Kävin jälleen kerran tsekkailemassa etukäteen, mitä uutta plusmerkki Junaroselta on tulossa myyntiin. Perinteiden mukaan sovittelin ison läjän vaatteita ja tartuin ennakkoluulottomasti myös ei niin itseni näköisiin vaatekappaleisiin. 

Minulle on useamman kerran käynyt niin, että jokin minua ensinäkemältä kovasti epäilyttänyt tai jopa huvittanut vaate onkin sovittaessa alkanut kiinnostamaan ja jonkin aikaa asiaa makusteltuani olenkin pian löytänyt tuo ”ei oo kyllä yhtään mua” -vaatteen omasta kaapistani. Myös tämän postauksen kuvista löytyy vaatteita, jotka pääsivät yllättämään katsoessani ne päällä peiliin.

Tässä näkyviä tuotteita ei siis vielä löydä kaupoista, vaan ovat tulossa myyntiin osa toukokuuhun mennessä ja osa on sitten vasta syysmallistoa.

Montaa eri kuosia yhdistelevässä mekossa on retrofiilistä. Itselleni tuli mieleen maatuskanuket.

Mutta mites olis samoista kukkakuoseista housupuku röyhelöillä? Nämä kuosipläjäykset tulossa myyntiin ensi elokuussa.

Printtimekon raitadetaljit asuun ripauksen sporttisuutta. Tämän mekon yhdistäisin tennareiden ja farkkurotsin kanssa.

Ensi syksyn takki hurmasi minut syvänvihreällä sävyllään. Farkut ovat itselleni tuttua ja loistavaksi havaittua JRFIVE-mallia, mutta nyt uutuutena hapsutetut lahkeet.

En yleensä innostu tällaisesta tunikamitasta, mutta tästä yläosasta tykkään kovin, koska se istuu vyötäröltä. Läpikuultava matsku antaa kivasti vartalon näkyä, joten ei tule sellaista piilottelevaa fiilistä, jonka tunikat minussa yleensä aiheuttaa.

Läpikuultavaa meshiä ja foliopainettuja kukkasia yhdistelevä mekko on ensi syksyn tulokkaita.

Tätä hempeää kuosia sovittelin viimeksi jo kesäisen maksimekon muodossa. (tuolla linkkaamassani postauksessa nyt keväällä myyntiin tulevia mekkoja!)  Tämä pusero ja saman kuosin mekko ovat jo myynnissä!

Ja sitten se salakavalasti hiipivä himotus… Gobeliinikuvioinen kukkatakki on just sellainen ”ei yhtään mua” -vaate, jota kuitenkin päälle vedettyään katselee ihastellen peilistä. Olis niin loistava nahkahousujen kaveri!

 


-Kaupallinen yhteistyö, Hypoxi. Hoidot saatu-

"Tuntuu ihan kuin olisin popcorn-kattilassa!" oli kikatuksen seasta lausuttu kommenttini, kun ekaa kertaa makasin Hypoxi-hoidossa ns. lämmittelypuvussa. Itse puvussa köllöttely on huomattavasti kivempaa ja rentouttavampaa kuin kuvassa ilmeeni antaa ymmärtää. Tuo painavan "avaruuspuvun" pukeminen vaan on aina jo ihan operaatio sinänsä tiukkoine hihansuineen ja ylipitkine lahkeineen. 😀

Kun Porin Hypoxi-studion yrittäjä Saara ehdotti minulle hoitojakson testausta mä oli etupäässä kiinnostunut siitä, että miltä toi vakuumipuku tuntuu. Olin nimittäin työkeikalla nähnyt kyseisen vermeen, joten mua kutkutti ajatus miltä kuplinta tuossa viralliselta nimeltään HDC-laitteessa tuntuisi. 

Hypoxia markkinoidaan pääasiassa kohdennettuna rasvanpolttona ja selluliittitaisteluna. Puhutaan vartalon ongelmakohdista ja niiden muokkaamisesta. Minä, vaikka paljon rasvaa omaankin ja laihduttaakin kärsisi, en kuitenkaan ollut kiinnostunut Hypoxista siinä mielessä, että olisin alkanut laskemaan kaloreita. Niin, kun Hypoxi ei siis ole mikään ihmejuttu, joka yksinään saa rasvan katoamaan. Useiden senttien kaventumiset ja monen kilon painonpudotukset tapahtuvat vähäkalorisen ruokavalion ja Hypoxin yhteistyönä. 

