04.06.2021

Posted at 19:18h in Oma elämä by
7 Likes

Kaupallinen yhteistyö, Vahva Elämä by Rebekka Jaakkola

Liikunnan ilo, mistä ja miten se oikein löytyy? Se on kysymys, mitä minäkin olen ehtinyt elämässäni monta kertaa miettiä. Sitä iloa on toki vuosikymmeniin mahtunut ja olenkin harrastanut monenmoista. Mutta liikkumattomina kausina kunnon ollessa pohjalukemissa, on todellakin tullut tuumittua, että mistä helvetistä sen ilon ja motivaation oikein repisi.

Mut nyt se ilo on täällä taas! Mutta onko mulla vastausta siihen, että miten se löytyy? Ei mitään yksiselitteistä. Ei sitä voi ostaa urheiluliikkeestä pullossa. Se ei myöskään löydy välttämättä (tai siis tuskin löytyy) sillä ensimmäisellä kerralla, kun nostaa perseen sohvalta ja lähtee hikoilemaan, etenkään, jos lähtötilanteessa kunto on todella huono. Mutta voin mä kertoo silti niistä oivalluksista ja kokemuksista, joita mulla on ollut tämän noin vuoden aikana, jonka olen nyt liikkunut aktiivisesti.

Lähtötilanne vuosi sitten oli se, että takana oli pari-kolme liikunnan suhteen todella epäaktiivista vuotta masennuksen vietyä kaiken kiinnostuksen ja jaksamisen. Monenlainen treenaaminen oli kuitenkin aiemmasta elämästä tuttua ja se oikeastaan vaan entisestään nosti kynnystä tarttua lenkkareihin, koska tiesin eron jaksamisessa olevan aktiivisen treenaamisen vuosiin murskaava.

Mun ensimmäinen askel oli pyytää apua pt:ltä. Lähdin jo ennen viime kesää selättämään treenikammoani valmentajan ohjauksessa, ja esim viime vuoden kevät tuli liikuttua sellaisella 1 krt viikossa tahdilla. Ihan vaan herätellen mieltä ja kroppaa siihen liikkumiseen.

Vinkki 1. on siis se, että jos ei oikein tiedä mistä ja miten aloittaa, niin hanki mahdollisuuksien mukaan apua ammattilaiselta.

Jos et ole liikkunut pitkään aikaan tai vaikka koskaan, niin 6 kk mittainen maltilla etenevä Pohjalta peruskuntoon – erittäin huonokuntoisten kotitreeniohjelmahttps://www.campwire.com/buy_flexible/ed943f8b-eb50-4bb7-8037-dbc28c9fed3f voisi olla matalan kynnyksen aloitus.

Kurssin ensimmäiset pari kuukautta kehoa herätellään lempeästi liikkumaan kävelylenkeillä, liikkuvuusharjoituksilla ja lihaskuntoa helpoilla liikkeillä parantaen. Kaikki harjoitukset voi (ja tuleekin) mitoittaa omaan jaksamiseen ja Rebekka ohjaa treenivideoilla erilaisia vaihtoehtoja lihaskuntoliikkeisiin, jotta jokaiselle löytyy tapa miten pystyy tekemään.

On siis parasta aloittaa maltilla. Jos heti vaatii itseltään pitkiä lenkkejä tai neljä salitreeniä viikkoon, niin saattaa jäädä se into ja ilo löytymättä ja pahimmassa tapauksessa rikkoo paikkojaan. Epärealististen tavotteiden sijaan mieti millainen liikunta sua kiinnostaisi.

Viihdytkö luonnossa, nautitko vedestä, rakastatko tanssimista? Kieli vyön alla juokseminen tai punttien kolistelu ei ole maailman ainoat liikuntamuodot. Myös lempimusan tahdissa omassa olohuoneessa tanssiminen on liikuntaa. Se kun pistää tossua toisen eteen itselle sopivassa tahdissa metsässä maisemia katsellen, on liikuntaa.

