-Postaus sisältää mainoslinkkejä. Linkit merkitty *merkillä-

Kokoontumisrajoitukset veivät tältä keväältä ja kesältä festareiden ja monen muun lisäksi myös kaikki kivat messut. Mä itse rakastan etenkin sellaisia tapahtumia, missä pääsee kerralla tsekkaamaan monen kotimaisen vaate-, koru- ja asustebrädin tarjonnan. Etenkin korvakorufriikin lompakolle kaikki käsityö- ja design-messut on melko vaarallisia.

Eihän messut verkossa toki ole sama asia, kun ei tuotteita pääse hypistelemään, mutta *Weecosin tänä viikonloppuna meneillään olevat Ihanat messut on silti varsin kiva pläjäys. Sen lisäksi, että monella merkillä on hyviä messutarjouksia, näkyy messut myös mm. Weecosin instastooreissa ja Ihanat messut FB-ryhmässä arvontojen ja esimerkiksi haastattelujen muodossa.

Mikäli *Weecos ei ole ennalta tuttu, niin kyseessä on siis kauppapaikka-alusta, josta löytää noin 200 vastuullista designbrändiä. Tarjolla on niin vaatteita, asusteita, koruja, kosmetiikkaa kuin sisutustuotteitakin. Jokainen merkki kuitenkin pitää Weecosissa omaa verkkokauppaansa ja toimittaa tuotteet suoraan asiakkaille.

Pitihän ne tarjoukset toki tutkia ja jotain tarttui ostoskoriinkin. Ja käsi ylös kuka yllättyy, että tilasin korvikset! Veikkaan, ettei nouse ainuttakaan räpylää. 😀

Weecos Ihanat messut

*Mamakorun Love-korvikset on niiiiin mun väriset! Olin katsellut näistä samoista jo aiemmin kullanvärisiä pleksiversioita ja nyt kun eteen tuli tällainen vaihtoehto, en enää pystynyt vastustamaan. Löytyy myös mm. violettina ja mustana!

*Woolbergilta mulla on ennestään sekä villaisia talvipantoja, että yksi pellavainen rautalangan avulla muotoiltava kesäpanta (kuva alempana). Ostoslistalla oli ollut jo hetken joku toinen väri pellavapannasta joten nappasin nyt -20% alella tuollaisen leopardikuosisen.

Vaaleanpunaisen himoissani olen etsiskellyt täksi kesäksi roosaa pellavapuseroa ja sellainen tuli vastaan plusmerkki *Excuse My Bon Bonin valikoimista ja hyvällä messualella. Väri näyttäisi ihan just passelilta, mutta malli ja koko hieman jännittää. Lähinnä siis mietityttää jääkö pusero itselle rintojen vuoksi hieman liian lyhyeksi. Mutta pidetään peukkuja, että olisi sopiva!

Alla muutamia kuvia Weecosilta löytyvien merkkien tuotteista omista kokoelmistani.

Weecos Ihanat messut

*La Kiva on parasta korvismarkkinoilla tapahtunutta lähivuosina! Itselläni on näitä Lahdesta tulevia ihanan övereitä killuttimia jo viisi paria.

*Anette Ahokas Designilta on -20% alessa mm. tuo upea haalari ja saman malliston mekko (katso kuva mun päällä). Teollisuuden ylijäämämateriaalista valmistettu haalari on mukavaa, mutta sopivan napakkaa trikoota. Mä olen käyttänyt haalaria niin korkkareiden kanssa hienoilla illallisilla kuin maihareiden kanssa arjen työasunakin.

Weecosilta löytyy useampiakin vaatemerkkejä joilla tarjolla pluskokoja!

Olen edelleen sitä mieltä, että pluskokoisena ei ole vielä ihan helppoa pukeutua pelkästään vastuullisesti ja eettisesti, valikoimat on edelleen melko suppeat, mutta koko ajan kivoja ja kiinnostavia brändejä onneksi tulee lisää.

Viimeisessä kuvassa jo edellä mainittu *Woolbergin turbaanipanta. Rautalankakehikon ansiosta panta pysyy hyvin päässä ja siitä saa helposti muotoiltua erilaisia rusetteja tai ruusukkeita.

Loppuun vielä mun himotuslista!

