-Kaupallinen yhteistyö, Oomi

Olet 64% porilainen! Onneksi olkoon. Myönnämme sinulle luvan kutsua itseäsi porilaiseksi. Et sinä silti ehkä mikään paljasjalkainen porilainen taida olla, mutta selvästi olet elänyt tässä maanpäällisessä paratiisissa jo pitkään.” Huh, näin 19 vuotta täällä jo viettäneenä maakuntalehtemme porilaisuus-testi tuntui kuin inssiajolta. Onko sanasto ja paikallinen kulttuuri jo riittävästi hallussa? Onko ikonisimmat porilaiset asiat ja paikat jo koettu? Mutta läpäisin!

Pisteitä tuli mm. siitä, että tiedän mikä on kakko, olen ollut Dingon keikalla, kuullut Eino Gröniä livenä (Rattiksessa!), hyppinyt urkkatalon juustomereen, laulanut Karaokea 92:ssa ja pidän Taavi-sillan saapumista tärkeimpänä kevään merkkinä.

Ei näitä asioita toki testeillä ratkota. Alkuperäiskansan silmissä olen aina muualta tullut, oman käsityksen porilaisuudesta puolestaan ratkaisee ihan vaan oma fiilis. Itse olen jo pitkään sanonut, että nyt tulevana talvena  on edessä jonkinlainen virallinen rajapyykki. Ihan lähikuukausina nimittäin tulee täyteen hetki, jolloin olen asunut yhtä ison osan elämästäni täällä Porissa kuin Sotkamossa. Olin 19-vuotias tänne muuttaessani ja nyt on 19 vuotta jo Poriakin plakkarissa. Ilmassa on siis juhlavuoden tuntua!

Tämän tärkeän merkkipaalun kunniaksi Oomi haastoi minut kertomaan ajatuksiani Porista ja porilaisuudesta.

No onhan se Kallo nyt hieno paikka! Siellä on tullut käytyä piknikeillä ja otettua monet hää- ja YO-kuvat.

Ja Oomihan on siis myös porilainen juttu! Tai siis, tarkemmin ottaen se on meille tutun Pori Energian ja neljän muun (Vantaan Energia, Lahti Energia, Oulun Seudun Sähkö sekä Oulun Sähkönmyynti Oy) energiayhtiön perustama sähkönmyyntiyhtiö. Vaikka yhtiö on valtakunnallinen ja useamman yrityksen omistama, niin Porissa meitä palvelee edelleen samat tutut asiakaspalvelun ja laskutuksen tyypit, joiden kanssa voi asioida rennosti paikallisin sananparsin. Oomi on siis yhtä aikaa sekä iso ja valtakunnallinen että paikallinen ja lähellä. 

Kokosin siis tähän postaukseen muutamia asioita, joita olen näiden vuosien aikana oppinut Porista ja porilaisista ja myös jokusen asian, joita en vaan edelleenkään käsitä. Kuvituksena rakkaita Pori-kuvia arkistoista.

Kuva: Heikki Westergård

Silloin kun vesi on oikein alhaalla, tästä pääsee jalkaisin tai pyörällä Munakariin. Yyteristä puhuttaessa mietitään useimmiten vain upeaa hiekkarantaa. Itselle on nyt viimeistään maastopyöräilyn myötä avautunut kuitenkin paljon monipuolisempi Yyteri. Suosittelen lämpimästi läskipyörän vuokraamista ja metsäpolkuihintutustumista!

 

Ei pidä säikähtää, harva asia on niin tylyä miltä se kuulostaa!

”Ei sen väliä”, vastasi kiinnostava kundi aikoinaan ujoon kahvittelukutsuuni. Siinä meni kainuulaislikalla pasmat ihan sekaisin, kun tulkitsin tulleeni jotenkin kierrellen torjutuksi. Tai jos sen piti olla myöntävä vastaus, niin ainakin kovin vastentahtoiselta vaikutti. Olin väärässä, hän lähti ihan mielellään!

