-Kaupallinen yhteistyö, Oomi

Olet 64% porilainen! Onneksi olkoon. Myönnämme sinulle luvan kutsua itseäsi porilaiseksi. Et sinä silti ehkä mikään paljasjalkainen porilainen taida olla, mutta selvästi olet elänyt tässä maanpäällisessä paratiisissa jo pitkään.” Huh, näin 19 vuotta täällä jo viettäneenä maakuntalehtemme porilaisuus-testi tuntui kuin inssiajolta. Onko sanasto ja paikallinen kulttuuri jo riittävästi hallussa? Onko ikonisimmat porilaiset asiat ja paikat jo koettu? Mutta läpäisin!

Pisteitä tuli mm. siitä, että tiedän mikä on kakko, olen ollut Dingon keikalla, kuullut Eino Gröniä livenä (Rattiksessa!), hyppinyt urkkatalon juustomereen, laulanut Karaokea 92:ssa ja pidän Taavi-sillan saapumista tärkeimpänä kevään merkkinä.

Ei näitä asioita toki testeillä ratkota. Alkuperäiskansan silmissä olen aina muualta tullut, oman käsityksen porilaisuudesta puolestaan ratkaisee ihan vaan oma fiilis. Itse olen jo pitkään sanonut, että nyt tulevana talvena  on edessä jonkinlainen virallinen rajapyykki. Ihan lähikuukausina nimittäin tulee täyteen hetki, jolloin olen asunut yhtä ison osan elämästäni täällä Porissa kuin Sotkamossa. Olin 19-vuotias tänne muuttaessani ja nyt on 19 vuotta jo Poriakin plakkarissa. Ilmassa on siis juhlavuoden tuntua!

Tämän tärkeän merkkipaalun kunniaksi Oomi haastoi minut kertomaan ajatuksiani Porista ja porilaisuudesta.

No onhan se Kallo nyt hieno paikka! Siellä on tullut käytyä piknikeillä ja otettua monet hää- ja YO-kuvat.

Ja Oomihan on siis myös porilainen juttu! Tai siis, tarkemmin ottaen se on meille tutun Pori Energian ja neljän muun (Vantaan Energia, Lahti Energia, Oulun Seudun Sähkö sekä Oulun Sähkönmyynti Oy) energiayhtiön perustama sähkönmyyntiyhtiö. Vaikka yhtiö on valtakunnallinen ja useamman yrityksen omistama, niin Porissa meitä palvelee edelleen samat tutut asiakaspalvelun ja laskutuksen tyypit, joiden kanssa voi asioida rennosti paikallisin sananparsin. Oomi on siis yhtä aikaa sekä iso ja valtakunnallinen että paikallinen ja lähellä. 

Kokosin siis tähän postaukseen muutamia asioita, joita olen näiden vuosien aikana oppinut Porista ja porilaisista ja myös jokusen asian, joita en vaan edelleenkään käsitä. Kuvituksena rakkaita Pori-kuvia arkistoista.

Kuva: Heikki Westergård

Silloin kun vesi on oikein alhaalla, tästä pääsee jalkaisin tai pyörällä Munakariin. Yyteristä puhuttaessa mietitään useimmiten vain upeaa hiekkarantaa. Itselle on nyt viimeistään maastopyöräilyn myötä avautunut kuitenkin paljon monipuolisempi Yyteri. Suosittelen lämpimästi läskipyörän vuokraamista ja metsäpolkuihintutustumista!

 

Ei pidä säikähtää, harva asia on niin tylyä miltä se kuulostaa!

”Ei sen väliä”, vastasi kiinnostava kundi aikoinaan ujoon kahvittelukutsuuni. Siinä meni kainuulaislikalla pasmat ihan sekaisin, kun tulkitsin tulleeni jotenkin kierrellen torjutuksi. Tai jos sen piti olla myöntävä vastaus, niin ainakin kovin vastentahtoiselta vaikutti. Olin väärässä, hän lähti ihan mielellään!

”Lähd ny menee!, saattaa porilainen keskustelukumppani sanoa, mutta sen sijaan, että hän oikeasti kehottaisi sinua lampsimaan matkoihisi, koittaa hän vain sanoa, ettei usko juttua jonka juuri kerroit, tai että se oli vaan hirveen hauskaa.