Weecos Ihanat messut

Jos olisin lakanoiden tarpeessa, niin *Vilpolan hempeän väriset perkaalipuuvillaiset Aamuhetki-lakanat olisivat valintani. Vilpola on merkkinä itselleni ihan uusi tuttavuus. Akaasta lähtöjään olevan yrityksen sisustustekstiilit suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa.

Haalarihullu ei voinut olla iskemättä silmiään Aarren *Manuela-haalariin! Pienillä pilkuilla kuorrutettua haalaria löytyy kokoon XXL saakka.

Myös *Vuurran on merkki, joka tuli itselleni eka kertaa vastaan ihan vaan Weecosia selaillessa. Vuurranin vaatteita on mahdollista tilata omille mitoille personoituna ja kaikki valmistetaan alusta loppuun saakka Turussa ja sen lähiseudulla. Kesämallsitossa oli pari kivaa pastellisävyä mustan ja poltetun oranssin rinnalla. Itse ihastuin etenkin noihin hempeän lilan värisiin *Ilmatar -culotteshousuihin. Mittataulukon perusteella suurin koko XL voisi riittää 48 alaosalle. Mutta tosiaan omillakin mitoilla saa tilattua!

Weecosin Ihanat messut käynnissä vielä huomisen eli sunnuntain ajan. Ainakin *korvisfriikkien kannattaa ehdottomasti vilkaista valikoimat. 😀


 

Kaupallinen yhteistyö Viaplay & Indieplace

Vahvasti veikkaan, että en ole ainoa, jolla on ollut tänä keväänä normaaliakin enemmän aikaa katsella sarjoja ja leffoja. Kuinka moni myöntää istuneensa sohvalla silmäluomet jo hieman lurpattaen ja todenneensa, että ”yksi jakso vielä”? Työvuoro ehkä vaan välillä vaihtuu sohvalta läppärin kanssa sänkyyn.

Silloin, kun on aamulla töihinmeno, pitää sitä hirmuisia sarjamaratoneja hieman varoa, mutta nyt kun ei usein ole ollut kiire minnekään, on voinut antautua mieliteolle ja klikata itensä seuraavaan jaksoon vaikka kello näyttäisi jo mitä.

Otin Viaplayn itselleni alunperin jo viime vuoden alussa halutessani katsoa countrymusiikkimaailmaan sijoittuvan draamasarjan Nashville. Uppouduin eron jälkeisessä ankeudessa ja yksin asumisen opettelun keskellä laulaja Rayna Jaymesin (Connie Britton) ja lähipiirin ihmissuhdekiemuroihin intensiivisesti kaikkein kuuden kauden verran.

Tuo ihmissuhdekiemuroita ja countrymusiikkia täynnä oleva sarja sopi reilun vuoden takaisiin tunnelmiin, mutta yleisesti ottaen mun suosikkeja ovat rikossarjat ja oikeussalidraamat. Mitä synkempiä rikoksia ja persoonallisempia omien mörköjensä kanssa painivia etsiviä, niin sitä varmemmin minä olen koukussa.

Samaan aikaan mun inhokki- ja suosikkikohtauksiani on aina tällaisissa sarjoissa toistuvat tilanteet, joissa päähenkilö hipsii salaa jonkun toimistoon penkomaan arkistokaappia tai ihan vaan pikaisesti lataamaan tiedostoja toisen ihmisen tietokoneelta lähestyvien askeleiden jo kuuluessa käytävältä.

Vaikka mä tiedän, että ne aina ehtii sieltä pois just viime hetkellä tai keksivät loistavan selityksen paikallaololleen, niin silti mä aina ihan fyysisesti heilun sohvalla tai pidän käsiä silmien edessä, kun se tilanne ahdistaa mua niin älyttömästi.

Samaa reaktiota ei saa aikaiseksi kuitenkaan vaikkapa se, että murhaaja vaanii pimeydessä puskan takaa uhriaan. Mutta sieltä toimistosta mahdollisesti luvattomilta asioilta kiinnijääminen on aivan käsittämättömän ahdistavaa. 😀

Viaplayn sarjatarjonnassa huomioitavaa on erityisesti pohjoismaisten rikossarjojen valikoima. Ja etenkin Viaplayn omien alkuperäissarjojen huikea laatu. Olen teini-iästä saakka ahminut ruotsalaisia dekkareita ja nykyään niin saatetaan ahkerasti myös laadukkaiden tv-sarjojen muotoon. Nordic Noirissa vaan on ihan omanlaisensa tunnelma ja niissä on usein panostettu huolella juurikin päähenkilöiden, usein poliisien, omaan tarinaan ja salaisuuksiin.

