24.08.2015

Posted at 18:45h in Yleinen by
0 Likes

"Laihduttakaa te läskit ihmiset!! Oikeasti, olette kirjaimellisesti haitaksi muille."  "Sinä ylipainoinen, joka laittaudut: Mikset laihduta? Kun kerran välität ulkonäöstäsi meikkaamalla, värjäämällä ja laittamalla hiuksiasi, shoppailemalla muodikkaita vaatteita yms. mikset myös laihduta?" "Luulevatko ylipainoiset naiset, että heidän miehensä muka OIKEASTI pitävät heitä viehättävinä??"

Siinäpä muutama keskustelupalstoilta poimittu aloitus, jotka ovat loistava esimerkki siitä miten jotkut kansalaiset kuvittelevat, että jos he oikein kovasti ajatuksiaan huutavat, riittävästi haukkuvat ja asettuvat meidän "tyhmien ja laiskojen läskien" yläpuolella, niin me tajuttais vihdoin tehdä palvelus yhteiskunnalle ja siistiä maisemaa laihduttamalla.

Tähän taktiikkaan olen jo ajat sitten todennut, että ei toimi minuun. Yleinen "läskit on ällöjä","läskit tulee kalliiksi yhteiskunnalle" -huutelu ei väräytä omaa laihdutusintoani sitten tippaakaan.

Törmäsin tänään Facebookissa Thinnerbeauty.org -sivuston kuvapareihin joissa julkkiksia ja plus koon -malleja on photoshopattu laihemmiksi, jotta kyseiset ihmiset motoivoituisivat laihduttamaan. "We take photos of people who should, could, and are starting to lead a healthier, stonger life and show them what that might look like.", kerrottaan sivustolla toiminnan motiiveista.

kuvakaappaus sivustolta thinnerbeauty.org

No pisti nyt sitten ihan kiinnostamaan, että kun ei itseeni tuollainen yllä kuvailtu sanallinen painostus yhtään siihen kilojen pudottamiseen motivoi, niin olisiko nyt kuule jotkut neropatit sitten vihdoin keksinyt keinon, joka toimisi. Niin on kaunis ajatus tässä heillä taustalla eikä tietenkään tippaakaan pilkkaa. 😀 Joten ei muuta kuin omia kuvia photoshoppiin ja liquify-filtterin kanssa laihdutusmotivaatiota metsästämään!

 

Eka yritys oli aika varovainen..

Ehkä parikymmentä kiloa hoikempi..

Tisseistä lähti kuppi jos toinenkin..

Menikö nyt hymy vähän väkinäiseksi..

Reeniä, horo reeniä!!

Tuijottelin kuvia aikani ja yritin kuulostella saisivatko ne vihdoin silmäni aukeamaan ja minut ymmärtämään, että muutaman kymmenen kiloa hoikempana elämäni olisi kaikin puolin upeampaa ja aurinkoisempaa, ihmiset rakastaisivat minua enemmän, saisin lisää liksaa, tulisin kaikkien läskivihaajienkin hyväksymäksi olennoksi ja löytäisin vihdoin sateenkaarenpään ja siellä odottavat sata koiranpentua (suuri haaveeni). Pettymyksekseni jouduin kuitenkin toteamaan, että ei. Ei tullut suurta motivaation puuskaa vieläkään, enkä hoikempia (ja ah, niin hyvin photoshopattuja) kuvia itsestäni katsoessa alkanut inhoamaan todellista itseäni edelleenkään tippaakaan. Se on varmasti läskivihaajille suuri pettymys. On vaan yritettävä keksiä uusia keinoja meidän möhömahojen motivoimiseksi, jotta meistä saatais yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.

Tai, mitä jos annettaiskin kaikkien etsiä sitä motivaatiota itse itsestään ja pohtia itse, että miten haluaa elämänsä elää. Haukkumalla, syyllistämällä ja muita alentamalla harvoin on hirvittävästi hyvää saatu aikaan. Mitä jos keskityttäis kukin niihin omiin elin- ja käytöstapoihin. Oisko ihan mahdoton ajatus?

Ja entäs sitten jos me kaikki ylipainoiset laihdutettaisiin kauheet kasat, niin mistä kaikki läskivihaajat sitten löytäisivät aihetta ylemmyydentunteeseensa?


