Blogin luonnoksista löytyi tällaiset unohtuneet asukuvat. Kokonaisuus on tätä tämän kesän työunivormua farkkuineen ja Tomseineen, mutta erityismaininnan ansaitsee tuo ruokakauppareissulla Sokoksen alepöydästä bongaamani J. Lindebergin t-paita.

Teeppareitahan on maailma täynnä, mutta oikeasti itseä miellyttävien löytäminen ei aina välttämättä helppoa. Perus t-paidassa pitää natsata niin moni asia: miellyttävä ja riittävän laskeutuva materiaali, sopivan mittaiset hihat ja oiken kokoinen pääntie. Ja näiden lisäksi pitäisi hintakin osua yksiin oman kukkaron kanssa.

J- lindebergin modaalia (viskoosin kaltainen muuntokuitu) oleva pusero täytti kaikki vaatimukset. Se on pumpulinpehmeää ja laskeutuvaa materiaalia, pääntie on riittävän avara, muttei liian antava ja hihatkin varsin buenot.30% alennuksen vuoksi hintakin mahtui omaan teeppari-kipurajaan, kun maksettavaa jäi 35 €.

Harmi vain, ettei paidasta ollut tarjolla muita värejä kuin tämä petroolinsininen ja kitin värinen, sillä musta ja valkoinen samanmoinen kelpaisivat kaappiini välittömästi. Mutta syksyn mallistossakin puseroa näyttäis olevan vain ruskeana tai hiekan värisenä. Pöh.

Jo toisen kerran pienen ajan sisään sinisen ja vaaleanpunaisen yhdistämistä. Ällöttävän hempeetä ja ihanaa.

Näiden kuvien ottamisesta on muuten jo lähes kolme viikkoa ja noi mun tukan sivut oli jo silloin ihan ylikasvaneet. Tilanne tänään vihdoin kampaajalle mennessä on siis todellakin katastrofaalinen. Mutta iltapäivällä marsu tippuu jälleen lattialle ja olo kevenee. Jee!


Mua meinas tossa yks päivä jo ihan surettaa, kun tuli sellanen olo, että mun koko kesä on mennyt ja menee jotenkin ihan ohi. Käyn vaan töissä ja nukun. Suoritan pakollisia hommia, kun en enempää jaksa. Kesän pari ekaa viikkoa pistin väsymystäni vaan sen piikkiin, että kokopäivätöihin paluu ja uusi arkirytmi vähän sekoittaa pakkaa. Olo ei ole kutenkaan koko kesänä kohentunut ja harvat vapaapäivät eivät ole tuntuneet lainkaan riittävän palautumiseen ja virkistymiseen. Pinna on ollut kireällä, mieli matalalla ja aloitekyky tuntuu olevaan taas ihan nollassa. Jo aamulla herätessä toivoo vaan, että päivä olisi ohi, jotta pääsisi jälleen nukkumaan.

No, ei kai se kumma jos fiilis on tuollainen, sillä sunnutaina saamieni verikoetulosten mukaan mun kilppariarvot on taas huonontuneet melkoisesti. Uskoisin, että tämä asia selittää melkoisesti tätä vetämättömyyttä ja tunnetta paskasta kesästä. Ilon tunteet ovat siis jokseenkin olleet vähissä enkä ennusta seuraavista viikoistakaan muuttostressin päälle painaessa mitenkään kauhean riemukkaita. 


Sunnuntaina oli kuitenkin onneksi vuorossa pieni irtiotto, joka tarjosi sekä hyvää mieltä että lepoa ja rentoutumista. Suunnattiin rakkaan Iinan kanssa vuorokauden mittaiselle minilomalle. Risteily Viking Cracella Turusta oli loistava valinta tilanteessa, jossa pidemmälle reissulle ei ollut aikaa. Yksi ilta ja päivä laivalla sisälsi kaikkea sitä mitä kaksi väsynyttä ämmää tarvitsi mielen kohotukseksi.

Buffassa todettiin mm, että paistettu avokado ja Bearnaise-kastike muodostavat hyvän parin. Myös Englanninlakut dipattuna kermavaahtoon olivat varsin hyvä idea. 

Illan suurimmaksi ratkaisemattomaksi mysteeriksi jäi kysymys, että kumpi onkaan kamalampi drinkki: Sininen enkeli vai Ampiainen, jotka päädyimme vitsin vuoksi tilaamaan. Siitä ei sen sijaan ollut epäilystäkään, että kuvissa näkyvä ainakin rommia, kermaa ja passionhedelmää sisältänyt juoma oli aivan suunnattoman herkullinen!

Ja mikä parasta, se jätti mahtavat kermaviikset.

Ei kai sitä nyt kaksi bloggaajaa pysty olemaan reissussa ilman, että napataan ainakin yhdet asukuvat. 

Mielenkiintoisemman kuvan taisi kuitenkin saada itse kuvaajasta. Ihanan uhrautuvaa pyllistelyä. 