Siinä tuli se toinen oivallukseni, itselle sopiva tahti. Tätä mulle opetti etenkin Vahva Elämä -juoksukurssi. Rebekan kursseilla painotetaan sitä, että treenin ja juoksun kuuluu tuntua koko ajan hyvältä. Että ei tarvii koittaa mennä pumppu rinnasta ulos hakaten jotain tiettyä vauhtia, vaan peruskunto kehittyy parhaiten matalatehoisella ja pitkäkestoisella treenillä. Ja aloittelevalle juoksijalle se tarkoittaa too-del-la hidasta vauhtia. Ja paljon kävelyä väliin, jotta sykkeet pysyy kurissa.

Juoksukoulu

Koska mä en ollut ikinä ennen juossut (teininä lenkkeilin jonkin verran, mutta siitä on jo yli 20 vuotta), oli kynnys siihen puuhaan todella korkea. Ja ekat lenkit meni sitä omaa hidasta löntystämistä hävetessä. Mutta onneksi se häpeä meni pian ohi, kun katseli kadulla ja pururadalla muita hikoilijoita. Tahteja on just yhtä monta kuin on liikkujaakin ja kenenkään ei tule verrata menoaan kenenkään toiseen.

Jos johonkin haluaa vertailla, niin katse kannattaa kääntää treenien edetessä siihen millaista oma taaperrus oli aiemmin. Ja kaikesta edistymisestä saa ja kuuluu iloita!

Kunnon ollessa huono, tuntuu liikunnan aloittaminen varmasti vaikealta. Aluksi minuakin liikutti ihan vaan järki, ajatus siitä, että treenaaminen tekee minulle hyvää, ja siihen varsinaiseen iloon päästin vasta vähän myöhemmin. Ensin tarvittiin ripaus päättäväisyyttäkin mukaan.

Pientä epämukavuutta siis joutuu varmasti aluksi kokemaan, mutta sen pitää olla sopivaa. Lohdullista on se, että mitä huonompi on lähtötilanne, sitä nopeammin alat huomaamaan muutoksia jaksamisessa ja se tuo onnistumisen tunteita, joka on mitä mahtavinta polttoainetta uusia treenejä kohti.

Minusta ei tullut juoksukurssin myötä edelleenkään vielä himojuoksijaa joka kipittelisi kepeästi kympin lenkkejä. Mutta minusta tuli tyyppi, joka entisen ”en juokse metriäkään”-ajatuksen sijaan tuumii, että ”onpa kiva keli, vois käydä pienellä lenkillä”. Sain siitä siis yhden vaihtoehdon lisää lajikirjastooni. Lajin jota on helppo lähteä harrastamaan. Sen kun pistää tossut jalkaan ja säänmukaiset vaatteet ja painuu ovesta pihalle.

Venyttely

No mutta koska mulle löytyi sitten se liikunnan ilo?

Viime syksynä oli jo kova treeni-into ja silloin iloa toi todella paljon liikunnan tuoma sosiaalisuus. Yhtäkkiä mun kalenteri alkoi täyttyä liikuntatreffeistä vanhojen ja uusien kavereiden kanssa. Huomasin, että porrastreenit, kävelylenkki tai vaikka maastopyöräily olivat helppo tapa ehdottaa tapaamista vaikka kaverille jonka kanssa ei ole oltu aikoihin tekemisissä. Lenkkikavereita löytyi myös instagramin kautta.

Yksi vinkkini onkin, että sovi liikuntatreffejä. Kaverin kanssa höpötellessä tulee helposti käveltyä tunti ilman että edes huomaa liikkuvansa. Ja kun on sopinut asian jonkun kanssa, on kynnys luistamiseen korkeampi. Mä koitan etenkin tosi kiireisille viikoille saada kalenteriin jotain muiden kanssa sovittuja treenejä, jotta pitkän työpäivän jälkeen sohvan houkutusta olisi vaikeampi vastustaa.

Kahdestaan tai isommalla porukalla on myös helpompaa lähteä kokeilemaan jotain itselle uutta lajia, kun saa turvaa toisista. Itsellä olisi nyt hinku lähteä kokeilemaan padelia, pitääkin huudella fb:ssa tai IG:ssa seuraa sitä varten.

