Fatbike yyteri

Joko sitä vois sanoo itteensä porilaiseksi?

-Kaupallinen yhteistyö, Oomi

Olet 64% porilainen! Onneksi olkoon. Myönnämme sinulle luvan kutsua itseäsi porilaiseksi. Et sinä silti ehkä mikään paljasjalkainen porilainen taida olla, mutta selvästi olet elänyt tässä maanpäällisessä paratiisissa jo pitkään.” Huh, näin 19 vuotta täällä jo viettäneenä maakuntalehtemme porilaisuus-testi tuntui kuin inssiajolta. Onko sanasto ja paikallinen kulttuuri jo riittävästi hallussa? Onko ikonisimmat porilaiset asiat ja paikat jo koettu? Mutta läpäisin!

Pisteitä tuli mm. siitä, että tiedän mikä on kakko, olen ollut Dingon keikalla, kuullut Eino Gröniä livenä (Rattiksessa!), hyppinyt urkkatalon juustomereen, laulanut Karaokea 92:ssa ja pidän Taavi-sillan saapumista tärkeimpänä kevään merkkinä.

Ei näitä asioita toki testeillä ratkota. Alkuperäiskansan silmissä olen aina muualta tullut, oman käsityksen porilaisuudesta puolestaan ratkaisee ihan vaan oma fiilis. Itse olen jo pitkään sanonut, että nyt tulevana talvena  on edessä jonkinlainen virallinen rajapyykki. Ihan lähikuukausina nimittäin tulee täyteen hetki, jolloin olen asunut yhtä ison osan elämästäni täällä Porissa kuin Sotkamossa. Olin 19-vuotias tänne muuttaessani ja nyt on 19 vuotta jo Poriakin plakkarissa. Ilmassa on siis juhlavuoden tuntua!

Tämän tärkeän merkkipaalun kunniaksi Oomi haastoi minut kertomaan ajatuksiani Porista ja porilaisuudesta.

No onhan se Kallo nyt hieno paikka! Siellä on tullut käytyä piknikeillä ja otettua monet hää- ja YO-kuvat.

Ja Oomihan on siis myös porilainen juttu! Tai siis, tarkemmin ottaen se on meille tutun Pori Energian ja neljän muun (Vantaan Energia, Lahti Energia, Oulun Seudun Sähkö sekä Oulun Sähkönmyynti Oy) energiayhtiön perustama sähkönmyyntiyhtiö. Vaikka yhtiö on valtakunnallinen ja useamman yrityksen omistama, niin Porissa meitä palvelee edelleen samat tutut asiakaspalvelun ja laskutuksen tyypit, joiden kanssa voi asioida rennosti paikallisin sananparsin. Oomi on siis yhtä aikaa sekä iso ja valtakunnallinen että paikallinen ja lähellä. 

Kokosin siis tähän postaukseen muutamia asioita, joita olen näiden vuosien aikana oppinut Porista ja porilaisista ja myös jokusen asian, joita en vaan edelleenkään käsitä. Kuvituksena rakkaita Pori-kuvia arkistoista.

Kuva: Heikki Westergård

Silloin kun vesi on oikein alhaalla, tästä pääsee jalkaisin tai pyörällä Munakariin. Yyteristä puhuttaessa mietitään useimmiten vain upeaa hiekkarantaa. Itselle on nyt viimeistään maastopyöräilyn myötä avautunut kuitenkin paljon monipuolisempi Yyteri. Suosittelen lämpimästi läskipyörän vuokraamista ja metsäpolkuihintutustumista!

 

Ei pidä säikähtää, harva asia on niin tylyä miltä se kuulostaa!

”Ei sen väliä”, vastasi kiinnostava kundi aikoinaan ujoon kahvittelukutsuuni. Siinä meni kainuulaislikalla pasmat ihan sekaisin, kun tulkitsin tulleeni jotenkin kierrellen torjutuksi. Tai jos sen piti olla myöntävä vastaus, niin ainakin kovin vastentahtoiselta vaikutti. Olin väärässä, hän lähti ihan mielellään!

”Lähd ny menee!, saattaa porilainen keskustelukumppani sanoa, mutta sen sijaan, että hän oikeasti kehottaisi sinua lampsimaan matkoihisi, koittaa hän vain sanoa, ettei usko juttua jonka juuri kerroit, tai että se oli vaan hirveen hauskaa.