Poimin tähän muutamia tämän hetken suosikkejani ja itseäni kiinnostavia tärppejä Viaplayn rikossarjoista, joista moni on Viaplayn omaa tuotantoa.

 

 Viaplay Original:  Cold Courage (3.5. alkaen)

Olen tykännyt Pihla Viitalasta todella monessa roolissa, joten kiinnostuin ihan jo hänen takiaan tällä viikolla startanneesta Viaplayn alkuperäissarjasta nimeltä Cold Courage. Tämän Pekka Hiltusen romaaneihin perustuvaa trilleriä on hehkutettu kalleimmaksi ja kansainvälisimmäksi suomalaiseksi tv-sarjaksi.

Kahdeksanosainen rikosdraama sijoittuu Lontooseen, mutta sitä on kuvattu myös Kajaanissa. Tämä yksityiskohta toki Kainuun plikkaa kiinnosti ja sieltähän jo ekasta jaksosta bongasin Karolineburgin kartanon. Se on aina ihmeen jännää bongailla jostain isoista tv- ja leffatuotannoista jotain itselle tuttuja paikkoja.

Cold Courage lähtee liikkeelle graafikko Liasta (Sofia Pekkari), joka törmää mielenosoituksessa toiseen suomalaiseen, Mariin, joka värvää Lian mukaan poliittiseen aktivistiryhmään. Parin ekan jakson perusteella juonta ja aineksia riittää vaikka mihin, on oikeistopopulismin nousua, ihmiskauppaa, murha ja salaisuuksia perheessä. Eli varsin lupaavanoloinen ja kiinnostava soppa.

Kuvaus, tunnelma henkii nordic noiria ja kansainvälisesti sekalainen näyttelijäkaarti on raikasta katseltavaa. Ahmittavaksi tästä sarjasta ei ole vain yhden syyn vuoksi, Cold Couragea on julkaistu vasta kaksi jaksoa, joten loput on maltettava katsoa viikko ja jakso kerrallaan. Mutta kiva kyllä oikeasti välillä katsoa jänniä sarjoja myös näin, että jaksoja joutuu odottamaan.

Pihla Viitala näyttelee Cold Couragessa Maria jonka vetämä aktivistiryhmä haluaa sabotoida populistipoliitikon valtaannousun

 

 Viaplay Original:   Advokaten (2. tuotantokausi 10.5. alkaen)

Ah, sunnuntaina 10.5. vihdoin loppuu odotus ja voin painaa playtä toisen loistavan Viaplay alkuperäissarjan kohdalla. Silloin nimittäin alkaa tanskalaisen jännärin, Advokatenin, toinen tuotantokausi. Ekan kauden 1o jaksoa tuli tuijotettua muutamassa illassa. Advokatenin takana on supersuositun Silta-sarjan tekijöitä ja bestseller-dekkaristi Jens Lapidus.

Advokatenin päähenkilö on asianajaja Frank, joka poliisina toimiva siskonsa Saran kanssa haluaa selvittää vanhempiensa murhan, jonka he joutuivat lapsena todistamaan. Sisarusten penkoessa tapahtumia, kostonhimo kasvaa ja etenkin Frank ajautuu pikku hiljaa enemmän ja edemmän lain toiselle puolelle.

Itseäni kiehtoi sarjassa koko ajan läsnä olevan jännityksen lisäksi myös hahmojen monikerroksellisuus ja tarinat. Frank ja Sara käyvät läpi vanhempien kuoleman aiheuttamaa traumaa ja omia välejään, Saran taistellessa lapsensa huoltajuudesta ja Frankin kipuillessa suhdettaan varattuun naiseen. Sarjan keskiössä oleva rikollispomo on toisaalta kylmäverinen tappaja, mutta hänet näytetään myös omien tragedioidensa ja surujensa keskellä.

Miten kauan tarkoitus pyhittää keinot ja montako ihmistä sen eteen on uhrattava, näitä asioita sisarukset joutuvat kostoretkellään pohtimaan. Ja voi hitto, että jäi jännään tilanteeseen eka kausi. Kakkoskautta on muuten kuvattu suurelta osin Suomessa. Sarja edelleen sijoittuu Tanskaan ja Ruotsiin, mutta Helsingistä, Kotkasta ja Hämeenlinnasta on löytynyt siihen sopivia mestoja. Olis jo sunnuntai!