Olisko sulla joku kaveri, jonka kanssa voisitte molemmat lähteä vaikka Kävelystä juoksuun kurssille ja tehdä osan treeneistä yhdessä?  Kurssin kesto on seitsemän viikkoa, mutta koutsi Rebekka kannustaa venyttämään sitä ihan itselle ja omaan arkeen sopivaan aikaan olipa se sitten vaikka 9 tai 12 viikkoa. Seuraat vaan treenejä järjestyksessä sinulle sopivalla tahdilla.

Liikkuvuusharjoitus

Siinä missä syksyllä minulle iloa toi liikunnan tuoma seura, niin nyt tämän vuoden puolella on vihdoin tapahtunut se, että mun kroppa on alkanut ihan itse pyytää ja vaatia liikuntaa. Enää ei siis ilo löydy siitä, että treeni on ohi, vaan siitä, että se alkaa. Väsyneenkin päivän päätteeksi illalla saattaakin tulla fiilis, että tekee mieli lenkille. Olen alkanut heräilemään aikaisin ja aamutreeni on tahmean velvollisuuden sijaan ihanasti päivään energiaa tuova asia.

Mulla on löyhä runko jokaiselle viikolle ja tietyt treenit mitä ainakin mahdutan kalenteriin ja niiden lisäksi menen sitten ihan fiiliksen mukaan. Menen lenkille jos kroppa ja mieli sitä pyytää. Lähden metsään pyöräilemään, jos on aikaa ja kivaa seuraa tarjolla. Käyn taloyhtiön salilla ”sekoilemassa” saunan lämpiämistä odotellessa tehden kaikkea mikä tuntuu kivalta, esimerkiksi kahvakuulailemassa ja tanssimassa Spaissareiden tahtiin.

Ei pakolla vaan fiilistellen

Siinä se on mulle se liikunnan ilon ydin, että en pakota itseeni mihinkään, vaan vedän pitkälti fiiliksellä ja muuhun elämään joustavasti sovitellen. Just nyt kiinnostaa salihommat, niin teen niitä ahkerasti. Tällä hetkellä kesäkelien myötä juoksulenkit on taas alkaneet kiinnostaa selvästi kevättalvea enemmän, joten kohta voikin vaaka kallistua salilta taas enemmän lenkkeilyyn.

Olen etsinyt ”liikuntakirjastooni” sen verran erilaisia palikoita, että sieltä löytyy vaihtoehtoja jos joku homma ei just nappaa. Kesältä odotan myös kaikkia uusia juttuja joita haluaisin kokeilla kuten suppailu. Vinkkeihini kuuluu siis myös, että kokeile ennakkoluulottomasti ja rohkeasti uusia juttuja! Ja muista, että mitään ei tarvitse osata heti. On ihan ok olla ekalla kerralla vaikka sup-laudalle noustessa ihan paska.

Mulle liikunnan ilo on siis löytynyt tekemällä ja kokeilemalla. Itseä ja omia fiiliksiä kuunnellen ja sillä, että töitä on pakaralihaksen lisäksi tehty myös aivoilla.

Olen koittanut painaa mieleeni niitä tunteita ja hetkiä, kun treenaaminen on tuntunut erityisen hyvältä. Olen matkan varrella useaan otteeseen miettinyt ja iloinnut siitä miten paljon enemmän jaksan verrattuna siihen kun aloitin. Olen opetellut tunnistamaan koska kroppa tarvitsee ihan oikeasti lepoa, eikä treenin välttely johdu vain laiskotuksesta.

Olen lähtenyt usein liikkumaan ajatuksella, että ”käyn tekemässä edes ihan vähän”. Varttikin on parempi kuin ei mitään. Ja joka kerta siinä onkin käynyt niin, että kun on päässyt ovesta ulos, niin ei sieltä ihan heti ole sitten viitsinyt pois tullakaan.

Lainaan tähän taas Antti Tuiskun Pään takii -biisiä:

Sulle mä neuvon samaa
Älä mieti kun mene vaan
Ei se tarkota sataa kilsaa
Pari askeltakin jo jeesaa

Musta tuntuu, että voisin kirjoittaa ajatuksiani tästä aiheesta vaikka kuinka paljon. Niin paljon mun päässä on etenkin viimeisen puolen vuoden aikana tän liikunnan suhteen naksahtanut.

