05.03.2012

Posted at 19:21h in Yleinen by
0 Likes

Tänään jäi asukuvat ottamatta vaikka tarkoitus oli. Kiskoin aamulla nimittäin päälle jälleen kerran sellaista väriä jota ei ole aiemmin ylläni nähty. Mutta osuu kai ne samat pöksyt jalkaan joku toinenkin päivä.

Asun sijaan esittelenkin nyt siis miten hurmaavaa seuraa sain tietokoneen taakse kesken työpäivän.

4 kk ikäisestä Milo-pojasta ja minusta on tullut viime viikkoina todella hyvät kaverit. Karhuherraksi nimittämäni nuori mies viihtyy sylissäni pitkiä aikoja ja me jutellaan pörisemällä ja törisemällä sylki kaaressa lentäen. Tänään tehtiin yhdessä kovasti töitä valitsemalla asiakkaille koevedoksia. Onneksi oli hommia joiden teko onnistui yhdellä kädellä, niin jäi samalla syli vapaaksi tuota söpöliiniä varten.

Ihanaa piristystä työpäivään tuollainen vieras. Joka kerta, kun nuori herra tulee äitinsä mukana toimistolle käymään, minä olen heti kaappaamassa hänet itselleni. Kiltti ja hyväntuulinen söpö vauveliini, jonka voi sitten kätevästi luovuttaa takaisin äitinsä huomaan heti kun ei enää omat viihdytyskeinot riitä. Tykkään.

Laina vauvat on muuten siitäkin hyvä juttu, että kun tuollaista työntelee vaunuissa kaupungilla, niin voi kerrankin hetkeksi unohtaa sen epätoivoisen vatsan sisään vetämisen. Vatsamakkarat kun menee sillä kerralla katsojien silmissä lapsenteon piikkiin. 😀


05.03.2012

Posted at 11:24h in Yleinen by
0 Likes

Meidän kämpässä on sisustushommat on edelleen ihan kesken vaikka muutosta on jo puoli vuotta. Tänään saatiin sentään anopin muuttokuormasta saatu kristallikruunu makkarin kattoon, oltiinkin tosiaan tuo puoli vuotta jo oltukin ilman makuuhuoneen kattovalaisinta. Mutta esimerkiksi olohuone on ihan levällään ja keskeneräinen. Ei oo tauluja seinillä ja joku tyylikäs vitriinikin tarvittais, mutta sellaiset maksaa ihan maltaita.

Mä en ikinä löydä just niitä juttuja mitä tarvittaisiin, esim. se vitriini on ollut hakusessa nyt jo kuukausia, mutta ei vaan löydy miellyttäviä. Mutta tarpeellisten juttujen sijaan vastaan tulee röykkiöittäin sellaisia huonekaluja ja sisustuselementtejä jotka vaan on ihan superihania, mutta joille ei ole enää tilaa majatalossa.

 Viimeisimmäksi minulle kolahtivat nämä Hobby Hallin mainosmeilissä vastaan tulleet industrial-henkiset kalusteet.

Miten loistavasti tuo hyllykkö passaisikaan yhteen meidän olohuoneen sohvapöydän virkaa toimittavan armeijan vanhan arkun kanssa! Ja paikkakin minulla tuolle hyllylle kyllä olisi mielessä, mutta sitä 529 euroa ei valitettavasti taskussa jonka kaunotar kustantaisi. Ja niin ihana kuin tuo metalliarkku olisikin, niin meiltä löytyy erinäköisiä arkkuja jo kaksin kappalein, joten sitäkin saa vain kuvasta ihailla.

Mutta kuvien katseluhan on jo lähes puoli sisustusta, vai mitenkä se olikaan. Uusista huonekaluista haaveilun sijasta minä voisin ottaa nyt ihan ensiksi sellaisen askeleen, että tekisin kunnon suursiivouksen ja katsoisin millainen sisustus tästäkin kämpästä löytyy kaiken tämän rojun ja sotkun alta!

PS: Olen ollut viikonloppuna melko ahkera joten vilkaiskaahan ihmeessä muutama edellinenkin postaus, jos ette ole niitä vielä huomanneet!


04.03.2012

Posted at 21:43h in Yleinen by
0 Likes

Viikko sitten lauantaina tapahtui jotain itselleni todella ihmeellistä ja uutta. Minä nimittäin menetin sydämeni kissalle, ja vielä ihan aikuiselle sellaiselle.

En ole koskaan ollut oikein kissojen ystävä vaikka muuten kaikenlaisille karvapalleroille yleensä lämpenenkin. Yhtenä syynä tähän ”negailuun” on varmasti ollut se, että juuri kissat ovat olleet mulle aina yksi pahimpia allergianoireiden aiheuttajia, mutta mä olen myöskin aina pitänyt kissoja jotenkin liian vaikeasti lähestyttävinä. Ne on sellaisia viekkaita kyräilijöitä ja mä taas tykkään sellaisista seurallisista ja avoimista söpöistä eläimistä. 😀

Mutta kuten jo sanoin, niin viikko sitten mä tapasin kisun joka tassutteli suoraan mun sydämeen. Ja mikä parasta, vaikka olin tuon kissaeläimen seurassa useamman tunnin ja silittelinkin sitä, niin en saanut minkäänlaisia allergiaoireita. Haluatteko nähdä millainen ihana kissi sai mut puolelleen?

Hän on Fiona!

Tapasin Fionan siis Jussin luona, kun menimme kangaskauppavierailun jälkeen hänen luokseen ottamaan minusta mittoja.

Olin nähnyt Fionan kuvia jo aiemmin facebookissa ja miettinyt, että siinäpä on oudon näköinen kissa. Tuollainen karvaton ruttunahka kun on. Mutta luonnossa se oli aivan ihana ilmestys. OIkein seurallinen ja hellyydenkipeä tapaus. Jussi kutsuikin Fionaa lempeästi omaksi rakkauspakkauksekseen.

 Fiona oli heti ihan minunkin kaveri otti kovasti kontaktia. Erityisesti minun villasukat tuntuivat kovasti kiinnostavan. Siitä piti kuitenkin hieman pikkuista torua, kun hän olisi kovasti halunnut tarrata sukkahousuihini sillä välin kun Jussi yritti ottaa minusta mittoja.

Laitettiin hänet sitten ehkä kolmeksi minuutiksi oven taakse eteiseen odottamaan, että saadaan tehdä mittailut rauhassa, niin Fiona oli takaisin tullessaan jo surkeana ihan kuin hänet olisi hylätty pidemmäksin aikaa. Oikea drama queen. 😀

Yritin kovasti miettiä fionaa silitellessäni, että miltä se ihanan pehmoinen nahka oikein tuntuu ja Jussi sen osasi sitten pukea sanoiksi. Fiona on ihan kuin lämmin persikka! Ihana, ihana, lämmin persikka! Ja mä olen nyt sitten Fiona nimisen lämpimän persikan kummitäti. 😀

 Ja ettei tyyliasiat nyt ihan unohtuis, niin huomiokaa myös tuo Fionan upea toppi. Se on kotoisin American Apparelilta ja rakkauspakkauksella oli niitä oikein kolmessa värissä. Mikäli jonkun teidän pikku kisu tai hauva olis vailla trendikkäitä ja värikkäitä puseroita, niin nuo fleecea sisäpuolelta olevat topit  maksavat  tällä hetkellä AA:ssa vain vaivaiset 2 € kipale! Ja värejä on tarjolla vaikka kuinka. Fiona ainakin kuulema viihtyy omissa paidoissaan oikein mainiosti.