Mä ymmärrän kyllä, että plussamallistojen mallit eivät varmasti koskaan tule olemaan itseni kokoisia ja näköisiä ja joudun näin ollen käyttämään kohtuullisesti mielikuvista katsellessani nettikauppojen kuvia ja yrittäessäni miettiä voisiko jokin vaate toimia kaltaisellani tissevällä omenalla. Niinhän se menee niin kutsuttujen normikokojenkin kanssa, että vaatteita esittelee hurjan hoikat mallit, joihin sitten perus-Pirjot kokoa 38 koittaa samaistua. Mut Mangon Violeta -malliston kuvia katsellessa mulle tuli kyllä ihan uskon puute ja totaalinen torjuntareaktio. Siis, että tässä nyt esitellään heidän ns. "curve sizes" -mallistoa kuten he itse tätä pluskokoskaalaansa nimittävät.

Jos kerran kohderyhmänä on me plussakokoiset pylleröt, niin ois kiva, jos edes helvetisti mielikuvitusta käyttämällä voisin saada sellaisen fiiliksen, että n Mangon Violeta -mallisto voisi tarjota jotakin itsellenikin sopivaa, mutta voin sanoa, että en nyt kyllä ihan sitä tunnetta tavoita.

Violetan koko-oppaan mukaan heidän kokonsa S vastaa about koko UK14, joka kääntyy eurooppalaiseen numerokokoon 42. En pysty arvioimaan noiden heidän malliensa vaatekokoa, mutta ihan noin yleisellä tasolla kuvista ei välity millään tasolla sellainen mielikuva, että niissä esiteltäisiin "curve sizes" -malliston vaatteita. Joidenkin kuvien kohdalla tulee fiilis, että vaatteet ovat yksinkertaisesti mallille liian suuria ja näyttävät siksi huonosti istuvilta. Kaltaiseni pyllerö ei löydä tästä nyt minkäänlaista samaistumispintaa. Kokotaulukon mukaan, mulle voisi Violetan koko XL olla jotakuinkin sopiva ja heidän alessa olisi vaikka mitä itseä kiinnostavia vaatteita, mutta epäilykseni on näiden mallivalintojen vuoksi melko suuri.

Selasin sitten muutamien muiden merkkien plusmallistoja ja kyttäsin minkämoisia malleja kuvista oikein löytyy ja täytyy sanoa, että kyllä löytyi melkoisesti Mangoa uskottavampia plusmallivalintoja. Kokosin muutamat esimerkkikollaasit, joten voitte tekin tehdä vertailua.

Asos Curve

HM+

Igigi

Junarose

Torrid

Omakohtaisesti löysin eniten samaistumispintaa jenkkimerkkien Torridin ja Igigin malleista johtuen ehkä siitä, että tissiosastoa löytyi muiden merkkien malleja enemmän. Ylipäätään mulla itsellä on fiilis, että nettikauppoja selatessa vastaan tulee enempi päärynämallisia plusvartaloita, joten ilahduttaa jostain löytää malleja joiden vartalon malli vastaa enemmän opmaani. Tuo Torridin kollaasin uikkarikuvan malli on vartaloltaan kaikista tänään vastaan tulleista eniten omani kaltainen ja siksi itselleni myyvä. Voin tuota kuvaa katsoessani kuvitella, että näyttäisin kyseisessä uikkarissa edes puoliksi yhtä upealta kuin tuo ylväs malli.

Ja jottei nyt kukaan ymmärtäisi asiaa mitenkään väärin, niin korostetaan nyt vielä, että mä en tippaakaan arvostele tässä yhdenkään mallin vartaloa tai sano, että mikään vaatekoko tai vartalonmalli olisi toista parempi tai huonompi. Itse näkisin mielelläni kaiken kokoisia ja muotoisia malleja. Ihmettelen kuitenkin mitä esimerkiksi Mango haluaa sanoa mallivalinnoillaan.  Ehkäpä Mango ei edelleenkään halua myydä vaatteitaan isokokoisille vaikka nimellisesti heille mallistoa tekevätkin. Mallivalinnallaan he kuitenkin nyt maalaavat kuvaa oikeasti aika hoikista naisista plussakokoisina enkä ymmärrä, että miksi.

Mutta mieltä mieltä te olette? Koetteko te myyvempänä kuvat, joissa vaatteet on esitelty itseänne huomattavasti pienikokoisemman mallin päällä vai toivoisitteko mieluummin selkeämpää samaistumispintaa? Haluatko siis ostaa "haavekuvaa" (kaikkien naisten oletetaan aina haluavan olla laihempia kuin ovat) vai realismia?


Tänään punttikoulussa valmentaja kysyi, että "huomaatko sä Veera itse miten paljon olet kehittynyt siitä kun tulit tänne?" Vitsit miten kiva olikin miettiä mitä kaikkea muutosta itsessä on tapahtunut. Siinä sitten keskustelu kääntyi myös syihin, että miksi esim. minä käyn rautoja kolisuttamassa. Ja sieltä nää mietteet sitten taas nousi..