Minä siis testailin Hypoxia enemmänkin sillä mielellä, että onko siitä iloa ja hyötyä muuten kuin laihdutuksen oheishoitona. Tapahtuuko mitään, jos ei varsinaisesti laihduta samaan aikaan? Ja olisiko hoidolla jotain vaikutuksia, jotka eivät näy päälle päin?

Kävin siis 12 kertaa yhdistelmähoidossa, jossa käynti aloitettiin aina rentoutumisella 20 minuutin ajan HDC-laitteessa. Puvusta imetään kaikki ilmat pihalle ja sen jälkeen yli- ja alipaineen avulla sadat ilmakuplat kutittelevat kivasti ihoa ja aktivoivat pintaverenkiertoa ja vilkastuttavat aineenvaihduntaa.

Saaran mukaan moni asiakas käy toisinaan Hypoxi-studiolla ihan vaan tuossa avaruuspuvussa rentoutumassa ja se on kyllä helppo uskoa. Ekoilla kerroilla tuntui kuin olisi ollut todella tiukassa paketissa, mutta useampien käyntikertojen myötä oloon tottui ja alkoi toivoa jopa tiukempaa imua.

Yhdistelmähoidossa lämmittely jälkeen on vuorossa vielä 30 minuuttia matalasykkeistä liikuntaa. Vaihtoehtoina on joko kuntopyörä pystyasennossa (kuvissa), pyöräily selällään maaten tai juoksumatto. Itse tykkäsin eniten tuosta pystypyöräilypömpelistä. 

Vyötärölle tulevan korsetin avulla asemoidutaan laitteeseen ilmatiiviisti ja sitten aletaan polkemaan. Pömpelin sisällä vaihtelee yli- ja alipaine ja lämpökin siellä melkoisesti nousee. Tarkoitus on siis lisätä liikunnan aikana verenkiertoa iho- ja rasvakudoksissa, jotta rasva palaisi tehokkaammin. 

Yksi asia, joka kertoo ainakin jotakin kropassa tapahtuvan tuon painevaihtelun ja lämmön ansiosta on se, että Hypoxi-pyöräilyn jälkeen mun hanuri oli aina ihan tosi lämmin useamman tunnin ajan. Verenkierto siis todellakin lisääntyi läskikerroksessa! Normisti urheillessa verenkierto keskittyy siinä määrin lihaksiin, että harvemmin siinä persuksen pintakerrokset on juurikaan lämmeneet.

Toinen melko välitön vaikutus oli se, että vessassa sai kyllä Hypoxin jälkeen ravata, etenkin ekoilla kerroilla. Että kyllä se ilmanpaineella muljaaminen jotakin siellä kehossa pistää liikkeelle. Hieman meinasi aluksi pukata päänsärkyäkin, joka siis ihan normaali reaktio.

Siinä missä kuntopyörälaite keskittyy alavatsaan, reisiin ja pakaroihin, niin juoksumatolla käytettävä paineilmapuku puolestaan keskittää kuplimisellaan muljailut keskivartaloon. 

Alle puetaan ensin aluspuku, jottei hikoilla itse paineilmapukua likomäräksi, muistetaan laittaa myös sykemittari paikoilleen ja vasta sitten hypätään varsinaiseen Vacunaut-haalariin. 30 minsaa taaperretaan siis jälleen ohjaajan kertomilla sopivilla rasvanpolttosykkeillä. 

Kuntopyöräillessä mulle ei välttämättä tullut aina kummoinenkaan hiki, mutta tuossa haalarissa juoksumatolla tepastelu pisti kyllä aika hyvin hanat auki, vaikkei kovasta tahdista ollutkaan kyse. 

No mutta mitäs tämä kuukauden mittainen Hypoxi-hoidoissa käynti sitten vaikutti, vai vaikuttiko yhtään mitään?