”Lähd ny menee!, saattaa porilainen keskustelukumppani sanoa, mutta sen sijaan, että hän oikeasti kehottaisi sinua lampsimaan matkoihisi, koittaa hän vain sanoa, ettei usko juttua jonka juuri kerroit, tai että se oli vaan hirveen hauskaa.

”Tollai”. Ei tuo nyt välttämättä ihan siltä kuulosta, että vastata tulisi kiittämällä. Mutta niin se vaan on, että kohteliaan ja yleiskielisen ”ole hyvä” -sanaparin sijaan saatatkin saada Porissa kahvikuppisi, vaihtorahasi, kuittisi ym. lyhyen ja tehokkaan tollai -tokaisun saattelemana.

”No ei se nyt ihan paska(a) ole”. Halusipa porilainen kehua sitten mitä tahansa: ruokaa, teatteriesitystä, kaverin tukkaa tai Pori Jazzien keikkaa, niin tämä lause sopii siihen. Kun porilainen aloittaa arvion tai kysymyksen sanalla ei, on tulossa hyvin todennäköisesti jotain positiiviseksi tarkoitettua tai tiedustelevaa.

Itse sain ensimmäisen kerran kuulla olevani selvästi porilaistunut, kun jaoin FB:ssa yhteiskuvan itsestäni lempibändini Amorphiksen kanssa vierailtuani heidän studiolla saatesanoilla ”Ei ollu ihan paska päivä”. Kaikkihan sen nyt ymmärtää, että olin onneni kukkuloilla.

Porilainen voi siis murteensa ja varsin energiatehokkaan sanoja lyhentävän ilmaisunsa vuoksi kuulostaa epäkohteliaalta ja turhan suorasukaiselta, mutta ei niitä pelätä tartte!

yyteri Pori

 

Pori ja porilaiset ovat mainettaan parempia

En minä tänne olisi jäänyt, jos ne ikiaikaiset mielikuvat Porista tylynä ja junttina kaupunkina, jossa ei koskaan tapahdu mitään (paitsi Jazzit) pitäisivät paikkansa. Itselleni Pori on vuosien myötä näyttäytynyt paikkana, jossa tapahtuu paljonkin ja väki on idearikasta ja innostuvaa.

Kokonsa puolesta Pori on juuri sopivan kokoinen paikka. Sen verran iso, ettei nyt ihan kaikkia vastaantulijoita tunne, mutta niin pieni, että ihan varmasti joku tuttu vastaan tulee kun ovesta ulos astuu.

Mitä tulee mielikuvaan porilaisista vähän sisäänpäänkääntyneinä ja hitaasti lämpiävänä väkenä, niin juu on siinä perääkin. Mutta sanoisin, että hitaasti lämmitettävästä kiukaastakin lähtee paljon paremmat löylyt kuin pikaisesta heti valmiista.

Hieman töksähtelevää puheenpartta pudottelevien karhukaupunkilaisten kuoren alla sykkii suurimmalla osalla todella lämmin sydän. Jeesiä täällä löytyy aina, kun vaan uskaltaa suunsa avata. An ko mää, sanoo porilainen, kun huomaa, ettei toisella ole joku homma hanskassa ja tarjoutuu avuksi.

Hienointa on ollut huomata, että näiden lähes parinkymmenen vuoden aikana porilaisten oma ylpeys kotikaupungistaan on kasvanut. Vaikka edelleen ne ihmettelee, että miksi ihmeessä olen tänne tullut ja vielä jäänytkin, niin silti häpeilyn sijaan nykyään ollaan ylpeästi todella outoja ja ehdottoman uniikkeja, kuten kaupungin slogankin toteaa.