Jos susta tuntuu, että tämä kesä vois olla oivallista aikaa itsekin etsiä sitä naksahdusta, tai lisäbuustia juoksuharrastukseen, niin apua ja innostusta voisi löytyä vaikka joltain näistä nyt su 6.6 alkavalta Vahva Elämä -kurssilta. 

Pohjalta peruskuntoon – erittäin huonokuntoisten kotitreeniohjelma – 6kk 99 €

Erittäin huonokuntoisten kävelystä hölkkäkuntoon – 8kk 129 €

Kävelystä juoksuun – 7 viikkoa 39 €

Juoksukunnon parantaminen – tavoitteena helpot 5-8km – 8 viikkoa 39 €

Tavoitteena kevyt 10-20 km – 3kk 59 €

 

Mä taidan nyt perjantai-illan kunniaksi lähteä vielä kellarin salille tekemään muutamia Rebekan liikkuvuusharjoituksia. Ja kroppa tuntuu huutavan myös huolellista venyttelyä!

 

 

Kuvat Jarkko Mäkelä


07.01.2021

Posted at 17:42h in Oma elämä by
16 Likes

 

Kaupallinen yhteistyö, Oomi

”Pitäisikö nyt kuitenkin vielä katsella muitakin.. mitä jos ensi viikolla vastaan tuleekin joku vielä parempi?” Sen kun selailisi tarjontaa, sopisi tapaamisia ja tekisi vertailuja. Mutta ei, tämä uuden kodin etsintä ei mennyt lainkaan noin. Se oli ennemminkin yhtäkkisestä päähänpistosta sovittu näyttö, ja alle vuorokausi siitä, kun olin tehnyt uudenvuodenlupauksen, että ”vuonna 2021 mä etsin uuden kodin” minulla oli se jo löydettynä ja päätös tehtynä. Yllätin vähän itsenikin.

Olen yleensä hitaampi ja harkitsevaisempi, mutta nyt päätin olla rohkea ja tarttua välittömästi siihen kutkuttavaan fiilikseen, jonka tämä asunto ja koko talo minulle tarjosi. Ei mitään turhaan vatvomista, pitkää punnitsemista ja itsensä valmistelua siihen, että ylipäätään jaksaisi ajatella muuttamista. Muutamassa tunnissa vaan päätös pakettiin ja kohti uutta.

Tätä päätöstä tosin joudutti melkoisesti nykyisen asuintaloni todella levoton meininki, joka tuntui joululoman aikana seinän takana vain yltyvän. Mutta silti, en olisi uskonut, että reilu viikko tuosta epätoivon yöstä, jolloin selailin asuntoilmoituksia, minulla olisi jo ensimmäiset tavarat uudessa osoitteessa.

Ekat asiat, jotka vein uudelle asunnolle oli tuikkuja (jotta näin eteeni ennen kuin sain sähköt), yksi viherkasvi ja muutaman pullon skumppaa 😀

 

Mutta voi mikä ihana asunto tämä onkaan! Neliöitä on muutama aiempaa vähemmän, mutta saan paljon muuta tilalle. Minulla on tästä eteenpäin astianpesukone! Laiska tiskari todellakin kiittää. Minulla on myös parveke, pieni vaatehuone, rempattu tilava kylppäri lattialämmityksellä, ilmalämpöpumppu, varastotilaa ja talon alakerrassa uima-allas. Ja mikä tärkeintä, rauhaa. Pienessä taloyhtiössä on vain muutama asunto ja itse talossa asuva vuokranantaja vakuutti jengin olevan rauhallista väkeä. ”Tuosta yhdestä naapurista voi silloin kuulua vähän meteliä, kun on lapsenlapset käymässä”, kertoi vuokranantaja näytössä. Voi kuule, se on pientä sen muutaman viikon takaisen rapussani tapahtuneen poliisirynnäkön jälkeen.  Eipä siis lainkaan hassumpi upgreidaus entisestä. Näissä asioissa vaihtamalla toisinaan todellakin paranee.