”Tollai”. Ei tuo nyt välttämättä ihan siltä kuulosta, että vastata tulisi kiittämällä. Mutta niin se vaan on, että kohteliaan ja yleiskielisen ”ole hyvä” -sanaparin sijaan saatatkin saada Porissa kahvikuppisi, vaihtorahasi, kuittisi ym. lyhyen ja tehokkaan tollai -tokaisun saattelemana.

”No ei se nyt ihan paska(a) ole”. Halusipa porilainen kehua sitten mitä tahansa: ruokaa, teatteriesitystä, kaverin tukkaa tai Pori Jazzien keikkaa, niin tämä lause sopii siihen. Kun porilainen aloittaa arvion tai kysymyksen sanalla ei, on tulossa hyvin todennäköisesti jotain positiiviseksi tarkoitettua tai tiedustelevaa.

Itse sain ensimmäisen kerran kuulla olevani selvästi porilaistunut, kun jaoin FB:ssa yhteiskuvan itsestäni lempibändini Amorphiksen kanssa vierailtuani heidän studiolla saatesanoilla ”Ei ollu ihan paska päivä”. Kaikkihan sen nyt ymmärtää, että olin onneni kukkuloilla.

Porilainen voi siis murteensa ja varsin energiatehokkaan sanoja lyhentävän ilmaisunsa vuoksi kuulostaa epäkohteliaalta ja turhan suorasukaiselta, mutta ei niitä pelätä tartte!

yyteri Pori

 

Pori ja porilaiset ovat mainettaan parempia

En minä tänne olisi jäänyt, jos ne ikiaikaiset mielikuvat Porista tylynä ja junttina kaupunkina, jossa ei koskaan tapahdu mitään (paitsi Jazzit) pitäisivät paikkansa. Itselleni Pori on vuosien myötä näyttäytynyt paikkana, jossa tapahtuu paljonkin ja väki on idearikasta ja innostuvaa.

Kokonsa puolesta Pori on juuri sopivan kokoinen paikka. Sen verran iso, ettei nyt ihan kaikkia vastaantulijoita tunne, mutta niin pieni, että ihan varmasti joku tuttu vastaan tulee kun ovesta ulos astuu.

Mitä tulee mielikuvaan porilaisista vähän sisäänpäänkääntyneinä ja hitaasti lämpiävänä väkenä, niin juu on siinä perääkin. Mutta sanoisin, että hitaasti lämmitettävästä kiukaastakin lähtee paljon paremmat löylyt kuin pikaisesta heti valmiista.

Hieman töksähtelevää puheenpartta pudottelevien karhukaupunkilaisten kuoren alla sykkii suurimmalla osalla todella lämmin sydän. Jeesiä täällä löytyy aina, kun vaan uskaltaa suunsa avata. An ko mää, sanoo porilainen, kun huomaa, ettei toisella ole joku homma hanskassa ja tarjoutuu avuksi.

Hienointa on ollut huomata, että näiden lähes parinkymmenen vuoden aikana porilaisten oma ylpeys kotikaupungistaan on kasvanut. Vaikka edelleen ne ihmettelee, että miksi ihmeessä olen tänne tullut ja vielä jäänytkin, niin silti häpeilyn sijaan nykyään ollaan ylpeästi todella outoja ja ehdottoman uniikkeja, kuten kaupungin slogankin toteaa.

 

 

Pori melonta

Tykkään Porissa siitä, että vaikka asun aivan keskustassa, on kivoja luontoalueita aivan lähellä. Porin metsään on vain parin kilometrin pyrähdys ja Kirjurinluotoon ja Polsanluotoon vielä lyhyempi matka. Kokemäenjokisuisto on todella kaunista ja linturikasta aluetta, jossa pääsee helposti fiilikseen että olisi kauempanakin kaupungista.

