Aatella.. läski treenaa, muttei laihduta

Tänään punttikoulussa valmentaja kysyi, että "huomaatko sä Veera itse miten paljon olet kehittynyt siitä kun tulit tänne?" Vitsit miten kiva olikin miettiä mitä kaikkea muutosta itsessä on tapahtunut. Siinä sitten keskustelu kääntyi myös syihin, että miksi esim. minä käyn rautoja kolisuttamassa. Ja sieltä nää mietteet sitten taas nousi..

Muistan tilanteen menneeltä vuodelta, kun tapasin ohimennen yhden hyvänpäiväntutun. Moikkausten ohella tyyppi hihkaisi, että "vitsi sä oot kyllä laihtunut, kun oot alkanut treenaamaan!". Minä korjasin harhaluulonsa vääräksi kertoen,  että grammaakaan ei ole ruhosta lähtenyt eikä muutenkaan mitat muuttunut. Henkilö meni hieman hämilleen ja jatkoi, että "no mä vaan aattelin.. kun näytät jotenkin paljon paremmalta kuin ennen".

Noin äkkiseltäänhän nuo kommentit voisi kuitata pelkästään positiivisena asiana. Että ooh, näytin jonkun silmään aiempaa hoikemmalta ja paremmalta, joten jippijaijee! Mutta homma ei ole ihan niin yksiuloitteinen.

Jos joku ihminen näyttää paremmalta kuin ennen, niin ainakin omasta mielestäni siihen voi varmasti olla olemassa muitakin mahdollisia syitä kuin laihtuminen. Ja jos joku näyttää  poikkeuksellisen hyvältä, niin sen kommentoimiseksi riittääisi ihan vain esimerkiksi yksinkertainen "näytät tosi hyvältä tänään!". Pelkkä kiva kehu, joka ei sisällä viittauksia henkilön painoon eikä muistele sitä kuinka aiemmin olet näyttänyt kommentoijan mielestä jotenkin huonommalta.

Tuo alkuperäinen kommentointi sisältää aika paljon sen sanojan ajatusmaailmaa. Siitä voidaan lukea, esim seuraavanlaisia ajatuksia: A) jos joku treenaa, etenkin jos läski treenaa, niin se varmasti yrittää laihduttaa. B) Se on nyt somen ja blogin mukaan treenannut jo muutaman kuukauden, niin pakkohan se on ollut vähän edes laihtua C) Jos joku yrittää laihduttaa, niin se varmaan haluaa kuulla, että näyttää hoikemmalta kuin ennen. D) jos ylipainoinen ihminen näyttää jotenkin edellistä tapaamista paremmalta, niin sen on pakko johtua siitä, että se on laihtunut. 

Minulta on viimeisen vuoden aikana myös udeltu muutamaan otteeseen, että millainen laihdutustavoite minulla on. Se saa mut aina vaan miettimään, et eikö jumalauta saa ylipainoinen ihminen urheilla ilman että asettaa itselleen laihdutustavoitteen? Olenkin todennut kysyjille aina, että minulla on painonlaskutavotteiden sijaan painonnostotavotteita. Don't get me wrong, en mä taistele väen vängällä sitä vastaan, jos nyt sattuis laardia tästä kropasta lähtemään, mutta antakaa nyt läskikammoiset ihmiset mulle anteeksi se, ettei mulla ole kilojenpudotustavotteita.

pullero sporttaaja kokovartalorikoossa

Mä olen vallan hyvin perillä ylipainon terveysriskeistä ja haitoista ja siitä, että olomuotoni on monien mielestä ympäristörikos. Mutta mulle mun koko ei ole todellakaan se kiinnostavin juttu, ei ees top vitosessa. Mua kiinnostaa kyllä terveys, sitähän mä tässä nyt olen alkanut edistämän lisättyäni liikuntaa elämääni. Mut mua ei kiinnosta pätkääkään se, että mun hyvinvointia ja esimerkiksi kauneutta arvioidaan painolukeman mukaan.