Mun ensimmäinen huomio oli se, että mulle etenkin tuo lämmittelypuku + pyöräily auttoi kipuihin. Mulla oli tuohon aikaan ollut jo pidempään jatkunutta kipuilua lonkan ja reiden alueella johtuen todennäkäisimmin yhdestä kaatumisesta. Asiaa hoidettiin myös fysioterapialla, mutta kipua esiintyi Hypoxi-jakson aloittaessani vielä päivittäin. Onnekseni huomasin kuitenkin Hypoxi-käyntien jälkeen kivun aina hellittävän jopa pariksi päiväksi. Hypoxi-pyöräilyä käytetäänkin kuulema myös kuntoutukseen ja palautumiseen.

Eli ilmeisesti riittävän kepeä liikunta yhdistettynä lämpöön ja lymfakiertoa aktivoivaan ilmanpainevaihteluun oli hoitava yhdistelmä myös minun kintulleni ja lonkalleni. Ainakin tämän ja fysioterapeutin ohjeistamien harjoitteiden yhdistelmällä pääsin tuosta loukkaantumisen aiheuttamasta vaivasta eroon.

Toinen selkeä vaikutus oli aineenvaihdunnan saama buusti. Kilpparivajislaisena mä olen vähän nihkeä hikoilemaan (paitsi päästäni), vatsa toimii toisinaan laiskanlaisesti ja aineenvaihdunta ylipäätään on hieman verkkaista. Hypoxi pisti selvästi mehut liikkeelle ja aktivoi esimerkiksi vatsan toimintaa. 

Kuva paljaasta vatsanahkasta näyttää hyvin kuinka huolella Vacunaut-puvun ilmakuplat ihoa keskivartalosta "runnovat". Aluspuvusta huolimatta ihoon jäi aina hetkeksi melkoiset jäljet.

Ja sitten ne sentit ja selluliitti. Kyllä sitä jokunen sentti lähti ympäri kehoa, mutta tämän kokoisella ihmisellä nyt voi lähteä vyötäröltä monta senttiä kun vaan kunnolla pieraisee, joten en nyt hirveästi pistäisi painoarvoa sille tulokselle. 😀

Mutta se, että reisistä lähti 2,5 senttiä ja polvien päältäkin sentti, kertoo mun mielestä siitä, että jotain siellä kintuissa kuukauden aikana tapahtui. Mulla ei itsellä ole koskaan ollut mitenkään kummoisesti selluliittia, mutta huomasin silti reisien ihon sileämmän tuntoiseksi jo parin viikon jälkeen. Eli kyllä siellä on kai jotain kuona-aineita lähtenyt. 

Oma arvioni on siis, että kyllä, laihdutuksen ohessa Hypoxi voi varmastikin auttaa vielä siinä ns. viimeisessä tiristelyssä, jos sellaiseen kokee tarvetta. Tai vaihtoehtoisesti joku voi laihdutuksen alkuvaiheessa kokea saavansa Hypoxista lisämotivaatiota, kun saa tehostusta aineenvaihduntaan. Mutta ei todellakaan siis mistään laihdutusihmeestä ole kysymys, se painon pudottaminen pitää jokaisen sitä haluavan tehdä ihan perinteisin keinoin ja Hypoxi on vain yhdenlainen lisätoimenpide. 

Jos taas ei ole laihdutus mielessä, niin Hypoxista voi omien tuntemusteni mukaan olla lisähyötyä esim. erilaisissa kuntoutustilanteissa. Lymfakiertoa stimuloivan vaikutuksensa vuoksi Hypoxissa käy kuulema myös ihmisiä joilla on ongelmia vaikkapa jalkojen toistuvan turvotuksen kanssa. 

All in all, ymmärrän, että tässä hoikkuutta ja virheettömyyttä ihannoivassa yhteiskunnassa Hypoxia on helpointa markkinoida juurikin ongelmakohdista puhumalla ja upeista laihdutustuloksista kertomalla. itse kuitenkin löysin Hypoxista enemmänkin muita ihan yleisesti hyvinvointiin vaikuttavia hyötyjä. Menin testijaksolle vähän sellaisella "mitähän hömppää tääkin on asenteella", mutta yllätyin loppujen lopuksi kokemuksesta ihan positiivisesti. Tuota ihanan rentouttavaa lämmittelypukua on ihan jo ikävä. 