 

 

Pori melonta

Tykkään Porissa siitä, että vaikka asun aivan keskustassa, on kivoja luontoalueita aivan lähellä. Porin metsään on vain parin kilometrin pyrähdys ja Kirjurinluotoon ja Polsanluotoon vielä lyhyempi matka. Kokemäenjokisuisto on todella kaunista ja linturikasta aluetta, jossa pääsee helposti fiilikseen että olisi kauempanakin kaupungista.

 

Näitä asioita en vielä 19 vuoden jälkeenkään voi ymmärtää

Masaliisa. Siis jumalauta ei. Se on mokkapalat tai suklaapiirakka tai suklis, kuten mun kotona sanotaan. Mutta mikä ihmeen masaliisa??? En ole kuullut vielä yhtään ainutta järkeenkäypää selitystä nimen alkuperälle. Kuka Masa, kuka Liisa? Viimeisen vuoden aikana tosin olen yllättänyt itseni pari kertaa päästämästä itsekin tuon sanan huuliltani kahvilassa tilatessani. Mutta selitän lipsahdusta itselleni sillä, että pitää puhua paikalliselle niin, että hän ymmärtää. 😀

Pipari. Nää tyypit kehtaa puhua mistä tahansa keksistä piparina! Siis ihan vaikka Jaffa-keksiä tarjotessaan kysyvät muina miehinä”otatko piparia?”. Eivät tollot ymmärrä piparin, keksin, pikkuleivän  ja esimerkiksi leivoskeksin hienovaraisia eroavaisuuksia, vaan niputtavat kaikki tuon joulupiparia tarkoittavan nimen alle. Kysynpähän vaan, että mikä v***u teitä alkuperäisiä porilaisia oikein vaivaa?

Ketä. Edelleen mulla hirttää ihan kiinni sen kanssa miten porilaiset ketä-sanaa käyttävät. Ketä se oli? Ketä tuli?, he kysyvät sujuvasti minun huutaessa pääni sisällä, että SE ON KUKA!!!

 

Porilainen

Siinä missä ihmettelen ohrakryynivellin jonottajia, niin itsehän tönötän Porin päivänä aina pitkässä jonossa jotta saan porilaisen! Eli siis sipulimakkaraa ja sipulia paahtoleipien välissä. 😀 😀 Tänä vuonna ei valitettavasti Porin päivän torijuhlaa järjestetty, joten tän vuoden kiintiöherkku on vielä syömättä.

Vaikka tosiaan tulen aina tarkastelemaan tätä paikkaa muualta tulleen asemasta, niin kyllä mä nykyään olen jo ihan ylpeästi myös porilainen. Pitää ehdottomasti miettiä miten tätä ”puolet elämästä Porissa” -juhlavuotta oikein viettäisi. Pussikaljaa Kirjurissa, Ässien matsi seisomakatsomossa ja lopuksi ohrakryynivellikaste Yön musiikin soidessa? Ehkä mä vähän vielä mietin vaihtoehtoisia juhlallisuuksia. 😀

 

Mut kuten porilainen näin tapaamisen lopuksi sanoisi:

Ei mittää!

(eli, minun pitääkin tästä lähteä, oli kiva tavata, nähdään taas!)

PS: Jos sähkösoppariasiat on ajankohtaisia, niin tsekkaa Oomi!


 

Polar Unite

-Kaupallinen yhteistyö, Keskisen Kello

Kun kesän alussa Suurin pudottaja -ohjelman tiimoilta tehtyjen kuntotestien myötä sain dataa omista sykealueistani ja siitä millaisilla sykkeillä olisi hyvä treenata, päätin vihdoin paneutua tarkemmin urheilukelloasiaan. Kyselin instastooreissani ihmisten suosituksia ja merkeistä Polar nousi selvästi kommentoinnin kärkeen. Nyt ranteessani onkin jo lähes parin kuukauden ajan viihtynyt Polar Unite fitnesskello.

Itselleni tärkeimmät ominaisuudet olivat sykkeen ja yleisen aktiivisuuden seuranta ja kellon miellyttävä ja siro ulkomuoto. Tiesin, että jos kello olisi liian suuri möhkäle makuuni, jäisi se helposti käyttämättä.