Mä olen nyt reilun vuoden ajan treenannut enemmän ja vähemmän epäsäännöllisesti. Ja kaikkien suureksi pettymykseksi voin kertoa, että painan kilolleen saman verran kuin vuosi sitten. Ja se lukema on sama kuin kolmekin vuotta sitten. Kolmen vuoden takaista kehonkoostumusmittausta tämän vuoden alussa tehtyyn vertaamalla selviää kuitenkin, että lihasta on tullut lisää. Se ei näy ulospäin tän rasvakerroksen alla, mut mä tunnen sen itse omassa arjessani. Siinä missä en reilu vuosi sitten jaksanut kyykätä kunnolla edes pelkällä naisten tangolla, niin nyt kyykkään yli puolet omasta painostani. Maasta vedän jota kuinkin oman painoni ja ihan kaikessa muussakin kehityssuunta on koko ajan ylöspäin.

Sama muija, ihan saman painoisena, joka ei viime vuoden helmikuussa todellakaan päässyt liikkuvuutensa puolesta syväkyykkyy, saati sitten notkeasti ja näppärästi ylös, hoitaa nykyään suuren osan töistään   rehellisessä slaavikyykyssä ilman pieninpiäkään ylösnousuongelmia. Aiemmin seisomista matalemmat kuvausasennot vaativat yleensä perseelleen tai makuulleen menemistä.

Että mitä jos keskityttäis jokainen enempi siihen mitä siellä omalla vartalollamme pystytään tekemään ja mitä se jaksaa kuin siihen montako kiloa se tomumaja painaa ja näyttääkö perse tänään leveämmältä vai kapeemmalta kuin viime viikolla. Ja pointti tässä oli vielä se, että keskitytään nimenomaan siihen omaan vartaloon ja annetaan muiden huolehtia omistaan. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin joku voi olla ihan tyytyväinen omaan ulkonäköönsä/painoonsa vaikka sun mielestä asialle pitäisi jotain tehdä.

Mä olen tosi iloinen, että elämänmuutosten myötä löysin vihdoin motivaatiota ja jaksamista palata liikunnan pariin ja mä todella kovasti toivon lisääväni sitä arkeeni entistä enemmän. Mulla on myös pyrkimyksiä järkevöittää syömisiäni ja esimerkiksi viime kuukausina olen jo aika hyvin onnistunut ujuttamaan elämääni esimerkiksi aamiaisen. Minä siis olen läski nainen, jota kyllä kiinnostaa oma hyvinvointi, mutta mä en vaan ole kiinnostunut vaa'an lukemista. Mua ei kiinnosta ruokien punnitseminen, ei kaloreiden laskeminen, eikä laihdutustavoitteet. Mua kiinnostaa se miltä musta tuntuu, se paljonko voin laittaa rautaa tankoon ja se millaisiin asioihin mun keho pystyy. Mua kiinnostaa se, että punttihommat on parantanut mun ryhtiä, vähentänyt niska- hartia ja päänsärkyjä ja tehnyt musta notkeemman.

Niin, että saisko läski vähän urheilla vaikkei se typerys oo tajunnu alkaa jutta-dietille ja asettaa kilotavotteita muuta kuin tangon päihin?

PS. Ois ollu tosi makoisaa kuvittaa tää postaus kunnon wannabe-fitness -posetuksilla belfieineen, mut mun pokka ei riittänyt. 😀 😀

EDIT: Lisäyksenä vielä linkki Kukka Laakson hyvään blogikirjoitukseen otsikolla Kehitä, älä kuihduta. Kantsii lukee!!


36 Comments
  • kati
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Huippua! Huippua tekstiä! Mahtavaa totuuttaa! Amen !

  • Tarja
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Olet mahtava Veera! Aivan huippu! Niin hyvä kirjoitus.

