Bloggaajan nolo moka juhlissa – pusero paljasti pitsiliivit!

Tyyliä Metsästämässä -blogia kirjoittava Veera asteli keskiviikkona Astoria Salissa pidettyyn Aussie Blog Awards gaalaan hyvän ystävänsä, sekä juontajakollegansa, Encen kanssa. Iloisesta ilmeestä päätellen täysmustaan asuun, leopardikorkoihin ja näyttävään paljetti- ja niittilaukkuun sonnustautuneella bloggaajalla ei ollut aavistustakaan kuinka paljon hänen musta puseronsa paljastaisi salamavalojen räiskeessä. Asia selvisi hänellekin kuitenkin viimeistään tätä kuvaa katsomalla.

Ehkäpä ensi kerralla olisi syytä valita alle hieman yksinkertaisemmat tissinpitimet. Tai sitten ei.

Mutta eipä hätää, tällaisen punaisella violetilla matolla sattuneen mokan vuoksi neiti-Tyyliä Metsästämässä liittyi monen muun samalla tavalla vilautelleen staran joukkoon. Tässä esimerkkiä näyttää Hayden Panettiere.

Mutta vilauttelua tai ei, niin kivaa oli! Ja näyttävän näkönen kissa seuralaisena.


Vieläkö muistatte tammikuisen postaukseni, jossa kerroin liittyneeni jäseneksi Lady Linelle? Kerroin myös, että tarkoitus on aloittaa heidän kanssaan yhteistyökuvio henkilökohtaisten valmennennuspalveluiden tiimoilta. No, paljon ehti lunta sulaa ja koiran kakkaa alta paljastua ennen kuin päästiin asiassa oikeasti eteenpäin.

Ensin olin minä melkoisessa flunssassa ja sen jälkeen sairasti minun piiskurikseni lupautunut Taru ihan viikko tolkulla. Minä kävin tammi- jahelmikuun aikanatestailemassa silloin tällöin muutamia ryhmäliikuntatunteja kuten karmivalta tuntunutta muokkausta ja vähän kivempaa Body Balancea, mutta varsinaist ”tää on ihanaa puuhaa” -herätystä en todellakan vielä saanut.

Maaliskuuta ehtikin sitten kulua melkoisen pitkästi kaiken maailman reissailun parissa, mutta vihdoin viime viikolla me sitten Tarun kanssa tavattiin varsin karmivissa merkeissä. Se oli kuulkaa melkoinen totuuden hetki se… kehonkoostumusmittaus nimittäin.

Ja ei, se ei suinkaan ollut rasvaprosentti joka minut yllätti ja pysäytti. Rasvaprosentin karmeuden olin kyllä osannut jo ennakolta arvioida hyvin realistisesti, mutta nestetasapaino olikin sitten sellainen kohta raportissa, että silmät levisivät kauhusta niin minulla kuin koutsillakin.

Kirjoittelin juomattomuuden ”vammastani” jo reilu vuosi sitten, mutta uuden vuoden lupauksista huolimatta tilanne ei pitkäksi aikaa parantunut, vaan juominen palasi melko nopeasti vanhoihin kuivuneisiin uomiinsa. Tiesin siis kyllä, että juon liian vähän, mutta totuus valkeni oikeasti hurjempana kuin osasin ajatellakaan. Vai mitä sanotte alla olevan kuvan ylemmästä kaaviosta?

Eli vihreä lyhyt palkki on siis normaalin nestetasapainon raja-alue. Vaalean violetti alue puolestaan merkkaa prosentuaalisesti alhaista nesteen määrää. Ja että missäkö se sitten on tämän eukon oma viiva? No se on tuo musta ohut viiva hädin tuskin kaavion vasemmassa reunassa.  Tilanne ei siis ole huono vaan aivan katastrofaalisen huono. Olen nyt tutkitusti rasvainen ja kuiva akka.

Kyllä tuo nyt melkoisesti herätti mietiskelemään asiaa ja veden juonnin opettelemiseen tuli ihan uutta motivaatio. Jospa me vielä tämäkin mimmi kostutetaan. Tuossa on Hello Kitty vesipullo parhaillaankin vierellä ja koitan muistaa siitä aina välillä siemaista.

Jos nyt positiivisia asioita tahtoo tuloksista hakea, niin viskeraalisen rasvan eli sisäelimiä ympäröivän rasvan) määrä mahtui vielä normaalin rajoihin. (Jostain se on tuollaisen lapun ääressä niitä hyviäkin puolia keksittävä!)

Mittauksen sekä tulosten läpikäynnin lisäksi ensimmäisellä tapaamisella keskusteltiin tavoitteista ja siitä millaiseen liikuntamäärään pystyn sitoutumaan viikossa. Sovittiin myös muutamia tavoitteita syömisten suhteen ja yksi tärkein niistä olisi aamiaiseen tutustuminen.  Minun ”tyhjällä vatsalla lounaaseen saakka” -metodini kun ei oikein kirvoittanut kannatusta Tarulta.
Miten voikin tuollaiset normaaliasiat kuten juominen ja aamiaisen syöminen olla ihmiselle niin vaikeita?  Iso ihminen eikä osaa syödä ja juoda. 😀 Mutta lohduttaa etten suinkaan ole ainoa samojen asioiden kanssa painiva.
Jotta semmoinen lähtötilanne. Mutta onneksi Taru vakuutti, että jo pienillä muutoksilla mun on mahdollista saada tilannettani kohennettua. Ja mä luotan täysillä Tarun sanoihin ja tsemppiin sekä itseeni. Sovittiin, että seuraavan parin kuukauden ajan liikun vähintään kolme kertaa viikossa. Kaksi salitreeniä ja kerran jotain muuta, esim joku ryhmäliikuntatunti tai mitä haluankin. Ja aina toisella salikerralla on ihana kamala Taru vierelläni piiskaamassa ja kannustamassa.
Jottei tästä postauksesta tule liian pitkää ja puuduttavaa romaania, niin lupaan kertoa ekan viikon treenituntemuksista lisää ihan omassa postauksessaan. Toivottavasti nämäkin horinat jaksavat kiinnostaa! 🙂
(Kuvissa näkyvät Reebokin RealFlex -kengät on saatu ilmaiseksi. Samoin Lady Linen henkilökohtaisen valmennuksen palvelut ovat minulle maksuttomia.)

