen minun tyylinitärkeimmistä kulmakivistä ja tajuaa miten huono mielikuvitus minulla on noiden poseerausten suhteen. 😀

2010_asuja2

Lähes kaikki ylläolevat kuvat on näköjään otettu studiossa tai työpaikan pihalla, joten ovat siis lähinnä arkipäivien työkuteita. Vuoden lempparihousuja on ehdottomasti olleet ylärivissä näkyvät KappAhlin ”haaremit” ja vuosia vanhat  Verro Modan löysät vajaamittaiset pöksyt. Aiemmin pukeutumistani vahvasti dominoineet legginssit alkoivat viime vuoden aikana väistyä tieltä ja ”oikeat” housut nostivat rajusti sijoituksiaan lempivaatteiden listalla.

Valuvat ja kevyet yläosat jatkavat voittokulkuaan, mutta löysien housujen kanssa yhdistän yleensä lyhyempiä ja tiukempia yläosia välttääkseni liian säkkimäistä ja isoa vaikutelmaa.

Värien puolesta minulle ei ole olemassa pukeutumista ilman mustaa. Ainoana kirkkaana värinä toistuu vuosi vuoden jälkeen punainen ja sekin lähinnä asusteissa. Viime vuoden aikana onnistuin kuitenkin laajentamaan pelkästä mustasta haalimalla kaappiini mm. harmaata ja khakivihreää. Kuinka hurjaa ja huomattavaa kehitystä!

Arjessa kenkävalinta osuu lähes tulkoon aina mataliin jalkineisiin kuten bikereihin ja maihareihin. Asusteita ja koruja käytän loppujen lopuksi aika valikoidusti. Yhtä aikaa päälle ei eksy yleensä kuin yksi näkyvämpi koru taikka huivi.

Arkiasuista mun ehdoton lemppari noista kuvissa olevista on näin jälkeenpäin katseltuna tuo vasemman yläkulman housuasu kera gTien tornadohuivin ja syksyn huippuostos nahkatakin kanssa. Vaaleat kengät raikastavat kokonaisuuden just sopivasti. Rento ja mukava asu johon tuo nahkarotsi tuo kuitenkin riittävästi skarppiutta. Nuo täytyy muista vetää päälle useamminkin.

Vuoden parhaan asukuvan palkinto menee omasta mielestäni tällä kertaa ehdottomasti tuolle oikean alanurkan ”musta lepakko” -kuvalle. Tuollaisi kun jaksaisin useammin väsäillä työpäivän pätteeksi studiossa, niin olisin tyytyväinen, mutta toiveajatteluksi taitaa jäädä.

2010_asuj1

Vaikka housujen varovainen maihinnousu näkyy tässäkin kokoelmassa, niin iltamenojen pukeutumista dominoivat edelleen lyhyet helmat. Päiväkäytössäkin olevat vaatteet kääntyvät kekkerikelpoisiksi, kun virittää asuan korkeilla koroilla ja pienellä clutchilla.

Mustaa väriä en vaihda muuhun kuin erityistapauksissa. Viime vuonna erityistapaus oli murun veljen kesähäät, jonne musta mekko olisi tuntunut kovin synkältä. Hopeanharmaa pitsimekko onkin varmasti vaalein mekko johon olen pukeutunut sitten teiniaikojen, mutta yllätyksekseni viidyin siinä ihan mainiosti.

Tämän setin yhtä ainoaa lempiasua on vaikea valita sillä tykkään kaikista. Eniten kuitenkin oma habitus miellyttää vasemman yläkulman farkut+läpikuultava sifonkipaita asussa sekä viime viikonlopun neulemekko+open toe nilkkurit yhdistelmä. Kerrankin bileasu jonka ”ulkoiluversiokin” näyttää mielestäni kivalta, sillä leikkilammas ja monkin huppuhuivi ovat varsin verrattomat kaverit mekolle ja koroille.

Bilepukeutumisen ehdottomia lempijuttuja oli viime vuonna nuo jo edellämainitut Bronxin open toe -nilkkurit, jotka eksyvät jalkaan helpon yhdisteltävyytensä vuoksi todella usein. Kengissä hyvänä kakkosena tulevat syksyllä hankitut punaiset paholaiset, jotka kuitenkin pääsevät tiheämpään käyttöön varmaankin vasta lumikerrosten huvettua.

Laukuista eniten ulkoilemaan pääsi menneesä vuonna Escama Studion tölkkirenkaista kasattu kaunotar sekä loppuvuoden ehdoton suosikki, Bonitasta lahjaksi saamani Soaked in Luxuryn niittikoristeinen musta clutch.