 

Näitä asioita en vielä 19 vuoden jälkeenkään voi ymmärtää

Masaliisa. Siis jumalauta ei. Se on mokkapalat tai suklaapiirakka tai suklis, kuten mun kotona sanotaan. Mutta mikä ihmeen masaliisa??? En ole kuullut vielä yhtään ainutta järkeenkäypää selitystä nimen alkuperälle. Kuka Masa, kuka Liisa? Viimeisen vuoden aikana tosin olen yllättänyt itseni pari kertaa päästämästä itsekin tuon sanan huuliltani kahvilassa tilatessani. Mutta selitän lipsahdusta itselleni sillä, että pitää puhua paikalliselle niin, että hän ymmärtää. 😀

Pipari. Nää tyypit kehtaa puhua mistä tahansa keksistä piparina! Siis ihan vaikka Jaffa-keksiä tarjotessaan kysyvät muina miehinä”otatko piparia?”. Eivät tollot ymmärrä piparin, keksin, pikkuleivän  ja esimerkiksi leivoskeksin hienovaraisia eroavaisuuksia, vaan niputtavat kaikki tuon joulupiparia tarkoittavan nimen alle. Kysynpähän vaan, että mikä v***u teitä alkuperäisiä porilaisia oikein vaivaa?

Ketä. Edelleen mulla hirttää ihan kiinni sen kanssa miten porilaiset ketä-sanaa käyttävät. Ketä se oli? Ketä tuli?, he kysyvät sujuvasti minun huutaessa pääni sisällä, että SE ON KUKA!!!

 

Porilainen

Siinä missä ihmettelen ohrakryynivellin jonottajia, niin itsehän tönötän Porin päivänä aina pitkässä jonossa jotta saan porilaisen! Eli siis sipulimakkaraa ja sipulia paahtoleipien välissä. 😀 😀 Tänä vuonna ei valitettavasti Porin päivän torijuhlaa järjestetty, joten tän vuoden kiintiöherkku on vielä syömättä.

Vaikka tosiaan tulen aina tarkastelemaan tätä paikkaa muualta tulleen asemasta, niin kyllä mä nykyään olen jo ihan ylpeästi myös porilainen. Pitää ehdottomasti miettiä miten tätä ”puolet elämästä Porissa” -juhlavuotta oikein viettäisi. Pussikaljaa Kirjurissa, Ässien matsi seisomakatsomossa ja lopuksi ohrakryynivellikaste Yön musiikin soidessa? Ehkä mä vähän vielä mietin vaihtoehtoisia juhlallisuuksia. 😀

 

Mut kuten porilainen näin tapaamisen lopuksi sanoisi:

Ei mittää!

(eli, minun pitääkin tästä lähteä, oli kiva tavata, nähdään taas!)

PS: Jos sähkösoppariasiat on ajankohtaisia, niin tsekkaa Oomi!


 

Kotimaiset pluskoon vaatteet

-Kaupallinen yhteistyö Anette Ahokas Design

Vaatteiden kotimaisuus ja eettisyys ovat onneksi asioita, joiden arvostus on koko ajan nousussa. Uusia merkkejä myös syntyy ilahduttavaa tahtia kysynnän kasvaessa. Itsekin olen viime vuodet hyvin aktiivisesti tutustunut kotimaisten brändien tarjontaan, sovitellut satoja vaatteita ja tehnyt tiedusteluja kokopolitiikasta. Harmikseni olen kuitenkin joutunut hyvin usein toteamaan, että itseäni kiinnostavilla merkeillä koot eivät riitä itselleni asti tai, jos merkillä koot riittää, niin vaatteiden mallit eivät vaan ole omaa tyyliäni.

Koko ajan kuitenkin tarjonta lisääntyy ja onneksi kotimaisten joukosta alkaa löytyä myös brändejä, joiden valikoimat miellyttävät itseä myös tyylillisesti. Yksi tällaisista on Anette Ahokas Design, jonka vaatteita on aiemmin nähty päälläni mm. tässä postauksessa.Merkin vaatteet on suunniteltu ja valmistettu alusta loppuun saakka Suomessa ja niitä on saatavilla koot XS-3XL!

Kotimaiset pluskoon vaatteet

Anette suunnittelee ajattomia ja monikäyttöisiä vaatteita joissa on helppo olla. Itseeni vetoaa erityisesti merkin naiselliset mekot, joissa on muoto ja leikkaukset kauniisti kohdallaan myös omalle vartalotyypilleni.