 

Asianajaja Frank joutuu moneen otteeseen punnitsemaan kuuluuko hän hyvien vai pahojen puolelle.

 

 

 Viaplay Original:  Miehitetty

Norjan pääministeri Jesper Bergin tärkein vaalilupaus oli lopettaa öljyn- ja kaasuntuotanto ja siirtyä toriumenergiaan. EU-pyytää apuun Venäjän, joka tunkeutuu Norjaan ja alkaa valvoa öljyntuotantoa. Tästä tilanteesta ponnistaa lähitulevaisuuteen sijoittuva jännityssarja Miehitetty. Sarjan kerrotaan onnistuttaneen ihan oikeassa maailmassa suututtaneen Venäjän jonka suurlähettiläs on todennut sarjan voivan haitata maiden välejä.

Jo Nesbøn ideaan perustuva sarja koukuttaa heti alusta saakka pelottavalla, mutta realistisen tuntoisella lähtökohdallaan. Tätä olen katsonut pari tuotankokautta, Viaplaystä löytyy kolme.

 Viaplay Original:   Koneisto (tulossa 24.5.)

Tulevista sarjoista ennakkotietojen perusteella itseäni kiinnostaa yhteispohjoismainen trilleri, Koneisto, jossa nähdään myös mahtavat suomalaisnäyttelijät Antti Reini ja Sampo Sarkola.

Viaplayn ennakkotiedot kertovat kahdeksanosaisesta sarjasta seuraavasti:

”Norjan ja Ruotsin rajaseudulle sijoittuvan sarjan tapahtumat käynnistyvät, kun Olle, tavallinen perheenisä herää muistinsa menettäneenä autolautalla vierellään kassillinen rahaa ja ase. Hänen on yritettävä nopeasti selvittää, mitä oikein on tapahtunut, ennen kuin poliisit ottavat hänet huostaansa”

Modus

Synkkiä murhia ja päähenkilönä toimivan rikospsykologin ja murhaajan välistä köydenvetoa. Kun entisen FBI:n profiloija Inger Johanne Vikin autistinen tytär todistaa murhan Tukholmassa ja Malmössä murhataan piispa, ei Vik voi pitää näppejään erossa asiasta vaan haluaa palata professorin työstään takaisin rikosten pariin.

Seksuaalisia ja uskonnollisia sävyjä saavat murhat seuraavat toisiaan ja Inger Johannen oma perhekin on vaarassa, kun sarjamurhaajaa jahdataan synkässä ja talvisessa Ruotsissa.

Kuka muu tykkää ahmia rikosdraamoja? Olipa suosikkigenresi sitten draama, scifi taikka komedia, niin käy mun instassa @vieruska osallistumassa arvontaan, jossa voit voittaa 2kk ilmaista katseluaikaa Viaplayn Leffat ja Sarjat -pakettiin!

Mä meinaan katsoa nyt muutaman jakson kepeää oikeussalidraamaa For the people sillä välin, kun odottelen Advokatenin ja Cold Couragen jatkoa.


Listailin ensimmäisen satsin viime aikoina lukemiani kirjojani jo aiemmin ja nyt on vuorossa lisää. Eroja ja traumaattisista kokemuksista selviämistä mahtuu myös tähän kuuden kirjan settiin, mutta on seassa vähän jotain kepeämpääkin. On vähän jännäriä, tinder-hömppää ja vakavailmeisen formulakuskin elämäkertaa.

Lukutahtini on hieman maaliskuun lopusta rauhoittunut. Enää ei mene 6-8 kirjaa viikossa, mutta muutama kuitenkin. Nyt on monta sellaista opusta aloitettuna, jotka eivät imaise riittävän lujasti mukaansa, joten jäävät lojumaan. Luen, mutta en siis pääse oikein mitään loppuun saakka.

Mutta tässä kuitenkin taas kuusi läpikahlattua teosta.

 

Westend – Suvi Vaarla

Mä olen lama-ajan lapsi. Vaikka mun vanhemmat saikin korttitalon jotenkin pidettyä pystyssä 90-luvun alun pankkikriisin keskellä, niin kyllä mä muistan sen pelon ilmapiirin, jonka lapsena tunsin. Uutiset olivat synkkiä ja koulussa säästettiin koko ajan kaikesta. Pelkäsin, että meiltä menee koti niin kuin monelta muultakin.

