Nyt on vähän ristiriitaisten fiilisten asu. Mulla on nimittäin päällä löysä trikootunika + legginssit. Todellinen mukavuusasu kyllä, ja siksi sen valitsinkin eilen päälleni, kun oli taas vuorokauden lähes vuorokauden sisään 8 tuntia bussissa istumista tiedossa. Mutta mun päässä vaan "tunika ja legginssit" on vähän sama kuin sanoisin, että "mä luovutan". 😀 (Ja puhun nyt nimenomaan omasta pukeutumisestani, enkä dissaa ketään, joka kyseistä vaateyhdistelmää rakastaa.)

Mut päätinpä nyt silti olla kokeilumielellä, että josko fiilikset kyseistä komboa kohtaan muuttuis positiivisemmiksi. Ja eihän se nyt niin tylsää ja lölleröä ihan ollutkaan kuin pelkäsin. Kokonaisuus oli loppujen lopuksi ihan kiva, kun laittoi jalkaan hieman korkoa ja #Evek-kuvausten ansiosta oli tukka kunnon tötteröllä. Matalilla kengillä ja arkinutturalla ois ehkä ollut jotenkin liian kotiasumainen olo.

Sain tuon petroolin värisen Marika-tunikan kiitokseksi osallistumisestani Neulomon brändiworkshopiin. Ja voin sanoo, että tästä vaatteesta ei ihan heti lopu koot kesken, sillä Marika-tunikaa valmistetaan kokoon 5XL saakka. Itse nappasin rekistä sovitukseen ekana luonnollisesti koon XL, mutta päädyin loppujen lopuksi pari kokoa pienempään. Eli minulla päällä siis koko M. Mä en vaan suostu näiden hinkkieni takia laittamaan päälleni mitään niin oversizea millaiseksi tämäkin tunika on kai tarkoitettu. 

velourlegginssit – Marks & Spencer / tunika -Neulomo (saatu) /neuletakki -Pieces / kengät -Vagabond / laukku -Olympus (saatu)

Väri tässä tunikassa on kyllä aivan mahtava ja vahvistaa tänä vuonna heräillyttä innostustani sinisen sävyjä kohtaan. Petroolin tunikan kanssa kävikin loistavasti yhteen uusi Olympukselta saamani sininen mokkanahkainen kameralaukku. Todella herkullinen väriyhdistelmä. Tuosta kameralaukusta on tulossa vielä tarkempaa esittelyä, että millaisen kaluston se sisäänsä oikein nielaiseekaan. 

Kyllä tällä asulla hieman tunika + leggarit -kammo hälveni. Ehkä tunika ei ihan tuolleen itsekseen tunnu oikein omalta, mutta kun päälle heitti neuletakin muuttui profiili mieluisammaksi. Ainakin matkustuspäivien asuksi tämä kokonaisuus päätyy varmaan useamminkin, mutta kyllä mä vaan olen vatsamakkaroistani huolimatta enemmän vartalonmyötäisempien linjojen ystävä. Mutta onhan se kiva olla kaapissa joku erimallinenkin mekko. Tai siis tunika. Missä muuten menee tunikan ja mekon raja? 

Jos siellä on itseäni innokkaampia tunikaihmisiä, niin Neulomon tuotteita voi tilata esim Weecosilta ja niitä löytyy myös Prismasta. Itseäni jäi Neulomon tehtaalla vieraillessa ja tuotteisiin tutustuessa kiinnostelemaan hieman nämä Sanna-housut. Pitää katsoa olisiko niistä tulossa kevääksi joku kiva uusi väri.


Eilen oli päällä jotain ihan fyysisesti mukavaa, mutta sellaista, että olo ei ollut kyllä lainkaan oma. Tämä mukavuus-epämukavuus -vaate oli ruutupaita! 

Mä en oikeasti muista olenko ikinä koskaan milloinkaan käyttänyt ruutupaitaa. Mulla ei mielestäni ole ollut sellaista edes silloin ysärillä, kun radiossa pauhasi Nirvana. Korjatkaa läheiset, jos olen väärässä ja muistatte mun pukeutuneen joskus johonkin ruutuflanelliin. Omissa mielikuvissani tuo monelle muulle ihan peruskauraa oleva vaate ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut garderobiini.

Maanantaina stylistimme Jemina kuitenkin puki mut #Evekin kuvauksissa yhteen jaksoon tohon Junarosen paitaan ja saman merkin revittyihin farkkuihin ja totesin sen ihan harvinaisen kivan väriseksi ruutupaidaksi. Kyselin siinä sitten Junarosen edustajalta, että tarvitsevatko niitä pitämiäni farkkuja vielä takaisin vai voisinko ne pitää ja sieltä vastattiin, että voin pitää paidankin jos haluan, se kun kuulema "sopisi hyvin sun uuten hiusväriin".  Ajattelin sitten haastaa itseni kokeilemaan, että miltä tollanen vieras vaate tuntuisi studion ulkopuolella ja kiskoin sen päälleni heti eilen. 