”Tollai”. Ei tuo nyt välttämättä ihan siltä kuulosta, että vastata tulisi kiittämällä. Mutta niin se vaan on, että kohteliaan ja yleiskielisen ”ole hyvä” -sanaparin sijaan saatatkin saada Porissa kahvikuppisi, vaihtorahasi, kuittisi ym. lyhyen ja tehokkaan tollai -tokaisun saattelemana.

”No ei se nyt ihan paska(a) ole”. Halusipa porilainen kehua sitten mitä tahansa: ruokaa, teatteriesitystä, kaverin tukkaa tai Pori Jazzien keikkaa, niin tämä lause sopii siihen. Kun porilainen aloittaa arvion tai kysymyksen sanalla ei, on tulossa hyvin todennäköisesti jotain positiiviseksi tarkoitettua tai tiedustelevaa.

Itse sain ensimmäisen kerran kuulla olevani selvästi porilaistunut, kun jaoin FB:ssa yhteiskuvan itsestäni lempibändini Amorphiksen kanssa vierailtuani heidän studiolla saatesanoilla ”Ei ollu ihan paska päivä”. Kaikkihan sen nyt ymmärtää, että olin onneni kukkuloilla.

Porilainen voi siis murteensa ja varsin energiatehokkaan sanoja lyhentävän ilmaisunsa vuoksi kuulostaa epäkohteliaalta ja turhan suorasukaiselta, mutta ei niitä pelätä tartte!

yyteri Pori

 

Pori ja porilaiset ovat mainettaan parempia

En minä tänne olisi jäänyt, jos ne ikiaikaiset mielikuvat Porista tylynä ja junttina kaupunkina, jossa ei koskaan tapahdu mitään (paitsi Jazzit) pitäisivät paikkansa. Itselleni Pori on vuosien myötä näyttäytynyt paikkana, jossa tapahtuu paljonkin ja väki on idearikasta ja innostuvaa.

Kokonsa puolesta Pori on juuri sopivan kokoinen paikka. Sen verran iso, ettei nyt ihan kaikkia vastaantulijoita tunne, mutta niin pieni, että ihan varmasti joku tuttu vastaan tulee kun ovesta ulos astuu.

Mitä tulee mielikuvaan porilaisista vähän sisäänpäänkääntyneinä ja hitaasti lämpiävänä väkenä, niin juu on siinä perääkin. Mutta sanoisin, että hitaasti lämmitettävästä kiukaastakin lähtee paljon paremmat löylyt kuin pikaisesta heti valmiista.

Hieman töksähtelevää puheenpartta pudottelevien karhukaupunkilaisten kuoren alla sykkii suurimmalla osalla todella lämmin sydän. Jeesiä täällä löytyy aina, kun vaan uskaltaa suunsa avata. An ko mää, sanoo porilainen, kun huomaa, ettei toisella ole joku homma hanskassa ja tarjoutuu avuksi.

Hienointa on ollut huomata, että näiden lähes parinkymmenen vuoden aikana porilaisten oma ylpeys kotikaupungistaan on kasvanut. Vaikka edelleen ne ihmettelee, että miksi ihmeessä olen tänne tullut ja vielä jäänytkin, niin silti häpeilyn sijaan nykyään ollaan ylpeästi todella outoja ja ehdottoman uniikkeja, kuten kaupungin slogankin toteaa.

 

 

Pori melonta

Tykkään Porissa siitä, että vaikka asun aivan keskustassa, on kivoja luontoalueita aivan lähellä. Porin metsään on vain parin kilometrin pyrähdys ja Kirjurinluotoon ja Polsanluotoon vielä lyhyempi matka. Kokemäenjokisuisto on todella kaunista ja linturikasta aluetta, jossa pääsee helposti fiilikseen että olisi kauempanakin kaupungista.

 

Näitä asioita en vielä 19 vuoden jälkeenkään voi ymmärtää

Masaliisa. Siis jumalauta ei. Se on mokkapalat tai suklaapiirakka tai suklis, kuten mun kotona sanotaan. Mutta mikä ihmeen masaliisa??? En ole kuullut vielä yhtään ainutta järkeenkäypää selitystä nimen alkuperälle. Kuka Masa, kuka Liisa? Viimeisen vuoden aikana tosin olen yllättänyt itseni pari kertaa päästämästä itsekin tuon sanan huuliltani kahvilassa tilatessani. Mutta selitän lipsahdusta itselleni sillä, että pitää puhua paikalliselle niin, että hän ymmärtää. 😀

Pipari. Nää tyypit kehtaa puhua mistä tahansa keksistä piparina! Siis ihan vaikka Jaffa-keksiä tarjotessaan kysyvät muina miehinä”otatko piparia?”. Eivät tollot ymmärrä piparin, keksin, pikkuleivän  ja esimerkiksi leivoskeksin hienovaraisia eroavaisuuksia, vaan niputtavat kaikki tuon joulupiparia tarkoittavan nimen alle. Kysynpähän vaan, että mikä v***u teitä alkuperäisiä porilaisia oikein vaivaa?