Tältä näytti siis vuosi 2010 parhaimmillaan. Loppuvuoden todellisuus taisi kuitenkin useimpina arkipäivinä olla enemmänkin osastoa sata kerrosta villaa ja pipo päässä sisälläkin, mutta niistä päivistä ei paljoa jaksa kuvia nappailla. Mutta pääosin sanoisin, että olen itse ollut pukeutumiseeni varsin tyytyväinen ja melkoisen viime vuoden viitoittamilla linjoilla tulen jatkamaan varmasti myös tänä vuonna.

Miltäs näytti viime vuoden pukeutuminen teidän silmään näiden kokoelmien perusteella? Tylsältä ja mielikuvituksettomalta? Vai löytyikö siitä jotain positiivista?

PS. Paljon kiitoksia kaikille viime postauksen yhteydessä onnitelleille. Jos joitakin jäi vielä mietityttämään, niin nyt oli kyseessä vasta kihlat.

Häitä juhlitaan sitten jossain vaiheessa tätä tai ensi vuotta. Eli joudutte varmaan lueskelemaan täältä ainakin jokusen hääasu tuskailu- ja haaveilupostauksen. Mutta ehkä te kestätte senkin. 😀


”Oletko sä kipeä?”, minulta usein kysytään etenkin talvisin. Ja kun kummastelen kysymystä, niin vastaus on, että ”ei kun aattelin vaan, kun sä oot niin kalpea”. Kesälläkään tilanne ei juuri kummene. Palan kyllä vähintään kerran kesässä jostain kohti vartaloani, mutta rapumainen punoituskaan ei missään vaiheessa muutu ihollani kauniiksi aurinkorannat mieleen tuovaksi pronssin hehkuksi.

En missään nimessä edes haluaisi mitään superrusketusta itselleni, sillä tuntisin oloni varmastikin todella vieraaksi, mutta sellainen  väri, joka saisi minut näyttämään terveeltä sen sijaan kuin olisin matkalla ruumishuoneelle, olisi tervetullut. Siis ihan hentoinen kerros sävyä kasvoille, sääriin, käsivarsiin ja dekolteelle. Muualla sitä ei tarvita, koska muita paikkoja en paljastele. Eli en pyydä paljoa.

Minun rusketusennätykseni on kesältä 1997 jolloin neljän päivän ulkona pelattua lentopalloturnausta seurasi viikko pesäpällakentän laidalla ja perään vielä viikko rippileirin isosena ja koko tuon ajan aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Mutta senkin värin hintana oli totaali palaminen heti lentisturnauksessa ja täydellinen nahkan luonti. en yhtään hämmästyisi, jos minuun joskus iskisi melanooma, niin monet kerrat olen itseni onnistunut polttamaan kaikista rasvoista huolimatta.

rusketus

ennätyksellinen värimuutos kesältä 1997

Muistan sen koko dekolteen kokoisen nahanpalan joka irtosi yhtenä kesänä suihkussa käydessäni ja muistan ne kivuliaat yöt Tallinnassa hotellin lakanoissa jotka olin valellut ennen nukkumaan menoa kylmällä vedellä. Muistan myös festarireissulla rakoille palaneet hartiat joiden vuoksi jouduin olemaan jopa sairaslomalla, koska pelkkä ajatuskin vaatteiden päällepukemisesta (rintaliiveistä nyt puhumattakaan) saivat ulvomaan kivusta.

Olen siis jo oppinut, että auringon avulla minä en saa kaipaamaani tervettä väriä ja senpä vuoksi olen jo useamman vuoden ajan sortunut kokeilemaan mitä erilaisempia itseruskettavia tuotteita. Ja ihan vaan todetakseni olevani niidenkin kanssa ihan tumpelo. (tai sitten tosi taitava mikäli tavoitteena on seepraraidoitus.) Mun isosiskolla saattaisi myös olla pieni opettavainen tarina kerrottavana itseruskettavien ja alkoholijuomien yhteisvaikutuksesta. ;D

Vaikka takaraivossani hakkaa ainaiset epäonnistumisen kokemukset, niin tässä asiassa jaksan silti kesä toisensa jälkeen hakata päätäni seinään. Innostuinkin kovasti, kun Cheapsmells lähetti sähköpostia, jossa kerrottiin kaikkien itseruskettavien tuotteiden olavan alennuksessa 31.5. saakka. Tarjolla tuotteita mm. seuraavilta merkeiltä: Lancome, Clarins, Garnier, Fake Bake, Biothern, L’oreal ja St Tropez. Mikäli olet aikeissa hankkia nahan väritysvoiteita, niin suosittelen vilkaisemaan.