 Indiedaysin bileistä on jo pari viikkoa, mutta aiemmin en ole vielä saanut Jussin minulle suunnittelemaa mekkoa tänne esille ihan kokonaisuudessaan. Nyt niitä kuitenkin olisi viimeinkin luvassa!

Mekosta tuli ihan kaikkea muuta kuin millaisia toiveita alunperin Jussille esitin, mutta oikeastaanhan asia meni niin, että Jussi vaan tiesi paremmin mitä kaipaan. 😀 Minä kun ajattelin alunperin, että tahtoisin jotain värikästä, epäsymmetristä ja muunneltavaa. Mutta kun Jussi hahmotteli tuon paperille kahvilan pöydän ääressä ja näytti palan kultaista nahkaa, olin jo täysin myyty ja unohtanut aiemmat ajatukseni.

Jussin suunnitelmaan omat lisätoiveeni olivat ainoastaan taskut. Minä vaan jotenkin rakastan kotelomekkoja joissa on taskut, ne tuovat ripauksen itselleni sopivaa rentoutta muuten niin asialliseen vaatteeseen.

Muutenkin mekko muuttui matkan varrella hieman, sillä alunperin suunnitteilla olleet vetoketjukiinnitteiset hihat jätettiin pois ja yläosan nahkaa korvattiin mekon mustalla trikoolla hieman kyljissä ikään kuin hieman huijaamaan esiin minun olematonta vyötäröäni.

Takaa päin otettua kuvaa ei nyt satu olemaan, mutta mekko on takaa kokonaan musta ja yksityiskohtana on selässä näkyvillä oleva ronski kullanvärinen  vetoketju.

mekkokuvista kiitokset Malenan puolisolle!

Mekon valmistumisen kanssa meni hieman viime tinkaan johtuen siitä, että minä en mittojen ottamisen ja kekkereiden välillä käynyt kertaakaan Helsingissä, joten ensimmäisiä palasia sovitettiin päälleni vasta keskiviikkoiltana, kun ID:n juhlat olivat perjantaina.

Eikä sekään nyt olisi vielä mitään kiirettä aiheuttanut, mutta kun torstaina sattui sitten olemaan Olavin uuden malliston näytös, joten herra suunnittelijalla oli vähän muutakin puuhaa kuin minun mekkoni.

Loppujen lopuksi tätä tyttöä ehdittiin pitää vielä hieman jännityksessä ihan viime metreillä, kun perjantaina klo 17 Jussi sanoi puhelimessa lähtevänsä hakemaan kaupasta lisää kanttinauhaa, kun oli peijakas mennyt loppumaan pahimoilleen kesken. No eipä siinä nyt hätää kun bileiseein piti suunnata vasta tunnin päästä. 😀

Joku hermoheikompi mimmi olisi saattanut olla jo lähimmässä vaatekaupassa hakemassa jotain hätävarakolttua, mutta mä hengailin suht tyynenä hotellihuoneessa ja kuvailin meikkiäni ja tukkaani kunnes herra Salminen sitten hieman kuuden jälkeen koputti oveeni pukupussin kera. Ja paremmin kuin hyvin ehdin juhlimaan ihan uunituoreuttaan höyryävä mekko päällä!

Laukkuna oli jo aiemminkin täällä vilahtanut Wienin reissulla Forever 21:sta ostamani kirjava clutch, joka passasi vallan hienosti mekon kultaiseen nahkaan. Jalkojen alla minua korkeuksiin olivat kohottamassa huimat Pour La Victoiren mokkakorkkarit, jotka sitten kuitenkin bileiden pidemmälleedetessä vaihtuivat mihinkäs muuhunkaan kuin rakkaisiin leopardeihin!

Mun täytyy selkeästi alkaa nyt taas kevään tullen harjoittaa mun hieman huonoksi käynyttä korkokenkäkuntoani, jotta alkais taas kintut tottua kyseiseen urheilulajiin bikereilla löntystellyn talven jälkeen.

Itse ainakin oli supertyytyväinen asuuni ja erityisesti tuohon ihan varta vasten minulle tehtyyn mekkoon. Ja mikä parasta, myös herra suunnittelija itse oli luomukseensa tyytyväinen. Todettiin mekon olevan yhtä aikaa ihan meidän molempien näköinen. Eli silloinhan se oli kaikin puolin loistava suoritus. Ja koska mekossa käytetty nahka on samaa jota Jussi käytti myös Olavin S/S 2012 mallistossaan solmii se tämän mekon hienosti juuri tähän kevääseen. I’m happy! He’s happy!

Nyt mä sitten vain toivon lisää mahtavia kemuja tuolle mekolle! Voisiko joku ystävistäni pamauttaa vaikka naimisiin nyt melko piakkoin, sillä mekko sopisi loistavasti myös häävieraan asuksi?