Unite on tänä kesänä ilmestynyt Polarin kelloperheen uusi tulokas, joka täytti heti ensivilkaisulla laitteen ulkomuotoa koskevat kriteerini. Vedenkestävä kello on sirompi kuin moni kilpailijansa, joten se ei tunnu eikä näytä häiritsevältä.

Polar Unite fitnesskello vaihtoranneke

Tykkään myös kellotaulun yksinkertaisuudesta, ei mitään turhia ulokkeita ja näyttö on päällä vain silloin kuin on tarpeen.

Polar Uniten neljästä saatavilla olevasta väristä valitsin mustan, mutta minulla on myös hempeän vaaleanpunainen vaihtoranneke, jolla kellon ilmettä saa muutettua näppärästi sopimaan asuihin sporttihommien ulkopuolellakin.

Ranneke on pehmeä ja muuten mukava, mutta treenien ulkopuolella, kun ei tarvitse sykkeen mittausta, se on muistettava laittaa hieman löysemmälle, jotta iho saa hengittää. Muuten silikoninen ranneke helposti ikään kuin tarrautuu ihoon.

Polar Unite urheilukello

Polar Unite -kello on nyt ollut mukanani niin kuntosalitreeneissä, uimassa, maastopyöräillessä kuin kävelylenkeilläkin ja olen ollut siihen pääosin hyvin tyytyväinen.

En ole mikään himourheilija ja hifistelijä enkä siis kaipaa kovinkaan syväluotaavia analyysejä treeneistäni, joten Unite tarjoaa kaiken tarvitsemani infon: treenin kesto, sykkeet, matka, aika, nopeus, unen seuranta, palautuminen ja päivän yleinen aktiivisuus.

Huomautuksena kuitenkin mainittava, että kellon GPS toimii puhelimen ja siihen asennettavan Polar Flow -sovelluksen kautta, joten matkaa ja nopeutta mitatakseen on napattava puhelin lenkille messiin. Itselläni puhelin kulkee helposti lenkillä mukana juoksuvyössä, joten tämä ei ole ongelma.

Jos integroitu GPS on itsellesi oleellinen, kannattaa tsekata esim. Polarin Vantage M tai Ignite, joita itsekin tsekkailin juuri ennen kuin tämä Unite ilmestyi.

Polar Unite urheilukello

Treenin tallentaminen tapahtuu muutamalla klikkauksella. Kunkin lajiprofiilin harjoitusnäkymän voi muokata mieleisekseen Polar Flow -sovelluksen kautta. Treenin aikana näytön voi halutessaan joko lukita näytön ja pitää sen koko ajan valaistuna tai pitää sen tilassa, jossa näyttö aktivoituu aina kelloa katsoessa ja pysyy muuten pimeänä.

 

Unen seuranta ja Nightly Recharge

Aluksi kellon saatuani minusta oli todella mielenkiintoista tutkailla aamulla kellon antamaa dataa unestani. Kuinka paljon syvää unta, paljonko keskeytyksiä jne. Uutuuden viehätys karisi kuitenkin nopeasti ja olen huomannut, ettei noilla tiedoilla ole itselleni juurikaan merkitystä. Kyllä sen tietää ja tuntee ilman kelloakin onko yö hyvin vai huonosti nukuttu.

Mutta huomionarvoista on se, että kyllä tuon kellon antamat tiedot vaan tuntuu olevan aina hyvin synkassa sen oman olon kanssa. Nightly recharge -tila yhdistää tiedot unen tilasta ja autonomisen hermoston aktiivisuudesta antaen infoa palautumisen tasosta. Se data on hyvää muistutusta vaikkapa kovan treenin jälkeen, että seuraavana päivänä kannattaakin ottaa iisimmin, jos nightly recharge mittarit ovat kovasti miinuksella.

