Kun viime viikolla kerroin toisinaan painiskelevani sen asian kanssa, että miten tylsiä ja arkisia asuja on järkeä postata, sain useampiakin ilahduttavia ja kannustavia kommentteja, joissa sanottiin arkisuuden olevan just hyvä juttu. Joten sen kannustamana onkin hyvä hetki postata tällainen paljon ulkoilua vaatineen kuvausduunipäivän asu.

Viimeisimmissä työvuoroissa on tullut mm. ryömittyä kuvaamassa pulkkamäessä ja jalkapallokentän laidalla (hallissa sentään tähän aikaan vuodesta) sekä vietettyä aikaa järven jäällä retkiluistelijoita ja potkukelkkailijoita kuvaten, joten pukeutumisessa on noina päivinä kiinnostanut etupäässä mukavuus ja säänmukaisuus. 

Ulkonä pyöriessä kiskaisin jalkaan vielä ulkoiluhousut pitääkseni persuksen kuivana ja suojautuakseni tuulelta, mutta toimituksessa heiluessa ja hallissa futista kuvatessa menin tällä kuvissa näkyvällä setillä. 

Eniten viime vuosina töissä käyttämäni kenkämerkit ovat ehodottomasti Merrell ja Crocs. Merrelleitä löytyy varrella ja ilman ja Crocseja multa löytyy niin loskakeliin kuin kesähelteisiinkin. 

trikoohousut – Foggy / college – Ellos / takki- Canda / kengät – Merrell (saatu) / panta – Katri N. / huivi – Kaino (saatu) 

Vaikka toisaalta aika välinpitämättömästi suhtaudunkin peilikuvaan tällaisina duunipäivinä, niin yhdestä asiasta en luovu vaikka olis mitä päällä; korvakorut on oltava. Nämä valkoiset puiset timantit ovat hankinta viimeisimmältä Tallinnan reissulta muutama viikko sitten. Virolaisten suunnittelijoiden ja käsityöläisten tuotteita myyvä Oma Asi Design onkin jokaisen Tallinna-visiittini vierailukohde juuri ihanien korujen vuoksi.

Toinen asia, johon tuon päivän vaatteissa tuli hieman kiinnitettyä huomiota muuhunkin kuin käytännöllisyyteen, oli nuo kivan väriset huivi ja panta. En ihan täysin ankeissa väreissä halunnut lähteä ovesta ulos. (Kainon huivista ja tuotteista kirjoittelinkin lisää eilen.)

Oma Olympus-kuvauskalustoni on peilittömyytensä vuoksi niin kevyt, että sen rinnalla tuo SK:ssa käyttämäni setti tuntuu ihan kivireen vetämiseltä. Punnitsin tuossa jokin aika sitten tuon kamerarepun sisällään ihan jokapäiväinen perusvarustus (runko, 3 tai 4 linssiä, salama, monopodi ja pikku sälää), niin tulos oli reilut kymmenen kiloa.

Tuota läjää ei todellakaan kanneta missä tahansa kameralaukussa, vaan tukeva reppu on ainoa vaihtoehto. Vuosien saatossa on omiksi suosikeiksi aina osoittautuneet kovaakin käyttöä kestävät Tamracin reput, joita on käytössä myös työpaikallani. 

Jos pukeutumisen lisäksi kiinnostaa myös mun työnjälki valokuvaajana, niin täältä löytyy mun lehtikuvaus-portfolio


-kuvissa näkyvä huivi saatu-

Kävin tammikuun lopulla juttukeikalla niin kiinnostavassa yrityksessä, että siitä sietää ehdottomasti vinkata täällä blogissakin. Köyliössä toimiva Kaino on vuonna 2010 perustettu neuleyritys, jonka kaikki tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan alusta loppuun saakka heidän omissa tiloissaan täällä Satakunnassa. Tuotteissaan Kaino käyttää ainoastaan puhtaita luonnonmateriaaleja; merinovillaa (mulesing-vapaata) ja kampapuuvillaa. 

Kainon valikoimissa on paljon erilaisia neulepuseroita, mekkoja, legginssejä, neuletakkeja ja huiveja. Tuotteet ovat suurimmaksi osaksi naisille suunattuja, mutta joukkoon mahtuu myös joitakin lasten ja miesten tuotteita. Bongasin juuri Instagramissa Ville Niinistön päältä Kainon orava-kuvioisen neuleen

Kyselin keikalla tietenkin kiinnostuneena Kainon kokopolitiikasta, että mantaisiko heidän tuotteensa mahtua myös meille runsaamman kokoisille mimmeille. Useimpia tuotteita on saatavilla kokoon XL saakka ja mittataulukkoja vilkuilemalla voisin veikata sen olevan juurikin aika passeli koko itselleni. Legginseissä voisin mahtua myös kokoon L.