Iltapäivä relattiin sitten spassa katsellen upeita saaristomaisemia poreammeesta käsin. Ei puuttunut mitään muuta kuin se, että osastolta olisi päässyt käymään ulkona auringossa. Olisi ollut ihana maata hetki aurinkoisella kannella, mutta onneksi auringon lämpö ja valo ylettivät myös sisätiloihin isojen ikkunoiden ansiosta. 

Vaikka näytän kuvassa elämääni kyllästyneeltä, niin todellisuudessa nautin olostani varsin paljon. 😀

Poreilun jälkeen nautittiin molemmat vielä hieronnasta ja mini kasvohoidosta. En ehkä keksi täydellisempää tapaa viettää maanantaipävää. Olo oli kylpemisen ja hoitojen jälkeen aivan totaalisen rentoutunut ja vähän uudestisyntynytkin. Oltiin molemmat sitä mieltä, että minilomamme oli kaikin puolin aivan täydellinen.

Ei sen tarvii iso breikki olla, että olo hieman kohenee, kun vaan pääsee ympäristöön jossa pää nollautuu kunnolla ja seura on hyvää. Yksi täydellinen ja lataava vuorokausi palautti taas, jos ei nyt ihan virtaa koneeseen, niin ainakin hymyä kasvoille. Huomenna sitten lääkäriin juttelemaan mistä se virta saadaan takaisin. 


En mä nyt haluis pröystäillä, mut te kuulkaa luette parhaillaan Olumppiamitalistin blogia. Mää kulkaa menin ja otin ihan ohimennen kolmannen sijan eilen Marttojen Olumppialaisten mopinheitto -kisassa Ahlaisissa. Tunne on aika lailla sama, kun ekaluokan sanelun jälkeen, kun olin luokan ainoa, joka osasi kirjoittaa oikein sanan 'presidentti'. Eli hiton ylpee. Tunnen itseni menestyjäksi. Viimeks sillon vuonna -89 ja nyt taas. 

Kyse oli siis tarkkuusheitosta. Neljän litimärän mopin sarja. Osallistujalistalla oli tilaa, joten päätin töiden lomassa kokeilla tätä itselleni entuudestaan tuntematonta lajia. Peliväline oli tosiaan meikäläiselle hyvin vieras, sillä se en oo meidän taloudessa minä joka siellä luutuuaa. 

Ihan ei mennyt kyllä kuntopiikki kohdilleen, sillä ekalla kierroksella pussitin, tai siis saavitin, kaksi moppia, joka oikeutti paikkaan uusintakierrokselle, millä setvittiin pronssimitalisti kaikista kaksi moppia heittäneistä. Voitto meni vissiin kolmella mopilla ja hopeamitali tuloksella 2 ja puoli. 

No SB ja PB ja AR (ja mitä kaikkia mahatavia ennätyksistä kertovia lyhenteitä niitä onknaan) tuli sitten kakkoskierroksella, kun täräytin jokaisen mopin sukkana sisään! Ai jai, miksi ei tuo loisto suoritus osunut kohdalleni heti aluksi, sillä olisi vienyt kultaa! No, tämä atleetti ei kuitenkaan jäänyt harmittelemaan, vaan iloitsee suuresti palkintopallisijoituksesta.

Sain mitalin! Mahtavan kaljatölkin klipsuista virkatun mitalin! Jos oikein muistan urheiluhistoriaani taaksepäin, niin tämä saataa hyvinkin olla elämäni eka palkintosija yksilölajissa. Pokaaleja ja mitaleita on kertynyt aiemmin vain joukkuepuuhissa. Olin ala-asteella aina se viimeinen lajissa kuin lajissa. Tai jos oikein osui valmistautuminen kohdilleen, niin saatoin jättää yhden tyypin taakseni.

Niinpä päätinkin riemuita tästä Ahlaisten urheilukentällä mahtavassa auringonpaisteessa tekemästäni historiallisesta uroteosta niin kuin nyt Olumppiamitalista kuuluu. Keitettiin siis mun valmentajan Eevan (työparini, toimittaja) kanssa töihin takas päästyämme työkavereille mitalikahvit oikein pullan kera. Nyt sitten kaupungilta tonttia odotellessa.

Tehtiin me siinä urheilun lomassa töitäkin. Juttu kuvineen Lampin Marttojen jo kolmatta kertaa järjestämistä Martta Olumppialaisista löytyy tämän päivän Satakunnan Kansasta. Ja netistä löytyy pieni videokoostekin, mistä näkyy millaisia muita lajeja kisoista löytyi.

Seuraavaksi tämä moppiurheilun ennätysnainen suuntaa Viking Gracelle vuorokaudeksi relaamaan. Suunnitelmissa on Iinan kanssa lähinnä spa-lillumista ja skumpan juomista. Kun ei kesätyöläisellä ole kesälomaa, on yritettävä saavuttaa lomatunnelma hieman lyhyemmässä ajassa. Töihin takaisin jälleen tiistaina.