05.03.2012 Päivän paras asuste

Tänään jäi asukuvat ottamatta vaikka tarkoitus oli. Kiskoin aamulla nimittäin päälle jälleen kerran sellaista väriä jota ei ole aiemmin ylläni nähty. Mutta osuu kai ne samat pöksyt jalkaan joku toinenkin päivä.

Asun sijaan esittelenkin nyt siis miten hurmaavaa seuraa sain tietokoneen taakse kesken työpäivän.

4 kk ikäisestä Milo-pojasta ja minusta on tullut viime viikkoina todella hyvät kaverit. Karhuherraksi nimittämäni nuori mies viihtyy sylissäni pitkiä aikoja ja me jutellaan pörisemällä ja törisemällä sylki kaaressa lentäen. Tänään tehtiin yhdessä kovasti töitä valitsemalla asiakkaille koevedoksia. Onneksi oli hommia joiden teko onnistui yhdellä kädellä, niin jäi samalla syli vapaaksi tuota söpöliiniä varten.

Ihanaa piristystä työpäivään tuollainen vieras. Joka kerta, kun nuori herra tulee äitinsä mukana toimistolle käymään, minä olen heti kaappaamassa hänet itselleni. Kiltti ja hyväntuulinen söpö vauveliini, jonka voi sitten kätevästi luovuttaa takaisin äitinsä huomaan heti kun ei enää omat viihdytyskeinot riitä. Tykkään.

Laina vauvat on muuten siitäkin hyvä juttu, että kun tuollaista työntelee vaunuissa kaupungilla, niin voi kerrankin hetkeksi unohtaa sen epätoivoisen vatsan sisään vetämisen. Vatsamakkarat kun menee sillä kerralla katsojien silmissä lapsenteon piikkiin. 😀