15.08.2015

Posted at 22:08h in Yleinen by
0 Likes

Voihan nyt sanonko mikä.. Tykästyin keskiviikkona Ratsulassa käydessäni Masain siksak-kuvioiseen mekkoon sen voimakkaan graafisuuden ja miellyttävän viskoosimateriaalin vuoksi. Mekon löysä over size -malli mietitytti kuitenkin jo heti aluksi ja sovittelinkin normaalin Masai-kokoni XL:n lisäksi myös koot L ja jopa M, sillä toisinaan over size vaatteet saakin toimimaan eri näköisenä kuin on alunperin tarkoitettu ottamalla selkeästi normaalia pienemmän koon. Julkaisin heti sovarista yhden kuvan instassa kysellen mielipiteitä ja nappasin koltun mukaani kotisovitukseen voidakseni testailla sitä eri kenkien ja asusteiden kanssa sekä ottaakseni kuvia.

Ja onneksi otin kuvia… Niin kauan kun katselen mekkoa päälläni edestä päin olen siihen aivan vallan rakastunut. Profiili on vartalonmyötäisiin mekkoihin tottuneena itselleni hieman uusi, mutta toisaalta olisi kiva omistaa yksi tällainen vähän löysempikin mekko, jonka alla vatsa saa rauhassa pullistella vaikkapa syömisen jälkeen. 😀

Näytän mekossa jotenkin hirveän erilaiselta kuin ennen, mutta vaihtelu virkistää ja tykkään asun tuomasta hieman aikuisemmasta olemuksesta. Vahva kuosi tuo kaikinpuolin jotenkin voimakkaan fiiliksen joka yhdistyy kivasti mekon mallin tuomaan rentouteen. Paljon plussia siis ja olen välillä ihan täysin varma, että mekko kuuluu minulle.

Mutta sitten toinen totuus iskee suoraan sivuprofiilista. Rintava isokokoinen muija ja over size mallinen löysä kolttu = takuuvarma telttaefekti! Ai luoja mikä makkaroitaan piilotteleva matami sieltä paljastuukaan heti, kun kääntää kylkensä. Mekkojen sisässä on ihan sama nainen, mutta verratkaapa vaikka allaolevaa kuvaa tilanteeseen jossa päälläni on jokaista kumpua nuoleva mekko. Melkoisesti tuo löysä mekko visuaalisesti lisämassaa. Tämä on mitä oivallisin esimerkki siitä, että löysät vaatteet lihottaa.

Mä haluaisin saada tän mekon toimimaan tavalla tai toisella, mutta en tiedä onko se mahdollista. Tämän tyylinen telttailu on nimittäin pahin viholliseni pukeutumisessa. Ja kuitenkin siitä huolimatta ihan hirveän moni asia siksak-leningissä vetoaa minuun. En muista koska olisin viimeksi näin vahvasti yhtä aikaa rakastanut ja vihannut jotakin vaatetta. 😀

mekko-Masai Clothig/kengät-Bianco, 2nd hand/laukku-H&M/korvikset-Lindex/rannekoru-Via Minnet

Taustallahan tässä kriisissä on ne perinteiset kunkin vartalomallin mukaiset pukeutumisohjeet. Niiden mukaan ison tulisi aina pukeutumisella pyrkiä siihen, että näyttäisi hoikemmalta ja lyhyen siihen, että näyttäisi pidemmältä. Ohjeiden ja suositusten perustana on sopusuhtainen, hoikka ja pitkä ihminen, jolla on juuri sopivassa suhteessa niin tissiä, peppua kuin vyötäröäkin. Mutta voisko joskus pukeutua muutenkin kuin tämän päihimme iskostetun ”korosta parhaita puoliasi” mantran mukaan? Mä osaan korostaa hyviä puoliani ja pukeutua suurimman osan ajasta vartaloani ”imarrellen”, niin voisiko välillä ollakin vaihtelua pistää päälle mekko joka saa näyttämään ison tytön vieläkin isommalta? Onko se väärin? Pystyisinkö mä kohtaamaan itseni peilistä tän teltan kanssa muualtakin kuin edestä päin? Tällaisia tämä mekko sai mut pohtimaan, mutta en ole tullut hullua hurskaammaksi.

Edelleen rakastan ja vihaan mekkoa yhtä aikaa. Mutta satasen mekkoa pitäisi varmaan kuitenkin vain rakastaa. Taitaa siis mennä huomenna palautukseen. Mutta nyt minulla on pakkomielle siksak-kuovioisesta mekosta.