Polar Flow

Fitspark -treeniopas

Jos on fiilis, ettei oikein tiedä mitä jonain päivänä tekisi, niin vinkkiä voi vilkaista Polar Uniten Fitspark -treenioppaasta. Fitspark ehdottaa erilaisia treenejä kullekin päivälle käyttäjän treenihistorian ja kunto- ja palautumistason mukaan. Joka päivälle on tarjolla 2-4 eri treenivaihtoehtoa.

Kun takana on kovia treenejä ja palautuminen on vielä vaiheessa, kello patistaa kehonhuollon pariin. Tänään puolestaan pari päivää rennosti otettuani kuuluu kello kehottaa pistämään lihakset töihin. Ja jos ei ole itsellä vaikkapa saliohjelmaa tai ylipäätään menee sormi suuhun sen suhteen mitä oikein tekisi, opastaa Fitspark sopivan treenin ihan vaihe vaiheelta liike kerrallaan.

Polar Fitspark

Itselläni on valmentajien tekemänä iso kasa treeniohjeita, mutta muutaman kehonhuoltotreenin ja kehonpainotreenin olen kellon kellon opastuksella tehnyt ja meinaan hyödyntää Fitsparkia myös jatkossa.

Itselleni tarpeellisia juttuja kellossa ovat myös erilaiset ajastintoiminnot, joiden avulla on helppo tehdä erilaisia kierrosaikoihin perustuvia kuntopiirejä ja intervalliharjoituksia. Tykkään myös Flow -sovelluksen selkeästä datasta ja sen antamista treenipalautteista.

30 km fat bike -lenkistä lausunto esimerkiksi kuului: ”Kovatehoinen harjoitus. Mahtava vauhti pitkälle harjoitukselle! Kehitit aerobista kuntoasi, nopeuttasi ja kykyäsi harjoitella kovalla intensiteetillä pidempiä aikoja. Tämä harjoitus kehitti myös väsymyksen sietokykyäsi.” Hirmu kiva palaute, vaikka se tulikin sovellukselta. 😀

Polar Flow

Polar Unite -kellon plussat kootusti

  • Yksinkertainen ja siro ulkomuoto
  • Helppokäyttöisyys. Kosketusnäyttö ja yksi nappula tekevät toiminnoissa liikkumisen yksinkertaiseksi.
  • Vedenkestävyys, joten kello sopii myös uintiin ja vesijuoksuun.
  • Laaja valikoima lajiprofiileita.
  • Sykkeen mittaus ranteesta. En jaksaisi pelata minkään sykevyön kanssa.
  • Palautumisesta kertova Nightly recharge -mittaus.
  • Selkeä Polar Flow -sovellus, johon kello on helppo synkronoida.
  • Hyvä akun kesto ja nopea lataus.
  • Fitspark-oppaan monipuoliset treeniehdotukset.

 

Urheilukello lataus

Kellon akku kestää omalla käytölläni 4-5 päivää riippuen toki esimerkiksi siitä kuinka paljon treenin aikana pitää näyttöä päällä. Akku latautuu tyhjästä täydeksi reilussa tunnissa.

Pienet miinukset

  • GPS:n käyttöön tarvitsee puhelimen mukaan.
  • Kosketusnäytön käyttö märillä käsillä joskus hieman takeltelevaa.
  • Askelmäärä ei kovin tarkka. Askelia saattaa kertyä yllättäen vaikkapa tiskatessa.

Urheilukello

Yleisesti ottaen kellon käyttö on tuonut positiivista fiilistä liikkumiseen. Esimerkiksi viime viikolla mulla oli sunnuntaina olo, että ”no ei tullut kyllä kauheasti liikuttua tällä viikolla”, mutta sitten Polar Flown tietoja katsellessa sainkin huomata treenanneeni viisi tuntia eikä perusaktiivisuuskaan ihan huonolta näyttänyt.

