Viime viikot, tai oikeastaan kuukaudet, ovat menneet minulta aika vaihtelevissa tunnelmissa. On päiviä jolloin ei vain yksinkertaisesti tunnu olevan syitä nousta sängystä ja pysyttelen unihorroksessa peiton alla pitkälle iltapäivään. Sitten taas toisinaan puuhaan muutaman päivän sisään tuhat ja yksi asiaa.

Mitään uutta ei siis ole vielä tiedossa työrintamalla, vaan mun töitä on tällä hetkellä satunnaiset kuvauskeikat ja blogi. Ja työstä sitten käy tietenkin työpaikkailmoitusten kyttääminen ja hakemukset sun muut.

Tähän viikkoon on mahtunut peiton alle hautautumista, mutta onneksi sitäkin enemmän hyviä päiviä ja iloisia hetkiä. Keräilin tähän pienen otannan viime aikojen meiningeistä.

20131130_hopohopo3

Joku päivä tuli tosiaan masisteltua peiton alla aina siihen saakka, että muru tuli aamuvuorosta kotiin ja halasi mut hereille. Alkuviikosta olin kuitenkin ahkera mimmi ja istuin kuin tatti tietokoneen edessä piirtopöydän kynä kädessä ja tein kuntoon muutamat kavereille kuvaamani hää- ja lapsikuvat. Kuvankäsittelyrupeamat vaativat ehdottomasti datacolaa!

Iltalehden horoskooppi tarjoili eräänä päivänä sanoja joihin haluaisin todella kovasti uskoa. Toivon, että tämä syksy on sellainen joka joskus taaksepäin katsoessa näyttäytyykin parhaana moneen vuoteen. Juuri nyt se ei siltä tunnu, mutta kuten ystävä tänään sanoi, muutos on aina hyvästä, joten sitä hyvää tässä odotellessa.

20131130_hopohopo7

Muutoksesta puheen ollen, muru sai vihdoin aikaiseksi karsia turpakarvoitustaan. Mähän kyselin kommenttiboksissa teidän mielipidettä miten noita jouhia pitäisi harventaa ja siellä ehdotettiin mm. leukaparta +viikset -komboa ja myös Lemmy Killmisterin ronski pensselit + reisiharjat -tyyli sai parikin kannattajaa.

No, ihan ei tainnut nyt mennä yhdenkään teidän ehdotuksen mukaisesti, mutta jotain itselleen uutta Tommi kuitenkin päätyi testaamaan. Parta siis lyheni ja siistiytyi reippaasti ja ekan kerran ikinä hän ajoi pelkän leuan paljaaksi. Malli on siis Lemmy, mutta karvojen mitta maltillinen. Mua toi uusi lookki naurattaa joka kerta kun tuota herraa päin katson. 😀 Mutta komee se on edelleen.

20131130_hopohopo

Komeen lisäksi muru on onnekseni todella käsistään kätevä ja keittiössä viihtyvä mies. Tällä viikolla Tommi innostui Satakunnan Kansasta löytyneestä lihapiirakkareseptistä ja halusi kokeilla noiden nakkikioskien klassikoherkkujen valmistusta kotona. Niinpä siis ohrasuurimot tulille ja taikinan tekoon. Minä osallistuin puuhaan lähinnä assistenttina lappamalla täytteet sisään. Upporasvahommat jotenkin pelottaa mua siinä määrin, että en halunnut osallistua paistamiseen. Hurjan hyviä niistä tuli! Parasta ikinä maistamaani lihapiirakkaa ehdottomasti.

Ja koska siinä nyt oli se litra sitä öljyä kattilassa, niin herra käytti sen hyödyksi ja väänsi seuraavana iltana satsin munkkeja, joilla käytiin ilahduttamassa myös lähibaarimme baarimikkoja. Tällä viikolla on siis ainakin noi ruokaympyrän upporasvahommat otettu haltuun. 😀

Ja vaikka mies meillä varmasti 90% ruoasta valmistaakin, niin joskus harvoin minäkin tartun kauhaan ja kattilaan. Pääsin jokin aika sitten vihdoin yli minua aina vaivanneesta täysin perusteettomasta pinaattikammosta, joten juhlistin sitä jokin aika sitten pyöräyttämällä herkullisen feta-pinaattipiirakan. Piirakka upposi loistavasti niin minulle kuin miehellekin. Seuraavaksi pinaattilistalla vuorossa pinaattipasta!