 

-Hoidot saatu-


Aiemmin mun tuli vilkuiltua Lindexin valikoimat läpi lähes viikottain, koska liike oli ihan kotini vieressä. Nyt alkuvuodesta menivät kuitenkin pirulaiset lopettamaan Porin keskustan Lindexin eivätkä jäljelle jääneet liikkeet ole aktiivisilla kulkureiteilläni. Kyseinen ketju on jo vuosia ollut yksi suosikeistani ja sen pisteitä nosti entisestään viime vuotinen muutos, jonka myötä erillinen Generous-mallisto jäi unholaan ja isoja kokoja löytyy nykyään yhä usemmasta vaatteesta.

Viime viikolla mulla oli töiden jälkeen asiaa Puuvillan kauppakeskukseen, joten piipahdin samalla reissulla pitkästä aikaa myös Lindexillä ja intouduin sovittelemaan läjän kevään uutuuksia. Kun kerran kamerakin sattui olemaan mukana, niin nappailin kuvat sovittamistani vaatteista. Sovituskoppiin tarttui mukaan pääasiassa sinisen sävyjä ja vaaleanpunaista. Kaikissa kuvissa jalassa omat Junarosen farkut, mutta yläosat kaikki siis Lindexin.

Jos kaapistani ei jo löytyisi Marks & Spencerin petroolin väristä pitkää satiinihuitulaa, niin tämä takki olisi saattanut lähteä mukaani. Ihana pehmeä sinisen sävy ja kivan rento malli!

Pidättäydyin vaatteiden puolesta ihan pelkässä sovittelussa, mutta ihan tyhjin käsin en kaupasta kuitenkaan lähtenyt. Nämä lasit muistuttivat kovasti yksiä viime keväänä sovittamiani Ray Baneja, joita en kuitenkaan parin sadan euron vuoksi viitsinyt ihan huvin vuoksi ostaa, joten hankin nämä "lohtulasit" 8 eurolla.

Mulla on parit ihan hintavat ns. kunnon aurinkolasitkin, mutta etenkin töissä kuskaan mukana mieluummin tällaisia muutaman euron halpiksia, sillä kokemukseni mukaan aurinkolaseja menee työn tohinassa ja kameralaukkua nakellessa paskaksi keskimäärin yhdet tai kahdet kesässä. 

Tämä mun nykyinen kiinnostukseni sinisen sävyjä kohtaan on vielä niin uusi ja vieras asia, että jaksan sitä aina hieman ihmetellä. Mutta tosi kiva olisi ollut tuo haalean sinivihreä toppi ja kävi loistavasti yhten tuona päivänä päälläni olleen Junarosen kukkabomberin kanssa! Ja nyt mä vasta alan ymmärtää myös tummansinisen värin hienouden. Melkein niin kuin mustaa, mutta paljon raikkaampaa ja ihonsävylle imartelevampaa.

Holly & White -uutuuksissa näkyi totutusti taas paljon raitaa, mutta mallistoa oli piristetty myös monilla muilla kuvioilla ja printeillä, kuten kirsikoilla. 

Ei pysty addikti käymään sovituskopissa kokeilematta ainakin yhtä raitapaitaa!

Sitä ihanaa kamalaa meshiäkin löytyi. Tämä pusero kyllä ehdottomasti enemmän se kamala.

Tässä puolestaan sellaista ihanan kamalaa, että menee jo ihanan puolelle. Sovittelin nimittäin tuota samaa leopardikuosista puseroa jo tammikuussa Seinäjoella ja edelleen se mua näköjään jotenkin kutkutteli.

Väri ja kuosi houkuttelisi mutta tuo röyhelö vierastuttaa. Kauppaan se siis edelleen jäi, mutta jos oma koko tulee myöhemmin hurjassa alessa vastaan, niin voi olla, että sorrun. 😀