Sain valita uudesta mallistosta pari suosikkiani ja päädyin näiden kuvien DIA-paitaan ja DIA -mekkoon. Molemmat on valmistettu napakasta viskoosi-polyamidi-trikoosta, joka on sekä mukava että helppohoitoinen materiaali.

Kotimaiset pluskoon vaatteet

Mekossa on omaan makuuni kohdallaan ihan todella monta asiaa: joustava materiaali, kaunis ja sopivan kokoinen pääntie, 3/4 hihat, sääret esiin tuova mitta ja pienet persoonallisuutta tuovat yksityiskohdat kuten epäsymmetrinen helma. Juuri tällaisissa naisellisissa, yksinkertaisen tyylikkäissä mekoissa mä viihdyn silloin, kun pitää pistää pikkuisen parempaa päälle. Yksinkertaisen tyylikäs mekko on helppo asustaa eri tavoin arkisemmaksi tai juhlavammaksi.

Viikonloppuna ravintolaillalliselle valitsin mekon pariksi mustat remmikorkkarit ja niitticlutchin (kurkkaa kuva IG:stä) näihin kuviin valitsin astetta juhlavammat hoepan väriset asusteet. Toimii molemmin tavoin. Paksuilla sukkahousuilla ja vaikka saappailla sama mekko muuttuu helposti arkisempaankin käyttöön.

Kotimaiset pluskoon vaatteet

DIA -mekkoa on saatavilla neljä väriä: vihreä, punainen, sähäkkä sininen ja aina takuuvarma ja monikäyttöinen musta. Itselläni on 120 cm rinnanympäryksen omaavana mekosta koko XL.

Mietin pitkään tämän vihreän ja sinisen välillä. Kirkkaansininen on näyttävämpi ja olin sitä kyllä sovitellessa kovasti ihastellut, mutta tämä vihreä tuntui sopivan loistavasti syksyyn ja veti minua puoleensa arvokkaalla fiiliksellään. Ja hyvän valinnan tein vaikka vihreä onkin väri, jota olen aika vähän käyttänyt.

Kotimaiset pluskoon vaatteet

Arkisempaa käyttöä varten valitsin DIA-paidan, jonka yksinkertaiseen ilmeeseen etupuolelle ommeltu tekstuuri tuo kivasti eloa ja mielenkiintoa. Tykkään paidan mallissa eritysein paljon sen nätistä pääntiestä ja hihojen kauniista siluetista. Ja on tässä kyllä pituuskin kohdallaan. Tälle paidalle onkin helppo ennustaa ahkeraa käyttöä niin farkkujen kuin vaikkapa nahkahameenkin parina. Toimii ihan sellaisenaan tai neuletakkien ja bleisereiden alla.

 

anette ahokas

Näiden omien valintojeni lisäksi haluan nostaa mallistosta esiin vielä nämä ZIPPER-haalarin ja ZIPPER-Mekon. Itselläni on edellisen malliston haalari ja se on ollut ihan loistovaate esim reissuun. Sama haalari kun on muuntutnu kenkiä maihareista korkkareihin vaihtamalla niin työvaatteeksi kuin tyylikkääksi illallisasuksikin. Tässä päivitetyssä haalarimallissa on kiinnitetty entistä enemmän huomiota pukemisen ja riisumisen helppouteen ja vetoketju aukeaa aiempaa pidemmälle. Olen tämän itse sovittanut ja pukemisen helpoksi havainnut.

Zipper-mekko puolestaan ansaitsee maininnan siksi, että siinä on täydellinen vastaus ajattoman ja monikäyttöisen mustan perusmekon tarpeeseen.

Kotimaiset pluskoon vaatteet

Pääsin muuten tutustumaan tähän mallistoon jo sen protovaiheessa, kun Anette kutsui minyt työhuoneelleen sovittelemaan vaatteit ja antamaan kommentteja. Sovittelin kaikki silloiset suunnitteluvaiheessa olleet vaatteet läpi ja kerroin omia fiiliksiäni siitä mikä toimii ja mihin käyttäjänä kiinnitän huomiota. Yksi asia, jonka itse nostin esille, oli esimerkiksi DIA-mekon vyö. Aivan, sellaista ei näy kuvissani, koska en itse sitä mekkoon kaivannut, mutta sellainen on sen asusteeksi erikseen ostettavissa.