20131130_hopohopo2

Torstaina muru vei mut kanssaan katsomaan Egotripin 20v-juhlakiertueen keikkaa Kinoon. Bändi soitti ilahduttavan pitkän setin joka sisälsi hittejä toistensa perään. Niitä on Egotripille tosiaan ehtinyt kertyä melkoinen kasa. Minä olin paikalla taas tuttuun tapaan kameran kanssa, kun en oikein osaa keikoilla ilman kuvausvälinettä olla. Kuvaläjä on tarkemmin vielä läpikäymättä, mutta eka läpikäynnin perusteella tuo Mikki on kyllä todella ilmeikäs tyyppi laulaessaan ja kortille tallentuikin aika hauskoja naamanvääntelyitä.

Egotrippi jatkaa 20v-kiertuettaan vielä ensi viikolla Jyväskylässä ja Nilsiässä ja 12.12. Tavastian keikallekin on ilmeisesti vielä lippuja vaikka toinen keikka onkin loppuunmyyty. Jos sattuu omaan lähimaastoosi, niin suosittelen!

20131130_hopohopo4

Eilen puolestaan käytiin tyttöporukalla katsomassa Vantaalla Silkkisalissa vieraillutta Porvoon Teatterin Glamour Amour -pikkujouluvarieteeta. Kokonaisuus oli sekava ja sisälsi sitä sun tätä burleskista, itämaiseen tanssiin, huumoribiiseihin kaikenmaailman sekoiluun. Vaikka punainen lanka hommasta tuntuikin puuttuvan, oli esityksessä silti hauskat ja viihdyttävätkin hetkensä.

Ilta jatkui ravintolassa syöden ja juoden ja huipentui Tikkurilalaisessa rokkibaarissa juomapelin tuoksinassa nautittuun shottiin nimeltä Huutava nänni. Sitten olikin varmasti juuri hyvä aika lähteä nukkumaan.

20131130_hopohopo1

Tänään pääsin vaihteeksi hetkeksi aikaa kameran eteen, kun osallistuin gTien kuvauksiin. Meikin ja tukan pisti kuntoon Mariela Sarkima ja kameran takana käskytti Mikko Rasila.

Idea oli esiintyä kuvassa itse valitsemansa gTien asusteiden kanssa. Tuossa kollaasin oikeassa yläkulmassa pientä osviittaa siitä miltä mun kuvat näyttivät. Lopputuloksen laitan esille heti, kun kuvat valmistuvat. Sain pitää kuvaan valitsemani asusteet, joten niistäkin tarkempia kuvia tulossa!

20131130_hopohopo5

Totesin pari päivää sitten Facebookissa, että mulla ei ehkä ole tällä hetkellä paljoa töitä, mutta ne vähät on sitten sitäkin kivempia. Alkuviikostahan näihin blogitöihin kun sisältyi mm. Arctipsin huopalapikkaiden tuunausta ja huomenna taas on vuorossa pyjamabileiden kuvaamista. Parempi vähän kivoja töitä kuin paljon tympeitä.

Arctips-kampanjan kilpailu on edelleen avoinna, joten jos omat huopalapikkaat kiinnostaa käy äänestämässä omaa suosikkituunaustasi TÄÄLLÄ ja olet mukana arvonnassa!

20131130_hopohopo6

Loppuun vielä menovinkki huomenna Helsingissä oleileville. Cape Universalin ystävämyynnit ovat vielä sunnuntain ajan klo 10-16 käynnissä Lauttasaaressa osoitteessa Kiviaidankatu 2 C.

Myynnissä siis esimerkiksi meikäläisen kovasti rakastamia Vanseja. Muita tarjolla olevia merkkejä ovat Osiris, Brixton ja Santa Cruz. Vaatteita, kenkiä ja asusteita tarjolla niin ipanoille kuin aikuisillekin.