Kaltaistani 46-48 kokoista isompienkaan ei kuitenkaan kannata heittää heti kirvestä kaivoon mikäli Kainon neuleet kiinnostaisivat, sillä he kertoivat mielellään tekevänsä myös isompia kokoja tilauksesta. Koska kaikki tuotteet tosiaan tehdään ihan alusta saakka käsin pienellä porukalla, on heidän helppo reagoida asiakkaiden toiveisiin. 

kuvat Kainon verkkokaupasta

 

Työkeikalla kun olin, niin en tietenkään ehtinyt alkaa vaatteita sovittelemaan, mutta ikuisena neulemekkofanina myymälästä löytyi kyllä monta kiinnostavaa tuotetta. Esimerkiksi tuo hempeän värinen, puuvillainen Sydänkäpy-tunika olisi aivan herkku. (ei vaan tainnut olla tuota väriä enää nettikaupassa jäljellä… 🙁 ) Myös kollaasissa oikealla näkyvä vetoketjullinen neule-bomberi näytti kivalta ja monikäyttöiseltä. 

Kainon vaatteita saa heidän verkkokaupastaan ja siellä onkin tällä hetkellä menossa juuri talvi-ale, jossa kaikki tuotteet ovat vähintään -30% alennuksessa. Itse kuitenkin ajattelin, että täytyy kyllä joku kerta, kun saan auton jostain alleni, lähteä ajelemaan Köyliöön käymään heidän myymälässään ja sovitella sitten kamppeita ihan ajan kanssa. Sitten saisin blogiinkin aiheesta kuvamateriaalia. 

Yksi ihana Kaino-tuote minultakin kuitenkin jo löytyy, sillä saimme toimittajan kanssa molemmat valita itsellemme mieluisan värisen Kaino-talvihuivin. Teitä ei varmaan hirveästi viime aikojen valossa yllätä, että päädyin tuohon herkkään vaaleanpunaiseen. 😀 Lenkin mallinen huivi on puoliksi merinovillaa ja puoliksi kampapuuvillaa, joten se on miellyttävä sekoitus lämpöä, pehmeyttä ja mukavuutta. Huivia on saatavilla myös kepeämpänä täysin puuvillaisena versiona! (Lisää värejä täällä)

Käy ihmeessä lukemassa myös Kaino-keikaltamme syntynyt, minun kuvaamani, juttu TÄÄLTÄ.


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

"Saat tästä viikon arkikuvan", totesi Iina sommitellessaan minua ja juuri saamaansa kukkakimppua kuvaan, ja minun puolestaan etsiessä oikeaa kuvakulmaa ja valoa ottaakseni kuvan juuri väsäämästäni tukkatötteröstä. Olin siis Helsingissä viettämässä päivää Iinan ja hänen poikansa kanssa. Odottelimme Nöpsyn päiväunien päättymistä, jotta pääsisimme Muumi-kahvilaan ja ulos asukuvailemaan. Lainasin Iinalta jotain itselleni tuntematonta muotoilutuotetta ja sain vähän kuin vahingossa aikaiseksi kivan kampauksen.

Itseni kuvaaminen on todellakin arkea minulle. Otan asukuvia blogiin ja selfieitä Instaan. Joskus kuvan syynä on kiva kampaus, joskus uudet korvikset ja joskus muuten vaan kiva fiilis itsestä. Vaikka itseni kuvaaminen on muuttunut aktiivisemmaksi tietenkin tämän bloggaamisen myötä, niin olen itse asiassa harrastanut selfieitä jo ysärillä, eli aikana jolloin ei edes tunnettu koko selfie-sanaa.

Minulla oli jo yläasteikäisenä tapana, että kameraan filmiä vaihtaessa tuli napattua viimeinen ruutu itsestäni. Olen koonnut noita kuvia ainakin kymmenen vuoden ajalta albumiin, mutta sittemmin kun printtikuvien teettäminen jäi digiajan myötä, ei tuo valokuvakansio ole enää edistynyt. Ehkäpä pitäisi kaivella koneen uumenista kuvia viimeiseltä reilulta vuosikymmeneltä ja jatkaa albumia.

Monien mielestä selfiet ovat ihan turhia ja pelkkää narsismia ja itsensä korostamista. Itse olen vuosien varrella kokenut itseni kuvaamisen itsetuntoa (vai olisiko parempi sana itsemyötätunto) kehittäväksi. Kun näkee itsestään paljon kauniita kuvia, alkaa ajatus omasta ulkonäöstä muokkautua pikku hiljaa positiivisemmaksi.

Toki otettujen kuvien joukossa on myös niitä vähemmän imartelevia ruutuja, jopa todellisia suohirviö -hetkiä ja ne ovat ihan yhtä totta kuin ne onnistuneetkin otokset. Mutta sen sijaan, että näkisin itseni vain niiden "rumien" kuvien mukaisena, ajattelen ennemminkin, että TÄSTÄKIN HUOLIMATTA mä näytän toisinaan, tai oikeastaan aika usein, myös TÄLTÄ. (kurkkaa kuvat linkkien takaa!) 

Kuvakulmat ja valaistus kuntoon ja selfiet kunniaan!