Muistan tilanteen menneeltä vuodelta, kun tapasin ohimennen yhden hyvänpäiväntutun. Moikkausten ohella tyyppi hihkaisi, että "vitsi sä oot kyllä laihtunut, kun oot alkanut treenaamaan!". Minä korjasin harhaluulonsa vääräksi kertoen,  että grammaakaan ei ole ruhosta lähtenyt eikä muutenkaan mitat muuttunut. Henkilö meni hieman hämilleen ja jatkoi, että "no mä vaan aattelin.. kun näytät jotenkin paljon paremmalta kuin ennen".

Noin äkkiseltäänhän nuo kommentit voisi kuitata pelkästään positiivisena asiana. Että ooh, näytin jonkun silmään aiempaa hoikemmalta ja paremmalta, joten jippijaijee! Mutta homma ei ole ihan niin yksiuloitteinen.

Jos joku ihminen näyttää paremmalta kuin ennen, niin ainakin omasta mielestäni siihen voi varmasti olla olemassa muitakin mahdollisia syitä kuin laihtuminen. Ja jos joku näyttää  poikkeuksellisen hyvältä, niin sen kommentoimiseksi riittääisi ihan vain esimerkiksi yksinkertainen "näytät tosi hyvältä tänään!". Pelkkä kiva kehu, joka ei sisällä viittauksia henkilön painoon eikä muistele sitä kuinka aiemmin olet näyttänyt kommentoijan mielestä jotenkin huonommalta.

Tuo alkuperäinen kommentointi sisältää aika paljon sen sanojan ajatusmaailmaa. Siitä voidaan lukea, esim seuraavanlaisia ajatuksia: A) jos joku treenaa, etenkin jos läski treenaa, niin se varmasti yrittää laihduttaa. B) Se on nyt somen ja blogin mukaan treenannut jo muutaman kuukauden, niin pakkohan se on ollut vähän edes laihtua C) Jos joku yrittää laihduttaa, niin se varmaan haluaa kuulla, että näyttää hoikemmalta kuin ennen. D) jos ylipainoinen ihminen näyttää jotenkin edellistä tapaamista paremmalta, niin sen on pakko johtua siitä, että se on laihtunut. 

Minulta on viimeisen vuoden aikana myös udeltu muutamaan otteeseen, että millainen laihdutustavoite minulla on. Se saa mut aina vaan miettimään, et eikö jumalauta saa ylipainoinen ihminen urheilla ilman että asettaa itselleen laihdutustavoitteen? Olenkin todennut kysyjille aina, että minulla on painonlaskutavotteiden sijaan painonnostotavotteita. Don't get me wrong, en mä taistele väen vängällä sitä vastaan, jos nyt sattuis laardia tästä kropasta lähtemään, mutta antakaa nyt läskikammoiset ihmiset mulle anteeksi se, ettei mulla ole kilojenpudotustavotteita.

pullero sporttaaja kokovartalorikoossa

Mä olen vallan hyvin perillä ylipainon terveysriskeistä ja haitoista ja siitä, että olomuotoni on monien mielestä ympäristörikos. Mutta mulle mun koko ei ole todellakaan se kiinnostavin juttu, ei ees top vitosessa. Mua kiinnostaa kyllä terveys, sitähän mä tässä nyt olen alkanut edistämän lisättyäni liikuntaa elämääni. Mut mua ei kiinnosta pätkääkään se, että mun hyvinvointia ja esimerkiksi kauneutta arvioidaan painolukeman mukaan.

Mä olen nyt reilun vuoden ajan treenannut enemmän ja vähemmän epäsäännöllisesti. Ja kaikkien suureksi pettymykseksi voin kertoa, että painan kilolleen saman verran kuin vuosi sitten. Ja se lukema on sama kuin kolmekin vuotta sitten. Kolmen vuoden takaista kehonkoostumusmittausta tämän vuoden alussa tehtyyn vertaamalla selviää kuitenkin, että lihasta on tullut lisää. Se ei näy ulospäin tän rasvakerroksen alla, mut mä tunnen sen itse omassa arjessani. Siinä missä en reilu vuosi sitten jaksanut kyykätä kunnolla edes pelkällä naisten tangolla, niin nyt kyykkään yli puolet omasta painostani. Maasta vedän jota kuinkin oman painoni ja ihan kaikessa muussakin kehityssuunta on koko ajan ylöspäin.

Sama muija, ihan saman painoisena, joka ei viime vuoden helmikuussa todellakaan päässyt liikkuvuutensa puolesta syväkyykkyy, saati sitten notkeasti ja näppärästi ylös, hoitaa nykyään suuren osan töistään   rehellisessä slaavikyykyssä ilman pieninpiäkään ylösnousuongelmia. Aiemmin seisomista matalemmat kuvausasennot vaativat yleensä perseelleen tai makuulleen menemistä.