Yritän varoa tekemästä itselleni liikoja mitään New year, new me –suunnitelmia ja vaatimuksia, mutta kyllä tämä muutto silti hieman sellaista fiilistä tarjoilee. Vaikka elämä ei muutu, vain seinät arjen ympärillä, on tässä silti jotain uuden aloittamisen ja puhdistumisen tunnelmaa.

Vaikka monille ihmisille muuttaminen on ihan piece of cake ja arkipäivää eikä aiheuta sen ihmeellisempiä tunteita, niin itselleni muutot ovat aina olleet vähän pelottavia. On pitänyt uskaltaa muuttaa pois kotoa, yhteen jonkun kanssa, uskaltaa jättää ne kodit joihin kovasti kiinnyin ja rohkaistua lähtemään jälleen omilleen. Muuttaminen, kuten vuoden vaihtuminenkin on aina jonkin vanhan taakse jättämistä ja jännitystä uudesta.

Tämä muutto tarkoittaa ihan fyysisesti luopumista yhdestä sun toisesta asiasta. Pienemmät neliöt ja entisestä poikkeavat säilytystilat nimittäin vaativat melko suoraviivaista omaisuuden karsimista. Olenkin jo pari päivää käynyt ankaraa ajatustyötä sen suhteen mitä tavaroita tarvitsen ja haluan pitää ja mistä kaikesta voin ja uskallan luopua. Että kyllä tässä on suursiivouksen fiilistä niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin.

Jee, kylppärissä on lattialämmitys! Ja tyykkään myös tuosta lattialaatasta, koska se tuo mieleen lapsuuskodin suihkuhuoneen.

 

Kun tämä vuosi nyt lähti tällaisella nopealla ratkaisulla liikkeelle, niin toivoisin samaa uusiin asioihin tarttumisen uskallusta teemaksi koko alkaneelle vuodelle. Että uskaltaisi sanoa useammin kyllä kuin ei. Vähemmän pelkoa siitä, että mokaa ja enemmän uteliaisuutta sitä kohtaan mitä hienoa voi kokea ja mitä upeita asioita tapahtua, kun vetää syvään henkeä ja sanookin joo.

Toivon rohkeutta kokeilla uusia harrastuksia ja haastaa itseäni. Haluan itsevarmuutta tavoitella työelämässä enemmän ja hinnoitella itseni paremmin. Kaipaan lisää uskallusta puhua tunteistani ja painaa lähetä-nappulaa senkin viestin kohdalla, jonka vastaanotto jännittää. Näillä ajatuksilla vuodesta 2021 on pakko tulla edeltäjäänsä parempi.

Noi makkariin vievät ovet on ihanat!

Neule – Alpa (saatu)

Farkut – Calvin Klein

Korvikset – Nomoi Design (saatu)

 

Sain uuteen kotiin sähköt päälle tänään ja ensimmäinen asia, mihin sitä hyödynsin, oli laittaa shampanja kylmään. First things first! 😀 Sähkösopparin otin Oomilta.

Oomilla on nyt uutena tuotteena Oomi paketti, joita on saatavilla kolme eri vaihtoehtoa S, M ja L sen mukaan hankkiiko sähköä vaikkapa pieneen kerrostaloasuntoon, isompaan rivariin tai omakotitaloon ilman sähkölämmitystä. Pakettihinnalla tietää aina paljonko on laskua tulossa. Ihan kuin puhelinliittymien paketit.

Itselleni yhtenä tärkeimpänä sähkönmyyntiyhtiön valinnan perusteena oli se, että kun sähkön siirrosta vastaa Pori Energia ja sähkön myynnistä Oomi, saan ne molemmat yhdelle ja samalle laskulle. Itseäni nimittäin riepoo ihan hirveästi ne erilliset laskut, kun tälleen valokatkaisijaa napsuttelevan kuluttajan silmissä ostan ihan vaan yhtä asiaa, sitä että seinästä tulee sähköä. Mut nyt on kaikin puolin näppärää ja helppoa!