Ketä. Edelleen mulla hirttää ihan kiinni sen kanssa miten porilaiset ketä-sanaa käyttävät. Ketä se oli? Ketä tuli?, he kysyvät sujuvasti minun huutaessa pääni sisällä, että SE ON KUKA!!!

 

Porilainen

Siinä missä ihmettelen ohrakryynivellin jonottajia, niin itsehän tönötän Porin päivänä aina pitkässä jonossa jotta saan porilaisen! Eli siis sipulimakkaraa ja sipulia paahtoleipien välissä. 😀 😀 Tänä vuonna ei valitettavasti Porin päivän torijuhlaa järjestetty, joten tän vuoden kiintiöherkku on vielä syömättä.

Vaikka tosiaan tulen aina tarkastelemaan tätä paikkaa muualta tulleen asemasta, niin kyllä mä nykyään olen jo ihan ylpeästi myös porilainen. Pitää ehdottomasti miettiä miten tätä ”puolet elämästä Porissa” -juhlavuotta oikein viettäisi. Pussikaljaa Kirjurissa, Ässien matsi seisomakatsomossa ja lopuksi ohrakryynivellikaste Yön musiikin soidessa? Ehkä mä vähän vielä mietin vaihtoehtoisia juhlallisuuksia. 😀

 

Mut kuten porilainen näin tapaamisen lopuksi sanoisi:

Ei mittää!

(eli, minun pitääkin tästä lähteä, oli kiva tavata, nähdään taas!)

PS: Jos sähkösoppariasiat on ajankohtaisia, niin tsekkaa Oomi!


7 Comments
  • Iina / MouMou
    Posted at 17:41h, 21 lokakuu Vastaa

    Mulla menee kans ”ketä” tunteisiin. 😂

  • Annika
    Posted at 11:32h, 25 lokakuu Vastaa

    Kuulun kans niihin joiden mielestä porilaiseks synnytään. 😀 Oon asunut muualla jo 22 vuotta, mutta miellän itseni porilaiseksi edelleen.

    Ihan tosissaan järkytyin 19-vuotiaana Porista pois muuttaneena, että muualla ei käytetä imperfektiä etein, mietein jne. Kuinka epäselvää on sanoa että ”minä etsin” tai ”minä mietin”. Siis mietit nyt vai eilen. Haloo! :’D

    Ja edelleen saa kuulla kuinka hauskalta murre kuulostaa, vaikka olen valtavasti karsinut murretta puheestani pois. On ihanaa ”antaa palaa” vanhalla murteella Porissa käydessä. 🙂

    • Veera
      Posted at 11:34h, 25 lokakuu Vastaa

      Eiiii, toi e-kirjain siellä imperfekteissä on niiiin väärin!! 😂😂

  • Inka
    Posted at 11:47h, 25 lokakuu Vastaa

    Masaliisa oli kuulemma jonku kahvilan keksimä nimi tuolle leivostyypille alkujaan. Ja jäi siitä sitte elämään.

    • Veera
      Posted at 11:52h, 25 lokakuu Vastaa

      Okei! Tätä on niin moneen kertaan koitettu miettiä. Mut edelleenkään tarina ei kerro että mistä niille tollanen nimi tuli mieleen. 😄

  • EmppuOmppu
    Posted at 19:10h, 25 lokakuu Vastaa

    Olipas hauska teksti! Itse olen turkulainen ja myös täällä käytetään aika paljon ketää ja muitakin samoja kielellisiä omituisuuksia löytyy. Esimerkiksi: Et sää ulos lähtis? Eli haluatko lähteä ulos. 😀

  • Janica
    Posted at 23:11h, 28 lokakuu Vastaa

    ”Mä mietein, et ketä yhtäkkii pumppas”
    Siinä on mitä porilaisin lause 😆

    Ja meillä se on muuten aina ollut pippari, kahdella p:llä. Ja kyllä, käsittää lähes kaikki keksin kaltaiset syötävät asiat.

Post A Comment