Että mitä jos keskityttäis jokainen enempi siihen mitä siellä omalla vartalollamme pystytään tekemään ja mitä se jaksaa kuin siihen montako kiloa se tomumaja painaa ja näyttääkö perse tänään leveämmältä vai kapeemmalta kuin viime viikolla. Ja pointti tässä oli vielä se, että keskitytään nimenomaan siihen omaan vartaloon ja annetaan muiden huolehtia omistaan. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin joku voi olla ihan tyytyväinen omaan ulkonäköönsä/painoonsa vaikka sun mielestä asialle pitäisi jotain tehdä.

Mä olen tosi iloinen, että elämänmuutosten myötä löysin vihdoin motivaatiota ja jaksamista palata liikunnan pariin ja mä todella kovasti toivon lisääväni sitä arkeeni entistä enemmän. Mulla on myös pyrkimyksiä järkevöittää syömisiäni ja esimerkiksi viime kuukausina olen jo aika hyvin onnistunut ujuttamaan elämääni esimerkiksi aamiaisen. Minä siis olen läski nainen, jota kyllä kiinnostaa oma hyvinvointi, mutta mä en vaan ole kiinnostunut vaa'an lukemista. Mua ei kiinnosta ruokien punnitseminen, ei kaloreiden laskeminen, eikä laihdutustavoitteet. Mua kiinnostaa se miltä musta tuntuu, se paljonko voin laittaa rautaa tankoon ja se millaisiin asioihin mun keho pystyy. Mua kiinnostaa se, että punttihommat on parantanut mun ryhtiä, vähentänyt niska- hartia ja päänsärkyjä ja tehnyt musta notkeemman.

Niin, että saisko läski vähän urheilla vaikkei se typerys oo tajunnu alkaa jutta-dietille ja asettaa kilotavotteita muuta kuin tangon päihin?

PS. Ois ollu tosi makoisaa kuvittaa tää postaus kunnon wannabe-fitness -posetuksilla belfieineen, mut mun pokka ei riittänyt. 😀 😀

EDIT: Lisäyksenä vielä linkki Kukka Laakson hyvään blogikirjoitukseen otsikolla Kehitä, älä kuihduta. Kantsii lukee!!


Pyörittiin eilen Iinan kanssa Helsingin keskustassa rättikaupoissa ja törmäsin erääseen itseäni yllättäneeseen ja ärsyttäneeseen tietoon. Aleksanterinkadun H&M:ssa kysäisin myyjältä, että missä heidän uudelleen järjestetyssä liikkeessä mahtaa sijaita ”läskinurkka” eli H&M+ -osasto. Sain suureksi ihmetyksekseni kuulla, että plussa-mallistoa ei löydy enää yhdestäkään Helsingin keskustan henkkamaukasta. Syynä on kuulema tilan puute. Mutta sain ohjeen suunnata Itäkeskukseen, josta tuotteita kuulema löytyy ”sinne pääsee kuitenkin kätevästi metrolla”.

No pääsee joo metrolla ja onhan se nyt vielä samaa kaupunkia, mutta en silti voinut olla ihmettelemättä, että meidät pylleröt on päätetty täysin häätää keskustan liikkeistä. On kuulema tilanpuutetta jo nytkin. No juu, täyttä näyttää olevan, mutta kyllä minä ainakin otan tuon tilan säästämisen juuri plussamallistosta aika selkeänä viestinä, ettei isompikokoisia naisia koeta tässä yrityksessä kovinkaan tärkeäksi asiakasryhmäksi. Ei se HM+ -mallisto ole toki laajudella koskaan muutenkaan häikäissyt, mutta monta kivaa vaatetta olen valikoimasta silti löytänyt.

Mua kiinnostaisi hirveästi kuulla vaateketjujen päättäjien ajatuksia koskien näitä plus-mallistoja. Koetaanko ne vain pakolliseksi pahaksi? Että muutama isompikokoinen rätti on merkiltä löydyttävä, jotta saadaan meidät pullerotkin toiveikkaina kyttäämään uutuuksia, josko sieltä joskus putoaisi jotain kivaa meillekin. Ja sitten kun ei löydy, niin lohduttaudutaan ostamalla edes käsilaukkuja ja rihkamakoruja, kun se sentään mahtuvat. Ehkä he kokevat pluskokoiset naiset samalla kuitenkin merkityksettömäksi ihmisryhmäksi, joiden vaatteita ei haluta missään nimessä näyteikkunoihin ja paraatipaikoille, vaan pylleröitä kehotetaan mieluummin matkustamaan hankkimaan kamansa metromatkan päästä lähiöistä.

Miksi muotia tarjotaan edelleen niin pirun nihkeästi isommille mimmeille? Ja miksi se täytyy erottaa aina niin selkeästi omaksi pieneksi osastokseen, joka piilotetaan kaupan perimmäiseen nurkkaan (jos osasto nyt ylipäätään mahtuu mukaan)? Miksi plusmallistoja ei koeta ketjuissa panostamisen arvoisiksi?

kollaasi