Suvi Vaarlan Westend kertoo Elinan perheen tarinan nousukaudesta menestyksen vuosien kautta romahdukseen. Samalla se kertoo kuitenkin paljon enemmän kuin vain yhdestä perheestä. Westend kertoo unelmista, talouden sykleistä ja siitä miten elämä kohtelee ihmisiä eri tavoin. Kaikki ei ole aina itsestä kiinni. Pienet yksityiskohdat ajankuvauksessa koulun kahtia leikattuine pyyhekumeineen ja lihapullarajoituksineen tuovat Elinan lapsuudenkokemukset lähelle itseä.

Tarina on fiktiota, mutta Vaarla tuntee aiheensa, sillä hän on haastatteluissa kertonut omaa perhettään kohdanneesta konkurssista. Westend on hyvin kirjoitettu traaginen teos, mutta se ei silti ole mikään epätoivoinen valitusvirsi, vaan ennemminkin tarkkanäköinen analyysi. Vaarla tietää mistä kirjoittaa ja se kuuluu ja tuntuu.

Westend kuuluu sarjaan: luin kerralla alusta loppuun ja keskeytin vain käydäkseni vessassa.

 

Eloonjäämisoppi – Riina Mattila

Joten, nyt: kirjoitan viidellä sanalla onnellisimman tarinan, jonka voin kuvitella.

Sinä et koskenut minuun. KOSKAAN.

Eloonjäämisoppi on on Mattilan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teos, jossa muistelmiin yhdistyy konkreettista tietoa PTSD:stä (posttraumaattinen stressi) ja trauman hoidosta. Lapsuudenystävä raiskasi Mattilan tämän ollessa 13-vuotias, hän kuitenkin alkaa muistaa tapahtumat tarkemmin vasta aikuisiällä.

Kirjailija on oman toipumisprosessinsa aikana kerännyt paljon faktaa omien kertomustensa tueksi. Kirjasta voi siis oppia uutta ja jollekin itse samanlaisia asioita kokeneelle se voi toimia vertaistukena. Mattila kuvailee hyvin tarkasti ja ymmärrettävästi esimerkiksi viiltelyä, mitä moni pitää aivan käsittämättömänä toimintana.

Itselläni ei onneksi mitään yhtä kamalaa kokemusta ole, mutta paljon omista mielenterveyskamppailuista tunnistettavia tunteita löysin minäkin. Tällaisia omakohtaisia tarinoita lukee mielellään rankoistakin aiheista, kun ne on hyvin kirjoitettuja. Vaikka tunnelma oli aika ajoin hyvinkin ahdistava, oli kirja silti melko ”helppolukuinen”.

 

Yksi teistä kuolee – Jenni Multisilta

Saaran fitness-ura on tauolla ja poikaystävästä tulee ero. Uudessa tilanteessa hän suostuu hieman vastentahtoisesti tuuraamaan sukulaistaan ja lähtee pitämään joogaretriittiä kotiseudulleen Lappiin. Luurämeellä hän kohtaa myös entisen parhaan ystävänsä, jonka kanssa he jakavat piinaavat muistot ja salaisuudet kymmenen vuoden takaisista traagisista tapahtumista.

Multisillan esikoisromaanin asetelma on mielenkiintoinen ja kirja pitää kyllä jännitteessä ja otteessaan. Kun menneisyys ryhtyy kummittelemaan, janoaa lukija selvyyttä mitä oikein on tapahtunut ja kuka on syyllinen. Tekstissä vuorottelee kymmenen vuoden takainen kesä ja nykyhetki. Menneessä tytöt kilpailevat saman pojan huomiosta ja luisuvat kisansa myötä syömishäiriön kamalaan maailmaan, nykyhetkessä säikytään oravanraatoja, uhkaavia viestejä ja henkiolentoja.

Paljastukset ja loppuratkaisu eivät ole itsestäänselviä, omia arvailujaan saa vaihtaa monta kertaa tarinan edetessä. Vaikka tarina kiinnostaakin, niin sitä olisi saanut tiivistää. Saaran vanhat ihmissuhdemärehtimiset olisi tullut selväksi vähemmälläkin.