    Kohteliaisuudet on taitolaji. Ja ei todellakaan tunnu imartelevalta kuulla ”kohteliaisuutta”, jonka pääpointti on, että ”hyvä, kun teit jotain itsellesi, koska näytit ennen aika karmealta”… Näitä on tullut kuultua. Ihan todellakin riittäisi se ”näytätpä kivalta”. Mutta kaikki ei vaan osaa.

    Tsemppiä treeneihin! Itsellä tavoitteena saada liikuntaa lisää elämään juuri terveyden takia. Laihtuakin voisi, mutta rehellisesti sanoen en ole käynyt vaa’alla vuosiin. Lähinnä kaipaisin tervettä ja virkeää oloa. Keski-ikä on varmastikin se viimeisin hetki ottaa itsensä hoitaminen tosissaan. En vain just nyt tiedä, että mistä repisin aikaa itselleni kaiken tämän arkihärdellin keskellä. Onneksi pitäisi muutaman viikon sisällä helpottaa ja sitten… Kirjoituksesi antoi inspiraatiota! Kiitos! 🙂

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Mitäpä siellä vaa’alla käymäänkään, ei se lukema kuitenkaan mihinkään vaikuta. Se on just se virkeys jja hyvä fiilis jota kannattaa tavoitella. Kiva jos tää teksti inspiroi, kevät on ihana aika aloittaa liikkumaan!

  • Chupa
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    TÄMÄ!!! Kyllä! Kiitos Veera, taas kerran! 🙂

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Ole hyvä! 😀

  • risu
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Sä oot kyllä niin huipputyyppi, että oksat pois. Ei mitään peukutuksia, vaan kunnon tuuletus HYVÄ VEERA!!!

  • salla
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Osuit veera naulan kantaan!
    Kommentit painosta oli ne sitten negatiivisia tai positiivisia ottavat mua suunnattomasti kalloon. Aina kun kertoo jollekkin aloittaneensa kuntoilun tai että katsoo vähän tarkemmin mitä suuhunsa pistää, lyödään ensimmäisenä painokortti pöytään, ei sitä pääseekö portaat ylös puuskuttamatta tai onko notkeempi kuin ennen tai jaksaako päivät paremmin.. ja mun mielestä se on ihan väärä asenne. Tärkeintä ei oo ne kilomäärät vaan itsensä hyväksyminen ja oman hyvinvointinsa parantaminen.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Jep, paino on mun mielestä asioita joita ei tarvii ihmisten toisilleen kommentoida jos ei kysytä.

  • Have
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    En tiedä mitä suitsutussanoja tähän laittaisi, että pääsisi edes samalle tasolle kuinka hieno ja kehopositiivinen teksti tää on! Kaikki maailman pisteet ja papukaijamerkit!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Kehopositiivinen on hyvä termi! Just sellanen mä haluun olla ja sitä asennetta välittää.

  • Hiramunda
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Niin totta! Olen itsekin huomannut roller derbyn aloitettuani, että vielä aiempaankin verrattuna huomattavasti enemmän kiinnostaa kropan suorituskyky, ei se, missä painossa/mitoissa liikutaan, kunhan vaatteet mahtuvat päälle. Olin aiemminkin todella tyytyväinen kroppaani ja sen suorituskykyyn – onhan sitä syytäkin, jos koiranlenkityksellä on treenannut kunnon, jolla jaksaa uupumatta arjessa ja tarvittaessa hölkkää 8 km/h vauhtia puolimaratoninkin kylmiltään (yllytyshullu täällä hei 😀 tuttava meni väittämään, ettei koiranulkoilutus ole kunnollista liikuntaa saati kehitä kuntoa…). Mutta nyt olen mielettömän ylpeä kropastani ja siitä, mihin kaikkeen se pystyy rullaluistimilla, miten tasapainoni on kehittynyt jne. 🙂

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Just tää, suorituskyky! Sitä mä haluun parantaa ja on ihan sama oonko mä suorituskykyinen läskeineni vai ilman.