Oomi Paketti -tuotteiden kulutusrajat ja hinnat näet täältä.

 

Muuttolaatikot sovittu noudettavaksi perjantaina ja paku on käytössä viikonlopun, joten ensi viikolla toivottavasti aloittelen elämää uusien seinien sisällä!


23.12.2020

Posted at 13:19h in Oma elämä by
8 Likes

Kaupallinen yhteistyö, Vahva Elämä

Onko juokseminen mielestäsi ihan kaameaa? Saako jo yksi lyhtypylväiden väli saa keuhkot huutamaan armoa ja sykkeet tappiin, mutta silti mietit, että olispa hienoa joskus kipittää sujuvasti vähän pidempikin lenkki? Tai onko jopa muutaman kilometrin kävelylenkki vaivalloista ja kaipaisit kipeästi muutosta tilanteeseen? Eli kiinnostaako juoksun aloittaminen?

Vai oletko liikkunut jo sen verran, että muutaman kilometrin hölkkä sujuu jo jotenkuten, mutta sitä paljon mainostettua flow-tilaa ei ole paljoa näkynyt? Jos hymisit mielessäsi myöntävän oloisia vastauksia mihin tahansa noista kysymyksistä, niin tarkkaan suunnitellut matalan kynnyksen Vahva elämä -juoksukurssit ja -verkkotreeniohjelmat voisivat olla myös sinua varten. Joten jatka ihmeessä lukemista ja kerron miten oma matkani huonosta kunnosta kohti kevyempää askelta on alkanut.

Kävelystä juoksuun

Olen nyt liikkunut monin tavoin aktiivisesti noin puoli vuotta. Ja aktiivisella tarkoitan sellaista 4-5 liikunta kertaa viikossa. Kesällä innostuin maastopyöräilystä ja kävelylenkkien yhteydessä tuli tehtyä mm. porrastreenejä. Yhdestä asiasta olin kuitenkin vielä tuolloin varma, minua ei saisi juoksemaan edes kirveellä uhaten.

Jo lyhyet pyrähdykset yhtään kävelyä nopeampaa askellusta tuntuivat aivan kammottavilta. Sykkeet karkasivat samointein, hengittäminen oli hankalaa ja tissienkin puolesta vähäisetkin juoksuaskeleet ja kaikki muu vähänkään pomppivampi liike oli aina tuntunut kammottavalta.

En oikein tiedä mikä minut sai muuttamaan mieltäni ja varovasti miettimään, että pitäiskö sitä kuitenkin koittaa vähän myös hölkkäillä. Loppukesästä seurailinkin sitten muutaman viikon verran yhtä jouksukouluohjelmaa, mutta treenikertojen paljouden vuoksi en pysynyt sen tahdissa. Silloin kuitenkin ehti jo karista ne pahimmat kauhun tunteet sekä hitaaseen löntystelyyni liittyvä häpeän tunne.

Se häpeä nimittäin oli ekoilla lenkeillä ihan hirveä. Tuntui niin nololta, että se oma käynti on niin hiton hidasta joten ajatuksia tuli tuhlattua siihen, että ihan varmasti ohikulkijat miettii, että miksi tuo ei vaan suosiolla kävele, kun ei kerran tuon nopeampaa pääse ja näyttää tuollakin tahdilla kohta heittävän henkensä. 

Mutta ei siinä montaa lenkkiä mennyt, kun siitä tunteesta pääsi ohi. Piti vaan muistuttaa itseä, että juuri hitaasti eteneminen on se juttu ja että oikeasti ketään ohikulkijaa ei kiinnosta. Eihän minuakaan kiinnosta miten ne muut taapertaa. Jokainen meistä liikkuu oman tasonsa mukaan ja kaikki ne tavat ja tahdit ovat oikein ja tekevät hyvää.

Juoksukurssi lämmittelyt

Tein siis tuossa syksyn mittaan aina toisinaan sellaisia kävelyn ja hölkän sekaisia muutaman kilometrin lenkkejä ja aloin lisäksi tehdä aina salille mennessä lämmittelyt juoksumatolla pikku hiljaa tahtia sieltä kävelystä nopeuttaen. Ensimmäiset merkittävämmät virstanpylväät koettiin lokakuussa, kun tein ensimmäisen 3 km lenkkini ilman, että piti kertaakaan välillä hiljentää kävelyksi ja juoksumatolla jaksoin taapertaa hölkäten puoli tuntia yhteen menoon.