Minähän en kenkähaasteen takia saa kenkiä ostaa, mutta Nata oli jemmannut parit tennarit ajatellen niiden olevan ihan mun näköisiä ja muutamat muutkin sieltä löytyi ihan kuin mun nimelläni varustettuna. Ja oivoi, mä sain useamman parin mukaani ja kenkien saaminenhan ei ollut kiellettyä… Hups! ;D No, lupasin Iinalle, että yhtä paria lukuunottamatta nämä saavat odottaa kenkähaasteen loppumista ennen käyttöön pääsyä.

Huhhuh.. tulipas vuodatus. Nyt Iinuskan kanssa käymään kaupassa, jotta voidaan jatkaa meidän datahetkeä...


Mulla olis porilaisille yksi menovinkki viikonlopuksi. Lauantaina on Kultturikulmassa jälleen tarjossa burleskia, kun lavalle astelee tässä ensimmäisessä kuvassakin näkyvät Gigi Praline ja Pepper Sparkles. Heidän lisäkseen esiintymässä myös Sandy Jungle ja Willy Waterlily.

Itse en ennakkoaikeistani huolimatta pääsekään tällä kertaa paikalle, sillä suuntaan viikonlopuksi Helsinkiin, mutta ilokseni olin Tommin kanssa paikalla muutama viikko sitten, kun Gigi ja Pepper olivat Kultturikulmassa Olivia Rougen ja Albine A. Dorablen kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjoittelin vuosi sitten fiiliksistäni nähtyäni samat upeat neidot lavalla ensimmäisen kerran ja voin sanoa olleeni tälläkin kertaa ihan yhtä innoissani. Se on jotenkin vaan ilahduttavaa katsella eri näköisiä ja kokoisia mimmejä jotka kaikki näyttävät ihan superhoteilta hepeneissään. Niin kuin jo vuosi takaperin kirjoitin, niin burleskiesitysten katseleminen on itselleni naisellista itsetuntoa nostavaa ja hyvää mieltä tuovaa viihdettä.

Syntisenä tunnustuksena todettakoon, että nähtyäni nämä mimmit lavalla viime talvena ja osallistuttuani keväällä Kiki Hawaijin burleskityöpajaan uskaltauduin itsekin ekan kerran pistämään kotona pystyyn yksityisshown omalle murulleni.. Eikä se nyt ainakaan varsinaisesti sitä vihannut… 😉 Että kyllä tuo burleski näin vähäisestikin nautittuna jo on onnistunut ainakin omaa itsetuntoani nostamaan.

JPG-burleski

Olivian Tiki baariin eksynyt turistineitohahmo oli varsin hulvaton! Siinä kuulkaa hepenet sai kyytiä. Tiedän, että noiden esiintymisasujen väsääminen on varmasti hillittömästi aikaa vievää puuhaa kaikkine strasseineen ja helmineen, mutta niitä katsellessa tulee aina sellainen fiilis, että tekee mieli alkaa itsekin askartelemaanpaskartelemaan jotain timanttitissiliivejä. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehdottomasti henkeäsalpaavin asu oli Pepper Sparklesin Matahari triibuutin monikerroksinen kokonaisuus, jonka kruunasi Fiona Timantin tekemä upea päähine. Niin kaunista! Että voi ihminen näyttää upealta melkein mitään peittämättömässä harnessissa. (en tiedä sille sopivaa sanaa suomeksi).

Jos siis burleski kiinnostaa, niin lauantaina Porin Kulttuurikulmaan, mars!


Olen jo vuosia elätellyt ohuesti toivetta, että löytäisin itselleni jostain kirpparilta oikeat lapikkaat, mutta  harmikseni niitä ei ole koskaan ole tullut vastaan muuta kuin jotain isoja äijien kokoja. Punaiset huopikkaat taas kuuluivat olennaisena osana lapsuuden talviin, mutta töppösmäinen pyöreäkärkinen malli ei oikein näin aikuisiällä enää ole tuntunut kovinkaan kiinnostavalta, vaikka huopikkaiden lämpö ja mukavuus kovasti edelleen kiehtovatkin. Näitä ajatuksia päässäni jo useamman talven pyöriteltyäni ei liene yllätys, että ensireaktioni Töysän Kenkätehtaan kehittämiiin Arctips-huopalapikkaisiin oli innostunut VAU!

veera6

Sain Re:fashionin ja Arctipsin yhteistyökampanjan myötä valita itselleni huopatöppöset ja siihen nähden kuinka paljon ja usein julistan rakkauttani punaisia kenkiä kohtaan, ei värivalintani tule varmasti kenellekään yllätyksenä.