      Ja hitto toi ”koiranulkoilutus ei oo liikuntaa” -kommentti. No ei varmaan jonku pikku fifin pissatus postilaatikolla ookaan, mutta teitä koiranulkoiluttajiakin on niin erilaisia ja eri tavoin niiden piskien kans liikkuvia, et ei voi taas kukaan ulkopuolinen tietää totuutta.

      • Have
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Joo todellakin! Meidän kahden kuonolaisen (köh, luupään) ulkoiluttaminen on harvoin mitään hiljakseen haahuilua. Kyllä siinä ihan hiki tulee, että pysyy noiden perässä. 🙂

  • n
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hyvää tekstiä ja ihan aiheesta! Minulle on myös todettu, että eipä tuosta kuntosaliharrastuksesta näytä hyötyä olevan. Tietenkin ajatuksella, että et ole laihtunut. Aika monelle liikunta tarkoittaa lähes samaa kuin laihdutus. Kummallista.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Juu, se on just toi, että osalle liikunta = laihdutus, mut sellainen ihminen ei oo sit itse varmaan koskaan liikkunut ihan vain siksi et se okis vaikka kivaa.

  • emmien
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Niin totta, kiitos Veera! <3
    Minullekkin todettiin, kun kävin salilla, että eipä taida treenata oikein, kun ei tuloksia (=laihtumista) näy. Että ei varmaan ole tosissaan.. No, jumankauta, olin kyllä, jaksoin kerta kerran jälkeen nostaa enemmän painoja, pitempiä sarjoja ja vetää kauemmin aerobista. Mutta kun en selvästi laihtunut kymmeniä kiloja, en treenannut tosissaan tai oikein. Hmm. just.
    Muutenkin saan lähes päivittäin pyytämättä ruokailuohjeita ja kehotuksia kävelemään työmatkani yms. Kuitenkin liikun päivittäin paljon, kiitos kahden vilkkaan koirani ja pyrin löytämään itselle sopivan ruokavalion.
    Itselleni tärkeintä on se, että miltä minusta tuntuu ja se, että olen terve, ei se, että paljon se vaaka näyttää. Muille tämä tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Onko se tää hemmetin fitnessintoilu mikä saa ihmiset ihan täysin unohtamaan mikä liikunnan ykköstarkoitus on joskus ollut, suorituskyvyn lisääminen??? Nyt pinnalla on treenaaminen ulkonäön vuoksi. Ei muulla väliä, kunhan pakaralihas on oikeen muotonen. Ja mitä on tosissaan treenaaminen? Se voi olla eri ihmisille eri asioita. Mulle tosissaan treenaaminen on sitä, että yritän tehdä siitä pysyvän tavan. Tosissaan oon, mutta en ota hommaa vakavasti, vaan ilon kautta.

  • Emmi
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kyllä!! Aah, kiitos Veera, olet oivaltanut liikunnasta jotain olennaista. Muistaakseni Patrik Borg on kertonut luennollaan siitä, miten oudosti suomalaiset näkevät tämän liikkumisasian: siitä puuttuu mukavuus ja mikä ei tunnun mukavalta ihmisestä ja on tehty hampaat irvessä tavoite painolukemassa, ei jää pysyväksi elämään. Melkeen itkettää, kun ihmiset ei etsi sellaista lajia, mistä NAUTTII ja harrasta ilman ulkonäköön liittyviä tavoitteita. Miksi liikunta= laihdutus, en ymmärrä! Oon todella iloinen, että olet löytänyt liikunnan:-)

  • laura
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kirjoitus oli hyvä mutta sen sävy.. Sain juurikin sen käsitteen ”läskien on puolustauduttava ja hyökättävä”. Mutta kuten sanoit, hyvinvointi ennen kaikkea ja se jos joku on paljon tärkeämpää kuin ulkoinen olemus 🙂

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Missä tässä kukaan hyökkää? Kunhan kirjoitan asiasta joka mua henkilökohtaisesti vituttaa. Ja kun joku vituttaa niin harvemminsitä tekstiä pumpuliin käärii. Eli en ymmärrä mikä tekstin sävyssä on ongelmallista.