 

Tinder-päiväkirja – Sanna Kiiski

Ai kauhee. Siinäpä päällimmäiset fiilikset. Tinder-päiväkirja sai tokikin paljon näkyvyyttä mediassa, koska sen kirjoittanut Sanna Kiiski on aiempien töidensä vuoksi julkisuudesta tuttu. Kovin kummoiseksi kirjalliseksi tuotokseksi ei Tinder-päiväkirjaa kuitenkaan voi kehua, mutta ei nyt toki aiheen ja kirjan kuvauksen vuoksi odotuksetkaan olleet kovin korkeat. Tai no, odotin jotain hauskaa.

Toki kirjassa naureskellaan Kiisken sinkkuvuoden aikana vastaan tulleiden örvelöiden profiilitekstejä, vonkausviestejä ja käsittämättömän paskoja treffejä, mutta pohjavire on enemmänkin epätoivon tuoksuinen kuin kepeää hauskuutta. Mä mietin vaan koko ajan, että ”miksi se tollekin idiootille edes vastasi?”tai että, ”mikä helvetti sen sai noillekin treffeille edes lähtemään?”. Mua ärsytti myös kirjoittajan kepeä ”pojat on poikia” -henkinen suhtautuminen dick pick -ilmiöön.

Tinder-törttöilystä lukeminen vain vahvisti mun jo lyhyellä omalla kokemuksella muodostamaani ajatusta siitä, että minusta itsestäni ei vaan ole tutustumaan ihmisiin tuolla tyylillä. Eikä musta ole kyllä myöskään lukemaan enempää kököistä treffeistä, ohareista ja dick pickeistä. Mut kahlasinpa nyt loppuun kuitenkin.

 

Kaikki ne hetket kun olet yksin – Anneli Vehkoo

Kuusikymppinen kääntäjä Elina kaipaa vielä edes hetkeksi säpinää elämäänsä. Ruuhkavuosia elävä perheenisä Arno puolestaan on väsynyt lähes seksittömään liittoonsa. Elina käy mielessään vuosien takaista eroaan ja on tekee mielessään luopumistyötä vanhan isän ollessa vakasti sairaana. Arno vie lapsia leikkipuistoon ja pohtii vaimonsa kanssa terapiassa miksi he ylipäätään ovat yhdessä.

Arnon ja Elinan on tarkoitus tavata vain kerran, mutta toisin käy.Ihminen kaipaa kosketusta ja kohdatuksi tulemista. Joidenkin ihmisten kanssa on vaikea sanoa mitä suhteelta haluaisi, mikä siinä vetää puoleensa ja mitä se toinen oikeasti itselle merkitsee. Näissä tunnelmissa liikkuu Kaikki ne hetket kun olet yksin ja vuorottelee Elinan ja Ernon kertomusten ja tuntemusten välillä.

Kauniisti kirjoitettu romaani erilaisista elämäntilanteista, elämänjanosta ja vaikeista päätöksistä.

 

Tuntematon Kimi Räikkönen – Kari Hotakainen

Tuskin muuten olisin tarttunut Räikkösestä kertovaan kirjaan, mutta kiinnosti tietää miten formuloista tietämätön, mutta sujuvakynäinen Hotakainen aihetta lähestyy. Alkupäässä kirjaa olikin jonkin verran Hotakaiselle ominaista tekstin sävyä ja sanailua, mutta loppua kohden teksti muuttui tylsemmäksi. Aivan kuin kiinnostus aiheen käsittelyyn olisi kirjoittaessa loppunut kesken, mutta kisa ajettu silti väkisin loppuun.

Mitä itse Räikkösen elämänvaiheisiin tulee, niin siinäkin kiinnostavat vaiheet ovat tarinan alkupuolella. En tiennyt sen tarkemmin miten Kimin tie vei Carting-radoilta F1-kuskiksi, joten vuosituhannen vaihde, tuolloin löytyneet kontaktit ja uralla avittaneet henkilöt ja kuvaus pakulla pitkin Eurooppaa kisoja kiertäneestä kuskista olivat stoorin mielenkiintoisin osa.

Mitä lähemmäksi nykyhetkeä tullaan, sitä tylsemmäksi kirja käy. Paksuutta teokselle on saatu latomalla loppuun kymmeniä sivuja Räikkösen tilastoja. Eli lyhyt stoori, mutta lähes 200 000 tuhannella myydyllä niteellä uskoisin sen innostaneen edes jokusen lukemista karttavan jannun tarttuneen hetkeksi kirjaan. Ja se on aina positiivinen juttu se.