Oma kommenttini siis oli, että itselläni vöistä piittaamattomana pukeutujana vyö jäisi tällaisessa mekossa käyttämättä ja turhana lojumaan laatikon pohjalle. Jollekin toiselle se kuitenkin voi olla juurikin se asun tärkein yksityiskohta. Jotta mekko miellyttäisi molempia ”koulukuntia”, on se siis monikäyttöisin ilman vyölenkkejä ja niin, että hallutessaan voi ostaa mekkoon sopivan vyön. Tällainen vaatteen pieni räätälöinti kunkin asiakkaan oman tarpeen mukaan säästää sekin hieman materiaalia.

Oli ihan tosi mahtavaa päästä näin pienellä tavalla kommentaattorin ominaisuudessa mukaan tämän malliston syntyprosessiin!

Kotimaiset pluskoon vaatteet

Materiaalivaraston kuormitusta ja varaston ylijäämää pyritään pienentämään myös nyt meneillään olevalla malliston ennakomyynnillä. Tilaamalla Anette Ahokas Designin uuden malliston tuotteita ennakkoon 23.10. mennessä, saat ne -15% alennuksella!

 

Kuvien muut vaatteet: Farkut – Very nice (saatu) / Nilkkurit – Roccobe, Vamsko / Korkkarit – Shoe the Bear / Laukku –  Tahto Design (saatu) / Korvakorut – Kalevala (saatu)


-Kaupallinen yhteistyö Moda/STI

Siitä ei ole vielä pitkäkään aika, kun minusta tuntui, etten osaa oikein haaveilla mistään. Mutta juuri nyt, yleisesti melko kaamean vuoden 2020 syksyllä, voin suunnattoman suureksi ilokseni todeta, että yksi mun haave on toteutunut.

Tällä viikolla julkaistiin minun ja Moda-ketjun oman STI-merkin yhteistyönä syntynyt STI x Vieruska -vaatemallisto! Siis ihan oikeista kaupoista voi nyt ostaa mun suunnittelemia vaatteita, en voi melkein uskoa tätä todeksi.

STI X Vieruska Deera

Fiilikseni juuri nyt!

Minulla on ollut ilo tehdä STI:n kanssa yhteistyötä jo pidemmän aikaa ja mun vaatekaapista on löytynyt heidän tuotteitaan jo vuosia ennen yhteistyön alkuakin. Pääsin jo viime vuonna keskustelemaan STI:n suunnittelijoiden kanssa ja jakamaan omaa kokemustani koskien pluskoon vaatteiden mitoituksia ja leikkauksia.

STI X Veera Korhonen

Jo tuo kokemus oli mielestäni ihan hurjan siistiä, että minun mielipiteet, ajatukset ja kuluttajakokemukseni koettiin hyödylliseksi. Mutta jotain hienompaa olikin sitten vielä edessä, kun STI:ltä ehdotettiin, haluaisinko suunnitella muutaman vaatteen yhdessä heidän tiiminsä kanssa. No arvatkaa vaan halusinko!

Kaikista ideoista tuotantoon päätyi loppujen lopuksi kaksi parasta ja tärkeintä, eli monikäyttöinen ja simppeli neuletunika ja täydellinen printtikuosinen midimekko. Lisäksi mallistoon otettiin mukaan STI:llä jo monena vuonna näkynyt pliseerattu Kandra-tunika, johon minä valitsin kuosin ja värit.

STI x Vieruska Meera tunika

Neulemekot ovat olleet yksi vaatekaappini kulmakiviä jo niin monia vuosia, että sellainen oli tietenkin pakko saada tehtyä myös omiin nimiin. Meera-tunika toimii pituutensa puolesta tällaisella keskimittaisella tyypillä niin mekkona kuin tunikanakin. Pehmeän puuvillamatskunsa ansiosta se on hurjan mukava ja simppelin mallinsa vuoksi Meera taipuu asustamalla moneen tyyliin.

Pirteä pinkki on voimavärini, joten se oli itsestään selvä valinta aina myyvän mustan rinnalle. Kolmantena värinä Meerasta on saatavilla syksyyn loistavasti sopiva violetti. Mutta voin kertoa, että kyllä meinasi hetkeksi mennä sormi suuhun, kun sain eteeni lankojen värikartat! Miten ihmeessä valita juuri ne täydellisimmät sävyt kaikista ihanista vaihtoehdoista.