itseruskettavat

Mä vähän luulen, että valikoimaan on tutustuttava ja jotain sieltä varmaan ostoskoriin eksyy. Sillä olen ihan varma, ettei kesä tule ilman joka vuotista seepraraidoitusta! Omaan naturelliin vaaleuteensa on taas hetken aikaa paljon tyytyväisempi kun on häpeissään kulkenut helteellä pitkissä housuissa peittääkseen läikikkäät säärensä. 😀

Nyt voisittekin siis suositella minulle omia lempituotteitanne? Mikä viosi sopia tällaiselle todella vaalealle tumpelolle, joka ei halua radikaalia sävymuutosta? Muut ehdot olisi, että tuote on helppo levittää, kuivuu nopeasti eikä haise karmealle. Onko sellaista?


Esittelin kuun alussa nuoruuteni aikaisesta Seventeen-lehdestä löytyneitä muotikuvia joiden releet inspiroivat minua vielä nyt kymmenen vuotta myöhemminkin. Siitä huolimatta, että lehdistä löytyi yllättävän tuoreenkin tuntuista sisältöä, niin pääosa silloin niin himottavilta vaikuttavista vaatteista saa minut nyt vain lähinnä repeilemään. Mutta ah, tätä karmivan nostalgian huumaa jälleen kerran! 😀

IMG_1501

Käsi pystyyn kaikki jotka käyttivät mekkoja tai hameita housujen päällä! Täällä ainakin nousee räpylä.  Muistan ainakin isän tumman sinisiin liituraitaisiin vihkipuvun housuihin yhdistetyn vaalean siniharmaan minihameen. Ne isän vihkihousut olivat niin kovin rakkaat housut ja itkin katkeria kyyneleitä kun lantioni alkoi pyöristyä ja levitä naisellisempiin muotoihin kuin hoikalle isälleni sopivat housut sallivat. Mallimitoissa vihille astelleen miehen 70-luvun pöksyt kun ovat ehkä hieman osastoa ”kapeahko”.

IMG_1493

Ja juu, mä en ole lakannut pitämästä mesh-materialista, mutta liika on sentään liikaa. Ja kravatit, vajaa kymmenen vuotta sitten kyseiset kapistukset kuuluivat todella tiiviisti pukeutumiseeni. En tosin ole raskinut heittää esim punaista mustalla pitsillä päällystettyä krakaani vieläkään pois vaan se on säilössä kaapissa kuten pari muutakin versiota, sillä jossain sisimmässäni mä edelleen pidän kysesisitäkapistuksista. Katsotaan tuleeko niille vielä joskus käyttöä. Mutta siihen teininpänä käytössä olleeseen tuubitoppi, irtokaulukset ja kravatti-yhdistelmään ei tasan ole paluuta! xD Vaikkakin kundeja se tuntuikin silloin kuumottavan.. Huhhuh. Olisiko siinä yksi historiani karmeimmista pukeutumismokista? 😀

IMG_1492

Noi housut on todennäköisesti saaneet kuolat valumaan suupielistäni ollessani lukiossa. Ihan en ehkä lähtis enää tolle linjalle…

IMG_1491

Entäs nuo kireät muoviset kaulapannat? Mä melkein menisin väittämään, että minun kaulassani kyseisenlaista vekotinta ei nähty, vaan keskityin hieman ärhäkämpiin kaulapantoihin niitteineen. Mutta elävästi silti muistan nuo hökötykset, sen verran monella niitä näkyi.

IMG_1504

Arghh!! Oikeesti, ne Seventeenit on täynnä mainoksia joissa on noita kamalan värisiä ja mallisia farkkuja kera karmean mittaisten t-paitojen. Mulle tulee heti elävästi monta koulukaveria mieleen noistakin eri yksityiskohdista. Tuntuvatko sivusaumojen raidoilla varustetut farkut tutuilta? Entäpä söpöt pienet kukkakuviot ja kirjailut?

Mä en ikinä kyllästy teidän lukijoiden muisteloihin nuoruuden ajan tyyleistänne, joten jos jokin tässä postauksessa kolhati, niin vuodattakaahan jälleen. Ja toki muutenkin, vaikkei nämä tyylit olisikaan kuuluneet elämääsi.