Tämä oli siis lähtötilanne kun reilut pari viikkoa sitten aloitin Rebekka Jaakkolan kehittämän Juoksukunnon Parantaminen -verkkokurssin. Hieman siinä mietin, että pitäiskö minun ennemmin ottaa Kävelystä juoksuun -kurssi, mutta kun Rebekka vakuutti minulle, että tuossa juoksukunnon parantaminen kurssillakin on paljon nimenomaan sitä kävelyn ja juoksun vuorottelua, niin uskalsin valita sen. Ja ainakin kahden ekan viikon treenit ovat olleet itselleni oikein sopivia.

Juoksumatto

 

Kurssi on lähtökohtaisesti suunniteltu kestäväksi kahdeksan viikkoa (ja kävelystä juoksuun seitsemän viikkoa) ja aina sunnuntaisin saa seuraavan viikot treeniohjeet sähköpostilla. Elämässä ei kuitenkaan kaikki mene niin kuin on kalenteriin suunnitellut, joten harjoitusohjelman aikataulua voi muokata itselleen sopivaksi.

Esimerkiksi minulla on nyt tilanne, että kun viikkoon on tyrkyllä paljon muutakin liikuntaa ja levätäkin pitäisi jottei riko itseään, venytän nyt kolmannesta viikosta alkaen juoksutreeniviikkojani hieman. Eli teen harjoitukset järjestyksessa, mutta omaa tahtiani. Näin saan pidettyä treenikalenterissa niin juoksukurssin, treenit pt:n kanssa, salin kuin muutkin jutut kuten pyöräilyn ja silti aikaa jää myös palautumiseen.

Treenejä omalla kurssillani oli ekoilla viikoilla 3/vko, nyt kolmannen viikon ohjelmassa harjoituksia on neljä. Kaikilla viikoilla yksi treenikerta on ollut ihan vaan kävelylenkki ja ne onkin itse asiassa osoittautuneet itselleni haastavimmiksi ja syynä on tylsyys. 60 min ihan vaan kävellen tuntuu itselle lähes ylitsepääsemättömältä. Mutta puhelimessa lätiseminen ystävän kanssa, joka lenkkeilee samalla omalla tahollaan tai äänikirjat ovat auttaneet asiassa.

Selkeästi kuitenkin aika kuluu helpommin tehdessä harjoituksia joissa on vaihtelua kuten juoksun, kävelyn ja vaikka askelkyykkyjen vuorottelua.

Rapakunnosta juoksijaksi

Niin, treenit ei tosiaankaan ole vaan sitä, että ”juokse matka tai aika x”, vaan ovat todella vaihtelevia. Itse tykkäsin esimerkiksi tästä yhdestän viime viikon treenistä, joka oli seuraavanlainen:

LÄMMITTELY 15 min liikkuvuusliikkeitä.

+ 8 kierrosta:

1 min reipas KÄVELY

10 x vauhditon kyykkyhyppy

1 min reipas KÄVELY

yhteensä 10 x askelkyykkyä paikallaan tai askelkyykkykävelyä

1 min PPPP-HÖLKKÄ (pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta)

Tosi monissa näkemissäni aloittelijoille suunnatuissa juoksuohjemissa on heti alkuun ohjeena vuorotella juoksua ja kävelyä vaikka 5 min pätkissä, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan se hemmetin viisi minuuttia on oikeasti aloittelevalle ihan hirmuisen pitkä aika.(Loppukesästä se minuuttikin oli jo kaameaa) Tällaisista 1-2 min pätkistä koostuvia harjoituksia onkin ihan hirmu paljon miellyttävämpi tehdä ja niin ne juostavat minuuttimäärät sitten lähes huomaamatta viikkojen aikana pitenee.