  • Nipstus
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mun puolituttu työkaveri kerran totesi että ”Oooo, sä olet laihtunut!”. Olin ihan järkyttynyt, koska a) ei tunneta niin hyvin, että voisit kommentoida jotain tuommoista, b) ei en ollut ja c) mitä se kellekään kuuluu olenko vai enkö? Kun oikaisin häntä, että ei, ei ole kyllä kiloakaan lähtenyt niin hän mutisi että ”Se on varmaan toi, kun sulla on tukka kiinni, niin näytät laihemmalta”. 😀 😀 Geeee, THANKS!
    Jos haluaa kehua ulkonäköä niin otan vastaan: ”näytätpä hyvinvoivalta/hyvältä/iloiselta/kauniilta” tai jopa (mielellään) ”näyttääpä sun perseesi hyvältä noissa housuissa”. 😉

    Yksi ystävä mulle harmitteli kun treenamisesta ja ruokavaliosta huolimatta kiloakaan ei ollut tippunut painoa. Vähän pintaa syvemmältä raaputettiin, niin selvisi että hän jaksaa treenata nykyään pidempään, nostaa painavampaa punttia, harrastaa useampia lajeja ja oikeasti nykyään NAUTTII liikunnasta. Hän totesi keskustelun jälkeen, ettei enää harmita vaikka kiloakaan ei ollut pudonnut. 🙂
    Keskitytään positiiviseen kaverit!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Mäkään en ymmärrä miksi toisten ihmisten koko on joidenkin tyyppien mielestä ihan normi keskusteluaihe. En sikai ymmärrä lihomis enkä laihtumiskommentteja.

  • Muruanna
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    NO NYT! Huippu teksti, kiitos! Mietittiin tässä hetki sitten ystävän kanssa että mikä hitto siinä on kun nykyään ei saa treenata vaan siks kun huvittaa ja on kivaa? Että kaiken liikunnan pitäis jotenki johtaa nimenomaan laihuttamiseen ja olla niin kovin tavoitteellista. Eihän siinäkään mittään vikkaa oo, jos on tarkkaan mietityt tavoitteet liikunnan suhteen mutta ihan yhtä normaalia on sekin jos harrastaa liikuntaa vaan liikunnan ilon ja hyvän olon vuoksi. Ihmiset ON erilaisia mutta se aina välillä näköjään unohtuu kun lähtee kaikenlaiset massailmiöt vähän käsistä. 😀
    Kukin tietty tyylillään, ja jos ei oo toiselle aidosti mitään hyvää sanottavaa niin sitten on varmaan parempi olla ihan hiljaa vaan. 🙂
    Aurinkoista kevättä Veera!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Mulle on ihan ok, jos joku muu liikkuu ulkonäön parantaminen mielessä, mut ois kiva jos muille ois myös ok, että mun syyt liikkumiseen on muut.

  • -mirkku-
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Olet innostunut edistämään terveyttäsi ja tiedostat ylipainon terveyshaitat. Ymmärrän tuohtumuksesi tutun kommentista, mutta toisaalta ymmärrän senkin että joku voi päätellä terveyden edistämisestä innostuneen ylipainoisen ihmisen haluavan myös ainakin vähän laihduttaakin…

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Juu, niin teitä ihmisiä tuntuu olevan jotka niin olettaa. Mutta kuten sanoin, mulla ei ole mitään tavotteita painon pudotuksen suhteen. Se tippuu jos tippuu näitä hitaita elämäntapamuutoksia tekemällä. Mutta miksi ihmeessä niiden ”kai se nyt laihduttaa” -olettajien on kommentoitava asiasta mitään? Miksi vieraan ihmisen läskit vaivaa?