Kello siis muisti puolestani paremmin mitä kaikkea ja millä intensiteetillä olikaan tullut tehtyä ja olinkin loppujen lopuksi oikein tyytyväinen kuluneen viikon tekemisiin.

Myös sykkeen mittauksesta on ollut itselleni paljon hyötyä, jotta etenkin perus cardiotreeniä on onnistunut tekemään juuri sillä omalla optimaalisella sykealueella.

Hyvin tuo vehje on tuohon ranteeseen juurtunut vaikka aluksi epäilinkin osaisinko sitä treenien ulkopuolella käyttää, kun olen ollut niin monta vuotta ilman rannekelloa. Mutta nyt en melkein osaa olla enää lainkaan ilman. Ja etenkään treenaamaan ei voi ilman kelloa lähteä. Eihän sitä koko treeniä ole tapahtunut, jos ei siitä ole tallentunut dataa! 😀

Jos on ollut urheilukellon hankinta mielessä, niin Keskisen Kello -verkkokaupasta saa nyt koodilla VEERA5 5 € alennuksen kaikista Polarin sykemittareista 31.10. saakka.

Ostoksille pääset TÄSTÄ.


Se on loppu nyt. Nimittäin koko 13 vuotisen blogihistoriani pisin tauko tästä hommasta.

Hiljainen aika oli osittain tahatonta, kuvittelin pystyväni ja ehtiväni ihan normaalisti bloggaamaan kesän ajan, mutta Suurin pudottaja -leirin aikataulut osoittautuivat niin intensiivisiksi, että totesin kuvitelmani olleen väärä. Sitten kuvauksista palattuani päätin ihan tietoisesti ottaa vielä hetken aikaa rennosti niin töiden kuin bloginkin suhteen ja katsella miten arki taas lähtee rullaamaan.

Ja onhan se lähtenyt. Pikku hiljaa alkaa kalenteriin taas ilmestyä työkeikkoja ja muutakin menoa kuukausien omituisten aikojen jälkeen. Mutta jonnekin hävisi kesän aikana iso osa stressistä ja huolesta töiden suhteen. Jostain vaan tuli olo, että kai tässä pärjää, kun on niin tehnyt tähänkin saakka.

Fiilis on monella tavalla nyt vähän outo. Sellainen tyhjä, mutta pienellä positiivisella vireellä. Kuten terapiassakin totesin, ”täs ny voi jottai tulla”, tarkoittaen ihan mitä tahansa uutta ja yllättävää elämään.

Terapeuttikin sanoi, että minä vaikutan olevan jonkin suuren murroksen kynnyksellä. Jokin iso pyörä pyörii vihdoin. Enkä voi kyllä täysin väittää vastaan. On olo, etten malttaisi odottaa, vaikka en edes tiedä mitä odotan.

Mitä blogiin tulee, niin en minä sitä suinkaan kesän aikana unohtanut. Asukuvia on varastossa vaikka kuinka monet ja muistiinpanoissa monta asiaa, joista haluan kirjoittaa. Yksi keväällä ideoitu vierailevia tyyppejä esittelevä juttusarjakin voisi vihdoin päästä ottamaan tulta alleen sen kaaduttua aluksi koronaan.

Treenaamiseen liittyviä ajatuksia ja havaintoja on ainakin luvassa. Päässä on sillä saralla tapahtunut hyviä oivalluksia ja innostuksia. Uusi harrastuskin löytynyt ja se vaatii ehdottomasti oman postauksensa.Heti huomenna tulee käyttökokemuksia urheilukellosta ja mun suosikki urheiluliivitkin pääsevät pian esittelyyn.

Hame – Lindex / Toppi – H&M / Kengät – Pavement (saatu) / laukku – Tokmanni

Mutta, halusin siis vain nyt ensiksi huikata, että I’m back! Ja vitsit kun se tuntuukin kivalta. 🙂

Kuvat: Jarkko Mäkelä