Ja se tuntu just siltä vieraalta. Tykkään väreistä ja puuvillainen paitapusero on ihan hirmuisen pehmeä ja mukava, mutta olo oli vaan peiliin katsoessa ihan väärä. Maanantain kuvauksissa mulla oli paidan kanssa tosi makea hattu ja tosi makea meikki ja ne tasapainottivat sitä maskuliinista fiilistä joka mulle tosta paidasta tulee, mutta eilen mulla oli vaan ihan jätkä olo.  

ruutupaita ja farkut -Junarose (saatu)/t-paita-H&M/kengät-Ten Points/laukku-Liebeskind Berlin

Mutta kuten olen viime aikoina jo useampaankin kertaan sanonut, niin musta on vaan kiva testailla kaikkia ei niin itseni näköisiä vaatteitakin. Väkiselläkin sieltä sitten taas löytyy uusia juttuja, jotka alkaa tuntumaan ihan omalta. Eikä nämäkään ruudut suinkaan jää käyttämättä vaan sanoisin, että tosta tulee varsin pidetty työpaita. Mun huolettomaan lehtikuvaajahabitukseeni tuollainen rento jätkä-paita sopii enemmän kuin hyvin.

Nyt seuraavaksi Ratsulaan sovittelemaan vaatteita, olen nimittäin mallina heidän huomisessa muotinäytöksessään. Tulkaa porilaiset katsomaan, ei tiedä jos vaikka taas kaatuisin naamalleni! 😀


Tämä leveä housuhame esiintyi asukuvissa kuukausi sitten ja kerroin sen hieman "epäilyttävän" itseäni. Nyt kuukautta myöhemmin en edelleenkään ole päässyt ihan täysin jyvälle näistä pöksyistä. Kovin mukavat ne kyllä ovat ja siksi niitä on tullut ihan kiitettävästi käytettyäkin. Ulkonäöllisesti kuitenkinkoen nämä oudon mittaiset ja hillittömän leveät housut edelleen hieman hankaliksi.
 

Miksikö sitten en vain jätä housuja kaappiin homehtumaan, jos tuntuvat hankalilta? No siksi, että mä haluan edes toisinaan haastaa itseäni kokeilemaan uusiakin juttuja etten aina vaan tarttuisi niihin tuttuihin ja turvallisiin kamppeisiin. Sitä jumiutuu niin helposti käyttämään aina vaan samanlaisia rättejä ja ohittamaan kaiken vähänkään erilaisen ajatellen, että "ei tuo kuitenkaan mulle käy". No ei käy jos ei kokeile.

Samoissa kamoissa jumittamisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, jos itse viihtyy, mutta mulle itselleni tulee monesti sellainen tylsistynyt plääh -fiilis, kun tajua taas kerran ostaneeni mustan neulemekon ja pukeutuvani kolmatta viikkoa putkeen pillifarkkuihin. Tylsistymistä torjuakseni siis yritän aina toisinaan haastaa itseäni sellaistenkin vaatteiden pariin, jotka eivät heti tunnu ihan omilta.

Tän postauksen kuvilla halusin osoittaa miten paljon kokonaisuutta muuttaa pelkästään se, että antaako puseron helman roikkua housujen päällä vai pistääko paidan housuun. Itse huitelin eilen molemmilla versioilla aina sen mukaan, että muistinko vessassa käydessä asetella teepparin nätisti vaiko en. Mutta selkeää kuitenkin oli kumpi versio mielestäni näyttää paremmalta.

Ainakin omasta mielestäni kokonaisuus näyttää paljon puetummalta ja siistimmältä, kun paidan helma on housujen sisässä. Tuolloin myös alaosa pääsee paljon paremmin oikeuksiinsa. Mittasuhteiden illuusiokin toki muuttuu kovastikin sen mukaan mihin ylä- ja alaosan raja sijoittuu. Itse pidän tuosta pitkäjalkaisemmasta tyypistä siitäkin huolimatta, että paidan ollessa housuissa, korostuu niin vatsan vararenkaat kuin lantion lisäkahvatkin ja hanurikin näyttää hervottomalta. (en tajunnut kuvata perspuolta!)

Tai lienee ehkä väärin sanoa, että nuo ominaisuudet korostuu, sillä ihan olemassa olevat todelliset muodothan siinä vaan näkyy. Vetämällä paidan helman pitkäksi, ne vaan hieman häipyvät näkyvistä.

Mikäli yläosan haluaa noiden housujen kanssa jättää päälle, niin silloin paremman näköisen lopputuloksen saa valitsemalla hieman lyhyemmän puseron. Tässä asussa nähty raitapaita on pituudeltaan huomattavasti tämän postauksen vesirajaan saakka yltävää teepparia parempi. Tuossa kuvaparin vasemman puoleisessa otoksessa kokonaisuus näyttää vaan sellaiselta, että vedin päälle mitä sattui käteen ekana osumaan (mikä olikin kyllä totuus), tällaiset mukavat pyjamahousut ja tylsän teepparin, ja oikealla puolella on sitten harkitumman näköinen setti.

housuhame-H&M / t-paita-Esprit / laukku-The Cambridge Satchel Company / kengät-Toms / korvikset-Unique Design by Maria

Nyt katsellessani vaikkapa tätä viimeistä kuvaa, alan jo enempi lämmetä noille liehulahkeille. Pitää vaan löytää vaatekaapin kätköistä ne sopivimmat yläosat pöksyjen kaveriksi!