  • al
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    No sitähän ei voi valita, mitä muut sanovat, ajattelevat tai olettavat, mutta sen voi valita, miten siihen suhtautuu : ) Tsemppiä liikuntoihin ja sen syömisen järkevöittämiseen.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Toisaalta suhtautuminen tollasiin aivopieruihinn onkin, että ihan v***n sama, mutta kyllä tää aihe toisaalta jaksaa ittee ihmetyttää, joten kiva välillä vähän pärrätä. 😀

  • never
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ihan huippu kirjotus!!!!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Kiitti!

  • Hosuli
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Preach it, sister!

    Sellainen sivuseikka pitää kans vielä mainita tuon sun kehonkoostumusmittauksen ja kommenttilaatikonkin innoittamana, että jos nyt ihmiset ihan oikeasti on niin kiihkeänä siitä että kun LIIKKUU pitää LAIHTUA, niin sähän teet oikeastaan hommaa juuri oikein päin: jos laihduttaa itsensä syömällä liian vähän (esim. pelkkää salaattia pupeltamalla – newsflash, ihminen tarvitsee eritoten proteiinia mutta myös hiilareita ja, kyllä, niitä rasvojakin) ja sotkemalla kuntopyörää nollavastuksella kolme tuntia päivittäin, niin laihtuu ehkä kyllä joo, mutta se mikä kropasta lähtee on usein ykkösenä se lihas. Lihas taas kuluttaa enemmän energiaa pelkällä olemassaolollaan kuin ”läski”, joten jos ihan tosissaan pitkäkestoinen ja järkevä elämänmuutos painonpudotukseenkin tähdäten kiinnostaa, niin punttia käteen ja ruokavalio järkevään kuosiin! 🙂 Tottakai aerobinen ja kehonhuollot ym. ovat tuikitärkeitä tukemaan hommaa, ja monipuolinen paletti auttaa kehittämään erilaisia vahvuuksia, mutta tämä näin ihan biologian kantilta noille yrmyttelijöille.

    Ja loppuun vielä pitää painottaa, että itse ymmärrän 100% että sulle laihtuminen ei ole urheilun tarkoitus. Ei ole muuten mullakaan. (Eikä pitäisi olla kenelläkään, ruoastahan se on loppupeleissä kiinni.) Enemmän tyydytystä saan itsekin jatkuvasti paremmasta energiasta, isommista kiekoista tangolla; siitä kun venytellessä huomaakin, että hetkinen, otin pohkeesta kiinni ja siellä tuntuu… lihas?! 😀 Aurinkoista kevättä ja tsemppiä puntille!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Mä mietin sen just noin, että olen nyt aloittanut jostain hyvästä jutusta ja ehkä se sit poikii positiivisen oravanpyörän kauttaa muutoksia ruokavalioonkin jne. Ja vaikka ei ikinä paino putoais, niin ainakin lihakset kasvaa ja jaksaminen lisääntyy.

  • Annie
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tää oli aivan mahtava! Vielä kun saisin äitini ymmärtämään tän, että se liikkuminen ei aina vaadi laihtumista. Tosin toi pirun psykedeelinen treeniasu sattu silmiin ihan törkeesti, ei siis rumalla tavalla vaan nyt-tulee-päänsärky -tavalla. Syy miks en käytä kuvioita vaatteissani…

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      😀 ei oo ihan munkaan lemppari toi kuvio, mutta haalari vaan on niin hyvä painonnostopuuhissa. 😀

  • Rusinainen
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Jo postauksen otsikko sai hyvälle tuulelle! Loistavaa vastapainoa yhteiskunnan läskifobialle.

  • neitilempeys
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ihan älyttömän huippu teksti! Itse olen törmännyt aivan samaan tässä elämäntaparemonttini kanssa! Samanlaisia ajatuksia ja tunteita on herännyt itselläkin, ja ärsytystä. Itse en ole osannut sitä kirjoittaa missään vaiheessa ulos, sinä sen sijaan veit sanat suustani! Kiitos siitä! 🙂

Post A Comment