Juoksukurssi

 

Näissä Rebekan kursseissa tärkeä ohje onkin, että treenien kuuluu aina tuntua hyvältä ja siltä, että olisi vielä pystynyt hetken aikaa jatkamaankin. Eli lempeä lähestymistapa eikä todellakaan olla verenmaku suussa. Sykemittaria ei tarvita, vaan sopivaa tahtia seurataan ihan vaan omasta fiiliksestä. Itse olen tsekannut sykkeet sitten lenkin jälkeen ja sitä ”pitää tuntua hyvältä” metodia noudattamalla, on homma pysynyt koko ajan hyvällä pk-alueella.

Viikomeileissä tulee mukana myös vinkkejä lämmittelyyn ja juoksutekniikkaan. Lupaus on, että kun kurssin ohjeita kiltisti seuraamalla, pitäisi kurssin loputtua pystyä juoksemaan niin, että se on kivaa. Aika paljon luvattu, mutta en kyllä nyt parin viikon jälkeen ainakaan keksi vastalauseitakaan. Kivalta on tuntunut ja seuraavaa treeniä aina jo ihan odottaa.

Juoksukurssi

Tuon oman kurssini aluksi tehtiin testilenkki, jokin itse määritelty matka joka tuli edetä niin, että tuntuu koko ajan hyvältä. Itse taapersin kävelyä ja hölkkää vuorotellen 7 km aikaan 61 min. Ei siis todellakaan kummoisesti eroa siitä, että menisi koko matkan kävellen, mutta siinä on lähtökohta.

Kurssin lopuksi sitten katsotaan miten sama matka silloin sujuu. Mitään tarkempia tavotteita minulla ei ole, mutta toki niiden kävelypätkien toivoo sieltä lyhenevän ja sitä myöden tuon ajan lyhenevän. Mielenkiinnolla odotan miten paljon homma helpottuu.

En voi väittää, että mikään 10 km juoksu tai edes välttämättä se 7 km täysin ilman kävelyä olisi vielä lähelläkään, mutta siihen aiempaan ”en juokse metriäkään” -fiilikseen verrattuna tunnelmat ovat nyt jo aivan toiset. Nykyään ajattelen, että se kympin lenkki on jossain kohti ensi vuotta aivan realistinen. Ja minua ilahduttaa jo tuo pelkkä ajatus. Että on sitä jotain kehitystä kunnossa jo tapahtunut ja koko ajan etenen lisää.

Polar Ignite urheilukello

Vuodenvaihde on perinteisesti uusien harrastusten aloittamisen aikaa. Jos kunnon kohottaminen ja juoksun aloittaminen matalalla kynnyksellä kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti tsekata nämä Vahva Elämä by Rebekka Jaakkola -kurssit. Kurssi on myös oiva aineeton lahja, joten vielä ehtii napata joululahjan vaikka ystävälle ja itselle ja alkaa treenata yhdessä!

Erityishuomion kursseista ansaitsee myös tammikuussa alkavat erittäin huonokuntoisten kurssit, jotka on suunnattu henkilöille, jotka eivät ole liikkuneet vuosiin ja arjessa toimiminenkin on usein raskasta. Luvassa siis erittäin maltillisesti etenevä harjoitusohjelma jonka tavoitteena on vahvempi ja energisempi arki.

Tässä alla linkit heti alkaviin kursseihin.

Kurssien hinnat alkaen 35 € ja maksuvälineenä käy myös ePassi, Eazybreak, Edenred ja Smartum mobiilimaksut!

Kävelystä juoksuun, 7 vkoa

Juoksukunnon parantaminen, 8 vkoa

Juoksukunnon ylläpito, 6 kk

Vahva Juoksupaketti, kaikki edelliset kolme kurssia pakettihintaan

 

Pohjalta peruskuntoon – erittäin huonokuntoisten treeniohjelma 6kk

Erittäin huonokuntoisten kävelystä hölkkäkuntoon – 8kk 

 

Mikä sun suhde juoksemiseen on? Onko ihan kammottavaa ei ikinä -hommaa, ihanaa puuhaa vai jotain mikä vasta alustavasti kiinnostaisi?

 

Kuvat: Piia Viena