Suomessa käsin valmistettavia huopalapikkaita on saatavilla kahta eri mallia ja värejä tästä itselleni valitsemasta Classic-mallista löytyy seitsemän. Lyhytvartisempaa Saga-paulapieksua puolestaan valmistetaan kolmessa värissä. Jokainen pari valmistetaan tosiaan perinteikkäässä kenkätehtaassa alusta loppuun saakka käsin. Arctipsin huopalapikkaita tehdään viiden suutarin voimin ja kenkiä valmistuu päivässä n. 30 paria. Huopikkaiden materiaalina käytetään kevyttä ja hengittävää 100% merinovillaa, joka pitää varpaat lämpimänä talven pahimmissakin tuiskuissa.

suutari Antti Myllymäki

Kotimaiset jalkinevalmistajat alkavat olla uhkaavasti katoavaa lajia, mutta Töysässä porskutetaan edelleen perinteisin menetelmin ja saman Mäkelän suvun omistuksessa kuin tehdasta perustettaessa 1932. Menetelmät ja mallikin on perinteinen, mutta Toysän tehdas oli ensimmäinen joka keksi yhdistää kaksi perinnettä, lapikkaan ja huopikkaan. Näin perinteet siis saavat uudenlaista jatkoa nyt 2000-luvulla.

veera1

Ja kuten kuvasta näkyy, niin mainiosti taipuu huopalapikas vuoteen 2013. Tultuani kotiin ensimmäistä kertaa Arctipseilla tassuteltuani totesin heti eteisestä murulle, että kunhan kenkähaaste päättyy, voi olla, ettei mun jalkaan eksy talvella enää mitään muuta kuin nämä uskomattoman mukavat ja pehmoiset tonttutöppöset. Ne on niin helppo ja nopea vetäistä jalkaan ja passaavat niin pillifarkkujen kuin talven vakiovaatteen, neulemekonkin kanssa.

Olen viimeiset talvet käyttänyt ahkerasti eräitä 90-luvun punaisia Pomarfinnin nahkasaappaita, mutta nyt niistä alkaa aika jo jättää pohjien halkeamisen vuoksi, joten nämä Arctipsit tulivat loistavaan saumaan paikkaamaan punaisten pakkassaappaiden tarvetta. Minun vakio talviasuni kun tosiaan on villamekko ja punaiset saappaat. 😀

veera4

Minä, Noora ja Jonna saimme tämän kampanjan myötä tehtävän tuunata nuo Arctipsit haluamallamme tavalla. Koska itse mietiskelin pitkään tämän Classic-mallin ja hieman lyhyemmän ja mustilla varren ympäri kiedottavilla nauhoilla koristettujen paulapieksujen välillä, halusin tuoda näihin omiini kontrastia lisäämällä niihin hieman mustaa.

Eurokankaasta löysinkin sitten mielestäni aivan täydellisesti Arctipsien henkeen sopivaa pampulanauhaa 3 € metrihinnalla. Virittelin pampulanauhasta koristukset tuohon kengän varren sauman alle. Näissä omissa koristuksissani on se näppärä juttu, että ompelin nauhaan nepparin, joten ne voi laittaa kenkiin aina halutessan ja ottaa pois, jos fiilis vaatii pelkistetympää tyyliä.

Ostin samalla myös heijastinnauhaa, josta ajattelin tehdä näitä, ja miksei muitakin saappaitani, varten helposti varteen sujautettavat heijastimet talven pimeitä varten.

veera3

Kuva suutarista: Arctips, muut kuvat: Milla Grönman Photography