STI Vieruska neuletunika

STI x Veera Korhonen Meera tunika

Mutta miten hienoa olikaan saada tehdä noita päätöksiä. Valita materiaali, vertailla värejä ja kertoa millaisen kuosin haluaisin unelmieni mekkoon. Deera-trikoomekosta tuli ihan täydellinen. Aivan juuri sellainen kuin halusin, niin kuosiltaan kuin malliltaankin.

STI x Vieruska Deera-mekko

Vyötärön solmuyksityiskohta tuo kauniisti vyötäröä esiin, pitkät hieman pussittavat hihat sopivat loistavasti syksyyn ja midimitta saa sääret näyttämään upeilta. Olen nähnyt mekon nyt itseni lisäksi kahden muun ihan eri mallisen ja kokoisen mimmin päällä ja se näyttää upealta meistä jokaisella.

STI x Vieruska Deera

Erilaisia pilkkukuoseja rakastavana halusin printtiin jotain saman suuntaista, mutta kiinnostavampaa. Deeran kuosi onkin kuin konfettisade, josta voi löytää myös söpöjä sydämiä. Kuosin värityksessä minulle oli tärkeää, että siihen on helppo yhdistää pinkkejä suosikkihuulipuniani!

STI x Vieruska Kendra tunika

Rakkaus pilkkukuoseihin pääsi valloilleen Kandra-tunikassa, jonka nonparellit mieleen tuovassa kuosissa toistuvat Deera-mekon värit. Myös Kendran pituus on jotakuinkin samanlainen kuin neuletunikan, eli passaa hyvin legginssien tai vaikka nahkahousujen pariksi, mutta toimii myös minimekkona.

STI X Vieruska Deera

Koska on mun mallistosta kyse, haluttiin vaatteisiin tietysti hyvin myös pluskokoja. Deera-mekkoa on saatavilla koot 34-50 ja itsellä on siitä koko 44. Koot siis ennemmin reiluja kuin nafteja ja mitoitukset ja istuvuudet on mietitty näyttämään upealta pluskoossa.

STI x Veera korhonen

Kandra-pliseetunikaa myydään kokoskaalalla XS-4XL.

STI x Vieruska Meera

Meera-neuletunikasta saatavilla koot XS-3XL. Itselläni kuvissa päällä koko XL. 

Minulla on näistä ihan hurjan paljon ihania kuvia ja vaatteet ovat tietenkin itselläni ahkerassa käytössä, koska suunnittelin lempivaatteita itselleni, joten tulette näkemään näitä syksyn aikana paljon!

STI x Vieruska vaatemallisto siis nyt Moda-myymälöissä, joita löytyy ympäri Suomen. Lähimmän Moda-kauppiaasi voit katso TÄÄLTÄ. Meillä Porissa se on lempikauppani Ratsula. STI:llä ei valitettavasti ole omaa verkkokauppaa, mutta Meera-tunikaa näyttäisi löytyvän Moda Aukian verkkokaupasta mustana ja pinkkinä.

Moda Broncon nettikaupasta löytyy koko mallisto, pääset ostoksille TÄSTÄ.

STI x Veera Korhonen

Olen tästä projektista niin sunnattoman iloinen ja ylpeä, ettei mitään rajaa. Minulla kytee jossain mielen perukoilla haave vaatesuunnittelun opinnoista, mutta vasta asiaa kypsyttelen. Mutta on uskomattoman hienoa, että olen päässyt tätä intohimoani jo pienimuotoisesti toteuttamaan ensin Suuri Käsitö -lehti yhteistyön kautta ja nyt vielä tämän STI-yhteistyön tiimoilta.

En olis voinut uskoa, jos tämän olisi joku mulle muutama vuosi sitten ennustanut. Iso kiitos tästä mahtavasta mahdollisuudesta siis STI:lle!

Nyt vaan toivotaan, että mallisto tekee kauppansa!

 

Studiokuvat: Atte Mäläskä

Meikki ja hiukset: Linda Lipponen, LiFu

Korvakorut: Aarikka ja Viaminnet