31.07.2015

Posted at 19:39h in Yleinen by
0 Likes

Kuinka moni on jo lukenut eilen ilmestyneen Me Naiset-lehden? Siellä on nimittäin sivun verran meikäläisen ajatuksia pian saapuvan syksyn trendeistä. Päädyin sitten sanomaan, että kun nyt kerran leveät lahkeet ovat tehneet tuloaan jo jokusen aikaa, niin ehkäpä vihdoin tänä syksynä minäkin opettelisin niitä käyttämään. Ja koska pitää elää niin kuin opettaa, piti tänän sitten kaivaa kaapista leveälahkeiset farkut ja kokeilla miltä ne oikein tuntuu.

Kuvat on tällä kertaa ihan kuraa, pahoittelen sitä. Olen nimittäin jo melkoisen päissäni aloitettuani skumpan kittaamisen tuossa kolmen aikaan kaverin päästyä töistä ja suuntana on tänään Porispere. Niinpä tuuppasin kameran jalustalle ja poseerasin huonossa vastavalossa olohuoneen nurkassa ennen kuin vaihdan vaatteet. Tässä asussa siis kävin iltapäiväskumpalla Annin kanssa, mutta Kirjurinluodolle lähtiessä pitää vaihtaa matalat mutaa kestävät kengät ja sen myötä myös lyhyemmät pöksyt. Mutta tuli nyt ainakin kokeiltua tätä boot cutia!

 

farkut-Liu Jo (saatu)/ alustoppi-Maidenform/alta vilkkuvat rintsikat-Gorsenia, Lumingerie/pusero-Vero Moda/kengät-Vagabond

Nämä Liu Jo:n farkut on olleet mulla jo ainakin pari vuotta, mutta käyttökerrat ovat jääneet vähäisiksi. Siinä missä pillilahkeet olivat kymmenen vuotta sitten kauhistus, niin nyt se taakka on siirtynyt leväemmille punteille. Vaihtelun vuoksi mä kuitenkin haluaisin oppia käyttämään boot vutia ja flarea ja muotilehdissä ne näyttävät kyllä kauhean kivoilta pitkien ja hoikkien mimmien päällä. Mutta, asiaan sisältyy selkeä mutta. Mä tunnen itseni ihan hirveeksi amatsoniksi! Olen lyhennyttänyt farkkujen lahkeet korkeisiin kiilakorkoihin sopiviksi ja minkään matalan kanssa niiden käyttö olisi katastrofi. Nyt kuitenkin tepstellessani kaupungilla koroissa ja näissä hulmuavissa lahkeissa olo oli todella iso ja jotenkin roteva. Tunne  oloni paljon naisellisemmaksi ja sirommaksi käärityissä pillilahkeissa, nilkat paljaana ja ballerinoissa. Kiilakorkonilkkureissa ja leveissä farkuissa olen kuin joku vieras ihminen.

Kuvista katsoen se vieras ihminen on kyllä ihan linjakas ja pitkäsäärinen ja jokusessa ruudussa persekin näytti aika kohtalaiselta. Mutta kun mä oon tottunut olemaan lyhyt ja pyöreä! 😀

 

Ehkä mua vaivaa leveälahkeisissa farkuissa se, että A) kengät ei näy ja B) mun kroppani paras puoli,. sääret, jää piiloon. Sen vuoksi mulla tulee jotenkin iso ja roteva olo, kun näkyvillä ei ole ne harvat vartaloni kapeat kohdat: nilkat ja sääret. Ja onhan se nyt ihan hirveetä tuhlausta käyttää housuja jotka peittää mageet kengät.

Mutta en aio luovuttaa vielä. Eiks se oo uusien makujenkin kanssa niin, että useamman kerran pitää kokeilla ennen kuin tottuu? Leveiden lahkeiden testailu siis varmasti jatkuu syksyn myötä. Jos muutkin näyttää niissä hyvältä, niin miksi en minäkin!

Nyt jotain festarirypemiseen sopivampaa niskaan ja luodolle riehumaan. Puolentoista tunnin päästä aloittaa Danko Jones, joka on aiemman kokemuksen perusteella livenä aivan kipeen hyvä! Lupaamani turbaanivideo kaipaa vielä vähän säätöä.. katsotaan jos saisin ulos huomenna. Mikä on yleisön tuomio leveille lahkeille? Yleisesti? Entä mun päällä?